Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun mies on vapaamatkustaja kaikessa perheen yhteisessä
22.10.2022 |
Kaikki synttärit, joulut ja muut juhlahetket joudun suunnittelemaan yksin ja järjestämään yksin. Tekee kyllä jonkun yksittäisen helpon asian niistä, jos käskemällä käsken ja annan tarkat ohjeet niin että ei joudu vaivaamaan päätään yhtään, esim että käy keskiviikkona ostamassa joulukuusi, pituus 230 cm, tuuhea, ja laita se ulkovarastoon sulamaan. Osallistuu juhlaan sitten ihan puolivaloilla, on paikalla mutta ei läsnä, istuu jotenkin vähän sivussa ja ei puhu oikein mitään eikä tee mitään. Vaikka lapsia vartenhan ne joulujutut on ja synttäreiden vietot. Ihan kuin häntä ei voisi vähempää kiinnostaa osallistua siihen, että lapsi puhaltaa synttärikakkunsa kynttilät tai avaa joululahjat. Viime jouluna söi oman joulupuuronsa olohuoneen sohvalla telkkaria katsoen, minä ja lapset ruokapöydässä. Kuopuksen viime synttäreillä ei ottanut edes kakkua, vaikka tykkää paljon kakuista. Kun räjähdän lopulta tällaisesta käytöksestä, hän loukkaantuu verisesti. Erota hän ei halua ja perheen halusi perustaa, jopa enemmän kuin minä. Mitä tämä oikein on?
Kommentit (1808)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.
Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.
Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.
Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.
Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.
Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyllistäminen vai pienikin kiitos kirjoitti:
Syyllistämistä kirjoitti:
Minusta kuulosti siltä, että jatkuva nalkutus ärsyttääääääää.
Mies ei jaksa, ja vetäytyy omiin oloihinsa, kun hän ei kuitenkaan sinun mielestäsi tee mitään oikein ,
niin ei tee mitään.
Masentunut.Anna hänen hetki olla rauhassa, jospa uskaltaa alkaa oma-alotteisestikin tekemään asioita.
Huvitti ihan tarkat ohjeet kuusen korkeudesta,
jospa olisit sanonut hankkisinko kuusen , joka on Sinun mielestäsi kaunis . Ja vaikka kuusi olisi ollut koivu, niin kiittelisit vain.Ihminen on kehuvetoinen otus, missä on se kiitos sinulta.
Juurikin näin !
Koko ketju tuntuu olevan miestä mollaava ketju !
Syyllistäminen kyllä tappaa kaiken oma-aloitteisuuden.
Näit mollaajia ei kannata ottaa tosissaan. Niillä ei ole miestä. Ainakaan enää. Ja siksi soittavat suutaan, kuten katkerat jätetyt tekee. Kaikki miehet on paskoja. Naisissa ei koskaan syytä eikä vikaa mihinkään. Heidän juttunsa ovat yhtä todellista kuin reality show, jota he seuraavat.
Pätenee tämän ketjun mollaaviin miehiinkin, myös sinuun?
Ei päde minuun. Muista en voi sanoa. Miksi sitten näin?
Koska parisuhteeni on kestänyt jo yli 20 vuotta.
Hoidan oman osani kotitöistä.
Olen hoitanut osani lapsen kasvatuksesta ja paikalla olemisesta.
Kohtelen perheenjäseniäni kunnioituksella, koska he ovat elämäni tärkein asia.
Olen sellainen kunnon ja kunniallinen mies.
Siksi minulla on varaa mollata näitä vauvamammoja ja naureskella heidän tarinoilleen ihan niin paljon kuin haluan. Omaa puolisoani sensijaan en hauku.
Miksi koet noin suurta tarvetta puolustella miestä, joka toimii täysin eri tavoin kuin sinä? Siksi, että hänellä on munat housuissa? Entä jos tuo mykkä zombi olisi nainen, puolustaisitko häntä yhtä kiivaasti ja haukkuisit häntä mollaavia miehiä? Ellet, miksi et?
Oletko sinä yksi niistä lukutaidottomista tässä ketjussa vai vääriymmärrätkö tahallasi? Itseäni minä puolustelin enkä muita miehiä. Ei päde minuun. Muista en voi sanoa. Mitä tuo mielestäsi oikein tarkoittaa?
Olin kerran bussissa missä jarrut reistaili ja meno oli töyssyistä. Bussikuski karjaisi aivan hysteerisellä äänellä matkustajille: "Ei ole minun syy!" Vaikka kukaan ei häntä syyttänyt. Sinä ja hän olette todella rasittavaa ihmistyyppiä. -eri
Olin ainoa lapsi perheessä, jossa ei koskaan tehty mitään yhdessä. Vanhemmat torkkuivat sohvalla kiinnittämättä minuun huomiota. Itse teen eri tavalla ja järjestän yhteistä tekemistä, kun tiedän miltä lapsesta tuntuu. Sain lapsena onneksi kokemuksia myös perheen yhteisestä tekemisestä - kavereiden luona! Kiitos kun otitte minut mukaan.
Tämä kommenttina niille, joiden mielestä ap:n pitäisi jättää yrittäminen ja antaa miehen tehdä "omalla tavallaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat ap täysin neuroottiselta ns. jouluhullulta (tämä pätee kaikkiin muihinkin tapahtumiin ja juhliin). Rakennat psykoosin partaalla väkisin jotain teennäistä "yhdessäoloa", joka tosiasiassa kiinnostaa vain sinua, ja hössötät juhlapäiviä ym. asioita niin paljon, ettei miehesi jaksa enää puuttua koko asiaan, vaan mieluummin vetäytyy syrjään näistä sinun projekteistasi, koska tietää että mikäli menee sanomaan jonkin oman näkemyksensä johonkin asiaan, on lopputuloksena raivari ja perhekriisi.
Psykoosin partaalla oleva jouluhullu? Ap, joka haluaa vain sen yhden joululaatikon ja senkin valmiina kaupasta ja jolle joulusiivous on pelkkä imurointi?
Vai halusitko vain päästä haukkumaan tuntematonta ihmistä mielisairaaksi?
Joulu voi olla myös sitä, että mennään lasten kanssa laavulle paistamaan makkarat, tehdään tortilloja, löhötään sohvalla ja rentoudutaan. Synttärit sitä, että mennäänkin leffaan tai ulos syömään ilman vieraiden passaamista. Out of the box, ap ja muut ap-mieliset ja antakaa vihdoin se sanavalta myös puolisolle ja lapsille!
Mikä aikuinen sellainen on, joka haluaa jotain näistä, mutta ei osaa sitä sanoa ääneen omalle puolisolleen? Miksi edes on parisuhteessa, jos ei osaa näin helppoja asioita ilmaista ääneen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju viimeistään todistaa vaikka en kaikkia kommentteja lukenut että me naiset ollaan niitä jotka joudutaan kaikki tekemään monissa kaveriperheissä äiti on se joka järjestää juhlat,tekee ruoat yms kotityöt, mies käy kaupassa ja thats it, sitten murjottomaan ja mököttämään olkkariin tai makkariin koska huomio ei ole juuri sillä hetkellä hänessä! Näin oli meillä kanssa, ei osallistunut mies mihinkään juhlaan ellei kysymys ollut miesten illoista, oletti että hänenkin synttärit hoidetaan on kunnon "ryyppäjäiset". Valitettavasti moni mies on tuollainen, just suunnitellaan lapsia sittenkun lapset on tehty niin vastuu kaikki jää naiselle, nainen yrittää saada miestä keskustelemaan asioista ja jakamaan vastuuta, ei kiinnosta miestä ehkä silloin kun hänelle sopii 1 krt/vko tai kuukausi...
Te naiset olette myös niitä, jotka ottavat kuvailemasi kaltaiset miehet puolisoikseen. Myös teillä on vastuu asiassa. Ettekö te vaan yksinkertaisesti ymmärrä tätä asiaa?
Olisi pitänyt nähdä merkit ennalta on useimmiten pelkkää jälkiviisastelua.
Se ei ole mitään jälkiviisastelua. Kun merkit ilmaantuvat, niin silloin on aika vetää johtopäätökset. Mulla oli yksi sellainen siivoushullu. Sellainen, joista täälläkin on jo kirjoiteltu. Sellainen, joka oli Joulun tullessa yksi hermoilija ja tiuskija.
Kamelin selkä katkesi siihen, kuin nainen sai kilarit siitä kun söin näkkileipää keittiössä (huom. en olohuoneen sohvalla). Alkoi raivota mulle, kuinka tostakin nyt tulee niin paljon muruja joka paikkaan (osasin kyllä siivota sotkuni). Seuraavan näkkärin söinkin sitten ihan omassa pöydässä enkä jäänyt odottelemaan tulevia kilareita.
Jos sulle tulee tikku sormeen, niin otatko sen pois vai odotteletko että se lähtee itsestään? Niin, elämä on valintoja. Johan vanha sananlaskukin sanoo, että laiska saa olla mutta tyhmä ei.
Eli sinäkin tyhmänä kestit tuota monta joulua, odotit muutosta etkä ottanut vastuuta naisesi kilahteluista etkä huonoista valinnoistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju viimeistään todistaa vaikka en kaikkia kommentteja lukenut että me naiset ollaan niitä jotka joudutaan kaikki tekemään monissa kaveriperheissä äiti on se joka järjestää juhlat,tekee ruoat yms kotityöt, mies käy kaupassa ja thats it, sitten murjottomaan ja mököttämään olkkariin tai makkariin koska huomio ei ole juuri sillä hetkellä hänessä! Näin oli meillä kanssa, ei osallistunut mies mihinkään juhlaan ellei kysymys ollut miesten illoista, oletti että hänenkin synttärit hoidetaan on kunnon "ryyppäjäiset". Valitettavasti moni mies on tuollainen, just suunnitellaan lapsia sittenkun lapset on tehty niin vastuu kaikki jää naiselle, nainen yrittää saada miestä keskustelemaan asioista ja jakamaan vastuuta, ei kiinnosta miestä ehkä silloin kun hänelle sopii 1 krt/vko tai kuukausi...
Te naiset olette myös niitä, jotka ottavat kuvailemasi kaltaiset miehet puolisoikseen. Myös teillä on vastuu asiassa. Ettekö te vaan yksinkertaisesti ymmärrä tätä asiaa?
Mikä siinä on, kun miehillä, jotka ovat itse halunneet perheen perustaa ei sitten olekaan vastuuta toimia sen mukaisesti lasten ilmaannuttua? Yhtäkkiä tuntuukin niin vieraalta eikä sittenkään huvita. Ja naisten vastuulla olisi siis sinun ja monen muun mielestä ollut osata ennustaa miehen käytös ennalta?
Tiesitkö, että aikuiset ihmiset tekevät joka hetki valintoja siitä miten toimivat. Nämä valinnat ovat heidän vastuullaan, puolison tehtävä ei ole paimentaa, kaitsea ja ohjailla heitä. Ja kaikkein viimeiseksi osata ennustaa.
Olisi pitänyt nähdä merkit ennalta on useimmiten pelkkää jälkiviisastelua.
Koska "sen mukaisesti" on vaimon nalkutuksen mukaisesti. Ei mies ymmärrä että lasten saannin jälkeen naisesta tulee kontrollinhimoinen hirviö.
Onko miehillä yleisesti tiedossa, että elämä muuttuu lasten saannin jälkeen? Univaje, ajankäyttö, rutiinit, 24/7 vastuu vastasyntyneen elämästä? Jos toisen puolison elämä EI muutu, se on ongelma. Se kertoo siitä, että ei ole osallistunut vielä yhtään mihinkään. Jos yrittää pitää elämän just sellaisena kuin ennen lapsia, kaikki on jäänyt sen toisen vastuulle. Vauvan ilmestyminen on yleensä iso annos epämukavuutta pitkäksi aikaa, mutta siitä selviää jos molemmat tukee toista.
100% totta.
Kai te naiset sitten puhutte tämmösestä asiasta miehenne kanssa ennen sen lapsentekoa? Vai unohtuuko se kaiken ihana ja kivan suunnittelussa.
Miksi tämä on naisen vastuulla, tästä puhuminenkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju viimeistään todistaa vaikka en kaikkia kommentteja lukenut että me naiset ollaan niitä jotka joudutaan kaikki tekemään monissa kaveriperheissä äiti on se joka järjestää juhlat,tekee ruoat yms kotityöt, mies käy kaupassa ja thats it, sitten murjottomaan ja mököttämään olkkariin tai makkariin koska huomio ei ole juuri sillä hetkellä hänessä! Näin oli meillä kanssa, ei osallistunut mies mihinkään juhlaan ellei kysymys ollut miesten illoista, oletti että hänenkin synttärit hoidetaan on kunnon "ryyppäjäiset". Valitettavasti moni mies on tuollainen, just suunnitellaan lapsia sittenkun lapset on tehty niin vastuu kaikki jää naiselle, nainen yrittää saada miestä keskustelemaan asioista ja jakamaan vastuuta, ei kiinnosta miestä ehkä silloin kun hänelle sopii 1 krt/vko tai kuukausi...
Te naiset olette myös niitä, jotka ottavat kuvailemasi kaltaiset miehet puolisoikseen. Myös teillä on vastuu asiassa. Ettekö te vaan yksinkertaisesti ymmärrä tätä asiaa?
Olisi pitänyt nähdä merkit ennalta on useimmiten pelkkää jälkiviisastelua.
Se ei ole mitään jälkiviisastelua. Kun merkit ilmaantuvat, niin silloin on aika vetää johtopäätökset. Mulla oli yksi sellainen siivoushullu. Sellainen, joista täälläkin on jo kirjoiteltu. Sellainen, joka oli Joulun tullessa yksi hermoilija ja tiuskija.
Kamelin selkä katkesi siihen, kuin nainen sai kilarit siitä kun söin näkkileipää keittiössä (huom. en olohuoneen sohvalla). Alkoi raivota mulle, kuinka tostakin nyt tulee niin paljon muruja joka paikkaan (osasin kyllä siivota sotkuni). Seuraavan näkkärin söinkin sitten ihan omassa pöydässä enkä jäänyt odottelemaan tulevia kilareita.
Jos sulle tulee tikku sormeen, niin otatko sen pois vai odotteletko että se lähtee itsestään? Niin, elämä on valintoja. Johan vanha sananlaskukin sanoo, että laiska saa olla mutta tyhmä ei.
Jäikö lapset vaimolle? Helppo lähteä jos ei tarvitse miettiä lasten hyvinvointia.
Kuvitteleko, että olisi tehnyt lapsia tuollaisen naisen kanssa? Hulluhan sinä olet.
Tuollainen siivoushullu nainen + sotkeva lapsi. Ei j.malauta, en minä sentään mikään idiootti ole.
Eikö naisen siivoushulluus sitten tullut esiin seurusteluaikana? Harvalle se puhkeaa ihan yhtäkkiä monen vuoden yhdessäolon jälkeen.
Meitä rentojakin naisia on, miksei me kelvata? Minä en valita näkkärin muruista, villasukat vaan jalkaan, niin jalkapohjia ei pistele.
Kyllä tuli esille. Siksi naimisiin ei heti (eikä myöhemminkään) menty, saati lasta pantu alulle. Aikani sitä siedin, mutta hullu en sentään ole.
Sitä en tiedä, miksi sinä rentona naisena et ole kenellekään kelvannut. Omani minä kyllä löysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyllistäminen vai pienikin kiitos kirjoitti:
Syyllistämistä kirjoitti:
Minusta kuulosti siltä, että jatkuva nalkutus ärsyttääääääää.
Mies ei jaksa, ja vetäytyy omiin oloihinsa, kun hän ei kuitenkaan sinun mielestäsi tee mitään oikein ,
niin ei tee mitään.
Masentunut.Anna hänen hetki olla rauhassa, jospa uskaltaa alkaa oma-alotteisestikin tekemään asioita.
Huvitti ihan tarkat ohjeet kuusen korkeudesta,
jospa olisit sanonut hankkisinko kuusen , joka on Sinun mielestäsi kaunis . Ja vaikka kuusi olisi ollut koivu, niin kiittelisit vain.Ihminen on kehuvetoinen otus, missä on se kiitos sinulta.
Juurikin näin !
Koko ketju tuntuu olevan miestä mollaava ketju !
Syyllistäminen kyllä tappaa kaiken oma-aloitteisuuden.
Näit mollaajia ei kannata ottaa tosissaan. Niillä ei ole miestä. Ainakaan enää. Ja siksi soittavat suutaan, kuten katkerat jätetyt tekee. Kaikki miehet on paskoja. Naisissa ei koskaan syytä eikä vikaa mihinkään. Heidän juttunsa ovat yhtä todellista kuin reality show, jota he seuraavat.
Pätenee tämän ketjun mollaaviin miehiinkin, myös sinuun?
Ei päde minuun. Muista en voi sanoa. Miksi sitten näin?
Koska parisuhteeni on kestänyt jo yli 20 vuotta.
Hoidan oman osani kotitöistä.
Olen hoitanut osani lapsen kasvatuksesta ja paikalla olemisesta.
Kohtelen perheenjäseniäni kunnioituksella, koska he ovat elämäni tärkein asia.
Olen sellainen kunnon ja kunniallinen mies.
Siksi minulla on varaa mollata näitä vauvamammoja ja naureskella heidän tarinoilleen ihan niin paljon kuin haluan. Omaa puolisoani sensijaan en hauku.
Miksi koet noin suurta tarvetta puolustella miestä, joka toimii täysin eri tavoin kuin sinä? Siksi, että hänellä on munat housuissa? Entä jos tuo mykkä zombi olisi nainen, puolustaisitko häntä yhtä kiivaasti ja haukkuisit häntä mollaavia miehiä? Ellet, miksi et?
Hän taitaa ymmärtää että on itse valinnut hyvän puolison itselleen eikä tehnyt lapsia 6kk tuntemisen jälkeen, joten vaimo on ollut sitä mitä on odottanutkin. Lisäkis hän taitaa ymmärtää että noissa tapauksissanne on vika molemmissa, joten ihan turha syyttää vain toista.
Lapsellistahan se on lällätellä silti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyllistäminen vai pienikin kiitos kirjoitti:
Syyllistämistä kirjoitti:
Minusta kuulosti siltä, että jatkuva nalkutus ärsyttääääääää.
Mies ei jaksa, ja vetäytyy omiin oloihinsa, kun hän ei kuitenkaan sinun mielestäsi tee mitään oikein ,
niin ei tee mitään.
Masentunut.Anna hänen hetki olla rauhassa, jospa uskaltaa alkaa oma-alotteisestikin tekemään asioita.
Huvitti ihan tarkat ohjeet kuusen korkeudesta,
jospa olisit sanonut hankkisinko kuusen , joka on Sinun mielestäsi kaunis . Ja vaikka kuusi olisi ollut koivu, niin kiittelisit vain.Ihminen on kehuvetoinen otus, missä on se kiitos sinulta.
Juurikin näin !
Koko ketju tuntuu olevan miestä mollaava ketju !
Syyllistäminen kyllä tappaa kaiken oma-aloitteisuuden.
Näit mollaajia ei kannata ottaa tosissaan. Niillä ei ole miestä. Ainakaan enää. Ja siksi soittavat suutaan, kuten katkerat jätetyt tekee. Kaikki miehet on paskoja. Naisissa ei koskaan syytä eikä vikaa mihinkään. Heidän juttunsa ovat yhtä todellista kuin reality show, jota he seuraavat.
Hyviä miehiä on valtavasti. Sitten taas on ne miehet, joita oma jälkikasvu ei kiinnosta, ja he ovat surun ja pettymyksen aihe sekä puolisoille että lapsille.
Höpsis, ne on ihan hyviä miehiä ja isiä kun vaimon tilalle tulee toinen nainen, sellainen joka ei ole mennyt pilalle lasten saannin myötä.
Tässä on muuten hippunen totuutta mukana.
Oletettavasti se uusi nainen on lapseton noissa teidän kuvitelmissa. Lapsettomat naiset nyt ei ihan ensimmäisenä ole jonossa, kun lapsia hankkinut, eronnut mies etsii uutta naista. Jos nainen sellaiseen haksahtaakin, niin aika äkkiä selviää, että mies yrittää nakittaa lastensa hoidon naiselle.
Ehkä tämä on sun omasta elämästäsi. Tuskinpa voit puhua muiden puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju viimeistään todistaa vaikka en kaikkia kommentteja lukenut että me naiset ollaan niitä jotka joudutaan kaikki tekemään monissa kaveriperheissä äiti on se joka järjestää juhlat,tekee ruoat yms kotityöt, mies käy kaupassa ja thats it, sitten murjottomaan ja mököttämään olkkariin tai makkariin koska huomio ei ole juuri sillä hetkellä hänessä! Näin oli meillä kanssa, ei osallistunut mies mihinkään juhlaan ellei kysymys ollut miesten illoista, oletti että hänenkin synttärit hoidetaan on kunnon "ryyppäjäiset". Valitettavasti moni mies on tuollainen, just suunnitellaan lapsia sittenkun lapset on tehty niin vastuu kaikki jää naiselle, nainen yrittää saada miestä keskustelemaan asioista ja jakamaan vastuuta, ei kiinnosta miestä ehkä silloin kun hänelle sopii 1 krt/vko tai kuukausi...
Te naiset olette myös niitä, jotka ottavat kuvailemasi kaltaiset miehet puolisoikseen. Myös teillä on vastuu asiassa. Ettekö te vaan yksinkertaisesti ymmärrä tätä asiaa?
Olisi pitänyt nähdä merkit ennalta on useimmiten pelkkää jälkiviisastelua.
Se ei ole mitään jälkiviisastelua. Kun merkit ilmaantuvat, niin silloin on aika vetää johtopäätökset. Mulla oli yksi sellainen siivoushullu. Sellainen, joista täälläkin on jo kirjoiteltu. Sellainen, joka oli Joulun tullessa yksi hermoilija ja tiuskija.
Kamelin selkä katkesi siihen, kuin nainen sai kilarit siitä kun söin näkkileipää keittiössä (huom. en olohuoneen sohvalla). Alkoi raivota mulle, kuinka tostakin nyt tulee niin paljon muruja joka paikkaan (osasin kyllä siivota sotkuni). Seuraavan näkkärin söinkin sitten ihan omassa pöydässä enkä jäänyt odottelemaan tulevia kilareita.
Jos sulle tulee tikku sormeen, niin otatko sen pois vai odotteletko että se lähtee itsestään? Niin, elämä on valintoja. Johan vanha sananlaskukin sanoo, että laiska saa olla mutta tyhmä ei.
Jäikö lapset vaimolle? Helppo lähteä jos ei tarvitse miettiä lasten hyvinvointia.
Kuvitteleko, että olisi tehnyt lapsia tuollaisen naisen kanssa? Hulluhan sinä olet.
Tuollainen siivoushullu nainen + sotkeva lapsi. Ei j.malauta, en minä sentään mikään idiootti ole.
Eikö naisen siivoushulluus sitten tullut esiin seurusteluaikana? Harvalle se puhkeaa ihan yhtäkkiä monen vuoden yhdessäolon jälkeen.
Meitä rentojakin naisia on, miksei me kelvata? Minä en valita näkkärin muruista, villasukat vaan jalkaan, niin jalkapohjia ei pistele.
Koska samalla tavalla kuin miehestäkään, ei voi naisestakaan tietää millainen hän on lasten saannin jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.
Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.
Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.
Vähän sama homma hiusten kanssa.
Te naiset varaatte kampaajan heti edellisen käynnin perään.
Me miehet kävellään parturiin kysymään olisiko nyt aikaa?
Ehkä sinäkin voisit kokeilla jotain muuta lähestymistapaa asiassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyllistäminen vai pienikin kiitos kirjoitti:
Syyllistämistä kirjoitti:
Minusta kuulosti siltä, että jatkuva nalkutus ärsyttääääääää.
Mies ei jaksa, ja vetäytyy omiin oloihinsa, kun hän ei kuitenkaan sinun mielestäsi tee mitään oikein ,
niin ei tee mitään.
Masentunut.Anna hänen hetki olla rauhassa, jospa uskaltaa alkaa oma-alotteisestikin tekemään asioita.
Huvitti ihan tarkat ohjeet kuusen korkeudesta,
jospa olisit sanonut hankkisinko kuusen , joka on Sinun mielestäsi kaunis . Ja vaikka kuusi olisi ollut koivu, niin kiittelisit vain.Ihminen on kehuvetoinen otus, missä on se kiitos sinulta.
Juurikin näin !
Koko ketju tuntuu olevan miestä mollaava ketju !
Syyllistäminen kyllä tappaa kaiken oma-aloitteisuuden.
Näit mollaajia ei kannata ottaa tosissaan. Niillä ei ole miestä. Ainakaan enää. Ja siksi soittavat suutaan, kuten katkerat jätetyt tekee. Kaikki miehet on paskoja. Naisissa ei koskaan syytä eikä vikaa mihinkään. Heidän juttunsa ovat yhtä todellista kuin reality show, jota he seuraavat.
Hyviä miehiä on valtavasti. Sitten taas on ne miehet, joita oma jälkikasvu ei kiinnosta, ja he ovat surun ja pettymyksen aihe sekä puolisoille että lapsille.
Höpsis, ne on ihan hyviä miehiä ja isiä kun vaimon tilalle tulee toinen nainen, sellainen joka ei ole mennyt pilalle lasten saannin myötä.
Ei ne kyllä ole, mitä nyt on lähipiiriä seurannut. Kyllä ne jotka on hyviä isiä eron jälkeen, ovat olleet lapsistaan kiinnostuneita ennen sitäkin. Ne joita on kiinnostanut lähinnä se, että pysyy kulissit kunnossa eli vaimo ja lapset on olemassa, eivät sitten eron jälkeen enää viitsi yrittää sitäkään vähää.
Kyllä ne miehet onkin lapsistaan kiinnostuneita, vaimosta vain tuntuu siltä etteivät ole, kun mies ei hyppää vaimon pillin mukaan. Sitten ovat myös eron jälkeen hyviä isiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.
Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.
Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.
Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.
Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.
Ongelma on siinä että nainen haluaa että mies on kiinnostunut ja osallinen kaikkeen mihin nainen haluaa hänen olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyllistäminen vai pienikin kiitos kirjoitti:
Syyllistämistä kirjoitti:
Minusta kuulosti siltä, että jatkuva nalkutus ärsyttääääääää.
Mies ei jaksa, ja vetäytyy omiin oloihinsa, kun hän ei kuitenkaan sinun mielestäsi tee mitään oikein ,
niin ei tee mitään.
Masentunut.Anna hänen hetki olla rauhassa, jospa uskaltaa alkaa oma-alotteisestikin tekemään asioita.
Huvitti ihan tarkat ohjeet kuusen korkeudesta,
jospa olisit sanonut hankkisinko kuusen , joka on Sinun mielestäsi kaunis . Ja vaikka kuusi olisi ollut koivu, niin kiittelisit vain.Ihminen on kehuvetoinen otus, missä on se kiitos sinulta.
Juurikin näin !
Koko ketju tuntuu olevan miestä mollaava ketju !
Syyllistäminen kyllä tappaa kaiken oma-aloitteisuuden.
Näit mollaajia ei kannata ottaa tosissaan. Niillä ei ole miestä. Ainakaan enää. Ja siksi soittavat suutaan, kuten katkerat jätetyt tekee. Kaikki miehet on paskoja. Naisissa ei koskaan syytä eikä vikaa mihinkään. Heidän juttunsa ovat yhtä todellista kuin reality show, jota he seuraavat.
Pätenee tämän ketjun mollaaviin miehiinkin, myös sinuun?
Ei päde minuun. Muista en voi sanoa. Miksi sitten näin?
Koska parisuhteeni on kestänyt jo yli 20 vuotta.
Hoidan oman osani kotitöistä.
Olen hoitanut osani lapsen kasvatuksesta ja paikalla olemisesta.
Kohtelen perheenjäseniäni kunnioituksella, koska he ovat elämäni tärkein asia.
Olen sellainen kunnon ja kunniallinen mies.
Siksi minulla on varaa mollata näitä vauvamammoja ja naureskella heidän tarinoilleen ihan niin paljon kuin haluan. Omaa puolisoani sensijaan en hauku.
Miksi koet noin suurta tarvetta puolustella miestä, joka toimii täysin eri tavoin kuin sinä? Siksi, että hänellä on munat housuissa? Entä jos tuo mykkä zombi olisi nainen, puolustaisitko häntä yhtä kiivaasti ja haukkuisit häntä mollaavia miehiä? Ellet, miksi et?
Hän taitaa ymmärtää että on itse valinnut hyvän puolison itselleen eikä tehnyt lapsia 6kk tuntemisen jälkeen, joten vaimo on ollut sitä mitä on odottanutkin. Lisäkis hän taitaa ymmärtää että noissa tapauksissanne on vika molemmissa, joten ihan turha syyttää vain toista.
Lapsellistahan se on lällätellä silti.
Nimenomaan lapsellista ja kapeakatseista. Helppohan se on lällätellä jos ei itsellä ole kokemusta, tilanteita ja ihmisiä on niin erilaisia ja myös ne kotoa saadut eväät vaikuttaa aika paljon siihen, millaisiin parisuhteisiin päätyy. Vähän samaa käytöstä kuin se lällättely, että mitäs et opiskellut ammattia josta tienaa paremmin, tai mitäs et ole saanut töitä, kyllä minä olen aina saanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju viimeistään todistaa vaikka en kaikkia kommentteja lukenut että me naiset ollaan niitä jotka joudutaan kaikki tekemään monissa kaveriperheissä äiti on se joka järjestää juhlat,tekee ruoat yms kotityöt, mies käy kaupassa ja thats it, sitten murjottomaan ja mököttämään olkkariin tai makkariin koska huomio ei ole juuri sillä hetkellä hänessä! Näin oli meillä kanssa, ei osallistunut mies mihinkään juhlaan ellei kysymys ollut miesten illoista, oletti että hänenkin synttärit hoidetaan on kunnon "ryyppäjäiset". Valitettavasti moni mies on tuollainen, just suunnitellaan lapsia sittenkun lapset on tehty niin vastuu kaikki jää naiselle, nainen yrittää saada miestä keskustelemaan asioista ja jakamaan vastuuta, ei kiinnosta miestä ehkä silloin kun hänelle sopii 1 krt/vko tai kuukausi...
Te naiset olette myös niitä, jotka ottavat kuvailemasi kaltaiset miehet puolisoikseen. Myös teillä on vastuu asiassa. Ettekö te vaan yksinkertaisesti ymmärrä tätä asiaa?
Mikä siinä on, kun miehillä, jotka ovat itse halunneet perheen perustaa ei sitten olekaan vastuuta toimia sen mukaisesti lasten ilmaannuttua? Yhtäkkiä tuntuukin niin vieraalta eikä sittenkään huvita. Ja naisten vastuulla olisi siis sinun ja monen muun mielestä ollut osata ennustaa miehen käytös ennalta?
Tiesitkö, että aikuiset ihmiset tekevät joka hetki valintoja siitä miten toimivat. Nämä valinnat ovat heidän vastuullaan, puolison tehtävä ei ole paimentaa, kaitsea ja ohjailla heitä. Ja kaikkein viimeiseksi osata ennustaa.
Olisi pitänyt nähdä merkit ennalta on useimmiten pelkkää jälkiviisastelua.
Koska "sen mukaisesti" on vaimon nalkutuksen mukaisesti. Ei mies ymmärrä että lasten saannin jälkeen naisesta tulee kontrollinhimoinen hirviö.
Onko miehillä yleisesti tiedossa, että elämä muuttuu lasten saannin jälkeen? Univaje, ajankäyttö, rutiinit, 24/7 vastuu vastasyntyneen elämästä? Jos toisen puolison elämä EI muutu, se on ongelma. Se kertoo siitä, että ei ole osallistunut vielä yhtään mihinkään. Jos yrittää pitää elämän just sellaisena kuin ennen lapsia, kaikki on jäänyt sen toisen vastuulle. Vauvan ilmestyminen on yleensä iso annos epämukavuutta pitkäksi aikaa, mutta siitä selviää jos molemmat tukee toista.
100% totta.
Kai te naiset sitten puhutte tämmösestä asiasta miehenne kanssa ennen sen lapsentekoa? Vai unohtuuko se kaiken ihana ja kivan suunnittelussa.
Siis.....olisiko mielestäsi naisten tehtävä valistaa puolisoaan siitä, mitä lapsen saaminen tarkoittaa? Ja miehelle se kaikki tulee aina yllätyksenä?
Miksi? Eikö tuo ole vähän holhoava ajatus?
Ja kyllä, tuo keskustelu kuuluu käydä. Aina sekään ei auta, vaan perheasioista sluibataan vaikka mitä olisi puhuttu.
On se hänen tehtävänvä mikäli hän välttämättä haluaa lastensa isäksi sellaisen miehen jota täytyy valistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju viimeistään todistaa vaikka en kaikkia kommentteja lukenut että me naiset ollaan niitä jotka joudutaan kaikki tekemään monissa kaveriperheissä äiti on se joka järjestää juhlat,tekee ruoat yms kotityöt, mies käy kaupassa ja thats it, sitten murjottomaan ja mököttämään olkkariin tai makkariin koska huomio ei ole juuri sillä hetkellä hänessä! Näin oli meillä kanssa, ei osallistunut mies mihinkään juhlaan ellei kysymys ollut miesten illoista, oletti että hänenkin synttärit hoidetaan on kunnon "ryyppäjäiset". Valitettavasti moni mies on tuollainen, just suunnitellaan lapsia sittenkun lapset on tehty niin vastuu kaikki jää naiselle, nainen yrittää saada miestä keskustelemaan asioista ja jakamaan vastuuta, ei kiinnosta miestä ehkä silloin kun hänelle sopii 1 krt/vko tai kuukausi...
Te naiset olette myös niitä, jotka ottavat kuvailemasi kaltaiset miehet puolisoikseen. Myös teillä on vastuu asiassa. Ettekö te vaan yksinkertaisesti ymmärrä tätä asiaa?
Mikä siinä on, kun miehillä, jotka ovat itse halunneet perheen perustaa ei sitten olekaan vastuuta toimia sen mukaisesti lasten ilmaannuttua? Yhtäkkiä tuntuukin niin vieraalta eikä sittenkään huvita. Ja naisten vastuulla olisi siis sinun ja monen muun mielestä ollut osata ennustaa miehen käytös ennalta?
Tiesitkö, että aikuiset ihmiset tekevät joka hetki valintoja siitä miten toimivat. Nämä valinnat ovat heidän vastuullaan, puolison tehtävä ei ole paimentaa, kaitsea ja ohjailla heitä. Ja kaikkein viimeiseksi osata ennustaa.
Olisi pitänyt nähdä merkit ennalta on useimmiten pelkkää jälkiviisastelua.
Koska "sen mukaisesti" on vaimon nalkutuksen mukaisesti. Ei mies ymmärrä että lasten saannin jälkeen naisesta tulee kontrollinhimoinen hirviö.
Onko miehillä yleisesti tiedossa, että elämä muuttuu lasten saannin jälkeen? Univaje, ajankäyttö, rutiinit, 24/7 vastuu vastasyntyneen elämästä? Jos toisen puolison elämä EI muutu, se on ongelma. Se kertoo siitä, että ei ole osallistunut vielä yhtään mihinkään. Jos yrittää pitää elämän just sellaisena kuin ennen lapsia, kaikki on jäänyt sen toisen vastuulle. Vauvan ilmestyminen on yleensä iso annos epämukavuutta pitkäksi aikaa, mutta siitä selviää jos molemmat tukee toista.
100% totta.
Kai te naiset sitten puhutte tämmösestä asiasta miehenne kanssa ennen sen lapsentekoa? Vai unohtuuko se kaiken ihana ja kivan suunnittelussa.
Kyllähän tavallinen tarina on se, että mies lupailee että juujuu tottakai hän hoitaa vauvaa ja osallistuu ja vähentää omia menojaan jne. Eli kyllä niistä puhutaan. Ne lupaukset vaan jotenkin hups vaan unohtuu kun kaikki ei olekaan niin helppoa kuin miehen ruusunpunaisissa kuvitelmissa.
Kyllä siinä käy niin että naisen mielestä mies onkin luvannut toimivansa jopa telepaattisesti kuten nainen määrää ja käskee. Miehen mielestä on sovittu ihan muusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyllistäminen vai pienikin kiitos kirjoitti:
Syyllistämistä kirjoitti:
Minusta kuulosti siltä, että jatkuva nalkutus ärsyttääääääää.
Mies ei jaksa, ja vetäytyy omiin oloihinsa, kun hän ei kuitenkaan sinun mielestäsi tee mitään oikein ,
niin ei tee mitään.
Masentunut.Anna hänen hetki olla rauhassa, jospa uskaltaa alkaa oma-alotteisestikin tekemään asioita.
Huvitti ihan tarkat ohjeet kuusen korkeudesta,
jospa olisit sanonut hankkisinko kuusen , joka on Sinun mielestäsi kaunis . Ja vaikka kuusi olisi ollut koivu, niin kiittelisit vain.Ihminen on kehuvetoinen otus, missä on se kiitos sinulta.
Juurikin näin !
Koko ketju tuntuu olevan miestä mollaava ketju !
Syyllistäminen kyllä tappaa kaiken oma-aloitteisuuden.
Näit mollaajia ei kannata ottaa tosissaan. Niillä ei ole miestä. Ainakaan enää. Ja siksi soittavat suutaan, kuten katkerat jätetyt tekee. Kaikki miehet on paskoja. Naisissa ei koskaan syytä eikä vikaa mihinkään. Heidän juttunsa ovat yhtä todellista kuin reality show, jota he seuraavat.
Hyviä miehiä on valtavasti. Sitten taas on ne miehet, joita oma jälkikasvu ei kiinnosta, ja he ovat surun ja pettymyksen aihe sekä puolisoille että lapsille.
Höpsis, ne on ihan hyviä miehiä ja isiä kun vaimon tilalle tulee toinen nainen, sellainen joka ei ole mennyt pilalle lasten saannin myötä.
Ei ne kyllä ole, mitä nyt on lähipiiriä seurannut. Kyllä ne jotka on hyviä isiä eron jälkeen, ovat olleet lapsistaan kiinnostuneita ennen sitäkin. Ne joita on kiinnostanut lähinnä se, että pysyy kulissit kunnossa eli vaimo ja lapset on olemassa, eivät sitten eron jälkeen enää viitsi yrittää sitäkään vähää.
Kyllä ne miehet onkin lapsistaan kiinnostuneita, vaimosta vain tuntuu siltä etteivät ole, kun mies ei hyppää vaimon pillin mukaan. Sitten ovat myös eron jälkeen hyviä isiä.
Joo on varmaan semmoisiakin, itse olen seurannut vaan sivusta joten en tiedä mitä vaimo on ajatellut. Mutta on myös niitä joita ei ihan oikeasti kiinnosta. Tai ehkä kiinnostaisi, mutta eivät osaa olla isiä eivätkä tunne lapsiaan, kun aloittavat vasta lasten ollessa isoja.
Tunnen pari erinomaisen hyvää eronnutta isää, ja pari umpisurkeaa. Niitäkin on jotka etsii äkkiä uuden vaimon hoitamaan, näitä äitipuolten tuskailuja osallistumattomasta isästä saa ihan säännöllisesti lukea täältä palstaltakin myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyllistäminen vai pienikin kiitos kirjoitti:
Syyllistämistä kirjoitti:
Minusta kuulosti siltä, että jatkuva nalkutus ärsyttääääääää.
Mies ei jaksa, ja vetäytyy omiin oloihinsa, kun hän ei kuitenkaan sinun mielestäsi tee mitään oikein ,
niin ei tee mitään.
Masentunut.Anna hänen hetki olla rauhassa, jospa uskaltaa alkaa oma-alotteisestikin tekemään asioita.
Huvitti ihan tarkat ohjeet kuusen korkeudesta,
jospa olisit sanonut hankkisinko kuusen , joka on Sinun mielestäsi kaunis . Ja vaikka kuusi olisi ollut koivu, niin kiittelisit vain.Ihminen on kehuvetoinen otus, missä on se kiitos sinulta.
Juurikin näin !
Koko ketju tuntuu olevan miestä mollaava ketju !
Syyllistäminen kyllä tappaa kaiken oma-aloitteisuuden.
Näit mollaajia ei kannata ottaa tosissaan. Niillä ei ole miestä. Ainakaan enää. Ja siksi soittavat suutaan, kuten katkerat jätetyt tekee. Kaikki miehet on paskoja. Naisissa ei koskaan syytä eikä vikaa mihinkään. Heidän juttunsa ovat yhtä todellista kuin reality show, jota he seuraavat.
Pätenee tämän ketjun mollaaviin miehiinkin, myös sinuun?
Ei päde minuun. Muista en voi sanoa. Miksi sitten näin?
Koska parisuhteeni on kestänyt jo yli 20 vuotta.
Hoidan oman osani kotitöistä.
Olen hoitanut osani lapsen kasvatuksesta ja paikalla olemisesta.
Kohtelen perheenjäseniäni kunnioituksella, koska he ovat elämäni tärkein asia.
Olen sellainen kunnon ja kunniallinen mies.
Siksi minulla on varaa mollata näitä vauvamammoja ja naureskella heidän tarinoilleen ihan niin paljon kuin haluan. Omaa puolisoani sensijaan en hauku.
Arvaa mitä. Minä olen nainen. Parisuhde kestänyt sen 20 vuotta myöskin. Olen hoitanut osani lastenhoidosta, parisuhteen hoidosta, perheen taloudesta jne., samoin kuin mieskin.
Silti, tai ehkä juuri siksi, olen sitä mieltä että ap:n mies kuulostaa surkealle vätykselle, samoin suurin osa palstamiehistä, ja voin heille täällä naureskella. En kuitenkaan ole niin tyhmä, että niputtaisin kaikki samaan kastiin.
Surkea vätyshän se onkin. Pilaa kaikkien elämän. Voidaankin naureskella yhdessä noille luusereille. Sekä vätyksille että niitä katseleville naisille. Molemmat ovat naurunsa ansainneet. Kumpaakaan ei kiinnosta tasa-arvoinen parisuhde.
Mutta sinun lisäksi vain muutama muu nainen on sitä mieltä, että kaikki miehet eivät ole sen vätyksen kaltaisia nyhveröitä. Toki nyt täytyy osaata suodattaa todellisen elämän ja palstamamman elämän erot. Erot nimittäin on yhtä suuria kuin ero tuolin ja sähkötuolin välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen on aivan turha sanoa mitään minkään juhlien tai muun vastaavan suunnitteluun. Naisella on aina yksi ja ainoa oikea tapa tehdä juhlat ja kaikki siitä poikkeavat ehdotukset ovat vääriä ja tullaan jyräämään.
Minä aloitan juhlien ja ym muun suunnittelun hyvissä ajoin. Kysyn miehen mielipiteitä, tarjoan vaihtoehtoja, päivämääriä. Silloin hän vastaa: en tiedä kumpi on parempi, ihan sama, ihan ok, en jaksa miettiä, niin kai, en pysty sanomaan, en jaksa nyt miettiä. Kysyn monta kertaa.
Koska juhlia varten pitää lyödä joitain asioita kuitenkin lukkoon jossain vaiheessa ja tehdä varauksia ym., että suunnittelu voi jatkua niin minä teen sitten päätöksiä koska miehestä ei tule vastauksia. Tämä kaikki on hänelle ok siihen asti kun juhlat alkavat olla viikon sisällä. Sitten alkaa kiinnostus: Miksi valitsit niin tai näin, tai olisiko pitänyt tehdä noin. Yleensä on jo myöhäistä siinä kohtaa kun mies herää asiaan. Sitten varmaan kokee, ettei ole saanut vaikuttaa asioihin. En välitä, juhlat jäisivät järjestämättä jos jäisin odottelemaaan miehen aktiivisuutta asiassa.
Uskon, että moni nainen tunnistaa tämän kuvion. Mies luulee, että juhlat taiotaan simsalabim ja riittää kun kakku kannetaan pöytään. Elokuvissa saa ehkä kahden päivän varoitusajalla järjestettyä ihanat juhlat upeassa paikassa ja ystävät paikalle ilman sen suurempaa eforttia. Oikeassa elämässä paljon on tehty ennen sitä kun kakku nostetaan pöytään.
Joten kaikki se hössötys mitä nainen tekee juhlien ympärille on ajanhukkaa.
Joo, mun miehen mielestä etukäteen suunnittelu on turhaa stressausta. Minun mielestäni viime tippaan jättäminen on turhaa stressausta. Joku perustavanlaatuinen ero siinä ajattelutavassa? On se kyllä oppinut muutamien juhlien kokemuksella että ei, kaikkea ei kannata jättää viime tippaan, mutta kyllähän se edelleen menee niin että minun pitää patistella ja olla aloitteellinen että jotain tapahtuu. Vähän ärsyttää se toisinaan, mutta taas tämä palsta on osoittanut selvästi että itseasiassa se on aika erinomainen mies kaikin puolin :)
Kyllä syy on muualla jos miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, on saatu opiskelut hoidettua aikataulussa, töihin on päästy aamuisin, on saatu kilpailutettua sopimukset, käytyä talonäytöillä, vertailtua auto, ostettua ulkomaanmatkat ja niihen liittyvä asiat ajoissa, otettu laina, ja muutenkin kaikki on hoidettu koko ajan niillä varoitusajoilla kuin hoidettava on. On suunniteltu lapsen teko, ja hoidettu kaikki lasta varten valmiiksi. Sitten kun lapsi on päivän ikäinen, niin mies joka on koko elämänsä elänyt normaalisti muka jää sohvannurkkaan eikä pysty ymmärtämään että neuvolaan pitää mennä ensviikon tiistainen klo 14.
Älkää nyt viitsikö. Ainoa asia mikä tuossa muuttuu on se nainen, joka alkaa päsmäröimään, vaatimaan, käskyttämään ja määräilemään sekä kontrolloimaan välittömästi kun penska on pildestä pihalla.
Miehesi ei ole sisäistänyt ajatusta, että "sinun arkesi on jonkun toisen lapsuus".
Itselläni tuon asian ajattelu on se voima, joka saa järjestämään ja lähtemään liikkeelle, vaikkei aina huvitakaan. Meillä minä järjestän enemmän kuin mieheni, mutta hänkin onneksi osaa ajatella lasten kannalta asioita.
Jälkeenpäin kaikki ovat yleensä iloisia, kun tuli vaikka pelattua arki-iltana lautapeliä tai katsottua yhdessä perheen kanssa joka valittu ohjelma nettipalvelusta. Samalla tulee keskusteltua ja vastahakoinen teinikin rentoutuu.