Lue keskustelun säännöt.
Uusperhe,miehen käsittämätön käytös
22.10.2022 |
Onko tämä tavallista keski-ikäisillä miehillä ja mitkä johtopäätökset tulisi vetää?
Meillä on molemmilla teini-ikäiset tytöt. Miehen lapsi on meillä joka toinen viikonloppu ja joskus lomilla. Olemme naimisissa ja yhdessä 5v. Aiemmin ymmärsin hyvin, että mies halusi elää ns.lapsiperhe-elämää. Nyt tilanne se, että emme ole käyneet 4v aikana kertaakaan kahdestaan matkalla, vielä edes häämatkalla. Matkojen, kahdenkeskisten mökkiviikonloppujen tai muun sopiminen on työn ja tuskan takana, koska mies syyllistää minua siitä, että haluan parisuhdeaikaa. Hänen mielestään kaikkien suunnitelmien pitäisi koskea lähtökohtaisesti (jo isoja) lapsiamme ja meidän tulisi elää "lapsiperhe-elämää". Hän on sitä mieltä, että olen jättänyt nuoruuteni elämättä, koska haluan tässä 35+ iässä matkustella kumppanin kanssa. Mikään mitä ehdotan kahden, ei onnistu tai ole hänelle mukavaa. Haluaisi suunnitella matkoja vain lasten kanssa. Lapset ovat olleet meillä esim.putkeen kolme vappua, halloweenit ja olemme heidän kanssa matkustaneet. Miksi aikuinen mies ei halua satsata parisuhteeseen vaan haluaa elää lapsiperhesymbioosissa, vaikka lapsemme ovat jo isoja? Onko tällaista ydinperheissäkin?
Kommentit (105)
Miten sinun lapsuuuden perheessäsi? Matkustelivatko vanhempasi paljonkin kahdestaan niin, että sinä ja sisaruksesi olitte muualla hoidossa?
Me ydinperheessä olimme ensimmäisen kerran kahdestaan reissussa silloin, kun lapset olivat riittävän isoja olemaan keskenään eli olivat jotain 16v. Sitä yhtä yötä ei lasketa, kun molemmat olimme työasian vuoksi poissa samaan aikaan, mutta vasta paluumatkalla yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaismiehen perheessä oli vähän sama tilanne. Kummallakin , siis uudella suhteella myös, oli samanikäinen 15 v tyttö.
Kun he muuttivat yhteen uuteen asuntoon, ei sukulaismiehen tyttö enää ollutkaan tervetullut yhteiseen kotiin. Aluksi asuivat miehen omakotitalossa.Sukulaismies (40) teki ratkaisun, muutti yksin asumaan ja lopetti suhteen. Tytär oli tärkeämpi. 10 pistettä hänelle.
Mitenköhän tää on nyt millään tasolla sama tilanne? Ei ap:n lastakaan olla ottamassa reissuun mulaan niin kyse ei ole mistään suosimisesta
Niin. On ihmisiä ( miehiä ja naisia) joille lapset on haitta, on ne omia tai vieraita.
Tuolle, joka kirjoitti uhrautumisesta. Toivon ettei hänellä ole lapsia. Kun itse hankkii lapset on se vastuu ja velvollisuus, ja rakkaus, huolehtia heistä ja saattaa siivilleen aikuisuuteen. En koe uhrautuneeni vaikka kuopus oli jo 17 kun eka kerran mentiin kahden viikon matkalle. Hän oli samaan aikaan jalkapalloleirillä.
Perhe on ollut iloni, ei taakkani.
Ei rikkoa mieltä kuten usein uusliitoissa käy
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monen mielestä siis lapsen tulee olla universumin keskipiste, joka määrittelee olemisen myös silloin, kun hän on toisen yhtä tärkeän ja osaavan ihmisen hoivissa. Ilman lasta ei tehdä mitään. Jos lapsi on vaikka isovanhempien kanssa etelänlomalla niin itse ei voi yhtä aikaa lähteä kaupunkilomalle, koska Lapsi Kärsii. Odotetaan kotona kädet ristissä.
Ja tämä johtaa hyvään ja rakastavaan parisuhteeseen. Uhrautuminen on hyveen äiti. Jos toinen ei tajua uhrautua yhtä paljon ni hänen häppee, kuka sitä parisuhdetta enää muutenkaan kaipaa kun on jo Lapsi.
Minusta tuntuu, että suurin osa ketjuun vastanneista on ydinperheeläisiä, joilla ei ole mitään turvaverkkojakaan eli ovat aina yhdessä kaikki. Tai sitten niin köyhiä perheitä, ettei heillä ole rahaa matkustaa ja siksi paheksuvat, jos joku muu käy matkoilla.
Naapuriperheessä matkustettiin yhdessä lasten kanssa. Kun ero tuli, isän uusperheessä matkustivat ulkomaille ainoastaan aikuiset, suhdetta kesti noin kaksi vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Emme mekään ole ikinä matkustaneet ilman lapsia. Olemme ydinperhe, jossa yli 10-vuitiaat lapset. Olisi omituinen ajatuskin.
Miksi omituinen ajatus?
Ap oikeassa, menee jo liian pitkälle miehellä, kyllä joskus voi vaimon kanssakin olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monen mielestä siis lapsen tulee olla universumin keskipiste, joka määrittelee olemisen myös silloin, kun hän on toisen yhtä tärkeän ja osaavan ihmisen hoivissa. Ilman lasta ei tehdä mitään. Jos lapsi on vaikka isovanhempien kanssa etelänlomalla niin itse ei voi yhtä aikaa lähteä kaupunkilomalle, koska Lapsi Kärsii. Odotetaan kotona kädet ristissä.
Ja tämä johtaa hyvään ja rakastavaan parisuhteeseen. Uhrautuminen on hyveen äiti. Jos toinen ei tajua uhrautua yhtä paljon ni hänen häppee, kuka sitä parisuhdetta enää muutenkaan kaipaa kun on jo Lapsi.
Minusta tuntuu, että suurin osa ketjuun vastanneista on ydinperheeläisiä, joilla ei ole mitään turvaverkkojakaan eli ovat aina yhdessä kaikki. Tai sitten niin köyhiä perheitä, ettei heillä ole rahaa matkustaa ja siksi paheksuvat, jos joku muu käy matkoilla.
Naapuriperheessä matkustettiin yhdessä lasten kanssa. Kun ero tuli, isän uusperheessä matkustivat ulkomaille ainoastaan aikuiset, suhdetta kesti noin kaksi vuotta.
Eli erojen syy liittyi naapurin miehen persoonaan, ei mitenkään matkusteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sano sille ukolles että painuu teinin kans kahdestaan lomalle ja sinä menet yksin lomalle ilman ukkoas ja hänen penskaansa. Sun pitää vähän ojentaa ukkoas.
Minä ainakin matkustelen tyytyväisenä mieheni kanssa kun lapsi on oman isänsä luona. Matkustelen myös lapseni kanssa ja mstkustelemme myös kolmistaan, minä, lapsi ja mies. Ikinä ei ole tullut mieleenkään, että ei saisi mennä minnekään kun lapsi on isällään. Pelkäättekö että lapsi tuntee olonsa ulkopuoliseksi jos ei pääse joka matkalle aikuisten kanssa? Kuulkaa, sitä ulkopuolisuuden tunnetta on hyvä alkaa pikku hiljaa siedättää. Elämässä ei pääse mukaan joka paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kaipaan kahdenkeskistä aikaa mieheni kanssa. Kokisin kyllä loukkaavana jos mitään ei voisi tehdä ilman lapsia. Tosin meillä on ongelmana se että ei oikein saada hoitoon lapsia minnekään, mutta kun saadaan niin kyllä me ihan innolla ollaan aivan kahdestaan. Onhan se aivan erilailla vapauttavaa sitä seksiäkin harrastaa jos ei ole lapset talossa, tarvi miettiä että kuulevatkohan...
Vastaajat on nyt vähän pöljiä, ei aloittaja ole hylkäämässä lapsia jos kaipaa jotain kahdenkeskistä, kodin ulkopuolista tekemistä miehensä kanssa...
Aloittajalle sanoisin että puhu miehelle. Ei se oikein muukaan auta. Toki voi olla että teillä ei toiveet tässä asiassa kohtaa ja teidän pitää miettiä onko tämä semmoinen asia missä voisi kuitenkin kumpikin tehdä jonkun kompromissin.
Teineillä luulisi olevan jo omia menoja. Itse kun muistelen teini-aikaa niin matkustelu vanhempien kanssa oli yök. Ei oo minusta normaalia mieheltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:llä ei ole miestä eikä lapsia. Hän on katkera velatantta kuten aina tällaisten kirjoittajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monen mielestä siis lapsen tulee olla universumin keskipiste, joka määrittelee olemisen myös silloin, kun hän on toisen yhtä tärkeän ja osaavan ihmisen hoivissa. Ilman lasta ei tehdä mitään. Jos lapsi on vaikka isovanhempien kanssa etelänlomalla niin itse ei voi yhtä aikaa lähteä kaupunkilomalle, koska Lapsi Kärsii. Odotetaan kotona kädet ristissä.
Ja tämä johtaa hyvään ja rakastavaan parisuhteeseen. Uhrautuminen on hyveen äiti. Jos toinen ei tajua uhrautua yhtä paljon ni hänen häppee, kuka sitä parisuhdetta enää muutenkaan kaipaa kun on jo Lapsi.
Minusta tuntuu, että suurin osa ketjuun vastanneista on ydinperheeläisiä, joilla ei ole mitään turvaverkkojakaan eli ovat aina yhdessä kaikki. Tai sitten niin köyhiä perheitä, ettei heillä ole rahaa matkustaa ja siksi paheksuvat, jos joku muu käy matkoilla.
Naapuriperheessä matkustettiin yhdessä lasten kanssa. Kun ero tuli, isän uusperheessä matkustivat ulkomaille ainoastaan aikuiset, suhdetta kesti noin kaksi vuotta.
Jaa, mun tuntemas uusperhees matkustetaan sekä lasten kans että aikuiset keskenään. Aidosti onnellisen oloinen perhe.
Monelle ketju taas vaan syy haukkua uusperheitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihme, että nuoret aikuiset ovat niin ahdistuneita, kun pitää olla aikuisuuteen asti äidin ja isin kainalossa tuhisemassa. Herätkää nyt jo koomastanne. Tietysti pitää huolehtia, että lapsilla/nuorilla on turvalliset olosuhteet (esim toinen huoltaja...) sillä aikaa kun aikuiset käy romanttisella reissulla Pariisissa. Mitä ihmettä oikein pelkäätte? Parisuhdetta?
Meillä lapset 18 ja 20. Nyt he matkustelevat kaksistaan.
Vuodet menee nopeasti ja jos teini vielä haluaa omla vanhempansa kanssa, todellakin olisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten sinun lapsuuuden perheessäsi? Matkustelivatko vanhempasi paljonkin kahdestaan niin, että sinä ja sisaruksesi olitte muualla hoidossa?
Me ydinperheessä olimme ensimmäisen kerran kahdestaan reissussa silloin, kun lapset olivat riittävän isoja olemaan keskenään eli olivat jotain 16v. Sitä yhtä yötä ei lasketa, kun molemmat olimme työasian vuoksi poissa samaan aikaan, mutta vasta paluumatkalla yhdessä.
Mun lapsuudenperheessä ekan kerran, kun olin 13. Tätini otti tuon viikon lomaa ja tuli meille asumaan. Huolehti mut kouluun, laittoi ruokaa. Muistan, että oli kivaa vaihtelua.
Ennen tuota vanhemmat teki matkoja erikseen kumpikin noin kerran vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, että nuoret aikuiset ovat niin ahdistuneita, kun pitää olla aikuisuuteen asti äidin ja isin kainalossa tuhisemassa. Herätkää nyt jo koomastanne. Tietysti pitää huolehtia, että lapsilla/nuorilla on turvalliset olosuhteet (esim toinen huoltaja...) sillä aikaa kun aikuiset käy romanttisella reissulla Pariisissa. Mitä ihmettä oikein pelkäätte? Parisuhdetta?
Nykyperhe saa lapsia. He kirjoittavat vauvapalstalle että isovanhempien tulee hoitaa lapset että heillä on aika ja vapautta. Lasten pitää oppia olemaan lasten kanssa, ei aikuiselta voi vaatia pelejä, yhdessäoloa.
Teini 15 v on ylisuojeltu jos häntä ei voi jättää yksin huoltajan viikon lemmenlomalle.
Siis miksi nämä ihmiset tekevät lapsia joille ne on pelkkä haitta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaismiehen perheessä oli vähän sama tilanne. Kummallakin , siis uudella suhteella myös, oli samanikäinen 15 v tyttö.
Kun he muuttivat yhteen uuteen asuntoon, ei sukulaismiehen tyttö enää ollutkaan tervetullut yhteiseen kotiin. Aluksi asuivat miehen omakotitalossa.Sukulaismies (40) teki ratkaisun, muutti yksin asumaan ja lopetti suhteen. Tytär oli tärkeämpi. 10 pistettä hänelle.
Mitenköhän tää on nyt millään tasolla sama tilanne? Ei ap:n lastakaan olla ottamassa reissuun mulaan niin kyse ei ole mistään suosimisesta
Niin. On ihmisiä ( miehiä ja naisia) joille lapset on haitta, on ne omia tai vieraita.
Tuolle, joka kirjoitti uhrautumisesta. Toivon ettei hänellä ole lapsia. Kun itse hankkii lapset on se vastuu ja velvollisuus, ja rakkaus, huolehtia heistä ja saattaa siivilleen aikuisuuteen. En koe uhrautuneeni vaikka kuopus oli jo 17 kun eka kerran mentiin kahden viikon matkalle. Hän oli samaan aikaan jalkapalloleirillä.
Perhe on ollut iloni, ei taakkani.Ei rikkoa mieltä kuten usein uusliitoissa käy
Ei se ole lapsen etu olla noin sidottu vanhempiinsa. Teini tarvitsee pikkuhiljaa kasvavaa vapautta, ei sitomista ja tukahduttamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, että nuoret aikuiset ovat niin ahdistuneita, kun pitää olla aikuisuuteen asti äidin ja isin kainalossa tuhisemassa. Herätkää nyt jo koomastanne. Tietysti pitää huolehtia, että lapsilla/nuorilla on turvalliset olosuhteet (esim toinen huoltaja...) sillä aikaa kun aikuiset käy romanttisella reissulla Pariisissa. Mitä ihmettä oikein pelkäätte? Parisuhdetta?
Nykyperhe saa lapsia. He kirjoittavat vauvapalstalle että isovanhempien tulee hoitaa lapset että heillä on aika ja vapautta. Lasten pitää oppia olemaan lasten kanssa, ei aikuiselta voi vaatia pelejä, yhdessäoloa.
Teini 15 v on ylisuojeltu jos häntä ei voi jättää yksin huoltajan viikon lemmenlomalle.Siis miksi nämä ihmiset tekevät lapsia joille ne on pelkkä haitta
Niin, ap:n perheen lapsillahan on hyvät toiset huoltajat. Ette selvästi ymmärrä sitä, että jos lapsella on kaksi kotia, niin hänellä on (tavallisesti) niissä molemmissa kodeissa huoltaja. Ja jos lapsi ei ole toisen huoltajan luona, hän on toisen huoltajan luona. Silloin toinen huoltaja voi tehdä mitä vaan, eikä se vahingoita lasta mitenkään. Eikä vähennä hänen rakkauttaan lasta kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaismiehen perheessä oli vähän sama tilanne. Kummallakin , siis uudella suhteella myös, oli samanikäinen 15 v tyttö.
Kun he muuttivat yhteen uuteen asuntoon, ei sukulaismiehen tyttö enää ollutkaan tervetullut yhteiseen kotiin. Aluksi asuivat miehen omakotitalossa.Sukulaismies (40) teki ratkaisun, muutti yksin asumaan ja lopetti suhteen. Tytär oli tärkeämpi. 10 pistettä hänelle.
Mitenköhän tää on nyt millään tasolla sama tilanne? Ei ap:n lastakaan olla ottamassa reissuun mulaan niin kyse ei ole mistään suosimisesta
Niin. On ihmisiä ( miehiä ja naisia) joille lapset on haitta, on ne omia tai vieraita.
Tuolle, joka kirjoitti uhrautumisesta. Toivon ettei hänellä ole lapsia. Kun itse hankkii lapset on se vastuu ja velvollisuus, ja rakkaus, huolehtia heistä ja saattaa siivilleen aikuisuuteen. En koe uhrautuneeni vaikka kuopus oli jo 17 kun eka kerran mentiin kahden viikon matkalle. Hän oli samaan aikaan jalkapalloleirillä.
Perhe on ollut iloni, ei taakkani.Ei rikkoa mieltä kuten usein uusliitoissa käy
Ei se ole lapsen etu olla noin sidottu vanhempiinsa. Teini tarvitsee pikkuhiljaa kasvavaa vapautta, ei sitomista ja tukahduttamista.
Ja höpsis. Tuo on sairas ajatus että jos vanhemmat vaikka asuntolainan takia ei melskaa omilla lomillaan teini-ikäinen kärsii vapauden puutteesta.
Sulla ei kyllä lapsia tai ne heitteillä. Kyllä in ihan normaalia että teini harrastaa, vanhemmat tukee harrastusta kuskaamalla ja maksamalla leirit jne. Vainko huumeita ja alkoa käyttävä lapsi ilman vanhempien ohjausta on "kehittynyt".
Mies haluaa elää perhe-elämää, johon kuuluu vaimo. Hän ei halua parisuhdetta?
Minusta tuntuu, että suurin osa ketjuun vastanneista on ydinperheeläisiä, joilla ei ole mitään turvaverkkojakaan eli ovat aina yhdessä kaikki. Tai sitten niin köyhiä perheitä, ettei heillä ole rahaa matkustaa ja siksi paheksuvat, jos joku muu käy matkoilla.