Uusperhe,miehen käsittämätön käytös

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään ihme että niin moni parisuhde kaatuu lasten saannin jälkeen, jos mentaliteetti on se että lasten pitää olla mukana kaikessa. Vanhemmat tarvitsevat myös omaa aikaa

Olet ymmärtänyt väärin. Itse olen ainoa vanhempi enkä siis kaipaa parisuhdeaikaa mutta vietän silti omaa aikaa joka viikko. On eri asia mennä tekemään omia hommia illaksi tai pariksi kuin lähteä pitkälle reissulle ilman lapsia. Mahdollistan itse läheiselleni lapsivapaata aikuisten aikaa hoitamalla hänen lastaan, tätä on aika useinkin mutta enintään yhden yön yli - saman verran ja enemmänkin on myös ap:n kohdalla joka kuukausi kun heillä ei lapsia paikalla ole. Ero on siinä että tarkoittaako se parisuhdeaika monen yön reissua muualle vai vaikka 1-2 yön olemista ilman lasta tai vapaata iltaa ravintolaanmenolle/seksille/leffalle, mitä nyt kukin mielii. Tässä ei ole kyseessä se että ap haluaa parisuhdeaikaa vaan hän tahtoo matkoille nimenomaan ilman lapsia, hän tahtoo asioita joissa lapset haluaisivat olla mukana ja voisivat olla, mutta ap ei halua olla lasten kanssa vaikka niitä perheessä on.

Vierailija kirjoitti:

Haluatte eri asioita. Jos mulla olisi kumppani joka haluaisi lähteä kanssani matkalle ilman lastani, olisi todella outoa. Tottakai lapsi on mukana ja menee muun edelle, paljon luontevampaa olisi minulle lähteä lapsen kanssa kahden reissuun kuin kahden miehen kanssa ilman lasta. Tässä toki se ero että olen lapseni elämässä ainoa vanhempi enkä lähtisi missään olosuhteissa asumaan toisen aikuisen kanssa. Olen kyllä tietoinen siitä että moni laittaa lapsen muualle ja nauttii elämästä toisen aikuisen kanssa. Itse ajattelen että sen ajan jonka lapsi asuu samassa paikassa kuin minä, häntä ei suljeta pois lomamatkoilta. Juhlien viettäminen yhdessä lapsen kanssa on ihanaa, moni oikein riitelee siitä että saisi lapsen luokseen jouluna jne. Sinulle taas aikuisten välinen suhde on tärkeämpi kuin se että lapset saavat olla mukana mukavissa hetkissä, sama taitaa olla myös miehesi lapsen toisella vanhemmalla kun hänelle on ok että lapsi on isällään eikä juhlissa vuorotella.

Jos olet miettinyt, mitä on curling-vanhemmuus, yllä oleva kannattaa lukea hyvänä esimerkkinä siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies edes haluaa olla parisuhteessa? Jos eläisi vaan keskenään siinä lapsiperhesymbioosissa ja sinä etsit oikean parisuhteen. Tai matkustelet yksin kun lapsesi on isällään? Kyllä parisuhde kuolee jos ei ole parisuhdeaikaa. Ei se ole mitään nuoruuden uudelleen elämistä vaan normaalia keski-ikäistenkin elämää.

Parisuhdeaikaahan voi olla muutenkin, ilman että lähtee öiksi tai jopa viikoiksi reissuille. Ap:n perheessä on ilmeisesti kuitenkin jopa viikonloppu per kuukausi lapsetonta aikaa. Tuohan on ruhtinaallista ja siinä jo ehtii tehdä vaikka mitä puolison kanssa ilman lapsia. Ap tahtoo juurikin pitkiä reissuja ilman lapsia, matkoja ja muuta tekemistä jota lapsetkin haluaisivat olla mukana tekemässä.

Missä puhutaan pitkistä reissuista ? Ja oletko varma että teinit aina haluaisivat mukaan ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei olla koskaan kaksin. Teinimme on 14v. Ei ole ketään johon hänet yökylään laittaisi. Isovanhemmat kuolleet ja kummeja ei kiinnosta.

14v pärjää muutaman yön yksin kotona

Pärjää, pärjää, mutta meidän lasten ei tarvitse pärjätä. Meidän yhteinen aika on aikaa niiden lasten kanssa.

Ymmärrän ap:ta. Ydinperhe on sellainen ä, jossa lapset pitävät yhdessä, vaikka aikuisten suhde olisi huonokin. Uusperheessä taas lapset erottavat ja se pysyy yhdessä vain, jos qikuisten suhde on tarpeeksi hyvä.

Meillä on hyvin samanlainen tilanne kuin ap:llä. Meillä ei ole koskaan omaa aikaa miehen kanssa, eikä enää seksiäkään ollut pariin vuoteen, kun miestä ei kiinnosta. Nyt olisi ollut hyvin harvinainen tilaisuus viettää aikaa kahdestaan kerrankin, kun kotona pysyvästi asuva teini oli riparileirillä. Mitä teki mies? Lähti mökkeilemään yhdessä omien lastensa kanssa. Jän yksin kotiin ja siitä lähtien olen miettinyt, että pitäisikö laittaa pillit pussiin.

Monella menee nyt ohi se, että uusperheessä on yleensä välillä lapsivapaita viikonloppuja. Kyse ei ole mistään lasten dumppaamisesta jonnekin, vaan siitä ettei voi tehdä mitään repäisevämpää silloinkaan ettei lapsille tulisi paha mieli kun eivät olleet mukana. Ei edes sellaista, mistä lapset ei innostuisi kuitenkaan (museot, vaellukset tms). Samaan aikaan lapset käy toisenkin vanhemman kanssa ulkomaanmatkoja jne.

Ydinperheessä on ihan eri tilanne. Toki silloinkin tekisi monelle hyvää viettää myös aikuisten aikaa jos vain mahdollista. Mistä lähtien ison lapsen mummolaviikonlopuista on tullut vahingoittavaa hylkäämistä?

Miten se niiltä teineiltä on pois, jos tämä pari menee vaikka sinne Tallinnaan viikonlopuksi, kun teinit on toisen vanhemman luona? Sinne Tallinnaan voi mennä vaikka heti uudestaan kun ne teinit tulee takaisin. Ei niiltä mitään välistä jää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään ihme että niin moni parisuhde kaatuu lasten saannin jälkeen, jos mentaliteetti on se että lasten pitää olla mukana kaikessa. Vanhemmat tarvitsevat myös omaa aikaa

Olet ymmärtänyt väärin. Itse olen ainoa vanhempi enkä siis kaipaa parisuhdeaikaa mutta vietän silti omaa aikaa joka viikko. On eri asia mennä tekemään omia hommia illaksi tai pariksi kuin lähteä pitkälle reissulle ilman lapsia. Mahdollistan itse läheiselleni lapsivapaata aikuisten aikaa hoitamalla hänen lastaan, tätä on aika useinkin mutta enintään yhden yön yli - saman verran ja enemmänkin on myös ap:n kohdalla joka kuukausi kun heillä ei lapsia paikalla ole. Ero on siinä että tarkoittaako se parisuhdeaika monen yön reissua muualle vai vaikka 1-2 yön olemista ilman lasta tai vapaata iltaa ravintolaanmenolle/seksille/leffalle, mitä nyt kukin mielii. Tässä ei ole kyseessä se että ap haluaa parisuhdeaikaa vaan hän tahtoo matkoille nimenomaan ilman lapsia, hän tahtoo asioita joissa lapset haluaisivat olla mukana ja voisivat olla, mutta ap ei halua olla lasten kanssa vaikka niitä perheessä on.

Olet ainoa vanhempi, eli tilanteesi on täysin eri. Miten lapsi kärsii toisen vanhemman kanssa olosta? Teinille on ihan hyvä oppia että asioita tehdään yhdessä, mutta myös erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei olla koskaan kaksin. Teinimme on 14v. Ei ole ketään johon hänet yökylään laittaisi. Isovanhemmat kuolleet ja kummeja ei kiinnosta.

14v pärjää muutaman yön yksin kotona

Meillä ei teinille viestitä, että hänet mieluummin jätetään yksin kuin otetaan mukaan lomalle. Ehkä on ihmisiä, joiden mielestä teini on vähäarvoinen, mutta meillä ei ole. -ohis

Mutta usein tuon ikäinen ei enää halua vanhempiensa mukaan. Itse aikanaan jäin teininä kotiin yksin kun en halunnut mukaan.

Sinä olet sinä. Meillä teini kumma kyllä lähtee mielellään laskettelureissuille ja ulkomaille muun perheen kanssa.

Eiköhän meitä ole paljon jotka eivät mukaan halua,kysytty tottakai on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei olla koskaan kaksin. Teinimme on 14v. Ei ole ketään johon hänet yökylään laittaisi. Isovanhemmat kuolleet ja kummeja ei kiinnosta.

14v pärjää muutaman yön yksin kotona

Meillä ei teinille viestitä, että hänet mieluummin jätetään yksin kuin otetaan mukaan lomalle. Ehkä on ihmisiä, joiden mielestä teini on vähäarvoinen, mutta meillä ei ole. -ohis

On sen teininkin hyvä opetella jossain kohtaa itsenäistymistä. Paras tapa aloittaa on se että antaa hänen olla muutaman yön yksin kotona

Sinä voit "opettaa" teinille mitä haluat ja miten haluat. Meillä teini on yhtä tärkeä perheenjäsen kuin muutkin ja ansaitsee päästä lomamatkoille kuten muutkin.

Tottakai on mutta jospa ei haluaisikaan mukaan niin väkisinkö veisitte ? Monet haluaa teini-iässä olla hetken ilman perhettään.

Ei Herrantähden millainen nalkuttajaämmä ap on! Onnellinen mies kun eroon pääsee.

Sukulaismiehen perheessä oli vähän sama tilanne. Kummallakin , siis uudella suhteella myös, oli samanikäinen 15 v tyttö.

Kun he muuttivat yhteen uuteen asuntoon, ei sukulaismiehen tyttö enää ollutkaan tervetullut yhteiseen kotiin. Aluksi asuivat miehen omakotitalossa.

Sukulaismies (40) teki ratkaisun, muutti yksin asumaan ja lopetti suhteen. Tytär oli tärkeämpi. 10 pistettä hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mikään ihme että niin moni parisuhde kaatuu lasten saannin jälkeen, jos mentaliteetti on se että lasten pitää olla mukana kaikessa. Vanhemmat tarvitsevat myös omaa aikaa

Olet ymmärtänyt väärin. Itse olen ainoa vanhempi enkä siis kaipaa parisuhdeaikaa mutta vietän silti omaa aikaa joka viikko. On eri asia mennä tekemään omia hommia illaksi tai pariksi kuin lähteä pitkälle reissulle ilman lapsia. Mahdollistan itse läheiselleni lapsivapaata aikuisten aikaa hoitamalla hänen lastaan, tätä on aika useinkin mutta enintään yhden yön yli - saman verran ja enemmänkin on myös ap:n kohdalla joka kuukausi kun heillä ei lapsia paikalla ole. Ero on siinä että tarkoittaako se parisuhdeaika monen yön reissua muualle vai vaikka 1-2 yön olemista ilman lasta tai vapaata iltaa ravintolaanmenolle/seksille/leffalle, mitä nyt kukin mielii. Tässä ei ole kyseessä se että ap haluaa parisuhdeaikaa vaan hän tahtoo matkoille nimenomaan ilman lapsia, hän tahtoo asioita joissa lapset haluaisivat olla mukana ja voisivat olla, mutta ap ei halua olla lasten kanssa vaikka niitä perheessä on.

Oletko varma että teinit haluaisivat olla aina mukana ?

Ikinä ei oo hyvin: jos mies ei ole kiinnostunut perhearjesta on asia huono, jos mies on kiinnostunut perhearjesta on asia huono. Onneksi en ole mies.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaismiehen perheessä oli vähän sama tilanne. Kummallakin , siis uudella suhteella myös, oli samanikäinen 15 v tyttö.

Kun he muuttivat yhteen uuteen asuntoon, ei sukulaismiehen tyttö enää ollutkaan tervetullut yhteiseen kotiin. Aluksi asuivat miehen omakotitalossa.

Sukulaismies (40) teki ratkaisun, muutti yksin asumaan ja lopetti suhteen. Tytär oli tärkeämpi. 10 pistettä hänelle.

Mitenköhän tää on nyt millään tasolla sama tilanne? Ei ap:n lastakaan olla ottamassa reissuun mulaan niin kyse ei ole mistään suosimisesta

Monen mielestä siis lapsen tulee olla universumin keskipiste, joka määrittelee olemisen myös silloin, kun hän on toisen yhtä tärkeän ja osaavan ihmisen hoivissa. Ilman lasta ei tehdä mitään. Jos lapsi on vaikka isovanhempien kanssa etelänlomalla niin itse ei voi yhtä aikaa lähteä kaupunkilomalle, koska Lapsi Kärsii. Odotetaan kotona kädet ristissä.

Ja tämä johtaa hyvään ja rakastavaan parisuhteeseen. Uhrautuminen on hyveen äiti. Jos toinen ei tajua uhrautua yhtä paljon ni hänen häppee, kuka sitä parisuhdetta enää muutenkaan kaipaa kun on jo Lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei olla koskaan kaksin. Teinimme on 14v. Ei ole ketään johon hänet yökylään laittaisi. Isovanhemmat kuolleet ja kummeja ei kiinnosta.

14v pärjää muutaman yön yksin kotona

Meillä ei teinille viestitä, että hänet mieluummin jätetään yksin kuin otetaan mukaan lomalle. Ehkä on ihmisiä, joiden mielestä teini on vähäarvoinen, mutta meillä ei ole. -ohis

On sen teininkin hyvä opetella jossain kohtaa itsenäistymistä. Paras tapa aloittaa on se että antaa hänen olla muutaman yön yksin kotona

Sinä voit "opettaa" teinille mitä haluat ja miten haluat. Meillä teini on yhtä tärkeä perheenjäsen kuin muutkin ja ansaitsee päästä lomamatkoille kuten muutkin.

Tottakai on mutta jospa ei haluaisikaan mukaan niin väkisinkö veisitte ? Monet haluaa teini-iässä olla hetken ilman perhettään.

Miksi alapeukut koska näin asia on.

Miksi olet miehen kanssa toisella kierroksella jos on noin vaikeaa. Ymmärtäisin, jos on lasten isä, että yritetään löytää ratkaisuja, mutta olet jo eronnut, miksi hyväksyt tällaista kummallista käytöstä? Teillä ei selvästi kuvio toimi, erotkaa ja etsi sellainen mies jolle parisuhde on myös tärkeä. Se että tehdään jotain kaksin ei ole pois lapsilta.

Vierailija kirjoitti:

Ikinä ei oo hyvin: jos mies ei ole kiinnostunut perhearjesta on asia huono, jos mies on kiinnostunut perhearjesta on asia huono. Onneksi en ole mies.

Niin että tällaisen käytöksen ja täyden laiminlyönnin väliin ei mahdu mitään?

Jos olet saanut lapsesi noin 20-vuotiaana, niin on siinä muutamat bileet jääneet bilettämättä. Meillä on matkusteltu lapsen kanssa. Häämatkalla häntä ei toki ollut vielä olemassakaan.