Lue keskustelun säännöt.
Mitä tapahtuu jos kerron terapiassa harhoista?
22.10.2022 |
Kuulen välillä miehen puhetta etenkin stressantuneena. Aina en saa sanoista selvää mutta välillä erotan syyllistäviä sanoja, toisaalta joskus myös kannustavia. Huokailua kuulen myös joskus selkäni takaa. Tuntoharhoja myös, välillä tunnen aidosti kuinka sukkani ovat litimärät mutta kun kosketan niitä käsillä niin kuivat ovat. Anteeksi sekava teksti. Mietin mitä tapahtuu jos kerron näistä ammattilaiselle vai kannattaako edes kertoa? Voiko jokaisella olla silloin tällöin harhoja?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Tietysti kerrot psykoterapeutillesi kokemuksistasi. Muutenhan koko terapiaa on vain näennäisterapiaa. Terapeutti pyrkii selvittämään, mistä kokemus johtuu. Se voi olla stressin mukanaan tuomaa, mutta joskus se voi viitata pysyvämpään psyykkiseen oireiluun. Jos ihminen itse tajuaa, että näin ei pitäisi kokea ja että kyse on harhoista, on tilanne aika hyvä. Seurantaa se kuitenkin edellyttää, ja sitähän psykoterapeutti juuri tekee. Jos oire ei häviä vaan voimistuu, sitä on hyvä arvioida tarkemmin. Se on psykiatrin tehtävä. Sitäkään ei kannata pelätä. Hän vain selvittää oireen syyn ja antaa ilmiölle nimen. Psykoosilääkkeitä voisit kokeilla. Lääke (esimerkiksi risperidoni tai perfenatsiini) otetaan illalla, jolloin se rauhoittaa unta ja samalla vähentää harhakokemusta. Lääkkeeseen ei jää koukkuun, eikä niihin pienillä annoksilla liity pahoja haittavaikutuksia. Lääkettä voit iottaa myös satunnaisesti. Sairaalaan sinua ei tietenkään lähetetä, pakkohoidosta puhumattakaan. Mutta tärkeää on kertoa asiasta psykoterapeutilleen.
Psykiatrit diagnosoivat oireyhtymiä. Heidän tautiluokituksillaan ei ole etiologiaa, joten he eivät voi diagnosoida mistä oireyhtymät johtuvat. Psykooseilla on lukematon määrä riskitekijöitä, jotka toteutuvat eri yksilöillä lukemattomilla eri yhdistelmillä. Ainoa väline jolla psykiatrit poissulkevat muita häiriöitä on haastattelu, mikä on hyvin kontekstisidonnainen, tulkinnanvarainen epäluotettava metodi. Somatiikassa esimerkiksi diabetesta ei diagnosoida sen takia, että jotain yksilöä pissattaa ja väsyttää. Mutta psykiatriassa luotaisiin tästä "oireyhtymä", jossa pissatus ja väsymys yhdistyy ja sitten päätettäisiin erinäisten kulttuuristen ja historiallisten sopimusten perusteella, mistä se todennäköisesti johtuu, vaikka mitään ymmärrystä eikä objektiivista keinoa selvittää oireiden etiologiaa ei olisi. Tämä voi kuulostaa tosi hassulta potilaasta, joka tietää että ei ole nukkunut stressin takia pitkään aikaan ja joka tietää, että hän juo paljon virtsan määrää lisääviä juomia.
Jos psykiatri diagnosoisi diabeteksen eli pelkkien oireiden perusteella ilman mitään biomarkkeria, hän vähättelisi potilaan omaa tulkintaa ja sivuuttaisi sen täysin, lätkäisisi diagnoosin oireiden perusteella ja antaisi asiantuntevan analyysin, että emme tiedä mistä sairautesi johtuu. Psykiatri ei anna diagnoosillaan mitään lisäarvoa ihmiselle, joka ymmärtää noiden psykiatristen diagnoosien perusperiaatteet. Ihan yhtä hyvin voit itse selvittää, että tällainen oireilu korreloi sen ja sen asian kanssa väestötasolla vähän kuin vanheneminen korreloi kohonneen kuolleisuusriskin kanssa. Jos on tyhmä kuin vasemman jalan saapas, niin toki lisäarvoa voi tuoda se että "oireillesi" annetaan joku lääketieteelliseltä kalskahtava nimi ja saat työkyvyttömyyseläkkeen, mutta jos ymmärtää mistään mitään, niin eihän noilla diagnooseilla mitään virkaa ole oireiden selittämisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylmät jalat saattavat sekoittua märän tunteen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti kerrot psykoterapeutillesi kokemuksistasi. Muutenhan koko terapiaa on vain näennäisterapiaa. Terapeutti pyrkii selvittämään, mistä kokemus johtuu. Se voi olla stressin mukanaan tuomaa, mutta joskus se voi viitata pysyvämpään psyykkiseen oireiluun. Jos ihminen itse tajuaa, että näin ei pitäisi kokea ja että kyse on harhoista, on tilanne aika hyvä. Seurantaa se kuitenkin edellyttää, ja sitähän psykoterapeutti juuri tekee. Jos oire ei häviä vaan voimistuu, sitä on hyvä arvioida tarkemmin. Se on psykiatrin tehtävä. Sitäkään ei kannata pelätä. Hän vain selvittää oireen syyn ja antaa ilmiölle nimen. Psykoosilääkkeitä voisit kokeilla. Lääke (esimerkiksi risperidoni tai perfenatsiini) otetaan illalla, jolloin se rauhoittaa unta ja samalla vähentää harhakokemusta. Lääkkeeseen ei jää koukkuun, eikä niihin pienillä annoksilla liity pahoja haittavaikutuksia. Lääkettä voit iottaa myös satunnaisesti. Sairaalaan sinua ei tietenkään lähetetä, pakkohoidosta puhumattakaan. Mutta tärkeää on kertoa asiasta psykoterapeutilleen.
Lääkkeen aloitus voidaan hyvinkin toteuttaa psykiatrisella osastolla, toki usein potilaan omasta suostumuksesta. Pakkohoitoon on pieni mahdollisuus päätyä. Googlaamalla löytyy tositarina mootorisahajonglööristä, jonka lääkäri passitti pakkohoitoon vaikka henkilö oli mieleltään täysin terve. Juttu on melko vanha, mutta siitä uutisoitiinkin.
Vielä herkemmin sinne voi joutua, jos on psykoottiselta kuulostavia oireita. Vaikkakin epätodennäiayydellä, jos ei ole vaaraksi itselle tai muille. Se on toki lääkärin tulkittavissa, onko esim. tietyn tyyppiset ajatukset tulkittavissa itsetuhoisiksi tai toivottomiksi, jolloin henkilön voidaan katsoa olevan vaaraksi itselleen.
Jos käytät päihteitä, lääkitys aloitetaan usein osastohoidossa. Myös silloin jos vedät ranteet auki tai nappaat yliannostuksen. Toisaalta saattaa olla, että haava ommellaan tai saat lääkehiilta, minkä jälkeen aloitat lääkkeen avohoidossa, av:lta kuultua.
Itse kuulin jopa kellon tikityksestä puhetta. Lopulta meni puoli vuotta suljetulla osastolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti kerrot psykoterapeutillesi kokemuksistasi. Muutenhan koko terapiaa on vain näennäisterapiaa. Terapeutti pyrkii selvittämään, mistä kokemus johtuu. Se voi olla stressin mukanaan tuomaa, mutta joskus se voi viitata pysyvämpään psyykkiseen oireiluun. Jos ihminen itse tajuaa, että näin ei pitäisi kokea ja että kyse on harhoista, on tilanne aika hyvä. Seurantaa se kuitenkin edellyttää, ja sitähän psykoterapeutti juuri tekee. Jos oire ei häviä vaan voimistuu, sitä on hyvä arvioida tarkemmin. Se on psykiatrin tehtävä. Sitäkään ei kannata pelätä. Hän vain selvittää oireen syyn ja antaa ilmiölle nimen. Psykoosilääkkeitä voisit kokeilla. Lääke (esimerkiksi risperidoni tai perfenatsiini) otetaan illalla, jolloin se rauhoittaa unta ja samalla vähentää harhakokemusta. Lääkkeeseen ei jää koukkuun, eikä niihin pienillä annoksilla liity pahoja haittavaikutuksia. Lääkettä voit iottaa myös satunnaisesti. Sairaalaan sinua ei tietenkään lähetetä, pakkohoidosta puhumattakaan. Mutta tärkeää on kertoa asiasta psykoterapeutilleen.
Lääkkeen aloitus voidaan hyvinkin toteuttaa psykiatrisella osastolla, toki usein potilaan omasta suostumuksesta. Pakkohoitoon on pieni mahdollisuus päätyä. Googlaamalla löytyy tositarina mootorisahajonglööristä, jonka lääkäri passitti pakkohoitoon vaikka henkilö oli mieleltään täysin terve. Juttu on melko vanha, mutta siitä uutisoitiinkin.
Vielä herkemmin sinne voi joutua, jos on psykoottiselta kuulostavia oireita. Vaikkakin epätodennäiayydellä, jos ei ole vaaraksi itselle tai muille. Se on toki lääkärin tulkittavissa, onko esim. tietyn tyyppiset ajatukset tulkittavissa itsetuhoisiksi tai toivottomiksi, jolloin henkilön voidaan katsoa olevan vaaraksi itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Jos käytät päihteitä, lääkitys aloitetaan usein osastohoidossa. Myös silloin jos vedät ranteet auki tai nappaat yliannostuksen. Toisaalta saattaa olla, että haava ommellaan tai saat lääkehiilta, minkä jälkeen aloitat lääkkeen avohoidossa, av:lta kuultua.
Valitettavasti totta. Psykiatrialla varsinkin korostuu se minkälaisen psykiatrin satut saamaan. Toinen laittaisi osastolle, toinen kotiin. Yksi antaisi jonkun diagnoosin, joku jonkun toisen. Toinen aloittaisi aivan erityyppisen lääkityksen kuin toinen. Ja jos lääkäri vaihtuu, voi samalla vaihtua myös täysin hoito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos käytät päihteitä, lääkitys aloitetaan usein osastohoidossa. Myös silloin jos vedät ranteet auki tai nappaat yliannostuksen. Toisaalta saattaa olla, että haava ommellaan tai saat lääkehiilta, minkä jälkeen aloitat lääkkeen avohoidossa, av:lta kuultua.
Valitettavasti totta. Psykiatrialla varsinkin korostuu se minkälaisen psykiatrin satut saamaan. Toinen laittaisi osastolle, toinen kotiin. Yksi antaisi jonkun diagnoosin, joku jonkun toisen. Toinen aloittaisi aivan erityyppisen lääkityksen kuin toinen. Ja jos lääkäri vaihtuu, voi samalla vaihtua myös täysin hoito.
Komppaan. Psykiatrialle ajautuu vähän sellaisia ja tällaisia ammattilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti kerrot psykoterapeutillesi kokemuksistasi. Muutenhan koko terapiaa on vain näennäisterapiaa. Terapeutti pyrkii selvittämään, mistä kokemus johtuu. Se voi olla stressin mukanaan tuomaa, mutta joskus se voi viitata pysyvämpään psyykkiseen oireiluun. Jos ihminen itse tajuaa, että näin ei pitäisi kokea ja että kyse on harhoista, on tilanne aika hyvä. Seurantaa se kuitenkin edellyttää, ja sitähän psykoterapeutti juuri tekee. Jos oire ei häviä vaan voimistuu, sitä on hyvä arvioida tarkemmin. Se on psykiatrin tehtävä. Sitäkään ei kannata pelätä. Hän vain selvittää oireen syyn ja antaa ilmiölle nimen. Psykoosilääkkeitä voisit kokeilla. Lääke (esimerkiksi risperidoni tai perfenatsiini) otetaan illalla, jolloin se rauhoittaa unta ja samalla vähentää harhakokemusta. Lääkkeeseen ei jää koukkuun, eikä niihin pienillä annoksilla liity pahoja haittavaikutuksia. Lääkettä voit iottaa myös satunnaisesti. Sairaalaan sinua ei tietenkään lähetetä, pakkohoidosta puhumattakaan. Mutta tärkeää on kertoa asiasta psykoterapeutilleen.
Lääkkeen aloitus voidaan hyvinkin toteuttaa psykiatrisella osastolla, toki usein potilaan omasta suostumuksesta. Pakkohoitoon on pieni mahdollisuus päätyä. Googlaamalla löytyy tositarina mootorisahajonglööristä, jonka lääkäri passitti pakkohoitoon vaikka henkilö oli mieleltään täysin terve. Juttu on melko vanha, mutta siitä uutisoitiinkin.
Vielä herkemmin sinne voi joutua, jos on psykoottiselta kuulostavia oireita. Vaikkakin epätodennäiayydellä, jos ei ole vaaraksi itselle tai muille. Se on toki lääkärin tulkittavissa, onko esim. tietyn tyyppiset ajatukset tulkittavissa itsetuhoisiksi tai toivottomiksi, jolloin henkilön voidaan katsoa olevan vaaraksi itselleen.
Hoitajat ja lääkärit käyttävät suljetulla osastolla sadistista valtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut 16 vuotiaasta asti erilaisia harhoja. En oo koskaan niistä lääkärille maininnut. Pahimpina kausina kuulen usein ilkeää ja pelottavaa naurua, ilkkumista ja jotenkin "saatanallista" musiikkia. Naurakaa vain, en ole mitenkään uskovainen mutta tuntuu välillä kuin saatana puhuisi mulle. Lisäksi usein öisin kuulen kun eteisen peilikaapin ovet avautuvat edes takaisin mutta kun menen katsomaan niin mitään ei näy. Olen myös toistuvasti nähnyt erään vanhalta näyttävän naisen. Eka muistoni tuosta naisesta on teininä kun istuin puistossa ja hän istui toisella penkillä tuijottaen suoraan minuun. Lopulta hänen suunsa våäntyi kieroutuneeseen hymyyn. Minulla oli traumaattinen lapsuus, seksuaalista hyväksikäyttöä usein ja väkivaltaa joten ei ole ihmekään että se on jättänyt jäljet. En silti lähtisi lääkärille näistä kertomaan, pelkään että menettäisin työpaikkani, koirani jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suljetulla hoitajat kohtelevat potilaita kuin eläimiä
Tekevät henkistä ja fyysistä välivaltaa ,koska "kuka nyt hullua uskoo" sen varjolla tehdään paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HEI oletteko että ne harhat voivat olla myös ihan vain yliluonnollisia kokemuksia?
Lääkäri antaa sinulle lähetteen spesialistille, joka on opiskellut vuosia saadakseen auttaa sinua. Sinua ei laiteta mielisairaalaan, se on lottovoitto jos joskus pääset. Kun pystyt noinkin selkeästi palstailemaan, niin ei ole vielä mitään pelkoa 24/7-hoidosta.
Lääkkeitä ei kannata niin kamalasti pelätä, eikä diagnooseja. Lääkkeiden kanssa pitää kokeilla mikä sopisi sinulle, meidän kaikkien kehot toimii eri tavoin ja se miten kehosi reagoi lääkkeeseen selviää vain ja ainoastaan ajan kanssa.
Nykyään tiedetään, että harhoja kokevat ihmiset pystyvät työskentelemään ja elämään parisuhteissa, kasvattamaan lapsia ja hoitamaan koti- ja raha-asioita ihan normaalilla tavalla. Kannattaa kuitenkin miettiä etukäteen kelle kaikille haluaa haasteistaan kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Lääkäri antaa sinulle lähetteen spesialistille, joka on opiskellut vuosia saadakseen auttaa sinua. Sinua ei laiteta mielisairaalaan, se on lottovoitto jos joskus pääset. Kun pystyt noinkin selkeästi palstailemaan, niin ei ole vielä mitään pelkoa 24/7-hoidosta.
Lääkkeitä ei kannata niin kamalasti pelätä, eikä diagnooseja. Lääkkeiden kanssa pitää kokeilla mikä sopisi sinulle, meidän kaikkien kehot toimii eri tavoin ja se miten kehosi reagoi lääkkeeseen selviää vain ja ainoastaan ajan kanssa.
Nykyään tiedetään, että harhoja kokevat ihmiset pystyvät työskentelemään ja elämään parisuhteissa, kasvattamaan lapsia ja hoitamaan koti- ja raha-asioita ihan normaalilla tavalla. Kannattaa kuitenkin miettiä etukäteen kelle kaikille haluaa haasteistaan kertoa.
Sulla on aivan sekaisin todellisuus ja harhat. Kannattaisi selvittää oma pää ennen kuin tekee valinnan kertoa tuhansille ihmisille oma mielipiteensä harhoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulen välillä musiikkia tai vaimeaa radio-ohjelmaa, siis sellaista josta ei aivan saa selvää. Tämä siis silloin kun talo on ihan hiljainen, vaikka nukkumaan mennessä. Olen joskus käynyt tarkistamassakin, ettei radio ole jäänyt päälle. Ja asun korvessa, että ei tule naapurista.
Tuollainen on tosi yleistä.
Lääkäri katsoo sen silti psykoosiksi. Maalaisjärjellä ei ole merkitystä näissä asioissa vaan ihan mikä tahansa on harhaa kun lääkäri niin päättää ja toiminta on sen mukaista. Suljetulle ja kollegat komppaavat, kuuntelevat potilasta vain muodon vuoksi. Pakkolääkitya tämän lisäksi ja lääkityksen haitat ovat joko nekin harhoja tai sitten ne ohitetaan täysin.
Oletteko saaneet nukuttua miten? Sitä voi oikein väsyneenä vajota hetkeksi puoliuneen, jolloin mielikuvia voi tulvia unimaailmasta.
Ei mitään. Voit jatkaa viestien poistoja täällä. Teillä on täällä suuri edustus.
Tietysti kerrot psykoterapeutillesi kokemuksistasi. Muutenhan koko terapiaa on vain näennäisterapiaa. Terapeutti pyrkii selvittämään, mistä kokemus johtuu. Se voi olla stressin mukanaan tuomaa, mutta joskus se voi viitata pysyvämpään psyykkiseen oireiluun. Jos ihminen itse tajuaa, että näin ei pitäisi kokea ja että kyse on harhoista, on tilanne aika hyvä. Seurantaa se kuitenkin edellyttää, ja sitähän psykoterapeutti juuri tekee. Jos oire ei häviä vaan voimistuu, sitä on hyvä arvioida tarkemmin. Se on psykiatrin tehtävä. Sitäkään ei kannata pelätä. Hän vain selvittää oireen syyn ja antaa ilmiölle nimen. Psykoosilääkkeitä voisit kokeilla. Lääke (esimerkiksi risperidoni tai perfenatsiini) otetaan illalla, jolloin se rauhoittaa unta ja samalla vähentää harhakokemusta. Lääkkeeseen ei jää koukkuun, eikä niihin pienillä annoksilla liity pahoja haittavaikutuksia. Lääkettä voit iottaa myös satunnaisesti. Sairaalaan sinua ei tietenkään lähetetä, pakkohoidosta puhumattakaan. Mutta tärkeää on kertoa asiasta psykoterapeutilleen.