Tuttu aikoo muuttaa lähelle aikuisia lapsiaan

Voi ei. Oma äiti olisi varmasti myös muuttanut perässä, jos isä ei olisi ollut hengissä. Pyrkivät sitten pitämään samassa kaupungissa. Minä ja veli jo molemmat reilusti päälle 20 kun uskallettiin itsenäistyä.

Se on kyllä jännä, miten alussa uskoo tuntevansa kaverinsa ja sitten paljastuu joku oudompi(?) puoli.

Hetkinen, jo 50-vuotiaat lapset?! Luin jostain syystä, että äiti oli 50. No mutta kuitenkin.

Eiköhän ne 50 vuotiaat "lapset" ole jo äitiinsä tottuneet, kun kerran pitävät siihen yhteyttä? Hirviöön olisivat varmaan katkaisseet suhteet. Anna niitten hoitaa itse omat asiansa ja keskity sinä hoitamaan omasi.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ne 50 vuotiaat "lapset" ole jo äitiinsä tottuneet, kun kerran pitävät siihen yhteyttä? Hirviöön olisivat varmaan katkaisseet suhteet. Anna niitten hoitaa itse omat asiansa ja keskity sinä hoitamaan omasi.

No mun äitini muutti kuuden minuutin päähän vaikla välit on katkaistu kun olin 18.

Oma äitini muutti satojen kilometrien päähän, emmekä ota hänestä vastuuta. Kunnon hoidon järjestämme sitten kun on aika, mutta sitä ennen tulkoon toimeen valintansa kanssa.

Minun tuttavani rakensivat talon ja sinne äidille oman huoneen. Äiti on jo vanha ja muutti 400 kilometrin päästä lapsensa perheen taloon. Lapset ovat juuri tuon 50 vuotta ja risat nyt. Heillä on siinä kolme sukupolvea samassa talossa.

Arvostan.

Vierailija kirjoitti:

Minun tuttavani rakensivat talon ja sinne äidille oman huoneen. Äiti on jo vanha ja muutti 400 kilometrin päästä lapsensa perheen taloon. Lapset ovat juuri tuon 50 vuotta ja risat nyt. Heillä on siinä kolme sukupolvea samassa talossa.

Arvostan.

Mihin tämä liittyy? Ei ainakaan ketjun aiheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini muutti satojen kilometrien päähän, emmekä ota hänestä vastuuta. Kunnon hoidon järjestämme sitten kun on aika, mutta sitä ennen tulkoon toimeen valintansa kanssa.

Mun appivanhemmar muutti 400 kilsan päähän ja nyt heidän mielestään ongelma on se että poika asuu Helsingissä. Jossa oli asunut jo 8 vuotta kun muuttivat.

Kukas kultamurupuudeli siellä kirjoittelee? 😇

Meillä isä osti aikoinaan minulle opiskelukaupungista asunnon ja totesi, että siellä 150 km päässä on hyvä opetella omaa elämää. Hyvä etäisyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun tuttavani rakensivat talon ja sinne äidille oman huoneen. Äiti on jo vanha ja muutti 400 kilometrin päästä lapsensa perheen taloon. Lapset ovat juuri tuon 50 vuotta ja risat nyt. Heillä on siinä kolme sukupolvea samassa talossa.

Arvostan.

Mihin tämä liittyy? Ei ainakaan ketjun aiheeseen.

Avaa hieman luukkuja.

Kyllä minusta tuo on hyvä näkökanta.

On erilaisia näkökulmia. Jos jolkakin on vain yksi ajatuksen väylä, niin antaa palaa laput silmillä.

Joku voi jopa ajatella. Ajatella! Ja olla eri mieltä. Joskus on hyvä nähdä muutakin kuin omat ummehtuneen aatokset.

Toki katkeruudessa ja toisten arvostelemisessa on hienoa pyöriä ns. kukkona tunkiolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun tuttavani rakensivat talon ja sinne äidille oman huoneen. Äiti on jo vanha ja muutti 400 kilometrin päästä lapsensa perheen taloon. Lapset ovat juuri tuon 50 vuotta ja risat nyt. Heillä on siinä kolme sukupolvea samassa talossa.

Arvostan.

Mihin tämä liittyy? Ei ainakaan ketjun aiheeseen.

Avaa hieman luukkuja.

Kyllä minusta tuo on hyvä näkökanta.

On erilaisia näkökulmia. Jos jolkakin on vain yksi ajatuksen väylä, niin antaa palaa laput silmillä.

Joku voi jopa ajatella. Ajatella! Ja olla eri mieltä. Joskus on hyvä nähdä muutakin kuin omat ummehtuneen aatokset.

Toki katkeruudessa ja toisten arvostelemisessa on hienoa pyöriä ns. kukkona tunkiolla.

Voi myös opetella lukemaan, kirjoittaa aiheesta.

Kasvoin itsenäiseksi vanhemmistani vasta sitten, kun ostin asunnon heidän läheltään samalta tieltä. Asunto oli niin kiva, että päätin kokeilla naapuruutta viiden min kävelymatkan päästä. 

Opin aikuisena katsomaan vanhempiani ihan eri silmin kuin "paetessani" itsenäiseen(?) elämääni 17 vuotiaana ja asuessani pitkin maailmaa milloin missäkin.  Lallatin sitä samaa laulua kuin muutkin , miten vanhemmista on vaivaa liian lähellä. Ei ollut. He eivät ikinä tulleet kutsumatta käymään ja silloinkin syyn piti olla hyvä. Vanhemmilleni oma rauha oli yhtä tärkeää ja hekin toivoivat, etten ramppaa heillä miten huvittaa. Asiat sovittiin ja niinpä minustakin kasvoi aikuinen vanhempiani kohtaan.

Sanonkin usein ihmisille, että jos tahdot itsenäistyä vanhemmistasi asu lähellä ja köy läpi en ongelmat. joita omassa päässäsi pyörii. Jos vanhemmista koituu vaivaa on myös itsessäänkin jotakin muuttumatta lapsuuden ajoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun tuttavani rakensivat talon ja sinne äidille oman huoneen. Äiti on jo vanha ja muutti 400 kilometrin päästä lapsensa perheen taloon. Lapset ovat juuri tuon 50 vuotta ja risat nyt. Heillä on siinä kolme sukupolvea samassa talossa.

Arvostan.

Mihin tämä liittyy? Ei ainakaan ketjun aiheeseen.

Avaa hieman luukkuja.

Kyllä minusta tuo on hyvä näkökanta.

On erilaisia näkökulmia. Jos jolkakin on vain yksi ajatuksen väylä, niin antaa palaa laput silmillä.

Joku voi jopa ajatella. Ajatella! Ja olla eri mieltä. Joskus on hyvä nähdä muutakin kuin omat ummehtuneen aatokset.

Toki katkeruudessa ja toisten arvostelemisessa on hienoa pyöriä ns. kukkona tunkiolla.

Voi myös opetella lukemaan, kirjoittaa aiheesta.

Ohis mutta se oli täydellisesti aiheeseen sopiva. Itsehän sinä täällä nyt vingut ja väniset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun tuttavani rakensivat talon ja sinne äidille oman huoneen. Äiti on jo vanha ja muutti 400 kilometrin päästä lapsensa perheen taloon. Lapset ovat juuri tuon 50 vuotta ja risat nyt. Heillä on siinä kolme sukupolvea samassa talossa.

Arvostan.

Mihin tämä liittyy? Ei ainakaan ketjun aiheeseen.

Avaa hieman luukkuja.

Kyllä minusta tuo on hyvä näkökanta.

On erilaisia näkökulmia. Jos jolkakin on vain yksi ajatuksen väylä, niin antaa palaa laput silmillä.

Joku voi jopa ajatella. Ajatella! Ja olla eri mieltä. Joskus on hyvä nähdä muutakin kuin omat ummehtuneen aatokset.

Toki katkeruudessa ja toisten arvostelemisessa on hienoa pyöriä ns. kukkona tunkiolla.

Voi myös opetella lukemaan, kirjoittaa aiheesta.

Ohis mutta se oli täydellisesti aiheeseen sopiva. Itsehän sinä täällä nyt vingut ja väniset.

O-pet-te-le lu-ke-maan.

Vierailija kirjoitti:

Minun tuttavani rakensivat talon ja sinne äidille oman huoneen. Äiti on jo vanha ja muutti 400 kilometrin päästä lapsensa perheen taloon. Lapset ovat juuri tuon 50 vuotta ja risat nyt. Heillä on siinä kolme sukupolvea samassa talossa.

Arvostan.

Miksei yli viisikymppisten lapset ole jo itsenäistyneet? Vai ovatko näitä elämän ehtoopuolella lisääntyjiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini muutti satojen kilometrien päähän, emmekä ota hänestä vastuuta. Kunnon hoidon järjestämme sitten kun on aika, mutta sitä ennen tulkoon toimeen valintansa kanssa.

Mun appivanhemmar muutti 400 kilsan päähän ja nyt heidän mielestään ongelma on se että poika asuu Helsingissä. Jossa oli asunut jo 8 vuotta kun muuttivat.

Me sisarukset asuttiin kaikki pk seudulla ja vanhemmat muuttivat ihan toisaalle, muut sisarukset perässä. Nyt me olemme ongelma kun emme jättäneetkään kaikkea täällä ja muuttaneet myös. Meillepäin ei voi ajaa ja syyttelyä kun emme ajele jatkuvasti sinne. Toinen ongelma on se että vanhemmat muuttivat jääräpäisinä vielä kerralla kauas meistä kaikista pikkupitäjään ja nyt äiti iäkkäänä ja sairaana leskenä syyttää meitä kaikkia siitä ettei lapset hyppää siellä 24/7 auttamassa ihan kaikessa ja olemassa seurana kun ei äiti yksin osaa ja pysty asumaan. Ei silti suostu mihinkään palveluasumiseen. Lapsilla on perheet,työt+muu elämä ja äiti joutuu nyt elämään valintojensa kanssa. Makaa terkkariosastolla kaaduttuaan taas kerran ja tälläkertaa pahemmin eikä pääse sängystä kipujen takia. Jos rehellisesti sanon niin toivon että hän ei enää pääse kotiin asumaan, kun ei siitä mitään tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini muutti satojen kilometrien päähän, emmekä ota hänestä vastuuta. Kunnon hoidon järjestämme sitten kun on aika, mutta sitä ennen tulkoon toimeen valintansa kanssa.

Mun appivanhemmar muutti 400 kilsan päähän ja nyt heidän mielestään ongelma on se että poika asuu Helsingissä. Jossa oli asunut jo 8 vuotta kun muuttivat.

Me sisarukset asuttiin kaikki pk seudulla ja vanhemmat muuttivat ihan toisaalle, muut sisarukset perässä. Nyt me olemme ongelma kun emme jättäneetkään kaikkea täällä ja muuttaneet myös. Meillepäin ei voi ajaa ja syyttelyä kun emme ajele jatkuvasti sinne. Toinen ongelma on se että vanhemmat muuttivat jääräpäisinä vielä kerralla kauas meistä kaikista pikkupitäjään ja nyt äiti iäkkäänä ja sairaana leskenä syyttää meitä kaikkia siitä ettei lapset hyppää siellä 24/7 auttamassa ihan kaikessa ja olemassa seurana kun ei äiti yksin osaa ja pysty asumaan. Ei silti suostu mihinkään palveluasumiseen. Lapsilla on perheet,työt+muu elämä ja äiti joutuu nyt elämään valintojensa kanssa. Makaa terkkariosastolla kaaduttuaan taas kerran ja tälläkertaa pahemmin eikä pääse sängystä kipujen takia. Jos rehellisesti sanon niin toivon että hän ei enää pääse kotiin asumaan, kun ei siitä mitään tule.

Hyvin tuttua. Mies tuli tänne opiskelemaan, minä olen syntyperäinen helsinkiläinen.

Mies valmistui, osti asunnon, sai hyvän työpaikan. On ollut täällä siis jo vuosia.

Silti appivanhemmille oli jäätävä shokki, että mies ei seuraakaan heitä sinne korpeen, isänsä synnyinsijoille. On yritetty mm houkutella vaikka miten.

Vierailija kirjoitti:

Kasvoin itsenäiseksi vanhemmistani vasta sitten, kun ostin asunnon heidän läheltään samalta tieltä. Asunto oli niin kiva, että päätin kokeilla naapuruutta viiden min kävelymatkan päästä. 

Opin aikuisena katsomaan vanhempiani ihan eri silmin kuin "paetessani" itsenäiseen(?) elämääni 17 vuotiaana ja asuessani pitkin maailmaa milloin missäkin.  Lallatin sitä samaa laulua kuin muutkin , miten vanhemmista on vaivaa liian lähellä. Ei ollut. He eivät ikinä tulleet kutsumatta käymään ja silloinkin syyn piti olla hyvä. Vanhemmilleni oma rauha oli yhtä tärkeää ja hekin toivoivat, etten ramppaa heillä miten huvittaa. Asiat sovittiin ja niinpä minustakin kasvoi aikuinen vanhempiani kohtaan.

Sanonkin usein ihmisille, että jos tahdot itsenäistyä vanhemmistasi asu lähellä ja köy läpi en ongelmat. joita omassa päässäsi pyörii. Jos vanhemmista koituu vaivaa on myös itsessäänkin jotakin muuttumatta lapsuuden ajoista.

Sisko koitti tätä ja muutti pois. Äiti ravasi jatkuvasti tai soitti että tule tänne. Isä tajusi antaa oman rauhan. Äiti ei vieläkään ole luopunut ajatuksesta elää lastensa kanssa vaikka ollaan oltu omillamme kaikki yli 20v. Äiti yrittää säätää lasten ja lastenlasten asioita.

Tullut taas eilen sinun katsottua mamman pojat ja vedät sarjasta milloin jutut omina tai tuttusi asioina! Kuka sinua enää uskoo?Tai edes kiinostaa tuttusi asiat?