Saitko lapsena hyvän parisuhdemallin?

En saanut mutta mielestäni se on ollut haitallisempaa elämälleni että en saanut myöskään hyvää itsetuntoa kotoa, että jos itsetunto olisi ollut parempi niin varmaan kumppani olisi tullut valittua eri tavalla ja työelämäkin olisi sujunut jouhevammin... Kaikki tämä pitänyt opetella ja tajuta itse aikuisiällä. Ja siis ei ollut väkivaltaa tms kotona, siinä tapauksessa tilanne olisi varmaan ollut vielä pahempi.

Kyllä, sain varoittavan esimerkin että yh ei kannata sotkeutua.

Paskaahan siitä seuraa.

Sain todella huonon parisuhdemallin kotoa, henkistä manipuloimista, halveksintaa jne. Mulle oli hyvin selvää, että oma parisuhde pitää olla ihan erilainen. Nuorena muutamia huonoja suhteita, joissa erilaisia ongelmia kuin vanhemmillani, mutta varmaan se kodin ilmapiiri ajoi etsimään turvaa ihan kenestä tahansa.

Kun vähän aikuistuin, löysin aviopuolisoni ja suhde on päinvastainen kuin vanhemmillani. Tiedostan kuitenkin helposti riitatilanteissa toistavani lapsuudenkotini joitain malleja, ja olen sen puolisollenikin ääneen sanonut ja pyydän anteeksi heti kun tajuan käyttäytyväni ikävästi.

Siis joo, kyllä mun vanhemmat ihan aidosti rakastivat toisiaan ja oli hellyyttä heidän parisuhteessa. Eivät koskaan sanoneet tai vihjanneet mitään loukatakseen eikä ollut minkäänlaista väkivaltaa suhteessa. Oli myös romantiikkaa heidän suhteessaan. Minusta myös sillä tavalla terve meininki, että eivät ripustautuneet toisiinsa vaan hoitivat omat osansa ja heillä meni elämä eteenpäin ja oli muutakin sisältöä.

He sitten kuitenkin erosivat aika monenkin hyvin epäonnisen asian johdosta. Eivät heti, mutta isä alkoi ryypätä sitten liian paljon ja liian usein.

En tiedä onko ihan yhtä hyvä suhde mulla ja miehelläni. Vaihtelee. Mutta hän ei ainakaan juo yhtään. On minusta joskus liian löperö, mutta kunhan ei lelli lapsia pilalle niin ei se kai niin iso vika ole. Itse taas olen liian herkkänahkainen ja toivon, että jaksaa silti katsella.

Vanhempani olivat vasemmistoaatteen läpipesemiä, joten en. Koti oli turvaton muttei sentään aivan holtiton. Jotain yritystä oli. Kilttinä lapsena sopeuduin ja tarpeeni olivat olemattomat.

Vanhemmillani oli etäinen suhde.

He erosivat mutta palasivat myöhemmin yhteen.

Nähdäkseni käytännön syistä mutta saattaa olla, että myös arvostusta. En tiedä heidän suhteensa todellista laatua. Luulen että tuon näkivät vähiten huonona ikääntyessään.

Minulle olisi täysin vierasta että kummallakin vanhemmalla olisi ollut vaihtuvia kumppaneita.

Tai lapsia uusista suhteista. Olisi aika toisenlaista minullakin.

Itse en perheellistynyt. Hetero olen kyllä.