Ollaanko me naiset, jotka valitsee yhden miehen nuoruudessa, harvinaisia?
Valitsin yhden kunnon miehen 25-vuotiaana ja olen vieläkin hänen kanssaan (31v). Haluan loppuelämän kestävän parisuhteeseen joka kestää vanhuteen. Ei kiinnosta irtoseksi/paneskelu ympäriinsä. Mieheni oli ekani(olin neitsyt 25vuotiaana). mietin onko tämä harvinaista nykypäivänä?
Kommentit (62)
Siis teillä kuusi vuotta yhteiseloa? Eihän sitä vielä tiedä onko tuo loppuelämän suhde. Joillain kestää, toisilla ei. Kukaan ei silti ole parempi ihminen.
Kai niitä aika paljon on, vanhemmissa ikäluokissa mutta nuoremmissakin.
Onko mies edes komea, pitkähkö ja hyväluonteinen. Vai harmaa lyhyt mies, jolla ei ole mielipiteitä paitsi sanoo aina kyllä ja pukeutuu verkkareihin. Juoko alkoholia, kohtaavatko arvomaailmat ja kiinnostukset.
Olisin minä halunnut olla loppuelämäni yhdessä saman miehen kanssa mutta mies päätti pettää 9 vuoden yhdessäolon jälkeen, siihen loppui se.
Laitatko ap osoitteen, niin met lähetämmä sinulle tarran.
Tiedän montakin, ketkä olleet yhdessä teini-ikäisistä lähtien. Itsekkin olin tälläinen. Kunnes mies 22 yhteisen vuoden jälkeen lähti toisen matkaan. Ja tässä eroa käsitellessä on tullut vastaan paljon ihmisiä, joilla juurikin ~20 yhteisen vuoden jälkeen jompikumpi löytänyt toisen.
Ei ne vuodet kerro mitään. Kaikki voi muuttua ihan hetkessä.
No mä en voinut vaan valita kun kukaan ei minusta kiinnostunut, joten ei mulla ollut valinnanvaraa. Olisin halunnut kyllä heti nuorena ja vain yhden kunnollisen miehen.
Nykyäänkään ei ole pakollista harrastaa alle 20 vuotiaana seksiä sadan eri kumppanin kanssa vaikka siitä nyt yritetäänkin rakentaa uutta normia. Kyllähän tuolla väestönkasvua saataisiin.
Minä en elänyt nuorena selibaatissa, mutta onnellista ja uskollista liittoa on silti takana kolminkertaisesti se määrä kuin ap:lla, olettaen että tuo 31 on ikä.
Monet varmasti kaipaisivat tuollaista suhdetta, mutta kohtaakin tilanteen jossa toinen osapuoli ilmoittaa yhtäkkiä, ettei haluakaan sitoutua. Tai rakastuu toiseen, vaihtaa seuraavaan.
Kun sitä ei koskaan tiedä.
Olen nelikymppinen ja suurin osa tuntemistani naisista on edelleen yhdessä nuoruudenrakkaansa kanssa. Tosin tässä iässä alkaa myös niitä eroavia pariskuntia ilmaantua. Mutta onhan parikymmentä vuottakin pitkä aika. Eräs ystävistäni on ollut miehensä kanssa jopa 13-vuotiaista asti! Sähän aloitit aika myöhään niin olette olleet aika vähän aikaa yhdessä.
Kyllä minäkin vielä kolmikymppisenä kuvittelin olevani loppuelämän suhteessa. No mutta ei negistellä, tsemppiä sinne nyt silti!
Vierailija kirjoitti:
Tuskin. Kiimapildet pitävät vaan niin kovaa meteliä itsestään että tulee harhakäsitys että vapaajakelu on normaalia. Tämähän ei pidä paikkaansa.
Ärsyttääkö kun oma pillus ei kostu?
Tuoko neitsyys suhteelle jotakin lisäarvoa?
Ei, 27 vuotta suhteessa ja ollaan alle viisikymppisiä.
Vierailija kirjoitti:
Olisin minä halunnut olla loppuelämäni yhdessä saman miehen kanssa mutta mies päätti pettää 9 vuoden yhdessäolon jälkeen, siihen loppui se.
Nää on kyllä surkeita juttuja joissa toinen osapuoli on valmis luopumaan kaikesta pettämällä pitkässä suhteessa. Minusta olisi kurja ajatus että yhtäkkiä sitä toista ihmistä ei ole siinä vieressä jonka kanssa jakanut kuitenkin ison siivun elämästä.
Minusta kiinnostaa tässä eniten se, olitko sinä miehesi ensimmäinen myös? Jos et, niin ei tuossa oo mitään millä paukuttaa henkseleitä.
Aika moni haluaa pitkän parisuhteen, kaikkia ei vaan heti onnista. Veikkaisin että vähemmistö nauttii oikeasti jakuvasta uuden kumppanin metsästyksestä.
6 vuotta on vielä lyhyt aika.
Ei vaan maatuskoja.