Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka luulevat olevansa jotenkin älyllisesti heikompia kuin toiset ja jättänyt siksi asioita tekemättä. Sitten ymmärtääkin, että on aivan normaali? Ainakin työn yms asioiden suhteen.
20.10.2022 |
Olen aina luullut olevani älyllisesti heikompi. Äitinikin joskus sanoi, että olin lapsena "No, sellainen enempi autettava."
Aikuisällä olen jättänyt kovasti asioita tekemättä ja olen ollut liiankin nöyrä ja kiltti - sellainen, että yritän priorisoida kohteliaisuudella ja ystävällisyydellä älyn puutettani.
Olen jopa valinnut miehiä, jotka eivät ansaitse minua koska olen ajatellut, että en edes kelpaa kenellekään enkä ansaitse suurempaa rakkautta. Minun osani on ollut rakastaa sekä luoda toiselle jotain sellaista, mikä menee oman hyvinvointini edelle.
Olen tässä aikuisena alkanut hiljalleen ymmärtämään, että en ole oikeasti huonompi. Onhan minulla aina ollut töitä, hyvin olen niissä pärjännyt ja aina haluttu takaisin. Työkaverit ovat olleet ihania ja olen ollut tervetullut joukkoon.
Olen opiskellessa valmistunut nopeaan tahtiin, erinomaisin arvosanoin. Heti saanut vakityötä jne. En kai minä voi täysin typerä olla vaikka onhan minullakin heikkouteni.
Olen kuitenkin alisuorittanut paljon elämääni, koska olen ajatellut, että en minä kuitenkaan osaa, pärjää tai kuulu joukkoon.
Olen myös oikeasti kaunis nainen ollut, ehkä edelleenkin. Olen aina ajatellut olevani toisia huonomman näköinen ja etenkin kritisoinut vartaloani. Sekin on ollut niin väärin itseäni kohtaan.
Olen oikeastaan aivan itse aiheuttanut elämäni "epäonnistumiset" ja masentunut tietenkin monin tavoin ja sabotoinut terveyttäni, koska millään ei mitään väliä.
Tässä on alkanut hilajlleen tulemaan herätystä siitä, että minähän olen ihan kelpo tyyppi ja jos haluan, niin varmasti pystyn ja ansaitsen rakkautta ja huolenpitoakin.
Kommentit (14)
Vähän sama juttu, itsekin koin että sähköala on hirveän vaikea, mutta sitten ihan kokeilun halusta päätin opiskella sitä ja nykyään palvelujani käytetään ympäri euroopan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama juttu, itsekin koin että sähköala on hirveän vaikea, mutta sitten ihan kokeilun halusta päätin opiskella sitä ja nykyään palvelujani käytetään ympäri euroopan.
Aivan mahtavaa! :) Onnittelut sinulle!
AP
27v on vielä tosi nuori. Voit tehdä ihan mitä vain.
Minä taas tajusin että olen yliarvioinut kykyni. Keskityn jatkossa vain simppeleihin asioihin. Mielialat ja energiat heiluu enkä tule ihmisten kanssa toimeen. Pitää siis tehdä asioita jotka pystyy viemään loppuun ilman suuria ponnisteluita.
Lapsuudenkodin ja elinympäristön ilmapiirin vaikutus ihmiseen on todella suuri. Se on häkellyttävää miten ihan tavallinen tyyppi voi täysin turhaan tuntea alemmuutta, tai toisaalta ajatella olevansa luontaisesti oikeutettu kaikkeen vähän parempaan.
Ap olet vielä onneksi nuori! Ehdit hyvin rakentaa omannäköisen elämän, ja opit ehkä jossain vaiheessa ymmärtämään vanhempiasi (ei tarvitse kuitenkaan aina ja joka asiassa ymmärtää, ei todellakaan).
Voit hankkia vielä sen korkeakoulututkinnon ja ajokortinkin, jos haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenkodin ja elinympäristön ilmapiirin vaikutus ihmiseen on todella suuri. Se on häkellyttävää miten ihan tavallinen tyyppi voi täysin turhaan tuntea alemmuutta, tai toisaalta ajatella olevansa luontaisesti oikeutettu kaikkeen vähän parempaan.
Ap olet vielä onneksi nuori! Ehdit hyvin rakentaa omannäköisen elämän, ja opit ehkä jossain vaiheessa ymmärtämään vanhempiasi (ei tarvitse kuitenkaan aina ja joka asiassa ymmärtää, ei todellakaan).
Niin, tuo on kyllä totta. Olen prosessoinut lapsuuden asioita paljon, jopa kyllästymiseen asti. Se ei ollut helppo, eikä vanhemmillakaan ollut ja se johti sitten heidän alkoholisoitumiseen, joka on oma sivunsa.
Nykyään olen aika sujut asian kanssa. Rakastan heitä ja he minua. Äitini on ihana ihminen kun on selvinpäin, on pyytänyt anteeksi ja kertonut tuntemuksistaan.
Myöskin isäni on mahtava omalla tavallaan vaikka olenkin surrut sitä miten hänkin on tuntenut vajavaisuutta ja juo aivan liikaa. Siitä huolimatta hänkin on silmissäni ihminen enkä haluaisi lokeroida heitä enää alkoholisteiksi. On heissä paljon muutakin ja isäni on myös kertonut rakastavan minua, sekä useat kerrot aikuisiällä puhunut kuinka on ollut ylpeä minusta.
Nämä sanat ovat olleet tärkeitä asioita ja nykyään olen mielestäni antanut anteeksi ja olen itsekin ollut pahoillani siitä miten olen kipuillut ja se on näkynyt monin tavoin.
Nyt on vain avautunut uusi sivu elämässäni. Kumppani, joka oli alkoholisoitunut myös sekä todella inhottava, väkivaltainen ihminen, on sekin takana päin. Monenlaisia muutostöitä olen yrittänyt tehdä ja nyt ehkä alan olemaan oikeilla raiteilla, toivottavasti.
Kiitos viestistäsi!
AP
Vierailija kirjoitti:
27v on vielä tosi nuori. Voit tehdä ihan mitä vain.
Minä taas tajusin että olen yliarvioinut kykyni. Keskityn jatkossa vain simppeleihin asioihin. Mielialat ja energiat heiluu enkä tule ihmisten kanssa toimeen. Pitää siis tehdä asioita jotka pystyy viemään loppuun ilman suuria ponnisteluita.
Minäkin mahdollisesti. Taidan olla ADHD ja näen asiayhteydet ja kokonaisuudet sekunnin murto-osassa, kun muut vielä koittaa tajuta perusteita. En kumminkaan kauaa jaksa samaa, enkä aio vaihtaa simppeleihin asioihin, koska vain vaikeat kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pidin itseni aika tyhmänä suurimman osan lapsuudesta. En oikein osannut oppia mitään. Kukaan ei auttanut koulutöissä, enkä kyennyt itse opettamaan itseni oppimaan lapsena.
Tein aika tylsää työtä, ja en oikein koskaan pyrinyt mihinkään. En kokenut olevani riittävän fiksu osallistuakseni "oikeiden aikuisten" keskusteluun.
Sitten sain vastuutehtävän töissä. Piti opettaa muille, miten yhtä tehtävää tehtiin. Huomasin, että osasin asiasta paljon enemmän kun muut. Aloin lukemaan enemmän, ja lainasin kirjoja opiskelutekniikoista.
Hakeuduin opiskelemaan. En päässyt kouluun, mutta avoimen amk kautta pääsin lopuksi tutkinnon tekemään. Olen myös tehnyt yamk tutkinnon, sekin avoimen kautta.
En vieläkään osaa oppia tylsiä asioita. Jos aihe on kiinnostava, osaan oppia siitä enemmän kun muut. Mieti mikä sinua oikeasti kiinnostaa, ja mieti onko se vaivan arvoista käyttää siihen aikaa. Jos on, niin sitten teet suunnitelman. Esim joka aamu luen 1h valitsemaani aihetta/alaa/sisäänpääsykokeita. Jos et kykene sitoutumaan, mieti onko tavoite väärä vai opiskelutekniikka. Tavoitteisiin pääsy on loppujen lopuksi kyse vain säännöllisyydestä. Tee jotain joka päivä, niin lopuksi se on kokonaan tehty.
Vierailija kirjoitti:
Voit hankkia vielä sen korkeakoulututkinnon ja ajokortinkin, jos haluat.
Kiitos rohkaistusta! Itseasiassa olen kyllä autokoulussa tällä hetkellä. Olen vain venyttänyt ja venyttänyt koko kortin hankkimista ja se on ollut minulle jostain syystä punainen vaate mutta siitä huolimatta olen sen halunnut suorittaa sitten "jossain vaiheessa". Uskon kuitenkin, että kyllä minä sen nyt suoritan loppuun asti ja tsemppaan itseäni, ettei heti ensimmäisellä ajotunnilla tarvitse osata, harjoittelen vasta.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä pidin itseni aika tyhmänä suurimman osan lapsuudesta. En oikein osannut oppia mitään. Kukaan ei auttanut koulutöissä, enkä kyennyt itse opettamaan itseni oppimaan lapsena.
Tein aika tylsää työtä, ja en oikein koskaan pyrinyt mihinkään. En kokenut olevani riittävän fiksu osallistuakseni "oikeiden aikuisten" keskusteluun.
Sitten sain vastuutehtävän töissä. Piti opettaa muille, miten yhtä tehtävää tehtiin. Huomasin, että osasin asiasta paljon enemmän kun muut. Aloin lukemaan enemmän, ja lainasin kirjoja opiskelutekniikoista.
Hakeuduin opiskelemaan. En päässyt kouluun, mutta avoimen amk kautta pääsin lopuksi tutkinnon tekemään. Olen myös tehnyt yamk tutkinnon, sekin avoimen kautta.
En vieläkään osaa oppia tylsiä asioita. Jos aihe on kiinnostava, osaan oppia siitä enemmän kun muut. Mieti mikä sinua oikeasti kiinnostaa, ja mieti onko se vaivan arvoista käyttää siihen aikaa. Jos on, niin sitten teet suunnitelman. Esim joka aamu luen 1h valitsemaani aihetta/alaa/sisäänpääsykokeita. Jos et kykene sitoutumaan, mieti onko tavoite väärä vai opiskelutekniikka. Tavoitteisiin pääsy on loppujen lopuksi kyse vain säännöllisyydestä. Tee jotain joka päivä, niin lopuksi se on kokonaan tehty.
Näitä on mukava lukea kun ihminen on löytänyt potentiaalinsa. Se on oikeasti aika huikea juttu. Muistan joskus löytäneeni luovuuden ruoan kautta, osasinkin tehdä kaikkea kaunista ja eläytyä tekemiseen vaikka aina ajattelin, että kaikki mitä teen on typerän näköistä ja jopa huonon makuista.
Sitten kun ymmärsin, että on minussakin luovuutta, niin rohkaistuin tekemään vaikka minkälaisia uusia juttuja sen saralla ja ihmiset nauttivat.
Sitten masennuin jossain vaiheessa ja sekin kuihtui. No mutta voisin aloittaa tuon ehkä uudestaan jossain vaiheessa.
Onnittelut sinullekin! Sekä kiitoksia vinkistä opiskelun suhteen.
Olen ymmärtänyt vasta aivan viime aikoina, että riittää kun opiskelee vähän mutta päivittäin.
Sillä pääsee jo pitkälle. Nämä oivallukset ovat tärkeitä.
Olen piiskannut itseäni kun olen opiskellut tunteja putkeen ja tuntunut, etten vain jaksa ja sitten pettynyt ja ajatellut olevani vain tyhmä kun en pysty enempää.
Tajusin, että vaadin aivan liikaa.
"Ei se joka pääsee nopeiten, vaan se joka pääsee pisimmälle* on varmaan tässä hyvä lause. Parempi edetä hiljalleen kuin heti väsyttää itsensä niin, ettei jaksa loppuun asti.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä nyt todellakaan nosta itseäni jalustalle. Ei minusta tiedemiestä tule, saatika en ehkä koskaan korkeakouluttaudu. Se kuitenkin, että kyllä minä voin rakentaa elämääni kuten kuka tahansa muukin.
Olen jopa ajokortin jättänyt tästä syystä suorittamatta, olen ajatellut, ettei älyni riitä hallitsemaan autoa ja olen pelännyt olevani liikenteessä vaarallinen. Tuo on ihan pötypuhetta ja omia pelkojani vain, joista olen pitänyt kiinni ja jättänyt ottamatta vastuuta elämästäni.
Tavallaan naurettavaa mutta hiljalleen minusta ehkä alkaa tuntumaan, jos voisinkin alkaa elämään itseäni varten ja omien tuntemuksien sekä arvojeni mukaisesti, lempeämmin itseäni kohtaan.
Onneksi olen vielä suhteellisen nuori (27-vuotias), joten ehdin vielä korjailemaan tätä oman elämäni suuntaa ja toteuttamaan haaveitani, olivat ne sitten melkein mitä vain.
Tämä on huojentavaa, ymmärtää tällaisia asioita.
Onko muita, jotka ovat jossain vaiheessa heränneet tällaiseen ajatukseen? :)
AP