Lue keskustelun säännöt.
Millä saan lapset ymmärtämään, että rahat ei riitä?
19.10.2022 |
Minulla on 13 ja 10 vuotiaita pojat. Heille pitäisi kokoajan ostaa merkkivaatteita, elektroniikkaa, sähköskuutteja. Minulle jää palkasta 1800e verojen jälkeen, siitä on maksettava kaikki kulut. Olen yh. Loppukuusta tulee 300e lapsilisät ja 4000 ex maksaa lapsesta, siis yhteensä.
Millä saan lapset ymmärtämään että aina ei voi saada kaikkea?? Minulla on niin paha mieli kun kokoajan ronkuvat jotain. Olisi kiva saada ymmärtävää palautetta.
Asutaan onistusrivarissa. Nyt en ole saanut maksettua lyhennyksiä talolainasta.
Kommentit (99)
Anna lasten valita. Sano, että tarvitsee uudet talvikengät. Sano, että budjetti on esim. 100 euroa. Saa valita mitkä haluaa, kunhan mahtuu budjettiin ja ovat oikeat talvikengät. Jos rahaa jää yli, niin loppurahalla saa valita muuta vaatetta. (Esim. Prismasta saa 60 asialliset talvikengät eli jos kelpuuttaa ne, niin 40 saa merkki T-paidan tai "ihan kivan" hupparin.) Jos taas valitsee 100 euron kengät, niin vaaterahaa ei jää. Kun kinuaa merkkivaatteita sanot, että teki itse valinnan ja osti merkkikengät.
Muissa tavaroista auttaa kuukausiraha. Saavat tietyn summan esim. 40 euroa kuussa, josta on kustannettava karkit, elokuvat, pelit ja muu hömppä. Jos kitisevät, sano että kuukausirahalla voi ostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman ikäiset lapset mulla. Ei ne vingu mitään merkkijuttuja. Ehkä onnistuin kasvatuksessa. Sama reppu ollu toisella jo eskarista asti, eikä uutta halua.
Itsekin yritän opettaa lapsille säästeliäisyyttä. Mutta reppu on kyllä tärkein työkalu lapsella. Esiteini, jolla voi olla repussa lähes kymmenen kiloa kirjoja, liikuntavaatteita ja muuta tavaraa, ei voi käyttää samaa reppua kuin käytti eskarissa, tai sitten on jommassakummassa iässä ollut ergonomia täysin pielessä.
Tai sit siinä repussa on säädettävät olkaimet. 7.2 kiloa mittasin yks päivä kirjojen painon.
Hassu ajatus, että olkaimia säätämällä 110-senttisen eskarilaisen selkään istuisi sama reppu, joka sopii 170-senttiselle 13-vuotiaalle.
Säädetäänkö niitä olkaimia hartioista kauemmaksi toisiaan? Entä selkäosan korkeus, onko se säädettävä? Kysyn, koska en tiedä.
No on sulla nyt pääkoppa sekaisin, kun mietit miten voi ihminen kantaa samaa reppua vuodesta toiseen. Luulitko, että eskarilainenkin kantaa liki 10 kiloa kirjoja mukana? Tiedätkö edes mitä eskarilaisen repussa mahtaisi olla?
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut että mitä on tilillä ja laskut. Silti vaatiivat kalliita ostoksia. Olen ihan altavastaajana niissä keskusteluissa.
Ap
Välillä voi ihan sanoa että tämä asia on keskusteltu ja piste. Asutteko ökyalueella missä piltit on tottuneet saamaan kaiken nyt ja heti? Rivareita löytyy myös kalliilta alueelta, tosin itse olen sitä mieltä että "vanhan rahan" ihmiset on paljon järkevämpiä rahankäyttäjiä kuin nousukkaat. Mulla on teini, jonka kanssa olen pienestä asti jutellut rahasta ja valinnoista ja ekologisuudesta. Vaikka olisikin tilillä rahaa, aina ei tarvitse ostaa uusinta ja kalleinta hukattavaksi tai rikottavaksi tai jopa varastettavaksi. Olen sanonut että jos koulussa lähes kaikilla muilla on joku juttu niin kertoo ettei jää ulkopuoliseksi mutta jos vain muutamalla niin ei ole syy hankkia. Sun pojat on vielä nuoria, heidän arvoihin ja asenteisiin voi hyvin vaikuttaa mutta pitää itse olla esimerkkinä ettei vingu kun jollain on hienompi auto tai käsilaukku tai kalliimpi hotelli.
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut että mitä on tilillä ja laskut. Silti vaatiivat kalliita ostoksia. Olen ihan altavastaajana niissä keskusteluissa.
Ap
Miten aikuinen huoltaja voi olla altavastaajana 10- ja 13-vuotiaiden lasten kanssa?
Ei lapsille tarvitse näyttä mitään ruutupaperilaskelmia tuloista ja menoista, eikä kertoa, kuinka paljon saa palkkaa ja muita tuloja. Ne eivät kuulu lapsille.
Aikuinen huolehtii siitä, kaapissa on ruokaa ja kotona kaikki kunnossa.
Jos lapset mankuvat kalliita tavaroita, riittää, kun sanoo, että nyt siihen ei ole mahdollisuutta, mutta joulu/syntymäpäivälahjaksi voisi harkita. Jos isovanhemmat/kummit antavat lahjoja, voi sopia myös yhteislahjasta. Samoin mahdolliset lahjarahat säästöön, samoin viikko/kuukausirahoista voi säästää osan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrot lapsille tietyn kuukausibudjetin ruokakulujen jälkeisiin "ylimääräisiin" ostoksiin ja annat heidän päättää, miten se käytetään. Siis esim vaatteisiin ja elektroniikkaan. Opettaa rahankäyttöä, kun ei voi tuhlata miten vain vaan täytyy ajatella, että jos ostaa sen kalliin merkkivaatteen niin voi joutua odottamaan uutta puhelinta pitempään tai päinvastoin. Tai sitten voi joko ostaa yhden kalliimman vaatteen tai samalla rahalla monta halvempaa, jolloin tulee enemmän vaihtelua.
Vierailija kirjoitti:
No tuon ikäiset nyt haluavat ja mankuvat kaikkea. Kaiken ostamisessa ei ole järkeä vaikka rahaa olisikin.
Näin juuri. Tuo mankuminen kuuluu monella tuohon ikään.
Järki ja suhteellisuudentaju toivottavasti tulee mukaan myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syntymäpäivänä ja jouluna saa toivoa ylimääräistä härpäkettä. Miksi kaikkea kivaa pitäisi kantaa ovesta joka viikko? Selität heille, että joululahjaksi saa toivoa x määrän asioita, jos joku on todella kallista niin vaikka vain yhden asian. Voitte sitten sinä ja poikien omaiset hankkia yhdessä toivotut asiat. Tämän lisäksi tietysti rahakasvatus kehiin!
Vaativa kotityö, jos mankuu enemmän rahaa, oppii jotain hikisistä euroista. Osasi ne muksut entisaikoinakin kaikkea, kuten ettei huoltaja kehtaa kassan kuullen sanoa nyt ei osteta mitään. Onneksi rahat riittivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaa kyllä että oman tavaran jakaminen on äidille maistunut mutta koulunkäynti ei.
Kunnon pummimamma siellä.
Häpeä jos osaat!
Tulot miinus menot, eritellään kaikki pakolliset menot, kerrotaan että faktat konkreettisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet altavastaajana keskusteluissa 10 ja 13 -vuotiaille?
Oletko ollut perheneuvolaan yhteydessä? Suosittelen pikaisesti, sillä jos nyt auktoriteettisi on mureana, tilanne ei helpotu tulevina vuosina.
Kyllähän aikuinen on se, joka on perusvastuussa ja viime kädessä siten myös päättää perheen asioista. Perheenne kaltaiset vuorovaikutussuhteet ovat kehittyneet vuosien myötä, mutta nyt kurssi pitää pikaisesti kääntää, teidän kaikkien vuoksi. Lapset ovat tottuneet siihen, ettei henkinen kanttisi ole vahvimmasta päästä. Myös sinä tarvitsisit henkistä tukea ja pene on hyvä paikka siihen. Voimia!
Laita 11 euroa pöytään kun vaativat 100 euron tuotetta. Sano, että tällä saa ostaa jos pystyy. Luulisi ymmärtävän.
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuten isän osuus on noin vähäinen, kun 200€/kk/lapsi, eikä tuo summa mene liikkuvalla lapsella jo ruokaan kuukaudessa, ainakin meillä ydinperheessä
Eihän sen isän osuuden ole tarkoitus kaikkia kuluja kattaa. Äidin osuus on saman verran jos tulot suunnilleen samat, plus lapsilisä päälle. Tästä tulee noin 550e per kuukausi per lapsi. Kahdesta siis yhteensä 1100e kuussa. Meinaatko ettei tällä summalla elätä kahta lasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut että mitä on tilillä ja laskut. Silti vaatiivat kalliita ostoksia. Olen ihan altavastaajana niissä keskusteluissa.
Ap
Miten aikuinen huoltaja voi olla altavastaajana 10- ja 13-vuotiaiden lasten kanssa?
Etkö ole ymmärtänyt että olet aikuinen ja sinä määräät?
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut että mitä on tilillä ja laskut. Silti vaatiivat kalliita ostoksia. Olen ihan altavastaajana niissä keskusteluissa.
Ap
Miten niin altavastaajana? Olet vanhempi ja vastuussa taloudesta, et lastesi kaveri tai toiveiden tynnyri. Samassa tilanteessa löisin luvut pöytään ja kysyisin heiltä miten sähköskuutit, merkkivaatteet ja muut fantsut jutut sovitetaan yhtälöön. Tietenkään lasten ei tulisi kantaa perheen taloudellista taakkaa, se kuuluu vanhemmille, mutta on rumaa ja itsekästä käytöstä lapsilta ruinata hyödykkeitä välittämättä mistään muusta. Viimeistään nyt on opetettava empatiataitoja.
Viikkoraha opettaa järkevää rahankäyttöä ja säästämistä. Itselläni oli aikanaan 5 mk viikkoraha (suureni iän myötä, lastesi iässä varmaankin 10-20 mk). Jos halusin ostaa vaikka barbien vaatteita tai jotain muuta ihanaa, minun piti se itse viikkorahoista säästää. Samoin, jos kinusin jotain kallista, vetosi vanhemmat siihen miten monen viikon viikkoraha se olisi. Etukäteen ei mitään saanut vaan itse piti säästää. Muistan monta kauhistusta, että joku ihana asia, joka olisi pakko saada olisi maksanut esim. koko vuoden viikkorahojen verran.
Taidat olla niitä ihmisiä jotka ostavat lapsilleen tavaraa vaikka ei ole varaa, sen sijaan että annat heille aikaasi. Opettele säästämään ja joka ostoksen kohdalla mieti tarvimmeko tätä tosiaankin.
Exä maksaa 400€ lapsista ja sulla ei ole rahaa?! Olisipa laittaa 400€ lapsiin niin johan olis luksusta. Ei ydinperheessä ihan 400€ kuukaudessa mene kolmeenkaan lapseen, puolet vähemmän.
Tsemppiä ap. Meillä myös teini välillä mankuu, mutta pitää vaan sanoa ettei ole varaa. Onneksi hän on sillä lailla realisti,että kun tietää meidän pienet tulot,niin ei mitään sähköskuutteja tms kerjää. Saa sitten jotain isompaa esim joululahjaksi.
Älä missään nimessä jätä asuntolainaa maksamatta. Muuten olette asunnottomia. Näytä ihan paperilla tulot ja menot. Sitten voit luvata jonkun vähän isomman jutun esim synttäri tai joululahjaksi. Ja jostain esim hyvästä koulunumerosta ,open kehuista wilmaan tms voit antaa vähän rahaa.