On se jännä miten joku pärjää monen pienen lapsensa kanssa ja joku ei edes yhden
Täytyy luojaa kiittää tai ketä lie siitä, että olen varustettu tasaisella psyykellä ja johdonmukaisuudella + pitkäpinnaisuudella. Tuttavapiirissäni on tapauksia, joissa yhden lapsen kanssa on niiiiin vaikeaa, vaikka on päivät tarhassa ja vain muu aikaa pitää lasta hoitaa... ja silloinkin mieluusti pyydetään mummoja apuun.
Itse olen aina hoitanut lapseni itse, kotihoitoaikaa tulee mulle lähes 6 vuotta, tosin välissä olin pari vuotta töissä (en silti ole mikään perinteinen kotimamma, vaan ihan korkeasti koulutettu). Tämä tunteenpurkaus siksi kun taas eräs tuttavani haluaa tuoda lapsensa mulle hoitoon parina iltana kun on ihan pakko päästä tuulettamaan päätään. Ei siinä mitään, kyllä mä hoitoon otan. Se vaan on niin rankkaa yhden kanssa, miettiiköhän esim. hän koskaan miten minä pärjään kolmen kanssa varsin mainiosti enkä koskaan valita.... :O
Kommentit (30)
ihan itse ja yksin vastuussa siitä, että elämäsi on täydellisempää kuin kenenkään muun.
tuntea ylemmyyttä, olenpahan osannut hoitaa asiani siten, että asiat ovat meillä kuten ovat.
Niin sitä pitää. Olethan korkeasti koulutettu. Jessus.
miettiiköhän esim. hän koskaan miten minä pärjään kolmen kanssa varsin mainiosti enkä koskaan valita.... :O
kruunu sinulle. Olet ansainnut. Vaikka tiedänhän minä että haluat vain provosoida meitä.;)
Katsos, joillakin voi elämässä olla väsyttäviä asioita, vaikkei olisi yhtään lasta. Oletkohan sitä ajatellut. JA terveys on lahja. Myös se että olet Psyykeeltä terve.
Huomenna jo tilanne voi olla toinen. ole kiitollinen että sinulla on asiat hyvin ja jaksat.
se koira älähtää johon kalikka kalahtaa...
Jotkut ihmiset on vaan saamattomia ja kyvyttömiä organisoimaan pieniä asioita. Lisäksi ovat luultavasti vähän laiskoja, joille pienikin asia on iso ponnistus. Toiset ei pysty edes astianpesukonetta täyttämään yksin ollessaan, jos lapset on kotona. Kaikki elämä on kauhean vaikaa ja aamuhärdellikin vaatii kaksi tuntia aikaa.
"ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu..." :)
ja vanhemmat (3)lapset syntyivät pienellä ikäerolla.
Täytyy sanoa että helpompaa oli kun lapsista oli seuraa toisilleen.
Tämä nuorukainen imee minusta todella mehut irti. Leikitään, potkitaan palloa luetaan, satuja tehdään ja touhutaan aamusta iltaan yhdessä. Päivä on lapsen hörhöilyä täynnä. Ihan oikeesti ymmärrän niitä yhden lapsen väsyneitä äitejä.
Kun kavereita tulee kylään huokaisen helpotuksesta.
Et ap ole mikään poikkeus, jos olet korkeakoulutettu ja huolehdit mahdollisimman hyvin lapsistasi.
Tietenkin huolehdit, olethan älykäs, sivistynyt, sivistetty ja vastuuntuntoinen.
Lapsesi saa todella hyvät lähtökohdat elämäänsä.
Turha sillä on kuitenkaan täällä leuhkia, sillä me muut olemme varsin samanlaisia.
Minusta esimerkiksi ammattitutkinto tai korkeakoulututkinto on jo hyvä koulutus, noin kaikkia maailman naisia ajatellen.
Eihän täällä Suomessa kouluttamattomia olekaan.
ja jaan se teidän kanssanne nyt:
oma näkökanta on se ainut oikea, ja kun olen sitä mieltä, että minulla on oikeus olla pärjäämättä yhden lapseni kanssa, puolustan tätä asiaa henkeen ja vereen asti. Miten joku voikaan edes kyseenalaistaa tämän, eihän asiassa ole mitään ihmeteltävää? Herranjestas....
Mutta oikeasti, kyllä sitä saa olla ylpeä siitä, että on hyvä äiti. Äidit vain itsekin tuntuvat aliarvostavan työtänsä kotona.
Luulen, että yksi syy siihen että lapset ovat väsyttäviä, on se että lasten kanssa ei olla koskaan opittu olemaan. He ovat ikäänkuin "vieraita" kodissaan ja hiukan jännitetään heidän kanssaan olemista. Kotiäidit ovat tottuneet lasten kanssa olemiseen, eikä se siksi väsytä niin paljon.
t:Kotiäitinä 8v ja lapset kotihoidossa.
mä en toisi sulle ikinä lapsiani hoitoon
Rankinta aikaa on ollu esikoisen vauva ja taapero aika. Sillon ei tuntunut jäävän mihinkään aikaa lasten hoidolta. Nyt kun on vähän isonpia noi kaks (alle kouluikäisiä) ja pienin on vauva ni arki rullaa ihan omalla painollaan.
So what? Kivittäkää vaan, oi te täydelliset viidentoista lapsen kotiäidit! Minulla on ongelmani ja juuri siksi en enempää lapsia tule haluamaan.
Tietysti lapsissa ja tapauksissa on eroja, mutta jotkun pärjää ihan riiviöidenkin kanssa näennäisen kevyesti ja joku toinen väsyy yhden normaalin kanssa.
Ja sitten se on niin suhteellista. Ekan kanssa voi väsyä, kun se on niin paljon rankempaa kuin lapsettoman olo (jolloin sai mennä ja tulla miten huvittaa). Toisen ja kolmannen kanssa ei enää edes ajattele millaista oli ennen lapsia.
Ihmisillä voi olla elämässään muutakin tuulettamisen tarvetta aiheuttavaa kuin vain liuta lapsia.