Miten joku voi todeta lapsensa menettäneestä, että " saa syyttää vain itseään, sitä saa mitä tilaa" ?

ja tunteettomasti arvostellut näitä lapsensa menettäneitä ihmisiä, mennä käymään siellä Tiinaleenan sivuilla, joihin on Iltasanomien sivuilla linkki.



Lukekaa sieltä, millaista tuskaa pienen tytön vanhemmat kokevat ja sitten miettikää uudelleen, tuletteko enää milloinkaan tälle palstalle tai minnekään muuallekaan laukomaan niitä hirveyksiä!

on todella hyvät defenssimekanismit. Kunpa itsekin voisin elää siinä uskossa, että noin ei koskaan voisi käydä minulle, koska minä hallitsen tilanteen kuin tilanteen.

Miksei näistä toisten tragedioista voida ottaa oppia? On monia tuollaisia todella ylimielisiä vanhempia, jotka eivät voi ajatella muuttaa omia tapojaan. Moisia vesisaaveja en katselisi hetkeäkään. Onneksi ei ole omakotitaloa, on vaaranpaikkoja paljon vähemmän tässä.

Juuri tuo sinunkin viestistäsi myrkyllisenä tihkuva ylimielisyys on sitä kaikkein vastenmielisintä.



Toivottavasti mikään ei sinun virheetöntä maailmaasi tahraa:(

minä olen sen ymmärtänyt ja siksi karsinut vaarallisia asioita pois. Totuus tekee kipeää, mutta toiset on parempia äitejä kuin toiset. Toiset kännää, polttaa, jättää nukkuvia lapsia autoon, antaa lasten leikkiä veden äärellä yksin.



15

Niin kauaksi on surullisen moni av-mamma luonnosta vieraantunut, että kaikkivoipaisuuden tunteen jyllätessä pystyy sanomaan ja arvostelemaan toisia äitejä juuri näin :(!

kun oli tapahtunut onnettomuus, jossa rattiin nukahtanut ison auton kuljettaja ajoi perheen päälle, joilla pienempi auto, tappaen lapset ja isän.



Niin mitä sanoivat täällä av-mammat: OMA SYYNSÄ KUN AJOIVAT NIIN PIENELLÄ KOTTEROLLA, JOKA EI OLE TURVALLINEN!!

mikä tapahtumaan on mahtanut johtaa ja miten sen voisi omien lasten kohdalla ennaltaehkäistä. Ei tulisi mieleenkään syyttää lapsensa menettänyttä vaan tunnen empatiaa, sääliä ja surua. Siltikin minulla on oikeus ihmetellä, miten esim. parivuotias lapsi voidaan jättää valvomatta pihalle tai 3-vuotias pakkaseen, pimeään, autoon yksin nukkumaan.

että jokaisella äidillä on niin kauhea huoli siitä ettei omalle lapselle sattuisi mitään. Sitä on vissiin jotenkin helpompi elää sen pelon kanssa kun ajattelee niin, että onnettomuuksia ei ole ja kaikkeen voi vaikuttaa. Eli että meille ei voi käydä noin, koska vahditaan lasta ' koko ajan' .



Ei normaali äiti kestä ajatusta, että oma lapsi voi jäädä auton alle tai hukkua ämpäriin... mielummin kielletään tämmöinen onnettomuuden mahdollisuuskin.

Samoin on normaalia etsiä syitä niin kamalaan tapaukseen, kuin pikkulapsen kuolema, niistä vallinneista olosuhteista ja sitä myöten tietysti vanhemmista.



Pienen lapsen kuolema on niin ahdistava asia, että sitä on käsiteltävä jotenkin, saatava tapahtumaan jotakin järkeä. Edelleen mennään normaaleissa uomissa.



On myös hyvä, jos jokaisen tarkkaavaisuus oman lapsen kohdalla entisestään parantuu, ja otetaan opiksi näistä tapauksista.



Mutta siinä vaiheessa homma alkaa saada sairaalloisia piirteitä, kun aletaan kovaäänisesti syyttää murtuneita vanhempia tapauksesta. Nettipalstoilla tai missä vaan. Silloin ei enää ole kyse normaalista tunne-elämän käsittelystä, silloin ollaan jo aivan muilla vesillä. Yhteistä näille tuomitsijoille on se, että he kieltävät oikeastaan kokonaan odottamattoman mahdollisuuden ja tuomitsevat sokean raivon ja ylenkatseen vallassa.



Se ei ole normaalia.



Ajatukset voivat toki mennä näitä latuja siellä omassa päässä ja auttaa itse kutakin tavallaan, mutta niitä EI ole pakko tulla julkisesti huutelemaan. Eikä myöskään pidä.



Olisihan se kiva maailma, jossa kaikkea voisi hallita. Aika pitkälle voikin, mutta joskus se onnettomuus tapahtuu kaikista varotoimista huolimatta. On yksi askel kohti viisautta pystyä myöntämään itselleen, että joskus lapsellekin voi sattua jotain pahaa, vaikka hänellä olisi parhaat kuviteltavissa olevat vanhemmat.



Syy, miksi tämä aihe saa minut ottamaan kantaa näin kovasti, on raivo ja turhautuneisuus, jota tunnen aina, kun luen näitä " miksei niitä lapsia vahdita? En tajua, kuinka joku voi olla noin huolimaton!" Ajattelen aina, että mitä jos ne murtuneet vanhemmat lukevat tuon? Onko tarkoitus saada heidät ymmärtämään " syyllisyytensä" ? Eikö ole luultavaa, että syyllisyyden taakka musertaa heidät muutenkin, tapahtui onnettomuus sitten miten tahansa? Koittakaa edes hetki kuvitella itsenne heidän asemaansa, ajatelkaa, miten itse tuntisitte.



On eri asia syytellä jotain alkoholistivanhempaa tai ihmistä, joka ei ilmiselvästi huolehdi lapsen turvallisuudesta, kuin hyökätä jokaikisen kimppuun, jonka lapselle onnettomuus tapahtuu. Ihan kuin joka kerta olisi ilman muuta kyse huolimattomuudesta. Joskus se onnettomuus vaan iskee, yllättäen ja kovaa, kun sitä vähiten odottaa.



Kukaan äiti ei voi sanoa, että näkee lapsensa joka sekunti. Ja ettei lapsi ole koskaan lähellä mitään vaaranpaikkaa. Tottakai on, joskus vaikka kuinka monta kertaa päivässä, mutta sitä ei edes huomaa, kun eihän valtaosalle mitään silti käy. Mutta sitten kerran käykin. Juuri kun olosuhteet pakottivat sinut katsomaan toisaalle.



Sitä on onnettomuus ja odottamattomuus.



Perusasioita, jotka eivät vain tunnu olevan selviä monellekaan.



Ok, olen paasannut tarpeeksi, toivon vaan, että mietitte, josko pitäisitte ne mölyt mahassanne jatkossa. Kannattaa oikeasti.



10 tai joku

Lapsen sairaus/vamma kun on av:n pettämättömän logiikan mukaan äidin syytä ja äiti sai sitä mitä tilasikin. Eihän täydellisille av-mammoille koskaan voisi käydä mitään sellaista kuten sairaan tai vammaisen lapsen saaminen tai lapsen kuolema onnettomuudessa. Sitä tapahtuu vain niille " muille" jotka sen ansaitsevat.

Heillehän ei tapahdu KOSKAAN mitään " virheitä" , kaikki on täydellistä ruusunpunaisilla terälehdillä...

tosi ala-arvoista

Puolet puiston mammoista julisti, että aivan saa itseään syyttää. He eivät ainakaan KOSKAAN jättäisi lasta yksin joen lähelle.

mitä. Ja nyt en puhu mistään tietystä jutusta.

Ja se äiti joka suustaan päästää tällaisia " sitä saa mitä tilaa" -kommentteja on SAIRAS, suorastaan HULLU ihminen!!!!!

Helppo täällä ja leikkipuistossa on kiillottaa omaa kruunuaan.

Tuosta oman onnensa nojaan jättämisestä sai vähän sellaisen kuvan että on kokonaan hylätty tai ainakin moneksi tunniksi..



Taidat olla tämä sitä saa mitä tilaa- tyyppi tai ainakin samoilla lkinjoilla sen kanssa.

Joka kerta kun tapahtuu pienelle lapselle hirveä onnettomuus, täällä on siitä monta ketjua, joissa naiset kilpaa haukkuvat kuolleen lapsen vanhemmat.



Myötätunnosta ja empatiasta ei ole jälkeäkään, jokainen on asialla saadakseen sanoa jotain imelän opettavaista ja lyödäkseen sitä, jota on jo lyöty pahimmalla mahdollisella tavalla.



Olen joka kerta kauhuissani lukenut niitä ketjuja, ja en tiedä teistä, mutta minusta ne ovat sairaita.



Jokainen täysissä järjissään oleva ymmärtää, että onnettomuus ei tule kello kaulassa. Niitä vain joskus sattuu, kun olosuhteet ovat otolliset, eikä niihin ole aina selvää järjellistä syytä. Myös hyvien ja huolehtivien vanhempien lapsille sattuu pahoja asioita:(



Ja aivan tosissanneko te uskotte, että haukkumalla jokaisen onnettomuudessa kuolleen lapsen vanhemmat, te jotenkin edistätte lasten turvallisuutta yleisellä tasolla? Voi ihmistä ja hänen suuria luulojaan itsestään...



Minä en ainakaan milloinkaan alkaisi rehennellä omalla erinomaisuudellani tilanteessa, jossa jonkun lapsi on kuollut, nimettömänä tai nimellisenä. Sen verran järkeä pitäisi jokaisen normaalin aikuisen ihmisen päässä olla.



Nöyrtykää ja muistakaa, että elämä voi teiltäkin jonain päivänä repiä maton alta, vaikka en sitä kenellekään toivokaan!



Tämä ilmiö on ylivoimaisesti pimein ja käsittämättömin tämän palstan usein hyvinkin käsittämättömistä ilmiöistä ja toivon, ettei ne hullut paasaukset koskaan kantaudu näiden lapsensa menettäneiden korviin!