Lue keskustelun säännöt.
Miksi virkamiestaustainen pomo on niin huono johtaja?
19.10.2022 |
Eli uusi pomo on virkamiestaustainen, ja on ihan käsittämättömän huono johtaja. Hänellä ei tunnu olevan missään asioissa mitään linjaa, ei anna yhteisiä toimintaohjeita, ei auta pyydettäessä, ja mitään periaatteita ei tunnu olevan. Jos jostain sanoo, että se on aiemmin tehty näin, niin se ei enää käy, mutta ei silti anna uutta ohjetta, että miten nyt tehdään.
Mikä siinä virkamiestaustassa tekee sen, että toiminta on linjatonta, heittelehtivää ja työntekijät jätetään yksin?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen lienee syynsä, miksi on saanut lähteä virastaan. Tiedoksi teille 70-lukua eläville, että valtio kouluttaa esimiesasemassa olevaa henkilöstöään koko ajan. Tuollainen virkamiespökkelö on tuskin ollut valtiolla mikään muu kuin rivivirkamies.
Ilmankos virkamiehiä on jokseenkin mahdotonta saada kiinni kun aina ollaan joko (ylipitkillä) lomilla, koulutuksessa tai muuten vapailla tai'kokouksessa'.
Ei siihen tarvitse edes miettiä mitään erityistä selitystä. Korona kun tuli, niin yhtäkään ei enää saanut kiinni ikinä eikä millään. Mihinkään aikaan ei vastattu soittoihin eikä viesteihin. Sähköpostilla jos laittoi soittopyynnön, jossa kertoi, että oli kolme päivää yrittänyt tavoittaa puhelimitse, joten voisiko soittaa takaisin, niin ei ikinä soittanut. Ja tämä sama toistui useiden eri henkilöiden kanssa.
Tuli kyllä selväksi, että tuo ihmisjoukko ei töitä tee, eivätkä he tarvitse siihen edes mitään tekosyytä.
Mahtanetko olla edes tavoitellut virkamiestä, suurin virastojen työntekijöistä on muita kuin virkasuhteisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virkamies on tottunut ettei potkuja tule, teki sitten jotain tai ei.
Virkamies voidaan viedä syytteeseen virkavirheestä, toisin kuin normaaliin työtehtävään palkattu.
Tällä kyllä kovasti virkamiehiä pelotellaan. Mutta kyllä sinäkin tiedät, ettei tuo todellisuudessa tarkoita yhtään mitään.
Silti tuo pelottelu saa aikaan sen, että virkamies ei uskalla tehdä mitään. Sillä hän pelkää, että jos tekee jotain, niin saa syytöksen virkavirheestä. On siis turvallisempaa olla tekemättä mitään, sillä tekemättömyys on pienemmällä todennäköisyydellä virkavirheen arvoinen asia kuin aktiivinen tekeminen. Niinpä virkamies pyrkii luimimaan työuransa läpi niin, että hän tekee mahdollisimman vähän mitään, jolloin hän tekee myös mahdollisimman vähän virheitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuo kuvaa virkamiestoimintaa ihan yleisesti, ei vain esimiestyössä.
Toki. Tämä nyt vain sattuu olemaan esimies.
Mutta tiedän kyllä itsekin ihan rivivirkamiehiä, joiden tekemistä tällainen tavallinen tollo ihmettelee, kun mikään ei onnistu, ja aina etsimällä etsitään jokin pykälä, jolla kaikki vaihtoehdot torpataan.
Ap
Jaa, että etsitään joku pykälä.
Katsos tyhmyri, kun kaikki virkamies toiminta perustuu lakiin.
Virkamiesten tekemät päätökset ovat valituskelpoisia.
Ja niistä voi valittaa miten korkealle tahansa.
Virkamies on aina henkilö joka käyttää julkista valtaa ja tekee päätöksiä ja myöntää julkisia varoja muiden kansalaisten käyttöön.
Monet kahelit luulee, että kaikki kunnan ja valtion palvelukseesa olevat virkamiehiä.
Ei tietenkään ole, vain harvalla on virka, siis virka jossa pitää vaikka minkälaisia päätöksiä.
Suurin osa kuntien-ja valtion työntekijöistä on työsuhteessa olevia työntekijöitä.
Ei virkasuhteessa.
Heh heh, täällä mammat taas kirjoittelee asioista sormet sauhuten, mutta eivät käsitä, mitä sana virka tarkoittaa.
Ja että millaisia oikeuksia ja velvollisuuksia virassa olevalla työntekijällä on.
Kaikki virkatehtävät ovat lakisääteisiä.
Virkamies ei voi jättää tehtäviään tekemättä, koska hänen tehtävänsä tekemättä jättäminen on virkarikos.
Asiat eivät hoidu, eivätkä mene eteenpäin, ellei muilla työntekijöillä ole virkamies päätös pöydällään, jonka mukaan he asioita eteenpäin vievät ja työssään toimivat.
Vierailija kirjoitti:
Heh heh, täällä mammat taas kirjoittelee asioista sormet sauhuten, mutta eivät käsitä, mitä sana virka tarkoittaa.
Ja että millaisia oikeuksia ja velvollisuuksia virassa olevalla työntekijällä on.
Kaikki virkatehtävät ovat lakisääteisiä.
Virkamies ei voi jättää tehtäviään tekemättä, koska hänen tehtävänsä tekemättä jättäminen on virkarikos.
Asiat eivät hoidu, eivätkä mene eteenpäin, ellei muilla työntekijöillä ole virkamies päätös pöydällään, jonka mukaan he asioita eteenpäin vievät ja työssään toimivat.
No kylläpä sinulla on pätemisentarvetta. Kummasti toinen samassa virassa saa asiat sujumaan ja toisella mikään ei onnistu. Noista tuo jälkimmäinen on se, joka ei tee työtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Virkamiehillä ei ole tulosvastuuta. Ei tarvitse huolehtia siitä, että asiakkaat ovat tyytyväisiä, kuten yritysmaailmassa täytyy tai firma menee konkurssiin. Virkamiesten organisaatioiden rahoitus juoksee, toimivatpa he miten vain. Vain äärimmäisen harvinaisissa tapauksissa virkamies on onnistunut toimimaan niin räikeän vahingollisesti että on joutunut pois tehtävistään. Organisaatioiden sisäistä valtapeliä kyllä täytyy oppia pelaamaan, koska muuten muut pelaavat sinut ulos. Siihen liittyy tuo, että tietoa ei jaeta avoimesti eikä alaisia ns. auteta menestymään, kuten yritysmaailmassa hyvä pomo tekee (se on itse asiassa esimiehen pääasiallinen tehtävä).
Kun ihminen toimii pitkään tehtävässä jossa on valtaa mutta ei vastuuta samassa suhteessa, hänelle ei kehity sellaista vastuullisuutta jota pomolla on oltava pärjätäkseen tehtävässään. Se edellyttää korkeatasoista itsekritiikkiä, säännöllistä oman toiminnan kyseenalaistamista ja oman näkökulman vaihtamista alaisten ja asiakkaiden puolelle. Tämä on vaativa taito, jota ihmisillä ei lähtökohtaisesti ole, vaan se pitää opetella käytännön työssä. Moni ei sitä opi koskaan, ja mahdollisuudet oppia sitä ovat todella heikot jos henkilön toimintaympäristö ei lainkaan tue oppimisprosessia.
Vedäppä vekkarisi tähän päivään. Itse olen ollut virkamiehenä yli 10 vuotta ja kylläpä vaan meillä on tulosvastuu. On tavoitteet, jotka ministeriö asettaa vuosittain ja joiden toteutumista seurataan ja raportoidaan ja joiden toteutuminen vaikuttaa myös palkkaan.
Vuosittain on myös kehityskeskustelut, joiden yhteydessä tehdään henkilökohtainen suoriutumisarviointi. Jos esihenkilö arvioi, että suoriutuminen on laskenut, on alaisella puoli vuotta aikaa korjata suuntaa ja mikäli tulos ei ole parantunut, laskee palkka.
Kyllästyttää todella lukea näitä puupäiden analyysejä aiheesta, joka perustuu johonkin enon kertomukseen 80-luvulta.
Virkahenkilöillä ei tarvita mitään osaamista ja potkuja käytännössä mahdoton saada. Mistään vastuusta on turha puhua kun sitäkään ei ole kuin puheissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Virkamies on otottunut ettei potkuja tule, teki sitten jotain tai ei.
Väärin.
Virkasuhteessa on helpompi irtisanoa, kuin työsuhteessa oleva työntekijä.
Työsuhteessa olevilla on parempi irtisanimusuoja, kuin virkasuhteessa olevilla työntekijöillä.
Virkasuhteessa kun henkilö käyttää aina julkista valtaa ja tekee monia ihmisiä koskevia rahallisia ja suuriakin päätöksiä.
Tavallinen työntekijä julkisella puolella ei noita tee.
Hänellä ei ole siihen oikeuksia, eikä koulutusta, ei osaamista.
Vierailija kirjoitti:
Virkahenkilöillä ei tarvita mitään osaamista ja potkuja käytännössä mahdoton saada. Mistään vastuusta on turha puhua kun sitäkään ei ole kuin puheissa.
Lähes kaikkiin kuntien virkatehtäviin tarvitaan ylempi ylempi yliopistokoulutus.
Huomaa, että myös lääkärit ovat julkisella puolella virkamiehiä.
Näkee, että työttömät luuserit taas kirjoittelee täällä keskellä päivää.
Ne, jotka eivät ole koskaan olleet töissä julkisella puolella, eivätkä käsitä miten valtio ja kunta ja yhteiskunta toimii.
Huutelevat kaljapöhnässä sohvan pohjalta täyttä paskaa.
Ikinä tehneet missään yhtäkään ainoaa työpäivää, mutta turpaa turisuttavat täälläkin jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virkahenkilöillä ei tarvita mitään osaamista ja potkuja käytännössä mahdoton saada. Mistään vastuusta on turha puhua kun sitäkään ei ole kuin puheissa.
Lähes kaikkiin kuntien virkatehtäviin tarvitaan ylempi ylempi yliopistokoulutus.
Huomaa, että myös lääkärit ovat julkisella puolella virkamiehiä.
Näkee, että työttömät luuserit taas kirjoittelee täällä keskellä päivää.
Ne, jotka eivät ole koskaan olleet töissä julkisella puolella, eivätkä käsitä miten valtio ja kunta ja yhteiskunta toimii.
Huutelevat kaljapöhnässä sohvan pohjalta täyttä paskaa.
Ikinä tehneet missään yhtäkään ainoaa työpäivää, mutta turpaa turisuttavat täälläkin jatkuvasti.
Jeps, luuserit luulee.
Tietäjät tietää.
Ja tottahan tuo, että päivisin täällä on aina tyhmintä porukkaa liikenteessä.
Niitä jotka eivät ole töissä, opiskelemassa, eikä koulutuksessa.
Perse ruvella istuvat täällä ja yliksellä esittelemässä tyhmyytään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virkamiehillä ei ole tulosvastuuta. Ei tarvitse huolehtia siitä, että asiakkaat ovat tyytyväisiä, kuten yritysmaailmassa täytyy tai firma menee konkurssiin. Virkamiesten organisaatioiden rahoitus juoksee, toimivatpa he miten vain. Vain äärimmäisen harvinaisissa tapauksissa virkamies on onnistunut toimimaan niin räikeän vahingollisesti että on joutunut pois tehtävistään. Organisaatioiden sisäistä valtapeliä kyllä täytyy oppia pelaamaan, koska muuten muut pelaavat sinut ulos. Siihen liittyy tuo, että tietoa ei jaeta avoimesti eikä alaisia ns. auteta menestymään, kuten yritysmaailmassa hyvä pomo tekee (se on itse asiassa esimiehen pääasiallinen tehtävä).
Kun ihminen toimii pitkään tehtävässä jossa on valtaa mutta ei vastuuta samassa suhteessa, hänelle ei kehity sellaista vastuullisuutta jota pomolla on oltava pärjätäkseen tehtävässään. Se edellyttää korkeatasoista itsekritiikkiä, säännöllistä oman toiminnan kyseenalaistamista ja oman näkökulman vaihtamista alaisten ja asiakkaiden puolelle. Tämä on vaativa taito, jota ihmisillä ei lähtökohtaisesti ole, vaan se pitää opetella käytännön työssä. Moni ei sitä opi koskaan, ja mahdollisuudet oppia sitä ovat todella heikot jos henkilön toimintaympäristö ei lainkaan tue oppimisprosessia.
Miten voi olla näin pimeää, yhteiskunta ei vain toimi ilman viranomaispäätöksiä ja virkamiehiä, ikävä kyllä kansalainen on silloin altavastaajan asemassa, mutta ei sitä ole muullakaan osattu järjestää, turha siitä on mustamaalata, eihän se niiden vika ole että on pakko tehdä päätöksiä.
Mustamaalaus ei ollut tarkoitukseni. Kapitalismissa on paljon huonojakin puolia, enkä itse haluaisi esimerkiksi terveydenhoitojärjestelmää yksityistettävän, mutta yhtälailla valtion rahoittamien laitosten toiminnassa on omat ongelmansa. Tämä johtajaominaisuuksien heikko kehittyminen virkamiehille on yksi niistä. Kun valta ja uran jatkuvuus ovat enemmän riippuvaisia (virka)virheiden tekemättömyydestä ja organisaation sisäisessä kilpailussa pärjäämisestä, niin noihin asioihin tulee keskityttyä tärkeämpien asioiden kustannuksella. Se on ihan inhimillistä ja sinänsä ymmärrettävää. Vs. yritys, jossa kilpaillaan muita saman alan yrityksiä vastaan ja organisaation sisällä vedetään yhtä köyttä, jotta tässä kilpailussa menestytään. Tähän on Suomessa myös poikkeuksia, esim. Nokia, jonka organisaatiossa on ollut valtion organisaatioita muistuttavia rakenteita ja piirteitä, mikä on vaikeuttanut kilpailua niitä yrityksiä vastaan joilla on "kapitalistisemmin" toimiva (enemmän meritokratiaan perustuva) organisaatio.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että virkamiehiä tarvitaan ja heidän tehtävänsä on tärkeä. Valtio-organisaatioiden toimintakin on muuttumassa parempaan suuntaan kun nuoremmat sukupolvet saavat enemmän valtaa, koska heillä on lähtökohtaisesti parempi ymmärrys siitä, että virkamiesten virat ovat olemassa kansalaisia varten eivätkä kansalaiset virkamiehiä varten. Vanhemman polven virkamiehillä on kuitenkin edelleen tiukassa istuva asenne, jonka mukaan heidän valtansa on kyseenalaistamatonta ja ehdotonta, eikä monia heistä vaikuta juurikaan kiinnostavan miten ihmiset ympärillä pärjäävät ja voivat, tai auttaako heidän työnsä kansalaisia parhaalla mahdollisella tavalla vai voisiko omaa toimintaa kenties pyrkiä kehittämään. Poikkeuksiakin on, totta kai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virkamiehillä ei ole tulosvastuuta. Ei tarvitse huolehtia siitä, että asiakkaat ovat tyytyväisiä, kuten yritysmaailmassa täytyy tai firma menee konkurssiin. Virkamiesten organisaatioiden rahoitus juoksee, toimivatpa he miten vain. Vain äärimmäisen harvinaisissa tapauksissa virkamies on onnistunut toimimaan niin räikeän vahingollisesti että on joutunut pois tehtävistään. Organisaatioiden sisäistä valtapeliä kyllä täytyy oppia pelaamaan, koska muuten muut pelaavat sinut ulos. Siihen liittyy tuo, että tietoa ei jaeta avoimesti eikä alaisia ns. auteta menestymään, kuten yritysmaailmassa hyvä pomo tekee (se on itse asiassa esimiehen pääasiallinen tehtävä).
Kun ihminen toimii pitkään tehtävässä jossa on valtaa mutta ei vastuuta samassa suhteessa, hänelle ei kehity sellaista vastuullisuutta jota pomolla on oltava pärjätäkseen tehtävässään. Se edellyttää korkeatasoista itsekritiikkiä, säännöllistä oman toiminnan kyseenalaistamista ja oman näkökulman vaihtamista alaisten ja asiakkaiden puolelle. Tämä on vaativa taito, jota ihmisillä ei lähtökohtaisesti ole, vaan se pitää opetella käytännön työssä. Moni ei sitä opi koskaan, ja mahdollisuudet oppia sitä ovat todella heikot jos henkilön toimintaympäristö ei lainkaan tue oppimisprosessia.
Vedäppä vekkarisi tähän päivään. Itse olen ollut virkamiehenä yli 10 vuotta ja kylläpä vaan meillä on tulosvastuu. On tavoitteet, jotka ministeriö asettaa vuosittain ja joiden toteutumista seurataan ja raportoidaan ja joiden toteutuminen vaikuttaa myös palkkaan.
Vuosittain on myös kehityskeskustelut, joiden yhteydessä tehdään henkilökohtainen suoriutumisarviointi. Jos esihenkilö arvioi, että suoriutuminen on laskenut, on alaisella puoli vuotta aikaa korjata suuntaa ja mikäli tulos ei ole parantunut, laskee palkka.
Kyllästyttää todella lukea näitä puupäiden analyysejä aiheesta, joka perustuu johonkin enon kertomukseen 80-luvulta.
Olen kuullut muualtakin, että asiat ovat muuttumassa ja hyvä niin. En tiedä minkä ikäinen ap:n pomo on ja kuinka korkeasta virasta / mistä siirtynyt, mutta tiedän kuitenkin monta kuvaukseni mukaista esimerkkiä useammasta eri organisaatiosta. Osa on räikeämpiä ja osa lievempiä, mutta silti mentaliteetti on erilainen kuin kaupallista pärjäämistä tavoittelevissa yrityksissä. Ero on mielestäni melko selvä, mutta en toki tunne kuin pieneltä osin muutamaa organisaatiota.
Kysymys: ovatko tavoitteet teillä mielekkäitä, siis johtaako niihin pyrkiminen mielestäsi aidosti hyvään lopputulokseen ja koetko ne motivoiviksi ja onnistumista edistäviksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virkamies on tottunut ettei potkuja tule, teki sitten jotain tai ei.
Virkamies voidaan viedä syytteeseen virkavirheestä, toisin kuin normaaliin työtehtävään palkattu.
Tällä kyllä kovasti virkamiehiä pelotellaan. Mutta kyllä sinäkin tiedät, ettei tuo todellisuudessa tarkoita yhtään mitään.
Silti tuo pelottelu saa aikaan sen, että virkamies ei uskalla tehdä mitään. Sillä hän pelkää, että jos tekee jotain, niin saa syytöksen virkavirheestä. On siis turvallisempaa olla tekemättä mitään, sillä tekemättömyys on pienemmällä todennäköisyydellä virkavirheen arvoinen asia kuin aktiivinen tekeminen. Niinpä virkamies pyrkii luimimaan työuransa läpi niin, että hän tekee mahdollisimman vähän mitään, jolloin hän tekee myös mahdollisimman vähän virheitä.
Minun työtäni ei voi hoitaa tekemättä yhtään mitään, sillä tavoin päädyn vastuuseen huomattavasti varmemmin kuin niin, että hoidan työni kuten minun odotetaan se hoitavan. Puhutaan isoista asioista, miljoonista euroista ja kyllähän se vastuu painaa hartioita, mutta ehkä juuri se varmistaa sen, että yritän tehdä työni mahdollisimman huolella. Kukaan ei kuitenkaan ole virheetön joten oleellista on se, että jos virhe tapahtuisi niin sen ottaa esiin itse ja mahdollisimman nopeasti niin silloin vahingot kaikille osapuolille jäävät mahdollisimman pieniksi.
Ei siihen tarvitse edes miettiä mitään erityistä selitystä. Korona kun tuli, niin yhtäkään ei enää saanut kiinni ikinä eikä millään. Mihinkään aikaan ei vastattu soittoihin eikä viesteihin. Sähköpostilla jos laittoi soittopyynnön, jossa kertoi, että oli kolme päivää yrittänyt tavoittaa puhelimitse, joten voisiko soittaa takaisin, niin ei ikinä soittanut. Ja tämä sama toistui useiden eri henkilöiden kanssa.
Tuli kyllä selväksi, että tuo ihmisjoukko ei töitä tee, eivätkä he tarvitse siihen edes mitään tekosyytä.