Pentulive Marraskuu 2022 Shiba Inut Official <3

Shibat voivat kyllä ärähtää lujaakin, mutta ei kyllä yleensä pikkupennuille. 

Matokuuri -klippi oli hauska. Rauhallisia pentuja, Roihu hieman äänteli. Hienosti meni

Erilainen ja erinlainen kirjoitti:

Hih😂On niin tämä möpsöläinen päässä että kirjoitusvirheitä tulee yhdellä niinkuin toisella 😂😂 Eihän tämä mikään äidinkielen oppitunti ole mutta eräitä ihmisiä ärsyttää KAIKKI 🙁Mistähän se lienee johtuu.😋

Miksi riidankylväjä huomauttaa kirjoitusvirheestäkin

Kirjatietovastauksia aiemmin ketjussa esitettyihin aiheisiin:

1. Noin viikon ikäisestä lähtien emo voi jättää pennut vanhempien, isosisarusten tai tätien hoivaan sillä aikaa kun itse etsii ravintoa.

2. Pentujen ensimmäinen leikki on toistensa kuonojen hammastelu.

3. Neljän viikon ikäisenä: Vaikka pentu olisi miten nenäkäs ja rasittava tahansa ainaisine riehumisleikin vaatimuksineen, on äärimmäisen harvinaista, että aikuinen koira menettäisi malttinsa ja kävisi sen kimppuun. Se voi varoittaa pentua uhkaavalla murinalla ja jopa paljastaa hampaansa. Jos kiusanteko tästä huolimatta vain jatkuu, se nappaa nopeasti pennun leuat tai koko pään suuhunsa.

Aikuinen koira ei kertakaikkiaan voi vahingoittaa pentua, vaikka tämä kävisi miten pahasti sen hermoille.

Kirjasta koiraperheen elämää (Burton ja Allaby)

Tämän kirjatiedon valossa on ihan ok pohtia onko emon käytös pentujen käytökseen, ikään ja kehitykseen suhteutettuna sopivaa.

Vierailija kirjoitti:

Ui, tuli kyllä vähä paha mieli 😔 tosta ku Möpsö tollai murisi ja ärähteli Piki mustikalle, siinä vaan ei näkyny että mitä se Piki mustikka oli tekemässä, ku Möpsö tollai hermostu,, en oo moittimassa mitään enkä ketään, kun en näistä koiraemo, pentu suhteista tiedä, että miten ne menee, mutta säikähdin kun näin tämän kohdan

Kirjasta luetun perusteella Möpsön pitäisi vasta sitten voimakkaasti ojentaa pikkuisia kun ne alkavat pitämään Möpsöä omana leikkikalunaan. Näin kehittymättömien pentujen ja etenkin ilman syytä ojentamiseen ei löydy kirjasta mitään perusteita. Ehkäpä pentulivestä tutkimusta tekevät ottavat tästä koppia ja vertailevat saamiaan tietoja seuraaviin tutkimuspentueisiin. Kuinka yleistä on tällainen komentelu, jota Möpsö harrastaa ja kuinka yleistä on kirjan kuvailema "normi". Onko näistä löydettävissä pentuekohtaisia tai rotukohtaisia eroja, vaikuttaako emon pentueiden määrä, ikä jne.

Onko Möpsön kalkit katsottu? Meillä kalkkikrampin oireet oli ensin ärtyneisyys mistä sitä epäiltiin ja saatiin ajoissa kiinni. Tosin pentuja vain kolme ja ei luulisi imetyksen olevan kohtuutonta mutta voi se kalkkikramppi iskeä mihin narttuun vaan.

Vierailija kirjoitti:

Kirjatietovastauksia aiemmin ketjussa esitettyihin aiheisiin:

1. Noin viikon ikäisestä lähtien emo voi jättää pennut vanhempien, isosisarusten tai tätien hoivaan sillä aikaa kun itse etsii ravintoa.

2. Pentujen ensimmäinen leikki on toistensa kuonojen hammastelu.

3. Neljän viikon ikäisenä: Vaikka pentu olisi miten nenäkäs ja rasittava tahansa ainaisine riehumisleikin vaatimuksineen, on äärimmäisen harvinaista, että aikuinen koira menettäisi malttinsa ja kävisi sen kimppuun. Se voi varoittaa pentua uhkaavalla murinalla ja jopa paljastaa hampaansa. Jos kiusanteko tästä huolimatta vain jatkuu, se nappaa nopeasti pennun leuat tai koko pään suuhunsa.

Aikuinen koira ei kertakaikkiaan voi vahingoittaa pentua, vaikka tämä kävisi miten pahasti sen hermoille.

Kirjasta koiraperheen elämää (Burton ja Allaby)

Tämän kirjatiedon valossa on ihan ok pohtia onko emon käytös pentujen käytökseen, ikään ja kehitykseen suhteutettuna sopivaa.

Toki, mutta eihän Möpsö ole käynyt pentujen kimppuun?

Vierailija kirjoitti:

Eihän se akkakaan noin hurjasti komentanut pikkupentujaan? Toki labbis on varmaan lempeämpi rotukin kuin Shiba..kyllä tuntui pahalta kun Piki vinkui pitkään ja kun möpsö tuli, niin meni koko ajan perään ja yritti tissille mutta möpsö koko ajan siirtyi pois ja sitten haukahti vihaisesti sille :(

Shiba ja labbis ovat tosiaan täysin eri luonteisia. Eikä Möpsö haukahtanut vihaisesti - tässä on se kohta mitä me ihmiset tulkitsemme omien tunteidemme perusteella. Meille tulee tällaisesta "paha mieli", koirille/pennuille ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjatietovastauksia aiemmin ketjussa esitettyihin aiheisiin:

1. Noin viikon ikäisestä lähtien emo voi jättää pennut vanhempien, isosisarusten tai tätien hoivaan sillä aikaa kun itse etsii ravintoa.

2. Pentujen ensimmäinen leikki on toistensa kuonojen hammastelu.

3. Neljän viikon ikäisenä: Vaikka pentu olisi miten nenäkäs ja rasittava tahansa ainaisine riehumisleikin vaatimuksineen, on äärimmäisen harvinaista, että aikuinen koira menettäisi malttinsa ja kävisi sen kimppuun. Se voi varoittaa pentua uhkaavalla murinalla ja jopa paljastaa hampaansa. Jos kiusanteko tästä huolimatta vain jatkuu, se nappaa nopeasti pennun leuat tai koko pään suuhunsa.

Aikuinen koira ei kertakaikkiaan voi vahingoittaa pentua, vaikka tämä kävisi miten pahasti sen hermoille.

Kirjasta koiraperheen elämää (Burton ja Allaby) Kyllä on napannut pentua ja saanut sen itkemään pitemmäksi aikaa. Tämä on tapahtunut muutamia kertoja.

Tämän kirjatiedon valossa on ihan ok pohtia onko emon käytös pentujen käytökseen, ikään ja kehitykseen suhteutettuna sopivaa.

Toki, mutta eihän Möpsö ole käynyt pentujen kimppuun?

Missä olisi hyviä shiba inu kasvattajia? On yksi rotu, jota olen jo pitkään miettinyt, että haluaisin, mutta en ole löytänyt sopivaa kasvattajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjatietovastauksia aiemmin ketjussa esitettyihin aiheisiin:

1. Noin viikon ikäisestä lähtien emo voi jättää pennut vanhempien, isosisarusten tai tätien hoivaan sillä aikaa kun itse etsii ravintoa.

2. Pentujen ensimmäinen leikki on toistensa kuonojen hammastelu.

3. Neljän viikon ikäisenä: Vaikka pentu olisi miten nenäkäs ja rasittava tahansa ainaisine riehumisleikin vaatimuksineen, on äärimmäisen harvinaista, että aikuinen koira menettäisi malttinsa ja kävisi sen kimppuun. Se voi varoittaa pentua uhkaavalla murinalla ja jopa paljastaa hampaansa. Jos kiusanteko tästä huolimatta vain jatkuu, se nappaa nopeasti pennun leuat tai koko pään suuhunsa.

Aikuinen koira ei kertakaikkiaan voi vahingoittaa pentua, vaikka tämä kävisi miten pahasti sen hermoille.

Kirjasta koiraperheen elämää (Burton ja Allaby) Kyllä on napannut pentua ja saanut sen itkemään pitemmäksi aikaa. Tämä on tapahtunut muutamia kertoja.

Tämän kirjatiedon valossa on ihan ok pohtia onko emon käytös pentujen käytökseen, ikään ja kehitykseen suhteutettuna sopivaa.

Toki, mutta eihän Möpsö ole käynyt pentujen kimppuun?

Kyllä on käynyt. Siitähän tämä koko show täällä johtuu. Sen ei pitäisi tuon ikäiseen pentuun vielä kajota hampaillaan ja sitä se on juurikin tehnyt.[/quote

Se on toiminut kuten kirjassa kuvataan, ärähtänyt ja ottanut pään leukojen väliin nopeasti. Ei käynyt kimppuun, siitä ei pieni selviäisi jos puremaan ryhtyisi.

Tämä tälläinen pään leukojen väliin ottaminen pitäisi tapahtua aikaisintaan neljän viikon ikäiselle pennulle ei kahden viikon ikäiselle.

Hieman aikaista kyllä, mutta siis opetukseen kuuluvaa. Kimppuun käymisellä ajattelen aggressiivista toimintaa vahingoitustarkoituksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjatietovastauksia aiemmin ketjussa esitettyihin aiheisiin:

1. Noin viikon ikäisestä lähtien emo voi jättää pennut vanhempien, isosisarusten tai tätien hoivaan sillä aikaa kun itse etsii ravintoa.

2. Pentujen ensimmäinen leikki on toistensa kuonojen hammastelu.

3. Neljän viikon ikäisenä: Vaikka pentu olisi miten nenäkäs ja rasittava tahansa ainaisine riehumisleikin vaatimuksineen, on äärimmäisen harvinaista, että aikuinen koira menettäisi malttinsa ja kävisi sen kimppuun. Se voi varoittaa pentua uhkaavalla murinalla ja jopa paljastaa hampaansa. Jos kiusanteko tästä huolimatta vain jatkuu, se nappaa nopeasti pennun leuat tai koko pään suuhunsa.

Aikuinen koira ei kertakaikkiaan voi vahingoittaa pentua, vaikka tämä kävisi miten pahasti sen hermoille.

Kirjasta koiraperheen elämää (Burton ja Allaby) Kyllä on napannut pentua ja saanut sen itkemään pitemmäksi aikaa. Tämä on tapahtunut muutamia kertoja.

Tämän kirjatiedon valossa on ihan ok pohtia onko emon käytös pentujen käytökseen, ikään ja kehitykseen suhteutettuna sopivaa.

Toki, mutta eihän Möpsö ole käynyt pentujen kimppuun?

Kyllä on käynyt. Siitähän tämä koko show täällä johtuu. Sen ei pitäisi tuon ikäiseen pentuun vielä kajota hampaillaan ja sitä se on juurikin tehnyt.

Ei ole. Tämä pentujen hetkellinen ojentaminen josta nyt kohistaan ei ole kimppuun käymistä. Jos ei ymmärrä koirien käyttäytymistä, sekä kyseistä yksilöä erityisesti, se voi näyttää hurjalta, mutta se ei ole hyökkäämistä eikä aggressiivisuutta.

Tietenkin kyseessä voi olla myös epätavallinen käytös, jos nimenomaan Möpsö ei ole koskaan ennen näin nuorelle murissut. Mutta sen tietää vain omistaja, emme me.

Mutta älkää nyt hyvänen aika väittäkö että se käy.pentujensa kimppuun, kun sellaista ei ole tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko Möpsön kalkit katsottu? Meillä kalkkikrampin oireet oli ensin ärtyneisyys mistä sitä epäiltiin ja saatiin ajoissa kiinni. Tosin pentuja vain kolme ja ei luulisi imetyksen olevan kohtuutonta mutta voi se kalkkikramppi iskeä mihin narttuun vaan.

Kuinkahan Möpsö on saanut olla aiemmin pentujensa kanssa.  Jos tuo laatikkorajaus stressaa jotenkin?  Koska pennut ei vielä näe eikä kuule, on luja kosketus ainoa keino viestiä pennulle.  Eihän pennut ole mitenkään vahingoittuneet, saaneet kylliksi syödä ja nukkua.  Täytyy aina muistaa rodun erilaisuus labbiksiin verrattuna.

Kyllä niiden silmät on jo auki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjatietovastauksia aiemmin ketjussa esitettyihin aiheisiin:

1. Noin viikon ikäisestä lähtien emo voi jättää pennut vanhempien, isosisarusten tai tätien hoivaan sillä aikaa kun itse etsii ravintoa.

2. Pentujen ensimmäinen leikki on toistensa kuonojen hammastelu.

3. Neljän viikon ikäisenä: Vaikka pentu olisi miten nenäkäs ja rasittava tahansa ainaisine riehumisleikin vaatimuksineen, on äärimmäisen harvinaista, että aikuinen koira menettäisi malttinsa ja kävisi sen kimppuun. Se voi varoittaa pentua uhkaavalla murinalla ja jopa paljastaa hampaansa. Jos kiusanteko tästä huolimatta vain jatkuu, se nappaa nopeasti pennun leuat tai koko pään suuhunsa.

Aikuinen koira ei kertakaikkiaan voi vahingoittaa pentua, vaikka tämä kävisi miten pahasti sen hermoille.

Kirjasta koiraperheen elämää (Burton ja Allaby) Kyllä on napannut pentua ja saanut sen itkemään pitemmäksi aikaa. Tämä on tapahtunut muutamia kertoja.

Tämän kirjatiedon valossa on ihan ok pohtia onko emon käytös pentujen käytökseen, ikään ja kehitykseen suhteutettuna sopivaa.

Toki, mutta eihän Möpsö ole käynyt pentujen kimppuun?

Kyllä on käynyt. Siitähän tämä koko show täällä johtuu. Sen ei pitäisi tuon ikäiseen pentuun vielä kajota hampaillaan ja sitä se on juurikin tehnyt.[/quote

Se on toiminut kuten kirjassa kuvataan, ärähtänyt ja ottanut pään leukojen väliin nopeasti. Ei käynyt kimppuun, siitä ei pieni selviäisi jos puremaan ryhtyisi.

Tämä tälläinen pään leukojen väliin ottaminen pitäisi tapahtua aikaisintaan neljän viikon ikäiselle pennulle ei kahden viikon ikäiselle.

Yhdessä kirjassa mainittu neljä viikkoa ei tee siitä Raamatun sanaa. Englanninkielisissä lähteissä mainitaan yleisesti että viimeistään kolmen viikon iässä pennut alkavat käydä äidin hermoille ja se haluaa pitää niihin yhä enemmän etäisyyttä. Listataanpa myös että murina, haukkuminen, hillityt puremat/hampaiden käyttö, niskasta kiinni nappaaminen, pois työntäminen, ja pennun suun/pään otto omaan suuhun ovat normaaleja pennun komennustapoja. Eli Möpsö on ehkä keskimääräistä aikaisemmassa, mutta ei ole osoittanut mitenkään epänormaalia tai vaarallista käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjatietovastauksia aiemmin ketjussa esitettyihin aiheisiin:

1. Noin viikon ikäisestä lähtien emo voi jättää pennut vanhempien, isosisarusten tai tätien hoivaan sillä aikaa kun itse etsii ravintoa.

2. Pentujen ensimmäinen leikki on toistensa kuonojen hammastelu.

3. Neljän viikon ikäisenä: Vaikka pentu olisi miten nenäkäs ja rasittava tahansa ainaisine riehumisleikin vaatimuksineen, on äärimmäisen harvinaista, että aikuinen koira menettäisi malttinsa ja kävisi sen kimppuun. Se voi varoittaa pentua uhkaavalla murinalla ja jopa paljastaa hampaansa. Jos kiusanteko tästä huolimatta vain jatkuu, se nappaa nopeasti pennun leuat tai koko pään suuhunsa.

Aikuinen koira ei kertakaikkiaan voi vahingoittaa pentua, vaikka tämä kävisi miten pahasti sen hermoille.

Kirjasta koiraperheen elämää (Burton ja Allaby) Kyllä on napannut pentua ja saanut sen itkemään pitemmäksi aikaa. Tämä on tapahtunut muutamia kertoja.

Tämän kirjatiedon valossa on ihan ok pohtia onko emon käytös pentujen käytökseen, ikään ja kehitykseen suhteutettuna sopivaa.

Toki, mutta eihän Möpsö ole käynyt pentujen kimppuun?

Kyllä on käynyt. Siitähän tämä koko show täällä johtuu. Sen ei pitäisi tuon ikäiseen pentuun vielä kajota hampaillaan ja sitä se on juurikin tehnyt.[/quote

Se on toiminut kuten kirjassa kuvataan, ärähtänyt ja ottanut pään leukojen väliin nopeasti. Ei käynyt kimppuun, siitä ei pieni selviäisi jos puremaan ryhtyisi.

Unohdat nyt, että kirjassa kerrottiin, että pennun pitää ensin olla lopettamatta emonsa kiusaamista. Eivät nuo pennut vielä riehu tai tee kiusaa emolle.

Emo kyllä kokee usein pentujen olemassaolonkin jo ärsyttävänä. Ei niiden tarvitse mitään erityistä kiusaa tehdä, riittää että koittaa imeä silloin kun emo ei halua imettää. Edelleenkin ne vain toimivat vaiston varassa, toisia ärsyttää enemmän ja toisia vähemmän. Eiköhän kasvattaja tiedä Möpsön luonteen ja äidintaidot parhaiten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjatietovastauksia aiemmin ketjussa esitettyihin aiheisiin:

1. Noin viikon ikäisestä lähtien emo voi jättää pennut vanhempien, isosisarusten tai tätien hoivaan sillä aikaa kun itse etsii ravintoa.

2. Pentujen ensimmäinen leikki on toistensa kuonojen hammastelu.

3. Neljän viikon ikäisenä: Vaikka pentu olisi miten nenäkäs ja rasittava tahansa ainaisine riehumisleikin vaatimuksineen, on äärimmäisen harvinaista, että aikuinen koira menettäisi malttinsa ja kävisi sen kimppuun. Se voi varoittaa pentua uhkaavalla murinalla ja jopa paljastaa hampaansa. Jos kiusanteko tästä huolimatta vain jatkuu, se nappaa nopeasti pennun leuat tai koko pään suuhunsa.

Aikuinen koira ei kertakaikkiaan voi vahingoittaa pentua, vaikka tämä kävisi miten pahasti sen hermoille.

Kirjasta koiraperheen elämää (Burton ja Allaby) Kyllä on napannut pentua ja saanut sen itkemään pitemmäksi aikaa. Tämä on tapahtunut muutamia kertoja.

Tämän kirjatiedon valossa on ihan ok pohtia onko emon käytös pentujen käytökseen, ikään ja kehitykseen suhteutettuna sopivaa.

Toki, mutta eihän Möpsö ole käynyt pentujen kimppuun?

Kyllä on käynyt. Siitähän tämä koko show täällä johtuu. Sen ei pitäisi tuon ikäiseen pentuun vielä kajota hampaillaan ja sitä se on juurikin tehnyt.[/quote

Se on toiminut kuten kirjassa kuvataan, ärähtänyt ja ottanut pään leukojen väliin nopeasti. Ei käynyt kimppuun, siitä ei pieni selviäisi jos puremaan ryhtyisi.

Tämä tälläinen pään leukojen väliin ottaminen pitäisi tapahtua aikaisintaan neljän viikon ikäiselle pennulle ei kahden viikon ikäiselle.

Yhdessä kirjassa mainittu neljä viikkoa ei tee siitä Raamatun sanaa. Englanninkielisissä lähteissä mainitaan yleisesti että viimeistään kolmen viikon iässä pennut alkavat käydä äidin hermoille ja se haluaa pitää niihin yhä enemmän etäisyyttä. Listataanpa myös että murina, haukkuminen, hillityt puremat/hampaiden käyttö, niskasta kiinni nappaaminen, pois työntäminen, ja pennun suun/pään otto omaan suuhun ovat normaaleja pennun komennustapoja. Eli Möpsö on ehkä keskimääräistä aikaisemmassa, mutta ei ole osoittanut mitenkään epänormaalia tai vaarallista käytöstä.

Ei tee ja kuten raamattukin, tiede muuttuu koko ajan kun asioita tutkitaan lisää. Itseäni nyt pohdituttaa enemmänkin syyn puuttuminen. Rankaisu = pään ottaminen emon suun väliin on rangaistus. Kirjassa rangaistukseen annetaan syy: Kiusanteko emoa kohtaan, jota pentu ei lopeta. Nyt on puuttunut syy. Syy ja seuraus (rangaistus) ovat pari, mutta nyt on vain seuraus ilman syytä.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjatietovastauksia aiemmin ketjussa esitettyihin aiheisiin:

1. Noin viikon ikäisestä lähtien emo voi jättää pennut vanhempien, isosisarusten tai tätien hoivaan sillä aikaa kun itse etsii ravintoa.

2. Pentujen ensimmäinen leikki on toistensa kuonojen hammastelu.

3. Neljän viikon ikäisenä: Vaikka pentu olisi miten nenäkäs ja rasittava tahansa ainaisine riehumisleikin vaatimuksineen, on äärimmäisen harvinaista, että aikuinen koira menettäisi malttinsa ja kävisi sen kimppuun. Se voi varoittaa pentua uhkaavalla murinalla ja jopa paljastaa hampaansa. Jos kiusanteko tästä huolimatta vain jatkuu, se nappaa nopeasti pennun leuat tai koko pään suuhunsa.

Aikuinen koira ei kertakaikkiaan voi vahingoittaa pentua, vaikka tämä kävisi miten pahasti sen hermoille.

Kirjasta koiraperheen elämää (Burton ja Allaby) Kyllä on napannut pentua ja saanut sen itkemään pitemmäksi aikaa. Tämä on tapahtunut muutamia kertoja.

Tämän kirjatiedon valossa on ihan ok pohtia onko emon käytös pentujen käytökseen, ikään ja kehitykseen suhteutettuna sopivaa.

Toki, mutta eihän Möpsö ole käynyt pentujen kimppuun?

Kyllä on käynyt. Siitähän tämä koko show täällä johtuu. Sen ei pitäisi tuon ikäiseen pentuun vielä kajota hampaillaan ja sitä se on juurikin tehnyt.[/quote

Se on toiminut kuten kirjassa kuvataan, ärähtänyt ja ottanut pään leukojen väliin nopeasti. Ei käynyt kimppuun, siitä ei pieni selviäisi jos puremaan ryhtyisi.

Unohdat nyt, että kirjassa kerrottiin, että pennun pitää ensin olla lopettamatta emonsa kiusaamista. Eivät nuo pennut vielä riehu tai tee kiusaa emolle.

Emo kyllä kokee usein pentujen olemassaolonkin jo ärsyttävänä. Ei niiden tarvitse mitään erityistä kiusaa tehdä, riittää että koittaa imeä silloin kun emo ei halua imettää. Edelleenkin ne vain toimivat vaiston varassa, toisia ärsyttää enemmän ja toisia vähemmän. Eiköhän kasvattaja tiedä Möpsön luonteen ja äidintaidot parhaiten.

Miksi tämän luonteisella koiralla täytyy teettää pentuja, siis jos tätä käytöstä on esiintynyt aiemminkin. Äidin vaistotkin oletettavasti periytyvät ja jos tälläisiä koiria pennutetaan sukupolvesta toiseen tuloksena on koira jota pennut ärsyttää niin paljon, että se ei hoida niitä ollenkaan.

Koska tuollainen käytös ei tee huonoa äitiä! Möpsö ei ole tehnyt mitään pahaa pennuille. Palataan aiheeseen sitten jos se puree niitä tai jotain vastaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjatietovastauksia aiemmin ketjussa esitettyihin aiheisiin:

1. Noin viikon ikäisestä lähtien emo voi jättää pennut vanhempien, isosisarusten tai tätien hoivaan sillä aikaa kun itse etsii ravintoa.

2. Pentujen ensimmäinen leikki on toistensa kuonojen hammastelu.

3. Neljän viikon ikäisenä: Vaikka pentu olisi miten nenäkäs ja rasittava tahansa ainaisine riehumisleikin vaatimuksineen, on äärimmäisen harvinaista, että aikuinen koira menettäisi malttinsa ja kävisi sen kimppuun. Se voi varoittaa pentua uhkaavalla murinalla ja jopa paljastaa hampaansa. Jos kiusanteko tästä huolimatta vain jatkuu, se nappaa nopeasti pennun leuat tai koko pään suuhunsa.

Aikuinen koira ei kertakaikkiaan voi vahingoittaa pentua, vaikka tämä kävisi miten pahasti sen hermoille.

Kirjasta koiraperheen elämää (Burton ja Allaby) Kyllä on napannut pentua ja saanut sen itkemään pitemmäksi aikaa. Tämä on tapahtunut muutamia kertoja.

Tämän kirjatiedon valossa on ihan ok pohtia onko emon käytös pentujen käytökseen, ikään ja kehitykseen suhteutettuna sopivaa.

Toki, mutta eihän Möpsö ole käynyt pentujen kimppuun?

Kyllä on käynyt. Siitähän tämä koko show täällä johtuu. Sen ei pitäisi tuon ikäiseen pentuun vielä kajota hampaillaan ja sitä se on juurikin tehnyt.[/quote

Se on toiminut kuten kirjassa kuvataan, ärähtänyt ja ottanut pään leukojen väliin nopeasti. Ei käynyt kimppuun, siitä ei pieni selviäisi jos puremaan ryhtyisi.

Tämä tälläinen pään leukojen väliin ottaminen pitäisi tapahtua aikaisintaan neljän viikon ikäiselle pennulle ei kahden viikon ikäiselle.

Yhdessä kirjassa mainittu neljä viikkoa ei tee siitä Raamatun sanaa. Englanninkielisissä lähteissä mainitaan yleisesti että viimeistään kolmen viikon iässä pennut alkavat käydä äidin hermoille ja se haluaa pitää niihin yhä enemmän etäisyyttä. Listataanpa myös että murina, haukkuminen, hillityt puremat/hampaiden käyttö, niskasta kiinni nappaaminen, pois työntäminen, ja pennun suun/pään otto omaan suuhun ovat normaaleja pennun komennustapoja. Eli Möpsö on ehkä keskimääräistä aikaisemmassa, mutta ei ole osoittanut mitenkään epänormaalia tai vaarallista käytöstä.

Ei tee ja kuten raamattukin, tiede muuttuu koko ajan kun asioita tutkitaan lisää. Itseäni nyt pohdituttaa enemmänkin syyn puuttuminen. Rankaisu = pään ottaminen emon suun väliin on rangaistus. Kirjassa rangaistukseen annetaan syy: Kiusanteko emoa kohtaan, jota pentu ei lopeta. Nyt on puuttunut syy. Syy ja seuraus (rangaistus) ovat pari, mutta nyt on vain seuraus ilman syytä.

-eri

Tässä nyt juututaan tuohon "kiusantekoon" ja "rangaistukseen". Koirat eivät ajattele näin. Oikeampi kuvaus on että pentu tekee jotain mis emo ei tykkää, ja emo ilmaisee pennulle että lopeta. Möpsö ei halunnut että Ruska möyrii sen naamalla tai menee juuri silloin nisälle. Miksi? Ei me tiedetä. Se voi olla Möpsölle normaalia tai sitten epänormaalia. Mutta se ei ole "rankaissut" tai hyökännyt tai purrut pentua. Se on vain sanonut koiran kielellä, hei lopeta.

Ja kun pennut oppivat enemmän, ne tietävät jo emon katseesta koska on menty liian pitkälle. Näissä ensimmäisissä "konflikteissa" ne eivät vielä tie sitä, joten siksi Möpsön varoitus ei riittänyt vaan se vielä rähähti ja korjasi suullaan.

Täällä annetaan ymmärtää että olisi jotenkin luontaista shiboille olla äksyjä tai äkkipikaisia tai itsenäisiä pentujen kanssa. Ei ole; shibat ovat perhekoiria Japanissakin, ja arvostettuja seuralaisia. Sitten taas esim. akita inu viihtyy itsekseen pihalla ja ärhentelee, koska on enemmän vahtikoira. Shiba-äidit ovat tunnetusti pentujaan puolustavia esim. näiden isää kohtaan. 

Pennut ovat vasta kaksiviikkoisia. Tuossa vaiheessa emon tulisi olla vielä tiiviisti niiden kanssa, eikä jättää pentuja yksinään muutaman minuutin ruoka/pissataukoja lukuunottamatta. Suurin osa emoista käy myös ahkerasti kurkkimassa pentuja, vaikka olisivatkin laatikon ulkopuolella syystä x, ja saattavat myös vinkua niiden perään. 

Muistakaa ens chatissa, kysyä tätä kasvattajalta, siis tästä Möpsön ärähtelystä pentuja kohtaan, niin tiedetään paremmin, eikä tarvi täällä enää siitä jauhaa