Lue keskustelun säännöt.
Nyt luovutan ja aion antaa nuoren pois, jonnekin
18.10.2022 |
Missä hänen kanssaan pärjätään.
Olemme tavallinen perhe, tai tuon pojan isä on kuollut ennenkuin tämä poika syntyikään ja kärsii adhd:sta.
Olen jo pitkään koittanut pärjätä, mutta tällä nuorella on hirveä halu saada vaan päätään sekasin. Ja kun tässä on hänen sisarpuolensa, hekin joutuvat kuuntelemaan tätä hirveää mesoamista.
Vähän jopa pelkään tätä poikaa, koska hän on välillä hirveän raivon vallassa.
Kävin juuri eilen juttelemassa taas lasutätien kanssa ja heidän olisi ollut tarkoitus tulla käymään torstaina.
Nyt tuntuu, että en tiedä voinko odottaa heidän tuloaan, koska en halua joutua kuuntelemaan sitä raivoamista ja katselemaan tavaroitten hajottamista.
Nuori yrittää saada siis minut antamaan hänelle rahaa, adhd lääkkeitään tai mitä tahansa että saa päätään sekaisin. Ja kun en tietenkään suostu, niin hän sekoaa.
En jaksa enää.
Kommentit (371)
Vierailija kirjoitti:
Kerroit myös pojan isän tehneen itsemurhan, mikäli ymmärsin oikein. Tuo on valtavan suuri ja surullinen asia, joka vaatii käsittelyä myös pojalta, vaikkei ole koskaan häntä tavannut ja vaikka tapahtuneesta on pitkä aika, ja se repisi vanhat haavat auki hetkeksi. Mutta tilanne on suoraan johdettavissa tähän traumaan, eli hän peilaa nyt nuoruuden ja aikuisuuden kynnyksellä itseään elämänsä miehiin. Hän yrittää kätkeä tuskansa ja siksi yrittää turruttaa sen. Hän ei ymmärrä. Selittäkää. Lohduttakaa. Ainoa tie ulos tilanteesta hyvän kautta on alkaa prosessoimaan tuota asiaa, vaikka se kuinka uuvuttavalta tai tuskaiselta tuntuisikin.
Ei kaikki johd aina vanhemmista. Minun lapsni oli ihan samanlainen vaikka hänellä on oikein hyvä isä edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johtuu dopamiinihakuisuudesta. Tilalle jotain toimintaa, josta saa samat kiksit, niin kännihakuisuus vähenee. Tylsistyminen on tuskallista, joten kotiin pelejä tai kiinnostuksen mukaan askartelujuttuja, palapelejä, soitin tms näprättävää.
Vierailija kirjoitti:
I feel you. Selkeästi täällä ei porukka tiedä, mitä on elämä ADHD lapsen kans.
Ei voi verrata normaaliin murrosikään.
Laittakaa siihen x 10.
Niihin ei tehoa mikään. Ja riippuvuudet on heidän heikkous.
Laita se rauhoittumaan laitokseen. Vaikka kokemuksesta, ei ne sielläkään näille mitään mahda. Saat kuitenkin levätä
Pakko nyt kuitenkin sanoa, että ei todellakaan kaikki ADHD lapset ja nuoret ole aggressiivisia ja päihdehakuisia. En ole itse aikanaan ollut, eikä nyt yläasteikäinen poikanikaan ole. PÄin vastoin on merkittävästi fiksumpi kuin suurin osa ikäisistään, käyttää esim. pyöräilykypärää edelleen, eikä kiinnosta vaikka kaverit yritti vittuilla. Hän on ihan teflonia ympäristön ölinöille ja tekee tasan kuten itse haluaa, onneksi tuohon fiksuun suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Näiden yh-tapauksien lisääntyminen näkyy selvästi nykyään koululuokissa. Oppilasmateriaali on heikentynyt ja pisatulokset romahtaneet.
T: opettaja
Höpö höpö taas. Sinä et ole opettajaa nähnytkään.
Vaakakupissa painaa toisaalta nuoren tuentarve ja hyvinvointi ja toisaalta hänen lähiympäristönsä hyvinvointi.
Sen tiedon valossa mitä ap kertoi, juttelisin lasutätien kanssa kyseiselle ongelmanuorelle sopivasta sijoitusmahdollisuudesta. Parhaassa tapauksessa kyseinen nuori saadaan mukaan suunnittelemaan hänelle sopivaa hoitokeinoa. Tämä on mahdollista, jos hänellä on kyky ja halu nähdä elämäänsä pidemmälle ja kehittää omia vahvuuksiaan.
Toisella puolella vaakakupissa on ongelmanuoren läheiset, erityisesti nuoremmat sisarukset. Heidän hyvinvointinsa ja kasvuympäristönsä on turvattava, ja sen eräs edellytys on toimintakuntoiset vanhemmat. Eli ap:n tulee pitää huolta itsestään. Yksi ongelmatapaus voi kylvää uskomattoman määrän pahaa oloa ympärilleen ja yhteiskunnassa ei oteta huomioon hiljaisia kärsijöitä jotka eivät aiheuta muille häiriötä. Onkin helpointa edellyttää ihmisiltä sitä että he joustaisivat ja sietäisivät ongelmatapausta sen sijaan että ongelman aiheuttaja sitoisi yhteiskunnan resursseja. Lyhyesti sanottuna: per seilyä ei kannata opetella sietämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerroit myös pojan isän tehneen itsemurhan, mikäli ymmärsin oikein. Tuo on valtavan suuri ja surullinen asia, joka vaatii käsittelyä myös pojalta, vaikkei ole koskaan häntä tavannut ja vaikka tapahtuneesta on pitkä aika, ja se repisi vanhat haavat auki hetkeksi. Mutta tilanne on suoraan johdettavissa tähän traumaan, eli hän peilaa nyt nuoruuden ja aikuisuuden kynnyksellä itseään elämänsä miehiin. Hän yrittää kätkeä tuskansa ja siksi yrittää turruttaa sen. Hän ei ymmärrä. Selittäkää. Lohduttakaa. Ainoa tie ulos tilanteesta hyvän kautta on alkaa prosessoimaan tuota asiaa, vaikka se kuinka uuvuttavalta tai tuskaiselta tuntuisikin.
Ei kaikki johd aina vanhemmista. Minun lapsni oli ihan samanlainen vaikka hänellä on oikein hyvä isä edelleen.
Kyllä johtuu. Adhd-lapsi tarvitsee murrosikäisenä kädestäpitäen ohjausta enemmän kuin ei-adhd, jotta pystyy löytämään levottomalle mielelleen jotain virikkeitä ja työkaluja, jotka tuo tyydytyksen tunteen. Helpotuksen perustana toimii terveelliset elämäntavat, siis riittävä liikunta ja terveellinen ruoka. EI energiajuomia, limsoja, sokeria ja roskaruokaa. Lisäksi riittävästi lepoa ja ruutuaikaa kohtuudella. Rajattomina nuo kaikki ruokkivat adhd:n oireenkirjoa. Vanhemmat tehtävä on ohjata lasta oikeaan suuntaan ja varmistaa että tasapaino löytyy ensisijaisesti elintavoista. Silti tätä ei tule pitää jonain ongelmatapauksena, vaan hänen tilannettaan aivojen biokemiallisena häiriönä. Suosittelen lukemaan Mervi Juusolan kirjan Vahvaksi rakastetut lapset, jossa käsitellään paljon adhd-lapsia.
Toisekseen, määrittele hyvä isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jeesus rakastaa sinua!
Matteus 11:28-30 "Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä."
Joh. 3:16 "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."
ÄLÄ KOSKAAN UNOHDA, että Jeesus rakastaa sinua sellaisena kuin olet. Tule Jeesuksen luokse ja anna pestä pois syntisi.
Ap.teot 2:38 "Pietari vastasi: Kääntykää, ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksi saamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan."Hän, joka on luonut koko maailman ja kaiken siinä olevan, on luonut sinutkin. Kun otat vastaan Jeesuksen Pelastajaksesi, saat syntisi anteeksi uskon kautta Hänen vereensä!
Voit tehdä sovinnon Isän kanssa. Käänny Hänen puoleensa, Hän haluaa pelastaa sinut.
2. Kor. 6:1-2 "Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut". Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä."PALAA HERRAN SINUN JUMALASI TYKÖ. Hän on hyvä, laupias, pitkämielinen ja rikas armossa.
Room. 6:23 "Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."Te Raamatulla päähänlyöjät olette aivan oma väkivaltarikollisuuden lajinne.
Joo tämmösessä tilanteessa ei auta mitkään mielikuvitusystävät kun kyseessä ei ole mielikuvitusongelmat.
Uskovaisten mielestä voi parantua ongelmistaan kun myöntää että on voimaton. Todellisuudessa niistä voi parantua vain ottamalla itseään niskasta. Joskus siihen tarvitsee apua, mutta se apuri on todellinen henkilö ja on heidän naamalleen sylkemistä kiittää jeesusta tai jumalaa.
Eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän lisäksi, että murehdin omaa lastani, olen töissä, ollut jo monta vuotta, avustajana ihmiselle, joka on alkoholisti. Hän tarvitsee avustajaa, mutta tämän lisäksi hän juo paljon.
Onneksi on muuten mukava ihminen, mutta on joskus raskasta kun siinä ohessa joutuu siivoamaan oksennuksia ja ulosteita kun menee huonoon kuntoon.
Ja sitten tässä vähän aika sitten, yksi läheisistä sisaruksistani yritti itsemurhaa. Ei onneksi kuollut, mutta ei ole silti kunnossa...
Tiedän että monella on elämässään murheita ja vaikeaa, joskus pelkään että itsekkin masennun, tähän asti olen elänyt toivossa, että kaikki kääntyy vielä hyväksi...alkoholia emme onneksi käytä ollenkaan, se vain pahentaisi tätä kaikkea..ap
Viallisen lapsen voi myydä Tori.fi:ssä tai Keltaisessa Pörssissä.
Oletko kysynyt myyjäliikkeestä takuuehtoja ja palautusoikeutta?
Ostitko lapsen luotolla vai pankkikortilla?
Monissa arabimaissa valkoisista lapsista maksetaan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP,ON KYLLÄ VARSINAINEN SATUTÄTI
TÄYTTÄ ROSKAA KOKO ALOITUS.
TÄMÄN KETJUN VOISI KYLLÄ POISTAA.
Onko tutkittu ettei ole esim. autismin kirjolla? Heillä on rinnalla ADHD.a jopa 40%.lla.
"Mikä on vallassamme tehdä, se on vallassamme jättää tekemättä." — Aristoteles
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Scheherazade kirjoitti:
Onko tutkittu ettei ole esim. autismin kirjolla? Heillä on rinnalla ADHD.a jopa 40%.lla.
Eipä sillä diagnoosilla yksin sitä lasta paranneta. Nepsylapset pitää alusta alkaen kasvattaa eri tavoin, enemmän keskustellen, huomioiden ja tukien, jotta heistä kasvaa vahvaitsetuntoisia nuoria ja tarjolla pitää olla paljon virikkeitä, joista saa positiivista palautetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerroit myös pojan isän tehneen itsemurhan, mikäli ymmärsin oikein. Tuo on valtavan suuri ja surullinen asia, joka vaatii käsittelyä myös pojalta, vaikkei ole koskaan häntä tavannut ja vaikka tapahtuneesta on pitkä aika, ja se repisi vanhat haavat auki hetkeksi. Mutta tilanne on suoraan johdettavissa tähän traumaan, eli hän peilaa nyt nuoruuden ja aikuisuuden kynnyksellä itseään elämänsä miehiin. Hän yrittää kätkeä tuskansa ja siksi yrittää turruttaa sen. Hän ei ymmärrä. Selittäkää. Lohduttakaa. Ainoa tie ulos tilanteesta hyvän kautta on alkaa prosessoimaan tuota asiaa, vaikka se kuinka uuvuttavalta tai tuskaiselta tuntuisikin.
Ei kaikki johd aina vanhemmista. Minun lapsni oli ihan samanlainen vaikka hänellä on oikein hyvä isä edelleen.
Kyllä johtuu. Adhd-lapsi tarvitsee murrosikäisenä kädestäpitäen ohjausta enemmän kuin ei-adhd, jotta pystyy löytämään levottomalle mielelleen jotain virikkeitä ja työkaluja, jotka tuo tyydytyksen tunteen. Helpotuksen perustana toimii terveelliset elämäntavat, siis riittävä liikunta ja terveellinen ruoka. EI energiajuomia, limsoja, sokeria ja roskaruokaa. Lisäksi riittävästi lepoa ja ruutuaikaa kohtuudella. Rajattomina nuo kaikki ruokkivat adhd:n oireenkirjoa. Vanhemmat tehtävä on ohjata lasta oikeaan suuntaan ja varmistaa että tasapaino löytyy ensisijaisesti elintavoista. Silti tätä ei tule pitää jonain ongelmatapauksena, vaan hänen tilannettaan aivojen biokemiallisena häiriönä. Suosittelen lukemaan Mervi Juusolan kirjan Vahvaksi rakastetut lapset, jossa käsitellään paljon adhd-lapsia.
Toisekseen, määrittele hyvä isä.
Ei johsu. Päläpälä plääplää, nönnönnöö, jankutitunkuti, keittiöpsykologiajargon jääjää mututuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko lasten isä olla välillä myös sinun kotona auttamassa?
Jännästi kirjoitettu aloitusteksti. Puhutaan "jostain nuoresta" ei omasta lapsesta, ihan ku jostain ulkopuolisesta kolmannesta persoonasta.
Ei ihme että raivoaa.
Anna rakkautta, hellyyttä, rauhaa ja turvaa sille "nuorelle".
Anna sille kunnollista, terveellistä puhdasta itsetehtyä ruokaa ja paljon d vitamiinia (joko pillereinä tai rasvaista kalaa), jotta sen aivot saa riittävästi ravintoa. Täysin ravintoaineita vailla oleva roskaruoka saa aikaan valtavan määrän just näitä mt ongelmia ja eri diagnooseja kun aivot ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I feel you. Selkeästi täällä ei porukka tiedä, mitä on elämä ADHD lapsen kans.
Ei voi verrata normaaliin murrosikään.
Laittakaa siihen x 10.
Niihin ei tehoa mikään. Ja riippuvuudet on heidän heikkous.
Laita se rauhoittumaan laitokseen. Vaikka kokemuksesta, ei ne sielläkään näille mitään mahda. Saat kuitenkin levätäPakko nyt kuitenkin sanoa, että ei todellakaan kaikki ADHD lapset ja nuoret ole aggressiivisia ja päihdehakuisia. En ole itse aikanaan ollut, eikä nyt yläasteikäinen poikanikaan ole. PÄin vastoin on merkittävästi fiksumpi kuin suurin osa ikäisistään, käyttää esim. pyöräilykypärää edelleen, eikä kiinnosta vaikka kaverit yritti vittuilla. Hän on ihan teflonia ympäristön ölinöille ja tekee tasan kuten itse haluaa, onneksi tuohon fiksuun suuntaan.
Missään kohtaa en maininnut sanaa kaikki.
On samassa taloudessa kolme. Kaks ADHD ja yksi ADD. Näistä yksi on sitä pahinta laatua.
Muilla omat ongelmansa mutta ei päihdeongelmaa tai väkivaltaa.
Mutta osalle ADHD ihmisistä nämä valitettavasti kuuluu siihen heidän oirekuvaan.
Siksi ymmärrän oikein hyvin, mistä AP kirjoittaa.
Ja eniten ottaa päähän nämä "kokemusasiantuntijana" esiintyvät ihmiset, jotka eivät ole ikinä edes olleet tekemisissä ADHD /ADD lasten kanssa muuten, kun ehkä ohimennen nähneet. Ja tietenki syyttävä sormi osoittaa heti vanhempiin.
Kun ei tajuta, että vanhemmalla ei ole osaa eikä arpaa siihen. Vaikka teet kaikkes, niin se lapsi on mitä se on.
Vierailija kirjoitti:
Parempii laitostaa vaan. Kaikista ei kertakaikkiaan ole yhteiskuntakelpoisiksi.
Velvollisuus on myös tätä toista lasta kohtaan taata turvallinen lapsuus. Kyllä jossain vaiheessa on hyvä myöntää ettei omat rahkeet riitä. Varmasti on vaikea myöntää ja hyväksyä että oma lapsi on turvallisuusriski. Jatkuvasti saa lukea näitä, könni- tai huumepäissään satutetaan niitä, jotka eniten yrittävät ymmärtää ja auttaa.
Minusta on hienoa, että kuormituksesta ja painostuksesta huolimatta ap on pystynyt pitämään nuorelle turvallisia rajoja, esim. ei anna rahaa päihteisiin, ei anna adhd-lääkettä yli lääkärin määräämän annostuksen jne. Tämä on todella tärkeää, vaikka nuoren kapinointi varmasti saa homman tuntumaan turhauttavalta. Hyvä ap!
Joskus on kuitenkin niin, että kotikonstit eivät auta, varsinkin erityisnuoren kanssa. Tällöin on pakko turvautua laitoshoitoon. Kunhan ei hylkää lasta sinne vaan on edelleen paljon yhteydessä. Ja selittää lapselle, että tilanne on ylittänyt rajat, jonka jälkeen vanhempien resurssit eivät enää riitä hänen auttamisekseen, vaan hän tarvitsee muunlaista apua. Tärkeää on myös keskustella sos.huollon kanssa nuoren kuullen siitä, miten tilanteen tulee parantua, jotta hänellä on edellytykset taas palata kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I feel you. Selkeästi täällä ei porukka tiedä, mitä on elämä ADHD lapsen kans.
Ei voi verrata normaaliin murrosikään.
Laittakaa siihen x 10.
Niihin ei tehoa mikään. Ja riippuvuudet on heidän heikkous.
Laita se rauhoittumaan laitokseen. Vaikka kokemuksesta, ei ne sielläkään näille mitään mahda. Saat kuitenkin levätäPakko nyt kuitenkin sanoa, että ei todellakaan kaikki ADHD lapset ja nuoret ole aggressiivisia ja päihdehakuisia. En ole itse aikanaan ollut, eikä nyt yläasteikäinen poikanikaan ole. PÄin vastoin on merkittävästi fiksumpi kuin suurin osa ikäisistään, käyttää esim. pyöräilykypärää edelleen, eikä kiinnosta vaikka kaverit yritti vittuilla. Hän on ihan teflonia ympäristön ölinöille ja tekee tasan kuten itse haluaa, onneksi tuohon fiksuun suuntaan.
Missään kohtaa en maininnut sanaa kaikki.
On samassa taloudessa kolme. Kaks ADHD ja yksi ADD. Näistä yksi on sitä pahinta laatua.Muilla omat ongelmansa mutta ei päihdeongelmaa tai väkivaltaa.
Mutta osalle ADHD ihmisistä nämä valitettavasti kuuluu siihen heidän oirekuvaan.
Siksi ymmärrän oikein hyvin, mistä AP kirjoittaa.Ja eniten ottaa päähän nämä "kokemusasiantuntijana" esiintyvät ihmiset, jotka eivät ole ikinä edes olleet tekemisissä ADHD /ADD lasten kanssa muuten, kun ehkä ohimennen nähneet. Ja tietenki syyttävä sormi osoittaa heti vanhempiin.
Kun ei tajuta, että vanhemmalla ei ole osaa eikä arpaa siihen. Vaikka teet kaikkes, niin se lapsi on mitä se on.
Mä olen sellainen kokemusasiantuntija, että itselläni on ADHD ja lapsellani on myös ADHD. Syytän ostittain vanhempia, sillä tiedän omasta kokemuksesta, että osa vanhemmista on kykenemättömiä ymmärtämään sitä, että nepsylapsi tarvitsee erilaisen kasvatuksen, kuin tämän tyypillisen suomalaisen tavan. Ei kiitosta, ei läheisyyttä, ei positiivista huomiota ja yksin pitää pärjätä. Osa lapsista kasvaa joten kuten sillä, toiset oireilee. Itse oireilin rajusti ja tiedostan syyt, miksi en voinut hyvin. Siksi olen kasvattanut oman lapseni toisin ja se on toiminut. Kuten aiemmin kirjoitinkin, virikkeitä, harrastuksia, keskustelua, positiivista huomiota, palkitsemista yms. Osa vanhemmista haluaa jotenkin jääräpäisesti, että jotkut asiat tehdään näin eikä noin ja käyttäytyä pitää siten, kun on 200 vuotta tehty. ADHD-lapset ei ymmärrä sanattomia sääntöjä ja näkevät paljon erilaisia tapoja tehdä joku asia. Siksi heidät pitää kasvattaa toisin, ymmärtäen ja antaen tilaa myös ADHD-aivojen positiiviselle puolelle, eli sille, että nähdään maailma myös laatikon ulkopuolelta.
Ikävä kyllä näin näyttäisi olevan. Ja kun tähän vielä liittyy muitakin lapsia, niin...