Lue keskustelun säännöt.
Nyt luovutan ja aion antaa nuoren pois, jonnekin
18.10.2022 |
Missä hänen kanssaan pärjätään.
Olemme tavallinen perhe, tai tuon pojan isä on kuollut ennenkuin tämä poika syntyikään ja kärsii adhd:sta.
Olen jo pitkään koittanut pärjätä, mutta tällä nuorella on hirveä halu saada vaan päätään sekasin. Ja kun tässä on hänen sisarpuolensa, hekin joutuvat kuuntelemaan tätä hirveää mesoamista.
Vähän jopa pelkään tätä poikaa, koska hän on välillä hirveän raivon vallassa.
Kävin juuri eilen juttelemassa taas lasutätien kanssa ja heidän olisi ollut tarkoitus tulla käymään torstaina.
Nyt tuntuu, että en tiedä voinko odottaa heidän tuloaan, koska en halua joutua kuuntelemaan sitä raivoamista ja katselemaan tavaroitten hajottamista.
Nuori yrittää saada siis minut antamaan hänelle rahaa, adhd lääkkeitään tai mitä tahansa että saa päätään sekaisin. Ja kun en tietenkään suostu, niin hän sekoaa.
En jaksa enää.
Kommentit (371)
Saako nuori kuitenkin lääkkeensä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kärsii vahavasti siitä, että isähahmo on jäänyt elämästä puuttumaan. Kerroit, että isä kuollut ennen syntymää, joten hälle on jäänyt siitä tunnetrauma. Kerroit myös, että puolisosi on joka toinen viikko pois. Poika kärsii, oirehtii, ymmärrätkö? Jos hän on saanut luotua puolisoosi luottamussuhteen, tuntuu että hän kokee tuon joka toisen viikon välein tapahtuvan eron hetken kuin taas uudelleen kohdattavana ns ikuisina hyvästeinä ja luottamus säröilee kerta kerran jälkeen. Oletteko koskaan juuri puhuneet näistä tilanteista, ja että voisiko hän kokea ja käsitellä tätä suurta surua ja tyhjäntunnettaan kuvailemillasi tavoin?
Hän selkeästi on surullinen, tai oikeastaan jo mennyt syvemmälle. Hän yrittää tukahduttaa tuskansa. Toisaalta hän on ehkä katkera sisaruspuolilleen, että heidän oma isänsä on täällä, mutta katkera myös isäpuolelle, koska ei ole täysin läsnä ja se herättää hänessä vanhat, alitajuntaan jääneet traumat henkiin. Hän on myös katkera todennäköisesti sinulle, ja yrittää sanoa, että äiti auta minua ja huomaa tuskani. Onko hän päässyt terapiaan? Olisi ehdottoman tärkeää, että vaihe vaiheelta pääsisi käsittelemään traumaa ja puhumaan itse ajatuksiaan, jotta ne voi käsitellä rauhallisesti. Lisäksi voisi olla apua jostain vahvasta mieshahmosta esim nuorisotyössä tai suvussa. Joku sellainen mieshenkilö, joka osaa rohkaista ja viedä pojan vaikka katsomaan jääkiekkomatsia, tai vie kalastamaan, tai jotain mikä voisi liipata pojan kiinnostuksenkohteita. Hänellä varmasti on sellaisia, ja niiden etsiminen, tutkiminen ja toteuttaminen on elintärkeää, koska niihin keskittyminen vie hiljalleen pojan oirehdintaa lievempään suuntaan, kun hän keskittää ajatuksensa jonkin rakentavan pariin, joka tuo onnistumisen ja onnen tunteita. Siis juuri niitä, joita lapsi kaipaa. Toinen tärkeä tunne on myös tuntea olevansa tärkeä ja rakastettu, eli saada kiintymyssuhteessa jäänyttä kuilua umpeen.
Toivon kaikkea hyvää teille.
Kiitos vastauksesta ja kysymyksistä.
On ollut terapiaa, mutta hän ei ole suostunut puhumaan.
Ymmärrän, että hän kärsii isättömyydestä ja että hänellä on sisimmässä tuskaa ym. Olen koittanut puhua ja kysellä. Koen kuitenkin, että en pysty auttamaan häntä..
Olen itsekkin kärsinyt tuosta, että mieheni on jokatoisen viikon poissa. Ja uskon, että poika kärsii siitä, että sisarpuolilla on isä, mutta hänen on kuollut.
Pojalla on myös isosisko, joka oli vauva, kun isänsä kuoli. Mutta hän on pärjännyt hienosti, asuu nyt 16 v yksin omassa asunnossa, opiskelee toisella puolen Suomea. Hänellä ei kylläkään ole adhd:ta, joka varmasti vaikuttaa paljon myös.
Toivoisin että tämä poika pystyisi ja haluaisi puhua jollekin..koska se helpottaisi varmasti tosi paljon.
Vierailija kirjoitti:
Saako nuori kuitenkin lääkkeensä?
Kyllä saa, mun on vain annettava se aina.
Mistä lapsi sai diagnoosin? Eikö sieltä saa mitään apua tai lähetettä muualle? Olennaista ottaa huomioon tuo ADHD ja että perinteiset keinot eivät silloin välttämättä toimi. Onko lääkitys sopiva ja tarvitseeko jotain muuta lääkitystä. Voisiko päästä johonkin terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
No. Tyyppi on vahva ja vahvatahtoinen.
AP, et pysty murtamaan sitä pakkokeinoilla.
Cdt hajotti, mutta huomaatko vaan trstatakseen pelkäätkö.
Jos sun oma jaksaminen on äärirajoilla, yritä puhua lapselle että et ymmärrä sitä, ja olet itse heikko ja et jaksa, ja kysy löytyisikö tähän ratkaisun sun kanssa.
Nuo on vaikeita juttuja, mutta useimmille nuorille käy ihan hyvin :)
Nyt kyllä uskallan olla roimasti eri mieltä. Vanhemman jaksaminen on ymmärrettävästi hyvin äärirajoilla, ja omaan palautumiseen tulee ehdottomasti myös priorisoida. Mutta tämän lapsen kanssa on silti pystyttävä olemaan vahva ja luja. Ja ymmärtävä! On nimenomaan kerrottava, että minä ymmärrän että sinuun sattuu. Minä tiedän että olet hukassa ja yrität pyytää apua! Näillä sanoin. Voit pyytää anteeksi, ettet ole ennen huomannut, että yrität vain kertoa kuinka paljon sinuun sattuu ja yrität sitä kaikin keinoin piilottaa. On sanoitettava tunteita, kuin pienelle lapselle. Mutta voit sanoa, että et aivan tarkkaan tiedä, mitkä asiat ovat (lapselle) tärkeitä. Voisitte niistä keskustella ja löytää sitä kautta yhteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä lapsi sai diagnoosin? Eikö sieltä saa mitään apua tai lähetettä muualle? Olennaista ottaa huomioon tuo ADHD ja että perinteiset keinot eivät silloin välttämättä toimi. Onko lääkitys sopiva ja tarvitseeko jotain muuta lääkitystä. Voisiko päästä johonkin terapiaan.
No, saimme ala-asteella ollessaan kokeilla adhd-lääkitystä, ja se auttoi paljon. Sitä lääkettä on myös nostettu, tällä hetkellä sen pitäisi olla sopiva.
Mutta sitten on nämä muutkin jutut, mielenterveys, mihin tarvii kyllä jotakin apua, että ei tarvisi vetää päihteitä...
Kiitos teille vastanneille, helpotti omaa oloa paljon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minulle ei isähahmo ja isä ollut tärkeä eli viikonloppuisä jos siloinkaan. Isoäiti, joka oli feministi, kasvatti minut. Ja nykyinen angsti-feminismi on eriasia kuin minun lapsuudessani feminismi. Enkä edes osaisi olla naisen kanssa joka ei olisi feministi.
Kun nuorella on molemmissa käsissä työkalu, niin ei ole kättä millä käyttää huumeita.
Adhd.n energia pitää suunnata johonkin mielekkääseen tekemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teinillä ei taida olla lääkitys kohdillaan. Tai väärä diagnoosi.
Adhd-lääkkeiden kuuluisi tasata vointia, ei saada päätä sekaisin.
Moni aikuinen adhd-henkilö lääkitsee itseään alkoholilla. Itse tunnen tapauksia, jotka ovat saaneet kirjoitettua opinnäytetyönsä alkoholin voimalla. Se on rauhoittanut oloa sen verran että keskittyminen kirjoittamiseen on onnistunut. Se kuulostaa oudolta, mutta näyttää joillakin toimivan niin. Alkoholin terveyshaitoista hekin toki kärsivät ja addiktoituvat superhelposti. Parempi olisi jos saisivat ihan niitä lääkkeitä.
LUOVUTTAA VELVOLLISUUDESTA (?!), viime metreillä? Ärsyttämällä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaaminen on toki hyvä keino provosoida.
Vierailija kirjoitti:
Teinillä ei taida olla lääkitys kohdillaan. Tai väärä diagnoosi.
Adhd-lääkkeiden kuuluisi tasata vointia, ei saada päätä sekaisin.
Moni aikuinen adhd-henkilö lääkitsee itseään alkoholilla. Itse tunnen tapauksia, jotka ovat saaneet kirjoitettua opinnäytetyönsä alkoholin voimalla. Se on rauhoittanut oloa sen verran että keskittyminen kirjoittamiseen on onnistunut. Se kuulostaa oudolta, mutta näyttää joillakin toimivan niin. Alkoholin terveyshaitoista hekin toki kärsivät ja addiktoituvat superhelposti. Parempi olisi jos saisivat ihan niitä lääkkeitä.
Kuulostaa järkevältä. Mieluummin olut tai pari päivässä, kun aivoja turruttavia mömmöjä, joilla ties mitä muita vaikutuksia - kaikille kun ei mömmöt sovi, minään annoksina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teinillä kokeiltu eri ADHD lääkkeitä, myös niissä on omat sivuvaikutuksensa, jotka vaikuttavat voimakkaasti mielialaan. Meillä vasta kolmas kokeiltu lääke oli hyvä.
En suinkaan kiistä "mömmöjen" hyödyllisyyttä köyhien hoidossa, ja vaikeissa tapauksissa. Mutta jos pirni määrä alkoholia riittää, hienoa!
Vierailija kirjoitti:
Onko teinillä kokeiltu eri ADHD lääkkeitä, myös niissä on omat sivuvaikutuksensa, jotka vaikuttavat voimakkaasti mielialaan. Meillä vasta kolmas kokeiltu lääke oli hyvä.
Tuskin, sillä se saattaisi vaikeuttaa mahdollisuutta "luovuttaa".
Vierailija kirjoitti:
Tarvii osastohoitoa, lääkityksen, terapiaa.
Turpaan tuo tarvitsee. Tuo ei paapomalla parane.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä lapsi sai diagnoosin? Eikö sieltä saa mitään apua tai lähetettä muualle? Olennaista ottaa huomioon tuo ADHD ja että perinteiset keinot eivät silloin välttämättä toimi. Onko lääkitys sopiva ja tarvitseeko jotain muuta lääkitystä. Voisiko päästä johonkin terapiaan.
No, saimme ala-asteella ollessaan kokeilla adhd-lääkitystä, ja se auttoi paljon. Sitä lääkettä on myös nostettu, tällä hetkellä sen pitäisi olla sopiva.
Mutta sitten on nämä muutkin jutut, mielenterveys, mihin tarvii kyllä jotakin apua, että ei tarvisi vetää päihteitä...
Kiitos teille vastanneille, helpotti omaa oloa paljon!
Teidän tilanteessanne lääkitystä kannattaa ehdottomasti tarkistaa. Teinin hormonitoiminta voi vaikuttaa siten, että lapsena aloitettu lääkitys ei enää sovi hänelle.
Masennus on asia, joka ei mene itsestään pois. Siihen kannattaa hakea apua niin monta kertaa että sitä saa.
Tiedän että avun saaminen ei ole helppoa. Monessa tapauksessa se vaatii sen, että samasta asiasta täytyy valittaa riittävän usein. Menee vaikka päivystykseen joka päivä kunnes apua tulee.
Sillä keinolla aloin saamaan itse saamaan apua autistiselle lapselle. Menin päivystykseen lapsen kanssa melkein joka päivä parin viikon ajan. Lopulta ilmoitin, että voidaan tulla sinne vaikka joka päivä niin kauan kuin lapsen vointi on huono. Saatiin lähete erikoissairaanhoidon ja aika nopeasti tuli kutsu osastojaksolle. Saatiin sillä tilannetta selkiytettyä ja lääkityksiä kohdalleen.
Alkaa olee viimeset hetket tehdä jotain ennen kuin narkahtaa täysin. Kuulostaa valitettavan tutulta omasta nuoruudestani. Minut sijoitettiin laitokseen jossa tutustuin vielä pahempaan narkkiporukkaan. Seuraavat 10v meni sitten piri ja subutex hommissa. Pikkuveli tuli samoissa jalanjäljissä. Naisystävä tukehtui omaan oksennukseensa ja päätin että nyt ne huumehommat loppuu. Katkaisuhoidot ja laitokset eivät toimi suomessa. Siellä saa vain uusia kontakteja ja vääränlaisia kavereita.
Täysi eristäytyminen kavereista oli itselle ainoa keino päästä irti. Vietin yli vuoden maalla suvun tilalla yksin. Kun palasin "kotiin", ei mennyt kun 2 päivää että istuin taas niiden samojen kavereiden kanssa piriluukussa.
Onneksi tajusin lähteä takaisin maalle.
Nyt 8v ilman päihteitä ja pari uutta kaveriakin löytynyt.
Elämä on silti perinteisessä muodossaan pilalla. Ei ole luottotietoja, ulosotossa useita kymmeniä tuhansia, joten työssäkäynti turhaa.
Olisipa minun vanhemmat tajunneet lähteä sinne maalle kanssani kun olin vielä teini.
Siis onko poika nyt kokonaan ilman ADHD-lääkitystä? Ehkä se saattaisi olla yksi syy hänen käytökseensä.