Lue keskustelun säännöt.
Nyt luovutan ja aion antaa nuoren pois, jonnekin
18.10.2022 |
Missä hänen kanssaan pärjätään.
Olemme tavallinen perhe, tai tuon pojan isä on kuollut ennenkuin tämä poika syntyikään ja kärsii adhd:sta.
Olen jo pitkään koittanut pärjätä, mutta tällä nuorella on hirveä halu saada vaan päätään sekasin. Ja kun tässä on hänen sisarpuolensa, hekin joutuvat kuuntelemaan tätä hirveää mesoamista.
Vähän jopa pelkään tätä poikaa, koska hän on välillä hirveän raivon vallassa.
Kävin juuri eilen juttelemassa taas lasutätien kanssa ja heidän olisi ollut tarkoitus tulla käymään torstaina.
Nyt tuntuu, että en tiedä voinko odottaa heidän tuloaan, koska en halua joutua kuuntelemaan sitä raivoamista ja katselemaan tavaroitten hajottamista.
Nuori yrittää saada siis minut antamaan hänelle rahaa, adhd lääkkeitään tai mitä tahansa että saa päätään sekaisin. Ja kun en tietenkään suostu, niin hän sekoaa.
En jaksa enää.
Kommentit (371)
Vierailija kirjoitti:
Eikö se pois antaminen saa lapsen vielä enemmän sekaisin. Toki jos jaksaminen yksinkertaisesti loppuu, niin mitä muutakaan voi.
Niin,toivoisin, ettei tarvitsisi aina silloin olla yksin lasten kanssa kotona, kun tälöäistä tulee. Mutta mitä voin tehdä, muuta kuin aina soitella hätäkeskukseen tai kriisipäivystykseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terapiaa tarvitsee. Etkö voi ottaa yhteyttä hoitavaan tahoon. Tai pyytää siirtoa psykiatriseen.
Kyllä olisi koulusairaala. Sinne vaan pitäisi kulkea joka aamu taksilla, se on toisessa kaupungissa. Se kuulosti hyvälle idealle, kun tästä juteltiin. Kuitenkin olisin edelleen yksin lasten kanssa, illat ja yöt.
Siitäkään ei olisi varmuutta, saisinko nuoren aina siihen taksin kyytiinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko joku sukulainen tai tuttava johon lapsi luottaa ja voisi asua siellä vaikka pari pv?
Kuulostaa että tilanne on kriisiytynyt, ja ette pysty keskustelemaan.
Vähän sama kun pentukoirat. Välillä ne on helvetin hankalia, mutta yritä muistaa että se on LAPSI.
Sukulaiset asuu satojen kilometrien päässä. On olemassa isomummo, joka rakasti yli kaiken tämän pojan isää, eli tyttärensä poikaa, hän teki itsemurhan ja se oli hirveä paikka tälle mummolle.
Hän ottaisi varmaan jopa asumaan luokseen, mutta en halua hänelle tätä taakkaa kannettavakseen. On jo niin vanhakin..Välillä tässä on ollut kivoja päiviä, mutta sitten tulee taas tätä...
Yritin lukea iltasatua nuorimmalle lapselle itkemättä, mutta vaikeaa teki, en halua, että meidän kaikkien elämä on tälläistä...varpaillaan oloa ja pahaa mieltä.
Jaaha, taas ollaan antamassa nuorta pois uuden onnen tieltä.
No ei nyt ihan näinkään. Nuorin on myös koululainen. Mutta miten kauan sinä jaksaisit, jos joutuisit olemaan yksin ja sinua isompi alkaisi aina välillä riehumaan ja joutuisit miettimään miten ja mitä uskaltaa vastata, ettei se raivostu lisää?
Olen rakastanut tätä nuorta, vaikka rahaa en voi enää antaa, kun se menisi tupakkaan ja muihin päihteisiin. Tämän olen monesti kertonut, että vaikka haluaisin antaa, niin en voi, koska en halua olla tuhoamassa hänen terveyttään.
Olen kuskannut kouluun silloin kun hänet sinne saan..
Olen pyrkinyt tekemään aamupalan, jotta hänen olisi helpompi herätä.
Olen ehdotellut harrastuksia, mitä voisi kokeilla.
Mitä voin vielä tehdä?
Olen järkyttynyt näistä anna pois kommenteista.
Ehkä se sitten on oikea ratkaisu, koska useimmat kommentit täällä suosittelee sitä.
Siksipä minäkin totean. Soita poliisit ja kriisipäivystys. Yritä saada lapsi laitokseen ja lääkitys päälle. Ehkäpä siitä vielä tulee sellainen että me kaikki tykkäämme siitä.
Vertaistukena sanon, älä pilaa omaa terveyttä.
Sinne vaan muiden riesaks ainakin vähäksi aikaa.
Pääsee kuitenkin kotiin lomille.
Saat kerätä voimia. Mutta, varoituksen sana.
Tuskin lopettaa tupakointia tai muita päihteitä.
Niitä saa aina joltain.
Tossa rahan antamattomuudessa on kääntöpuoli. Voivat ottaa velaks ja sit ku ei oo rahaa maksaa takas.. niin voi tulla tunti turpaan
Ei niihin laitoksiin niin vain laiteta nuorta. Ei ne ole mitään hotelleja, joista voi tilata huoneen ja täyshoidon. Iso prosessi siinä on käytävä ennen kuin lapsi sijoitetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitokseen samanlaisten nuorten sekaan niin sekoilu vaan pahenee. Itse tekisin KAIKKENI ja ottaisin kaiken mahdollisen avun vastaan että lapsi saisi olla kotona.
Asuin nuorena muutaman kuukauden laitoksessa ja sitten pääsin onneksi ihanaan sijaisperheeseen. En käyttänyt päihteitä mutta varmasti olisin niihin sekaantunut jos olisin ollut pidempään laitoksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei niihin laitoksiin niin vain laiteta nuorta. Ei ne ole mitään hotelleja, joista voi tilata huoneen ja täyshoidon. Iso prosessi siinä on käytävä ennen kuin lapsi sijoitetaan.
Jos käyttää huumehia nin sinne pääsee nopeesti tai on väkivaltanen.
Onko ADHD -lääkitys kohdillaan? Ihan ensiksi veisin vaikka päivystykseen, jos lääkitys ei ole oikea.
Saisiko pienempiä lapsia hetkeksi vaikka yökylään tutuille tms ja huomio vaikka päivän verran tämän nuoren asioiden hoitamiseen?
Entä, onko pojalla ketään turvallista mieshahmoa? Jonka kanssa voisi mennä yhdessä tekemään jotain mukavaa, miesten kesken?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa hoitaa oma pää kuntoon muuten on nuorempien lapsien kanssa sama homma edessä. Ihmetellään kun lapset ja nuoret voivat huonosti. Onko tuo ihme kun äidit ja isät makaa kotona masentuneina.
Kuinka moni teistä tuntee alkoholistin?
Kuinka moni teistä on yrittänyt saada juopon lopettamaan viinakäytön?
Jos olette, tiedätte kuinka mahdotonta se on ja kertokaa tämä himo sadalla, niin pääsette ehkä niihin lukemiin millä kamankäyttäjän on pakko narkata.
Juopoille moni hyvää tarkoittava perheen toinen puolisko mahdollistaa juomisen ja samaa tekevät kaman käyttäjien vanhemmat, kunnes jossain vaiheessa koti on tyhjä myytävästä tavarasta, veitset keittiössä piilotettu lukittuun laatikkoon ja pahimmassa tapauksessa joku prosenttijengi alkaa perimään lapsen huumevelkoja hänen vanhemmiltaan ja osa peloissaan vielä maksaakin alkuaikoina kunnes tajuaa ettei se lop koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hoitaa oma pää kuntoon muuten on nuorempien lapsien kanssa sama homma edessä. Ihmetellään kun lapset ja nuoret voivat huonosti. Onko tuo ihme kun äidit ja isät makaa kotona masentuneina.
Taas joku "kokemusasiantuntija" täällä.
Mee pois, kun sulla ei oo mitään kokemusta tämmösestä.
Tuut tietenkin syyllistämään vanhempia, koska et tiedä mistä puhut.
Noloja tollaset ihmiset.
Vähä sama, kun menisit neuvoo kirurgia miten leikataan aivosyöpä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärsii vahavasti siitä, että isähahmo on jäänyt elämästä puuttumaan. Kerroit, että isä kuollut ennen syntymää, joten hälle on jäänyt siitä tunnetrauma. Kerroit myös, että puolisosi on joka toinen viikko pois. Poika kärsii, oirehtii, ymmärrätkö? Jos hän on saanut luotua puolisoosi luottamussuhteen, tuntuu että hän kokee tuon joka toisen viikon välein tapahtuvan eron hetken kuin taas uudelleen kohdattavana ns ikuisina hyvästeinä ja luottamus säröilee kerta kerran jälkeen. Oletteko koskaan juuri puhuneet näistä tilanteista, ja että voisiko hän kokea ja käsitellä tätä suurta surua ja tyhjäntunnettaan kuvailemillasi tavoin?
Hän selkeästi on surullinen, tai oikeastaan jo mennyt syvemmälle. Hän yrittää tukahduttaa tuskansa. Toisaalta hän on ehkä katkera sisaruspuolilleen, että heidän oma isänsä on täällä, mutta katkera myös isäpuolelle, koska ei ole täysin läsnä ja se herättää hänessä vanhat, alitajuntaan jääneet traumat henkiin. Hän on myös katkera todennäköisesti sinulle, ja yrittää sanoa, että äiti auta minua ja huomaa tuskani. Onko hän päässyt terapiaan? Olisi ehdottoman tärkeää, että vaihe vaiheelta pääsisi käsittelemään traumaa ja puhumaan itse ajatuksiaan, jotta ne voi käsitellä rauhallisesti. Lisäksi voisi olla apua jostain vahvasta mieshahmosta esim nuorisotyössä tai suvussa. Joku sellainen mieshenkilö, joka osaa rohkaista ja viedä pojan vaikka katsomaan jääkiekkomatsia, tai vie kalastamaan, tai jotain mikä voisi liipata pojan kiinnostuksenkohteita. Hänellä varmasti on sellaisia, ja niiden etsiminen, tutkiminen ja toteuttaminen on elintärkeää, koska niihin keskittyminen vie hiljalleen pojan oirehdintaa lievempään suuntaan, kun hän keskittää ajatuksensa jonkin rakentavan pariin, joka tuo onnistumisen ja onnen tunteita. Siis juuri niitä, joita lapsi kaipaa. Toinen tärkeä tunne on myös tuntea olevansa tärkeä ja rakastettu, eli saada kiintymyssuhteessa jäänyttä kuilua umpeen.
Toivon kaikkea hyvää teille.
Tässä sama kuin lentokoneessa; ensin itselle se happinaamari ja sitten pystyt auttamaan muita.
Jos olet AP burnoutin reunalla niin huolehdi itsestäsi, muuten susta ei ole apua kenellekään muullekaan.
Jaksamista, vaikka päivä kerrallaan.
Sitten tähän lisäksi varastelu. Tämä nuori penkoo joka ikisen paikan tässä asunnossa. Rahaa on varastanut satojen eurojen edestä, meiltä kaikilta perheenjäseniltä.
Hän varastaa myös kaikki lääkkeet.
On todella iso työ pitää kaikki maholliset lääkkeet piilossa.
Ja jos edes hetkeksi unohdat vaikka sen adhd lääkepurkin laukkuun, niin ei mene kauaa, kun nuori on sen pöllinyt.
Tätä on sattunut joskus, nyt paras paikka on autossa lukkojen takana, mutta auton avain on pidettävä kaiken aikaa omassa taskussa.
Tänään viimeksi pelkäsin, että kohta poika käy päälle, kun vaati saada lääkkeensä. Sitten hän uhkasi hajottaa autosta lasin, jos en anna niitä hänelle.
No en antanut, ja pari cd levyä hän sitten hajotti. Onneksi vain ne.
Pystyisitkö sinä asumaan tälläisen kanssa? Pärjäisitkö? Mitä tekisit?
Vierailija kirjoitti:
Tässä sama kuin lentokoneessa; ensin itselle se happinaamari ja sitten pystyt auttamaan muita.
Jos olet AP burnoutin reunalla niin huolehdi itsestäsi, muuten susta ei ole apua kenellekään muullekaan.
Jaksamista, vaikka päivä kerrallaan.
Olen kiitollinen teille kaikille jotka tsemppaatte Mukavaa kun on teitä jotka ymmärrätte...
No. Tyyppi on vahva ja vahvatahtoinen.
AP, et pysty murtamaan sitä pakkokeinoilla.
Cdt hajotti, mutta huomaatko vaan trstatakseen pelkäätkö.
Jos sun oma jaksaminen on äärirajoilla, yritä puhua lapselle että et ymmärrä sitä, ja olet itse heikko ja et jaksa, ja kysy löytyisikö tähän ratkaisun sun kanssa.
Nuo on vaikeita juttuja, mutta useimmille nuorille käy ihan hyvin :)
Kerroit myös pojan isän tehneen itsemurhan, mikäli ymmärsin oikein. Tuo on valtavan suuri ja surullinen asia, joka vaatii käsittelyä myös pojalta, vaikkei ole koskaan häntä tavannut ja vaikka tapahtuneesta on pitkä aika, ja se repisi vanhat haavat auki hetkeksi. Mutta tilanne on suoraan johdettavissa tähän traumaan, eli hän peilaa nyt nuoruuden ja aikuisuuden kynnyksellä itseään elämänsä miehiin. Hän yrittää kätkeä tuskansa ja siksi yrittää turruttaa sen. Hän ei ymmärrä. Selittäkää. Lohduttakaa. Ainoa tie ulos tilanteesta hyvän kautta on alkaa prosessoimaan tuota asiaa, vaikka se kuinka uuvuttavalta tai tuskaiselta tuntuisikin.
Ja tämähän ei ole oikea ap...ap