***HUHTIKUISTEN viikonloppu***

jossa on kuviointia.Aika on " poika" voittoiset värit.

Pikkusen on väsy kun tulin vasta kotiin, aamulla lähteny 06.30. Viikonloppuna myös mulla on töitä, vapaaehtoista mutta kannattavaa kun kaks pyhää...



1xneuvola/2xultra/1xlääkäri

kuukauden päästä rakenne ultra ja heti sen perään neuvola ja siitä kuukauden päästä ultra... Tykkään näistä kyselyistä, kun sitä kautta pääsee edes vähän tutustuun teihin huhtikuisiin. Oliskin kiva kun joka päivä olis jotain gallupin tynkää. Ei tarvi sitte ainakaan yrittää väkisin keksiä asiaa jos ei oo. Tälle päivälle olikin aika hyvin kysymyksiä tullu...



Mitäs sellasia ruokia teillä on mitä ette voi suurinpiirtein sietää?

Mulla ainakin salaatti ja vihannekset, normaalisti tykkään mut nyt etoo pelkkä ajatuskin että panis rehua suuhun. Muuten kaikki maistuu ihan niinku ennenkin.



Muakin kiinnostaa tuo äitiyspakkaus kysymys. Ite en oikeen tykänny väreistä, kuinkas muut?

Aion kumminki ottaa ku oon olettanu et enskertalasena se kannattaa... meinaakos kaikki ottaa sen äitiyspakkauksen?



Hauskaa viikonloppua kaikille huhtimamoille!

pocahontas rv15+3

Heipä vain minunkin puolesta.



Laiskasti on tullut kirjoiteltua, mutta aina silloin tällöin käyn lukemassa muiden kuulumisia. Oma elämäni on aika hektistä: pätkä työtä, 1 v 2 kk tyttö, rakentamista...Niinpä olen tuota supisteluasiaakin pohtinut. Neuvolassa kuitenkin infottiin, että näillä viikoilla kohtu kasvaa voimakkaasti, mikä voi aiheuttaa supisteluja. Ohjeeksi annettiin juoda paljon vettä (mikä ainakin minulla tahtoo unohtua).



Miten teidän muiden painot on muuten nousseet? Itselläni on laskenut lähtöpainosta, vaikka olen ns. normaali painoinen. Pitäisi kuulemma muistaa syödä säänöllisesti ja terveellisesti, mikä on kylläkin retu perällä mulla.



Rv 18+0

Eli mulla neuvola 3/ ultra 2/ lääkäri 1.



Mulla viikkoja siis 15+3 ja painoa tullut lisää alle 1.5kg. Laihdutin tän vuoden alussa -16kg joten tuntuu hassulta ensin laihduttaa ja sit heti perään " lihottaa" takaisin. Mutta ainahan ne kg saa pois..



Äippäpakkauksen otettiin esikoiselle, kuopukselle ei otettu ja nyt ei kyllä myöskään oteta. Se on enemmän kun kullan arvonen mutta kun sen kerran on ottanu niin me ainakin oltiin sitä mieltä että yksi pakkaus riittää. Kuopukselle ku esikoiselta jäi vaatteita ja lisäähän niitä saa esim. kirppareilta, jos siis kelpaa.



Eipä muuta tällä erää!



t. jonzku80 rv 15+3

Mekään ei oteta. Meillä on 05-pakkauksesta kaikki tarvikkeet hyvässä kunnossa. Muistelisin, että hakemuslaput saa neuvolasta, kun rv 24 on täynnä. Sitten on tietenkin omaa viitseliäisyyttä, miten nopeasti saa paperit Kelalle. Sen jälkeen menee hyvällä tuurilla vain 2 vko, niin paketti on postissa odottamassa. Useimmiten taitaa olla siellä rv 28-30 välillä.



Esikoinen on nyt turhan hyvänä apuna. Pitää lopetella.

Hei!



Minäkin taas pitkästä aikaa pelkän lukemisen sijasta päätin kirjoitella kuulumisia. Tähän asti on on vaivannut paha olo ja kova väsymys, ja ajattelin jo, ettei se ehkä mee ollenkaan pois. Nyt pari päivää olo on ollut aivan mahtavan energinen ja etominenkin loppui. Pitkästä aikaa kykenee tuntemaan esimerkiksi nälkää, kun aikaisemmin tuli vain paha olo. Tuntuu kyllä hyvältä! Ja nyt, kun tuli vielä lunta! Suurin osa teistäkin on jotainnut päästä pahasta olosta eroon.



Liikkeiden tuntemisesta en voi sanoa mitään varmaa. Parina päivänä viikon aikana on tuohon keskelle mahaa tuntunut jotain tuuppauksia, mutta en voi olla varma onko ne vain kramppeja :). Eli mitää selkeitä merkkejä vauvasta ei ole vielä tuntunut, vaikka välillä yritän oikein rauhoittua tunnustelemaan. Saisi jo tulla, kun nyt pahan olon mentyä mikään ei enää kerro raskaudesta, paitsi pieni mahan alku, jonka kasvu mielestäni on ollut hyvin hidasta alun jälkeen. Tietääkö joku, koska niitä liikkeitä alkaa viimeistään tuntemaan?



Neuvolassa oon käynyt kaksi kertaa + kerran kuuntelemassa sydänääniä (olleet 157 ja 150). Lääkärissä oon käynyt kerran ja ultrassa vain alkuraskaudessa. Omalla kustannuksella olen menossa rakenneultraan 14.11.



Tuota supistusasiaa olen kanssa miettinyt. Jonain öinä mahaa on kouristellut, mutta kun en yhtään tiedä millaisia supistukset ovat ja kuinka kovaksi maha niistä menee. Ehkä ovat olleet, ehkä ei. Ei niitä kyllä enää viimeaikoina ole ollut, joten ehkä olivat liitoskipuja tai jotain.



Paino on noussut noin 3,5 kiloa koko raskauden aikana. Lähtöpaino oli niin vähäinen (50), että mun puolesta saa tullakin. Mielellään sais jäädäkin muutama :). Liikuntaa en juuri ole harrastanut, mutta töissä ja työmatkoilla liikun jonkin verran...



Viimeinen kysymys taisi koskea äitiyspakkauksia. Koska ensimmäinen on tulossa, niin otamme pakkauksen. Musta ne värit olivat ihan ok, enkä muutenkaan aio hankkia perinteisiä tyttö- tai poikavärejä (vaal.pun. ja sin.), vaikka niitä varmaan lahjaksi tuleekin saamaan.



Mutta nyt aion vaihtaa verhot ja ommella jotain. Pahan olon lähdettyä iski melkoinen pesänrakennusvietti :). Onko muilla ollut huomattavissa? Mieskin nauraa, että ero entiseen pahoinvoivaan sohvaperunaan on aika selkeä ja muutos tapahtui päivässä.



Kerttu

Ilmeisesti nyt pitää liittyä tähän kerhoon kun huhtikuussa on laskettu aika... 17+4 on viikot...



Aika allapäin on mieli, mikään ei tunnu sujuvan... Alkuun olin masennuksen takia 5 viikkoa saikulla, sitten migreenin ja väsymyksen ja nyt selkäsäryn... Pahoinvoinnista ei juurikaan tarvinnut kärsiä, mutta ompahan ollut sitten kaikkea muuta!



Itä-Suomessa on tosi kylmää ja ihanan kauniita talvipäiviä verrattuna pääkaupunkiseutuun.. Kiva olla vähän lomailemassa kotiseudulla...

Miehen kanssa on pakko pistää välit poikki, kaiken yrittämisenkään jälkeen väkivaltainen alkoholisti ei muutu ellei ite halua... Aika pelottavalta tuntuu tulevaisuus yksin vauvan ja kahden koiran kanssa. Vielä pelottavammalta se vaan tuntuisi tuollaisen miehen ja pienen vauvan kanssa. Koskaan ei tiedä mikä on totta mikä tarua, koska saa turpaan ja keskenmenon, tai koska se lapsi sitten joutuisi nyrkkeilysäkiksi. Onko vuokraa maksettu ja onko loppukuusta rahaa ruokaan vai meneekö ne baariin. Ja silti pelottaa jäädä yksin vaikka tietää mitä se on, silti välillä ajattelee liikaa niitä hyviä päiviä.



Olkaa onnellisia te joilla on kunnon mies ja saatte keskittyä pelkkään odotukseen ilman sen suurempia huolia!

Tervetuloa loreleille! :)



Varmasti totta että Itä-Suomessa on kauniita talvipäiviä! Itse olen asunut pohjoisessa yli 10v ja kaipaan kyllä niitä kunnon talvia. Onneksi kuitenkin tänään näyttäisi Helsingissäkin - ainakin omasta ikkunasta - paistavan aurinko ja lunta maassa.. :) Odottelen että saan siskon hauvan hoitoon pikapuoliin ja päästään ulkoilemaan! Saakos kysäistä että asutko nykyään pääkaupunkiseudulla kun mainitsit lomailevasi kotiseudulla?



Miehestäsi kun mainitsit sanat väkivaltainen alkoholisti, kuulostaa toisaalta hyvälle että olet päättänyt lähteä suhteesta. Ihan sinun ja vauvasi vuoksi. Varmasti on raskasta aikaa, mutta täältä löytyy " virtuaalisia olkapäitä" . Varmasti perheesi ja ystäväsi tukevat sinua! Tsemppiä ja voimia!



Mammanalku + tiitiäinen 18+1

... ja paistaa ikkunasta ikävästi suoraan silmiin ;)



Juu helsingissä asutaan nykyisin, itse en kyllä oikein talvista nauti, se kiva puoli on pääkaupunkiseudulla ettei talvet ole ihan yhtä pitkiä ja lumisia... Minusta. Mutta eipä sitä voi kieltää ettei kivalta näyttäis hanget korkeat nietokset ja auringossa kimalteleva hanki. Koiratkin ois ihan innoissaan tuosta lumesta mutta raukat vaan ovat lyhempikarvasta pientä rotua niin ai että siellä palentuu vaikka ois mitä päällä. Melkeen -20 pakkasta.



Niin noh, se eroprosessi ei vaan oo mikään helpoin. Yhteinen asunto ja varmaan turvakodissa joutuu sitten viettämään sen ajan ennen kuin saa asunnon. Ja siihen mennessä mies on kyllä kerenny viemään kaiken miun omaisuuden jonnekin tai vähintään myyny kaikki tv-t sun muut mistä sais rahaa... Ja sitten kun sitä joutuu ite tulemaan toimeen pienimmillä tuilla niin ei paljoo lämmitä. Että voi helkkari mikä sotku. Viime yönäkin mietin vaan että toivottavasti vauva on kunnossa ku ite oon näin huonossa jamassa...

Mäkin tykkään kyllä Hesasta, mutta kyllä toisinaan tuo tuulen tuiverrus ottaa aivoon. Ja ne ihan mustat syyspäivät kun sataa ja tuulee ja ääk! Kyllä toivon että lunta olisi täälläkin joulun nurkilla, muuten taas harmittaa. Mitäs koiria sulla on? Itsellä on ollut ihan natiaisena beagle ja sitten shetlannin lammaskoira. Siskon mörkö on puolet labbista ja puolet setteriä.. Haaveissa ois ottaa hauveli sitten jossain vaiheessa, kunhan saan miehen lopullisesti suostuteltua. Ollaan vähän mietitty seuraavaksi lajiksi Jack Russelia.. :)



Eroprosessi ei varmasti tule olemaan helppo, oli tilanne mikä hyvänsä, mutta sun tilanne kuulostaa vielä vähän " normaalia" hankalammalle. Mä oon nyt varmaan ihan kamala - mutta silläkin riskillä - onko sulla mitään mahista saada sun omaisuutta mihinkään " turvaan" , esim jos ei ystävien/perheen luo, niin sitten johonkin väliaikaiseen varastoon tms? Ehkä se omaisuus ei ole kuitenkaan se tärkein, vaan sinun ja vauvan hyvinvointi. Täytyy sen verran kommentoida, ystäväni oli myös " tukalassa" tilanteessa ja turvakodissa. Kehui turvakodin maasta taivaaseen ja sen että kyllä meillä Suomessa on oikeasti kuitenkin ihan hemmetin hyvin nää asiat. Apua saa ja jos ei tuet riitä niin sossun luukulta.. Äsch. Mitään en oikeasti noista asioista tiedä, mutta toivottavasti saat asiat järjestymään ja pienoikaisellekin lämpöisän kodin masusi jälkeen. Hänellä on varmasti hyvä olla siellä kohdun turvassa, että älä siitä huolehdi! (Helpompi sanottu kuin tehty.. I know)

Äitiyspakkausta en meinannu ottaa,kun on edellisiltä niin paljon jäljellä,ja tykkään kierrellä kirpputoreilla ja sieltä löytänyt uuden veroisia vaatteita.Ja uskaltauduin ostamaan jo viime loppukesän alesta kesävaatteita pikkuselle.On niin moni kaveri raskaana,niin hoin sitten miehelle,että annetaan nämä lahjaksi jos jotain käy...

Liikuntaa en oo pystynyt harrastamaan ku käveleminenkin saa aikaan pahan olon.Mulla verenpaine alhaalla..johtuisiko siitä toi sitten.Masentanut on sen takia välillä,kun tekisi mieli liikkumaan,mutta ei vaan pysty.

Mua etoo salmiakki ja lakritsi,ja neuvolassa sanoivat,että syö niitä niin verenpane nousisi.Muuten ruokahalu vaihtelee.Se mikä menee tänään ei käy huomenna=)

Lorelei: Mä odotin mun tyttöä ja poikaa yksin,kun eka raskaudessa isä oli armeijassa ja toisessa erottiin.Oli rankkaa käydä ultrissa yms.yksinään,kun kaikilla tuntu olevan miehet mukana.Pelkäsin,että poika menee kesken tai syntyy sairaana,kun henkinen stressi oli niin kova...Voimia sinulle,ja toiv.kaikki järjestyy vaavin syntymaan mennessä,niin saisit rauhassa keskittyä vaaviin.Mulla nyt uusi ihana mies,ja oudolta tuntuu vieläkin,kun haluaa olla kaikessa mukana,ja huolehtii.

Huiskutin 17+4

Loreleille! Itselläni on aivan ihana mies, mutta äitini väkivaltaista, alkoholia ja huumeita käyttävää ex-miestä (ei isääni) katselin sivusta kymmenen vuotta. Vaikka mies ei koskaan käynyt hänen ja äitini yhteiseen lapseen käsiksi ja oli tälle todella " hyvä isä" , vaikutukset pikkuveljeen olivat selkeitä. Pikkuveli alkoi muuttua itse väkivaltaiseksi pari vuotiaana ja saattoi lyödä koska vaan ketä vaan. Hänestä tuli myös tosi levoton. Vasta kun äitini vihdoin vuosien jälkeen erosi tuosta miehestä (pikkuveli oli noin kuusi), tilanne rauhoittui. Nykyään pikkuveli on ihan tasapainoinen teini-ikäinen, mutta toisin olisi voinut käydä, jos suhde olisi jatkunut pidempään. Kaikesta huolimatta hänellä on myös hyvä suhde isäänsä.



Turvallinen perheelämä on kuitenkin lapselle (ja kaikille yleensäkin) henkisen hyvinvoinnin kannalta tosi tärkeää. Eli voimia sulle paljon! Teit varmasti oikean päätöksen ja kyllä se onni jonkun oven takana vielä kolkuttaa. Ihana on katsella omaa äitiäkin nykyään, joka on onnellinen ja seurustelee uuden miehen kanssa. Äläkä epäile pyytää apua ystäviltä ja sukulaisilta, varmasti auttavat mielellään! Vertaistukeakin Helsingin seudulta varmasti löytyy.



Ai niin, joku kyseli aikaisemmin siitä, että etooko joku ruoka erityisesti. Mulla on käynyt niin, että leipä ja tomaatti, jotka ovat olleet aina herkkua, meinaavat nyt tökkiä pahasti. Varsinkin tomaatti. Näkkileipä laskee kaikista parhaiten :).



Kerttu (ja se joku 17+2)

Voimia sinulle lorelai! Vaikka nyt tuntuu vaikealta, niin uskon, että kaikki järjestyy! Asioilla on aina tapana järjestyä, joskus menee vain pidempi aika kuin toisinaan... Pääasia, että olet ratkaisusi tehnyt. Tsemppiä!



Gallupeihin vastailua:

1) 1nla/1lääk/1utlra. Seuraava nla on parin viikon päästä ja rakenneultra ennen itsenäisyyspäivää.

2) Paino ei ole noussut, päinvastoin laskenut kilon. Olen ns. normaalipainoinen, joten painon muutos suuntaan tai toiseen ei tunnu kauhean olennaiselta. Ennen raskautta laihduin 10 kg.

3) Aiomme ottaa äitiyspakkauksen, koska on esikoinen kyseessä. Vaatteiden väreillä ei ole sinänsä merkitystä, onpahan kuitenkin jotain alkuun.

4) Liikunta-asiat huolestuttavat. Lopetin ratsastuksen mieheni toivomuksesta, joten tarvitsisi keksiä jotain tilalle. Ajattelin uintia tai jumppaa, pitäisi päättää pian. Päivittäin käyn kyllä koiran kanssa 1/2 - 1 tunnin lenkillä, mutta tarvitsen kyllä jotain " hikiliikuntaakin"



Tiikki 15+4

[color=darkviolet]Salossa paistaa aurinko täydellä höngällä ja pakkasta oli aamusella karvan alle -10. Lähdettiin heti aamulla (n.klo 10) ulkoilemaan ja käytiin hakemassa mummo juna-asemalta. Tuli viikonlopuksi lapsenvahdiksi, kun meillä on menoa. Ihanaa kun saa kerrankin olla ihan rauhassa koneella ja tehdä työjuttuja. (ja sit roikun täällä, vaikka tavaroiden tilaukset on aina vaan myöhässä...)

Loreleille hurjasti voimia. Itse erosin tytyn isästä kun sain tietää raskaudesta, vähän vastaava tilanne kuin sinulla. Mies joi ja löi. Se riitti minulle. Meillä ei onneksi ollut koskaan yhteistä asuntoa, mutta kyllä hirvitti perustaa perhe yksin. No, joskus onni potkii, olin 13. rv:lla, kun tapasin nykyisen mieheni ja tulevan lapsemme isän. Hän odotti kanssani koko raskausajan ja on ainoa isä tytölle. Hän myös tunnusti tyttäreni omakseen, vaikkei biol. isä olekaan. Suoraan satukirjasta meidän tarinamme siis... =) Nyt toinen tulossa, talo suunnitelmissa ja häät ensi kesänä. En voisi olla onnellisempi, vaikka silloin tuli monet itkut itkettyä. Toivon sinulle samaa. Älä kertaakaan mieti ettet pärjäisi lapsesi kanssa, jos mies on huono puolisko ja huono isä, se ei tee sinusta huonoa äitiä. Ajattelet vaan lapsesi parasta, äläkä sorru miettimään että " mitä jos kuitenkin vielä..." . Jos lyö kerran, lyö toisenkin. Ole vahva ja pyydä ystäviltäsi ja tuttaviltasi apua hakemaan tavarasi ja koita saada ne vaikka jonkun tutun varastoon. Äläkä mene miehesi luokse yksin. Hän varmasti yrittää kaikin mahdollisin tavoin saada päätöstäsi muuttumaan ja voi samalla yrittää satuttaa sinua ja vauvaa.

Tuli romaani, mutta haluan sinun tietävän ettet ole yksin ja ainoa joka on vastaavassa tilanteessa ollut. Pysy vahvana. =)

Gallupit vielä ja sit omiin juttuihin.

[b]Neuvola x 2, lääkäri x 1 ja ultra x 3[/b]. Edessä vielä rakenneultra, 4D-ultra ja yksi neuvola ennen puoltaväliä. Nyt viikot 17+2.

[b]Supistelut.[/b] Mulla on ollut aika kipeitä suppareita nyt parin viikon ajan ja torstaina kävin lääkärissä/ultrassa tarkistuksella. Kaikki oli kunnossa, mutta edellisessä raskaudessa ennen puoltaväliä alkaneet supparit oli avanneet kohdunsuuta ja loppuraskauden söin estolääkettä. Tälläkin kertaa sama vaiva toistui ja sain lääkityksen, jota siis syön taas loppuun asti.

[B]Pakkausta[/b] en ota. Meillä on vaatetta niin paljon ennestään ja jos tulee poika, ostan kuitenkin itse lisää. Kaikki se pikkusälä mitä pakkauksen mukana tulee, on edelleen lähes käyttämättömänä kaapissa. Ostan sillä rahalla jotain kivaa ja oikeasti tarpeellista.

[b]Paino[/b] on pudonnut kilon verran alusta. Vähän hirvittää, koska olen muutenkin " alipainoinen" ja kuitenkin maha on kasvanut aika roimasti. =/ Ja pahoin en ole voinut missään vaiheessa niin paljoa, että siitä syystä olisi paino voinut pudota.

[b]Liikuntaa[/b] en tällä hetkellä harrasta, muuta kuin hermojen venytystä uhmaikäisen kanssa. Vuoden vaihteen jälkeen pitäisi alkaa vetämään mammajumppia.

(.) Oma napa senkuin kasvaa. Joku tuolla aikaisemmin pohti syömisiä. Mulla ei ole ainakaan mitään ällötyksiä, päinvastoin. Mä syön koko ajan ja kaikkea ja tuntuu ettei maha ole täynnä ollenkaan. Mies jo epäilee ettei meille vauvaa tule, vaan iso ja hyvinvoiva lapamato.

Jaa, nyt tuo täystuho pääsi livistämään mummolta tänne työhuoneeseen... Äkkiä hus pois.

~Murmutti

Esikoinen nukkuu vielä hetken, joten Loreleille haluaisin toivottaa kaikkea hyvää. Itse seurasin naapurin alkoholistiperheen (siis isä alkoholisti ja ajoittain väkivaltainen) elämää yli kymmenen vuotta. Lapset ja äiti välillä meillä turvassa. Ei auttanut hyvä eikä paha mieheen, joten lopulta vaimo sai itsensä koottua.



Heillä tuo ero toteutui niin, että vaimo hankki vuokra-asunnon kaikessa hiljaisuudessa itselleen ja lapsille. Miehelle ei kertonut mitään. Sitten eräänä päivänä pakkasi tavarat ja lähti. Tuo lähtö kyllä vaati sitten poliisit paikalle (ja meidät naapurit pakkaamaan tavarat pika-pikaan), koska mies laittoi vastaan. Sillä tavalla muuttivat ja, kaikista vaikeuksista huolimatta, ovat saaneet melko rauhassa elää. Olisiko sinulle mahdollista tuollainen? Saisit omat tavarat mukaan, eron (en muista, olitteko naimisissa) ja asuntokaupankin vireille melkein samantien.



On kyllä ihana ilma. Iltapäivällä pitää vielä lähteä pulkkamäkeen. Pitäisi kyllä imuroidakin...

Kivaa nähdä että Huhtikuisten pinoissa rupee olee porukkaa!!



Tänään oli ihana ilma. Käytiin pulkkailemassa esikoisen kanssa ja pikku herra nautti! Ollaan oltu kipeinä koko jengi jo 2vko ja tänään oli eka pvä kun esikoinen pääs ulos yli 2vkoon..



Tänään on ollu sellanen jännä olo. Edelleen yskä on kova ja nokka aivan tukosssa, oon kyllä lääkärin luvalla ottanu Nasolinia, auttaa hetkellisesti. Yöt on pahimpia.. Lisäx päätä särkee ja kaiiki mitä mies sanoo tai tekee, on mielestäni väärin. Ärsyttää itteenikin kun huomaan miten pienet hommat mua alkaa ärsyttää..



Toivottavasti huominen on parempi pvä..



Ja niitä matkatavaroitakin pitäis alkaa pakkaamaan, perjantaina kun lähdetään sinne etelän lämpöön, onhan tässä vielä 5 pvää jäljellä. Enköhän ma ehdi..



Palaillaan!



t. jonzku80 rv 15+4

Kyllä oli hankalaa päästä kirjoittelemaan. Olin unohtanut salasanani ja sain uuden salasanan, joka oli niin hankala, että sain veivata moneen kertaan, ennen kuin onnistui. Salasanassa oli sekä ykkösiä, että pieniä l -kirjaimia sekaisin, joita on vaikea erottaa toisistaan.



En ole kirjoitellut mitään sitten ensimmäisten raskausviikkojen jälkeen. Olen kärsinyt voimakkaasta pahoinvoinnista oksentelujen kera seitsemännestä rv:stä lähtien ja samaa rataa jatketaan edelleen. Pahimmillaan oksennan kymmenisen kertaa päivässä, pahinta aikaa on ollut iltapäivä ja ilta, välillä toisin aamupalasta, lounaasta ja välipalastakin tulee osa tai lähes kaikki ulos. Huomenna tulee maagiset 16 viikkoa täyteen ja toivon että olo paranisi. Onko muita oksentelijoita? Missä vaiheessa olo on helpottanut? Alan olla jo aika väsynyt ja toivoton tämän oksentelun suhteen.



Painoa on tullut 1,5 kg lisää, tilanteeseen nähden ihan hyvin sekin. Olo on ollut tässä raskaudessa oksenteluja lukuun ottamatta ihan normaali. Ensimmäinen ja ainoa ultra oli minulla jo viikolla 11. Turhan aikaisessa vaiheessa mielestäni, sikiö oli vielä niin kauhean pieni.



Viikko sitten luulin tuntevani ensimmäiset liikkeet, pieniä töytäisyjä. Sen koommin ei ole kuulunut. En tiedä oliko liikkeitä vai ei. Esikoisesta tuntui kuin elohiiri olisi nykinyt vatsassa.



Täällä nautitaan kauniista pakkassäästä (15 astetta). Kohta olisi tarkoitus lähteä päiväkylään kaverille. Laivalla oltiin miehen kanssa ja eilen palattiin takaisin. Muut joi ja minä oksensin. Tosi reilua...



Yritetään jaksella!

En ole jaksanut kirjoitella, kun mieli on ollut aika maassa erilaisten terveysongelmien kans..



Neuvolassa on käyny 5 kertaa, lääkärillä 3 kertaa ja ultrassa 4 kertaa. Neuvolassa joudun käymään kerran tai kaksi viikossa verenpaineen mittauksessa ja vien sitten samalla aina aamupissan. Rakenneultra ois 2 viikon päästä, mutta sitä joudutaan aikaistamaan ja odottelenkin nyt kutsua sinne.



Suurimpana ongelmana on ollut verenpaineen nousu, on ollut 1,5 viikkoa 138/90-146/99, yläpaine on ollut alusta saakka n. 140, mutta nyt on sitten alapaine lähtenyt nousuun, oli eka mittauksessa 82. Enää ei epäillä raskausmyrkytystä vaan verenpainetautia. Neuvolassa " uhattiin" jo loppuun saakka kestävällä sairaslomalla ja elinikäisellä lääkityksellä, mutta saa nähdä mitä ne siellä äippäpolilla tuumaavat tästä.



Vauva tuntuu kasvavan ihan normaalia vauhtia, kohtu oli viime neuvolakäynnilllä navan korkeudella, ultrassa kasvuvarmistetaan vielä. Ketoaineita löytyy pissasta RUNSAASTA vedenjuonnista huolimatta, sitäkin mietitään sitten siellä polilla.



Anteeksi tämä vuodatus, mutta se helpottaa niin hirviästi, kun saa kertoa mieltä painavista huolista. Raskaudesta ollaan kerrottu vasta läheisimmille ystäville ja töissä nyt oli pakko kertoa. Pitää varmaan jo kohta valaista vähän sukuakin, enää reilu viikko puoleen väliin :D



Hauska, miten ekaks ooteltiin sitä 12. viikon rajaa, sitten puolta väliä ja varmaan seuraavaksi sitä viikkoa 30. Aina ilmaantuu uusi maaginen raja :)



Paino on mullakin vain laskenut, vaikka olen syönyt todella paljon, muita viestejä lukiessa sainkin sitten huomata eeten ole ainoa. Neuvolassa muistutellaan riittävästä ravinnonsaannista, mutta tuntuu, etten jaksais syödä yhtään enempää. Pitäisköhän vähennellä salaatin määrää ja keskittyä lihaan :)



Kaikille hyviä vointeja ja jaksamisia Loreleille, olin esikoista odottaessa aika lailla tismalleen samassa tilanteessa, muutin omaan asuntoon, välit löin lopullisesti poikki vasta tytön ollessa 1,5v ja sitten tapasinkin nykyisen mieheni. Harmittaa kun en tehnyt sitä aikaisemmin, olinhan käytännössä olut koko odotus- ja vauva-ajan yksin. Kävin yksin synnyttämässäkin, vaikka mies lupaili ja vannoi tulevansa mukaan.. Voimia päätöksentekoon!



Eemeli rv 18+3

Viimeinkin ehdin lukemaan pinon ja hieman kirjoittelemaankin.

Ihan ensimmäiseksi tsemppiä Loreileille, teet varmasti oikean ratkaisun kun eroat miehestäsi.



Viime päivät ovat olleet tosi kiireisiä. Olen töissä kaupassa, toimistossa ja myymälän puolella ja nyt liike on muuttanut uusiin tiloihin ja avajaisia vietettiin viime torstaina. Kauppa on veljeni, joten talkoita ja yötöitäkin tuli tehtyä ihan riittävästi. Ihmeesti sitä näin raskaanakin jaksaa, kun avajaisia edeltävänä yönä nukuin vain 3,5h ja avajaispäiväkin venyi iltakahdeksaan. Onneksi nyt viikonloppuna sai nukuttua vähän univelkoja pois.



Vauvakin alkoi viime viikolla möyryämään mahassa ihan selvästi. Juuri nytkin tuntuu mahassa ihan selviä liikkeitä. Viime viikon kova työtahti sai aikaan supistuksia, niistä olin välillä jo vähän huolissanikin, kun silloin tällöin ne tuntuivat jo aika napakoilta. Onneksi ne nyt viikonloppuna ovat loppuneet täysin. Mahan kasvaessa on myös vanha häntäluu vaiva alkanut vaivaamaan uudelleen. Varsinkin kun töissä joudun usein istumaan pitkiä aikoja tietokoneella, niin ylös nouseminen on välillä vaikeaa.



Olitte taas keksineet kivoja galluppeja, tässä mun mietteitä:



Äitiyspakkaus: ei oteta, olin kyllä pitkään kahden vaiheilla, mutta päätin juuri ton sinivoittoisuuden takia jättää ottamatta, kun meillä noita sinisiä vaatteita on jo yllinkyllin.



Neuvolassa olen käynyt kahdesti, lääkärissä kerran, ultrassa kerran ja huomenna on rakenneultra. Menee muuten aika tosi vikkelästi kun nyt jo on rakenneultra ja tälläkin sivustolla on jo heinäkuisten pino, jotenkin kuvittelen olevani vieläkin ihan vasta raskauden alussa, vaikka pian on jo puoliväli ylitetty.



Liikunta on jäänyt tosi vähälle. Lenkkeilemään yritän mennä aina kun vaan ehdin ja mieheni on kotona lapsenvahtina. Hevosia hoitaessa tulee tietenkin aina vähän hyötyliikuntaa, mutta vähän enemmän pitäisi kyllä tehdä.

Painoa oli viime neuvolassa tullut kilo, nyt en ole vaa' alle uskaltautunut, luulen että pari on tullut, kun ruokailu on ollut aika epäsäännöllistä.



Tästä tulee taas sellainen romaani, ettei kukaan jaksa lukea loppuun, joten jatkan taas joku toinen päivä.

Piti vielä kysyä, että milloin sitä saikaan vielä lentää. Suunniteltiin vähän uudeksivuodeksi etelän reissua, mutta silloin viikkoja on vasta vähän vajaa 30, joten silloin ei kai mitään rajoitusta vielä ollut, vai?



Nyt nimi unohtui, mutta joku oli lähdössä etelään, olen ihan kade, saako kysyä, mihin päin olette menossa?



No nyt mä lopetan heippa!



terv. Joikkuli rv 19+0

Toivotaan, että Finemollakin olo helpottaa pian. Itse kärsin pahoinvoinnista viikolta 6 viikon 17 loppupuolelle, ja sitten se vain hävisi parissa päivässä tyystin (noin neljä päivää sitten). Pahimpina päivinä oksensin useita kertoja, parhaimpina olin vain huonovointinen. Pahimmat päivät olivat usein sellaisia, että mulla oli esim. pitkä työpäivä tai muuten paljon puuhaa. Parhaiten olo pysyi kurissa (edes jotenkin) kun sai levätä paljon. Ehkä kaikkein alhaisinta (ja jälkikäteen huvittavinta) oli se, kun oksensin bussista ulos tullessani kadulle. Pelkäsin oikeasti, että voin pahoin raskauden loppuun, mutta niin se vain onneksi meni ohi. Nyt olen ollut ihan katossa nämä muutamat hyvät päivät!



Kerttu 17+3