Miten te jännittäjät ja ahdistuneet olette selvinneet seurustelun ensimmäisistä kuukausista?
Taustaa siis olen aina ollut kova jännittää, vatsa menee sekaisin jo pienestä ja hikoilen koko vartalon märäksi. Nyt olen ihastunut erääseen mieheen ja pitäisi alkaa tapailla häntä, tai olen tavannut jo pari kertaa, ja silloin kärsin viikkoja ennen kovista vatsakivuista kun jännitin, ja melkein ripuloin housuun tapaamisen aikana (ei vitsi). Nämä ei ole kivoja juttuja kun haluaisi vain rentoutua ja ottaa iisisti. :/ Olen kertonut tästä miehellekin ja hän tietää mutta jännitän silti. Tuntuu että fiilis menee aina tapaamisista kun olen niin hermostunut. Tiedän että tämä menee ohi varmaan puolen vuoden sisällä kun totun tähän kaikkeen. Pitäisikö ottaa pari ryyppyä että olisi rennompi olo vai mitä? Nyt kin mies on kutsunut minut viikoksi luokseen, mutta jännittää miten kaikki menee. !!
Kommentit (8)
Ole avoin. Kokeilkaa tehdä jotain rentoa esim. ristikoiden tekoa. Siirtäkää ajatusta toisaalle varsinaisesta tapaamisesta. Parisuhde keskustelu onnistuu suhteen aikana yhteisesti sovittuna pari iltamana jolloin voidaan käydä A4 avulla läpi suhteen plussat ja miinukset.
En selvinnytkään. Olin liian vaikea ja mies ei jaksanut.
En usein olekaan. Sen vuoksi suurinosa suhteista kaatui alkumetreille.
Nykyisen puolison kanssa sitten vaan kaikki yhden äkin oli niin helppoa ja hauskaa. Edelleen on helppoa ja hauskaa, mikä on aika hämmentävää.
Tämä ahdistaa mun hirveästi. Mt-ongelmia ollut aiemminkin kyllä, burn-out, lapsuustraumaa. Nyt tämän takia lääkitystä lisätty ja kovasti odotan terapiaan pääsyä. En pääse tästä asiasta eteenpäin omin voimin. Vertaistukea pyydän😢
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tämä ahdistaa mun hirveästi. Mt-ongelmia ollut aiemminkin kyllä, burn-out, lapsuustraumaa. Nyt tämän takia lääkitystä lisätty ja kovasti odotan terapiaan pääsyä. En pääse tästä asiasta eteenpäin omin voimin. Vertaistukea pyydän😢
Ap
Onko väen vängällä pakko yrittää myös seurustella vaikka selvästi pakka levällään? Kannatttaisi keskittyä siihen oman pään kuntoon saantiin ensin, saattaa pahin jännitysoireisto helpottaa ja sitä myötä myös tapailu/seurustelu. Ihmisen ei ole pakko koko ajan tapailla jotakuta, on ihan ok ottaa aikaa itsensä kuntoon laittamiseen, niin on helpompi elää.
Mulla tuli noita ja johtui siitä, että mies vain esitti mukavaa. Oikeasti oli vaarallinen.
Lapsuustraumani eivät aktivoituneet hyvän miehen kohdalla.
Opin siis sen, että jos keho reagoi vahvasti, siihen on syynsä ja jatkossa kuuntelen sitä. Lapsuustraumatausta siis itselläkin.
Ei ole tarvinnut selvitä kun yhdetkään treffit viiteen vuoteen ei ole johtaneet edes toisille treffeille.
No ei se helppoa ole, mutta ajan kanssa helpottuu. Kaikkeen sitä itsensä laittaakin, kun ihastuksen voima ylittää pelon voiman..