Mitä palkalla pitäisi saada?

Palkalla, ainakin kokoaikatyön palkalla siis, pitäisi saada elintaso, jossa rahaa on muuhunkin kuin siihen, että pystyy just ja just mahdollistamaan sen työssäkäyntielämänsä. Työstä pitää jäädä rahaa säästöön peruselinkustannusten (asuminen, ruoka, terveydenhoito, mahdolliset työmatkakulut) lisäksi. Oma asia sitten, säästääkö ne rahat vai ostaako niillä jotain ns. ekstraa. Työssäkäyvän ei pitäisi koskaan joutua tilanteeseen, että joutuu miettimään onko varaa johonkin aivan arkipäiväiseen tarpeeseen (esim. uuteen pesukoneeseen tai uuteen vaatteeseen) tai vaikka siihen, että osallistuu jonkun häihin toisella puolella Suomea ja joutuu yöpymään hotellissa. Ylenpalttiseen luksuskamojen ostamiseen tai vuosittaiseen ulkomaanmatkailuun ei sen sijaan ole oletus, että on varaa. Ulkomaanmatkaan esim. kerran kolmessa vuodessa niin että on säästänyt siihen (ei kuitenkaan peruselinkustannuksista tinkien vaan niistä ns. ylimääräisistä asioista tinkien) olisi syytä olla varaa.

Työttömän tuilla pitäisi saada vähintään nuo äsken suluissa mainitsemani peruselinkustannukset ja joskus hiukan jotain ekstaa jos on ollut säästeliäs (siis työttömälläkin pitää olla taloudellinen mahdollisuus käydä joskus kahvilassa, ostaa vaate muualta kuin kirpputorilta, matkustaa joskus kotikaupungistaan edes junalla päiväksi toiseen kaupunkiin jne.). Ulkomaanmatkoihin tai luksustuotteisiin, markkinoiden kalleimpaan puhelimeen jne. ei tarvitse olla varaa, johonkin perusälypuhelimeen ja normaaleihin vaatteisiin kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskipalkalla pitäisi pystyä asumaan kaupungin keskustassa tai omakotitalossa. Omistaa pari autoa ja pystyä matkustamaan ulkomaille pari-, kolme kertaa vuodessa. Lisäksi rahaa pitäisi riittää ravintoloissa käymiseen, harrastuksiin ja lisäksi jäädä säästöön pari tonnia kuussa yllättäviin menoihin. Ylimenevät voisi sitten tallettaa osakesäästötilille tai rahastoihin, siten että eläkkeelle jäädessä säästöjä olisi noin miljoona euroa.

Tai siis tällaisena minä näen keskituloisen toivottavan elintason.

No ei ole, paitsi ehkä jos veroja ei tarvisi maksaa. Et taida ymmärtää että pari tonnia vain jää käteen keskipalkasta verojen jälkeen. Ei sitä riitä mitenkään noihin kaikkiin.

Tässä huomaa taas miten lähelle köyhä katsoo. Aloituksessa kysyttiin, että minkälainen elintaso keskituloisella pitäisi olla. Se voi olla täällä vauvapalstalla järkytys, mutta kuvailemani elintaso on täyttä totta niinkin erikoisissa maissa kuin Tanska ja Norja. Yhdysvalloissa keskituloinen sitten tienaakin jo 250 tuhatta dollaria vuodessa ja siitähän riittää millä mällätä.

Ihminen valitettavasti tottuu ja turtuu ympäröivään asiantilaan. Suomalainen keskituloinen on jo niin köyhä, että hän ei uskalla unelmoida edes kahdesta etelänmatkasta vuosittain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskipalkalla pitäisi pystyä asumaan kaupungin keskustassa tai omakotitalossa. Omistaa pari autoa ja pystyä matkustamaan ulkomaille pari-, kolme kertaa vuodessa. Lisäksi rahaa pitäisi riittää ravintoloissa käymiseen, harrastuksiin ja lisäksi jäädä säästöön pari tonnia kuussa yllättäviin menoihin. Ylimenevät voisi sitten tallettaa osakesäästötilille tai rahastoihin, siten että eläkkeelle jäädessä säästöjä olisi noin miljoona euroa.

Tai siis tällaisena minä näen keskituloisen toivottavan elintason.

Säästöön pari tonnia? Itse en edes tienaa noin paljoa. Pienestä palkastani saan kyllä 500 e/kk säästöön kun elän pihisti enkä osta mitään ylimääräistä. Ulkomaan reissuja teen 2-4 vuodessa.

Miksi keskituloisella ei saisi jäädä paria tonnia säästöön kuussa? Tämä on täysin normaalia about kaikissa maissa, missä ei ole sellaista pakollista valtion omistamaa eläkejärjestelmää. Muissa maissa ihmiset saavat pitää itse nuo rahat ja päättää miten ne vanhuuden turvakseen sijoittavat.

No ainakin maksullisen naisen kanssa seksiä kerran kuukaudessa pitää rahaa riittää. En ota töitä vastaan jos palkkaa ei saa tarpeeksi jotta saan maksullisen naisen.

Vierailija kirjoitti:

Palkalla, ainakin kokoaikatyön palkalla siis, pitäisi saada elintaso, jossa rahaa on muuhunkin kuin siihen, että pystyy just ja just mahdollistamaan sen työssäkäyntielämänsä. Työstä pitää jäädä rahaa säästöön peruselinkustannusten (asuminen, ruoka, terveydenhoito, mahdolliset työmatkakulut) lisäksi. Oma asia sitten, säästääkö ne rahat vai ostaako niillä jotain ns. ekstraa. Työssäkäyvän ei pitäisi koskaan joutua tilanteeseen, että joutuu miettimään onko varaa johonkin aivan arkipäiväiseen tarpeeseen (esim. uuteen pesukoneeseen tai uuteen vaatteeseen) tai vaikka siihen, että osallistuu jonkun häihin toisella puolella Suomea ja joutuu yöpymään hotellissa. Ylenpalttiseen luksuskamojen ostamiseen tai vuosittaiseen ulkomaanmatkailuun ei sen sijaan ole oletus, että on varaa. Ulkomaanmatkaan esim. kerran kolmessa vuodessa niin että on säästänyt siihen (ei kuitenkaan peruselinkustannuksista tinkien vaan niistä ns. ylimääräisistä asioista tinkien) olisi syytä olla varaa.

Työttömän tuilla pitäisi saada vähintään nuo äsken suluissa mainitsemani peruselinkustannukset ja joskus hiukan jotain ekstaa jos on ollut säästeliäs (siis työttömälläkin pitää olla taloudellinen mahdollisuus käydä joskus kahvilassa, ostaa vaate muualta kuin kirpputorilta, matkustaa joskus kotikaupungistaan edes junalla päiväksi toiseen kaupunkiin jne.). Ulkomaanmatkoihin tai luksustuotteisiin, markkinoiden kalleimpaan puhelimeen jne. ei tarvitse olla varaa, johonkin perusälypuhelimeen ja normaaleihin vaatteisiin kuitenkin.

Näin minäkin suunnilleen ajattelen. Se ei vaan itselläni toteudu. En näe että toteutuisi muillakaan. Harva töissä käyvä saa säästöön mitään. Vai olenko väärässä?

Ja hirveästi ei edes tarvitse yliampua, kun voi sanoa, että täällä otetaan velkaa jotta päästään käymään töissä.

Silti täällä hiljaa alistumaan tähän, ja hyväksytään tilanne. Selitykseksi usein annetaan että monilla on paljon huonommin. Naurettava selitys. Miten rahallinen tilanne voi paljon huonompi olla, kuin niin että joudut joka kuukausi ottamaan vähän takkiin kun käyt töissä?

Täällä halutaan hirveästi näyttää kuinka hyvin menee,siksi pitää olla ulkoisia merkkejä menestyksestä. Ja valittaa ei tietenkään saa, koska kaikki kritiikki otetaan niin, että olet köyhä ja huono kitisijä.

Minun mielestäni jonkun pitäisi alkaa sanomaan tämä ääneen. Ensimmäinen askel parempaan olisi koko systeemin muuttaminen työntekoa suosivaksi. Se ei tapahdu helpolla. Isoja asioita pitäisi muuttaa. Nyt mennään huonompaan suuntaan.

Toistaiseksi ei ole näkyny pohdintaa siitä, kuinka monen ihmisen pitää tulla toimeen yhden palkalla.

Huomasin keskituloisena palkansaajana elelevän kohtuu hyvin. Yksin pyöritän taloutta, velattomassa oktssä. Pari teiniä elätettävänä ja säästöön jää 2000 kuukaudessa. Kaksituhatta menee normaaliin elämiseen, jolla saan kyllä sen mitä tarvitsen, matkan, auton, hyvät ruuat, teineille vaatteet. Nettona saan 4000. En mä tiedä, mitä mä tarvitsisin lisää tai mihin edes kuluttaisin enemmän. Matkoja teen sen mitä haluan, teinit tienaa omat käyttörahansa. Vaatteet, koti ja ruoka kuluu minun pussistani.