onko teidän kissat kilttejä?

Meillä on ollut lapsuudenkoti ja nykyinen koti mukaanluettuna ainakin 12-13 kissaa ja muutama on ollut sellainen ärhäkämpi luonteeltaan. Ei niistä oikein voi etukäteen tietää ja tokihan kasvatus muokkaa kissan luonnetta, mutta kaikista ei tule kilttiksiä parhaallakaan kasvatuksella.

On, ihan maailman kilteimpiä. Mutta paljon riippuu siitä, mistä sen kissan otat. Eli kuinka hyvin se on pentuvaiheessa (14-viikkoiseksi asti) totutettu kaikkeen mahdolliseen. Jos tuo totutusvaihe on tehty hyvin ja kissa on saanut hyviä kokemuksia lapsista ja ihmisistä ja hoitotoimenpiteistä, ja on saanut kasvaa tarpeeksi pitkään emonsa kanssa, todennäköisyys millekään käytösongelmille on pieni. Jos kissa puolestaan pentuna on saanut huonoja kokemuksia esim. lasten kanssa olemisesta (esim. lapsen on annettu "kiusata" kissa tai käsitellä sitä varomattomasti tai pelotella sitä) tai sillä ei ole ollut tarpeeksi ihmiskontakteja tai se on vieroitettu liian nuorena, voi olla isokin riski, ettei se sovi lapsiperheeseentai oikein mihinkään perheeseen ongelmitta.

Ja toki tuurillakin on osansa eli kissoissakin on ihan syntyjään eriluonteisia. Meidän herrat ovat tosiaan ihan tosi kilttejä ja sosiaalisia, mutta ne onkin otettu vastuuliselta tyypiltä, joka sosiaalisti ne kunnolla ja luovutti vasta 14 viikkoisina. Ja meillä on vielä ollut hyvä tuuri, eikä mitään ikäviä sattumuksia koskaan ole ollut lasten tai koirienkaan kanssa, mistä olisi voinut jäädä kissoille pelkotiloja. Yleensäkään ne kissat eivät hyökkäile ilkeyttään tai kus'päisyyttään tai aggresiivisyyttään, vaan siksi, että ne pelkäävät ja puolustautuvat hädissään. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut lapsuudenkoti ja nykyinen koti mukaanluettuna ainakin 12-13 kissaa ja muutama on ollut sellainen ärhäkämpi luonteeltaan. Ei niistä oikein voi etukäteen tietää ja tokihan kasvatus muokkaa kissan luonnetta, mutta kaikista ei tule kilttiksiä parhaallakaan kasvatuksella.

Ihan mielenkiinnosta, miten tällaista voimakasluontoista kissaa käsitellään? Niitäkin on varmaan pakko madottaa, joskus pestä jne.

Melkeempä varmempaa ottaa aikuinen kissa, sellanen joka on tottunut lapsiin, kissan pennuista ei ikinä tiedä, millasia niistä tulee🐈

Ovat, mutta niitä on kohdeltu koko elämänsä ajan hyvin ja hoidettu rakkaudella. 

Olen omistanut elämäni aikana monia kissoja, niin maatiaisia kuin rotukissojakin, ja yhtä lukuunottamatta ovat olleet kilttejä.

Se yksi oli päästään vialla jotenkin, oli pakko lopettaa kun hyökki päin arvaamatta ja repi ja raapi ja puri ihan hullunkiilto silmissään.

Kuulin myöhemmin että saman pentueen muillakin pennuilla oli ollut samoja ongelmia. Oli navettakissanpentu, mutta se ei käytöstä selitä koska mulla on ollut myös muita navettakissan pentuja jotka ovat olleet kilttejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut lapsuudenkoti ja nykyinen koti mukaanluettuna ainakin 12-13 kissaa ja muutama on ollut sellainen ärhäkämpi luonteeltaan. Ei niistä oikein voi etukäteen tietää ja tokihan kasvatus muokkaa kissan luonnetta, mutta kaikista ei tule kilttiksiä parhaallakaan kasvatuksella.

Ihan mielenkiinnosta, miten tällaista voimakasluontoista kissaa käsitellään? Niitäkin on varmaan pakko madottaa, joskus pestä jne.

Itselle ei ole tullut vastaan 7- ja 6-vuotiaiden kissojen kanssa kertaakaan tilannetta, jossa ne olisi pitänyt pestä. Kissa pesee itsensä, jos se nyt ei satu ihan johonkin lantasankoon putoamaan. Lääkkeen antaminen kissalle sitten on ihan oma juttunsa, vaikka kissa olisi kilttikin. Osa tottuu siihenkin aika hyvin, osa ei suostu ottamaan sitten millään. Hommaan on apuvälineitä ja kissan voi kääriä esim. pyhkeeseen, mutta haastavaa se voi olla silti.

Kissoja on erilaisia niin kuin on ihmisiäkin. Jos haluaa pelata varman päälle lapsiperheessä ottakaa aikuinen kissa, jonka luonne on jo tunnettu ja rauhallisuus taattu. Allergisia koteja varmasti riittää, joissa kissa on tottunut lapsiin, sille etsitään uutta kotia  ja se pärjää uudessa kodissa uusien lasten kanssa.

Rauhallinenkin kissa voi puraista, raapaista, hermostua, joten tärkeää on jo kissaa ottaessa päättää, että vahinkoja voi kissallakin sattua. Tärkeintä on vanhempien ymmärtää kissan luonnetta ja käytöstä. Yksi kissan raapaisu ei tee siitä häiriintynyttä ja joka pitää viedä heti pois. Lapsetkin täytyy opettaa vastuuntuntoiseksi ja selvittää, miksi kissa suuttui. Yhteistä elämää opetellaan yhdessä.

Menkää jonnekin eläinsuojeluyhdistykseen tutustumaan kissoihin. Tai jonnekin tuttavaperheeseen. Lapsille suurin pettymys kissoissa on se, että kissa on itsenäinen ja siitä ei saa kaveria samalla tavalla kuin koirasta voi saada.

Meidän kissat on aina ollu kilttejä ainaki ihmisiä kohtaan, sohvat, tapeetit ym ne tuhos pentuna😽

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut lapsuudenkoti ja nykyinen koti mukaanluettuna ainakin 12-13 kissaa ja muutama on ollut sellainen ärhäkämpi luonteeltaan. Ei niistä oikein voi etukäteen tietää ja tokihan kasvatus muokkaa kissan luonnetta, mutta kaikista ei tule kilttiksiä parhaallakaan kasvatuksella.

Ihan mielenkiinnosta, miten tällaista voimakasluontoista kissaa käsitellään? Niitäkin on varmaan pakko madottaa, joskus pestä jne.

Jos on halua maksaa ne kaikki voi hoidella eläinlääkärillä ja erilaisia pesu-ja turkinhoitopalveluja tuottavilta yrittäjiltä. Aina ei kannata yrittää yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Kissoja on erilaisia niin kuin on ihmisiäkin. Jos haluaa pelata varman päälle lapsiperheessä ottakaa aikuinen kissa, jonka luonne on jo tunnettu ja rauhallisuus taattu. Allergisia koteja varmasti riittää, joissa kissa on tottunut lapsiin, sille etsitään uutta kotia  ja se pärjää uudessa kodissa uusien lasten kanssa.

Rauhallinenkin kissa voi puraista, raapaista, hermostua, joten tärkeää on jo kissaa ottaessa päättää, että vahinkoja voi kissallakin sattua. Tärkeintä on vanhempien ymmärtää kissan luonnetta ja käytöstä. Yksi kissan raapaisu ei tee siitä häiriintynyttä ja joka pitää viedä heti pois. Lapsetkin täytyy opettaa vastuuntuntoiseksi ja selvittää, miksi kissa suuttui. Yhteistä elämää opetellaan yhdessä.

Menkää jonnekin eläinsuojeluyhdistykseen tutustumaan kissoihin. Tai jonnekin tuttavaperheeseen. Lapsille suurin pettymys kissoissa on se, että kissa on itsenäinen ja siitä ei saa kaveria samalla tavalla kuin koirasta voi saada.

 

Ei välttämättä saa kyllä koirastakaan, etenkään jos se ei ole mikään paimenrotuinen joka haluaa vahtia koko laumaa. Seurakoirat kyllä tuntuu viihtyvän vaan sen henkilön kanssa, joka mielletään lauman pomoksi.

mene nyt sinä sairas kissavihaaja vaikka venäjälle :D

Videohullu saapui pilaamaan ketjun. Tekee samaa myös nato-kriittisissä ketjuissa.

Oma kissani on tosi kiltti ja  niin  oli aiemminkin. Molemmat samaa rotua.  Tykkää olla ihmisen lähellä, ei ole raapinut huonekaluja tai tapetteja vaan omia raapimakalusteitaan.  Pentuna oli vilkkaampi, muttei silloinkaan mikään riiviö.  

Surullinen on elämä ihmisellä joka spämmii videoita. Millainenkohan lapsuus tolla oli? Tuskin mikään kovin hyvä. Varmaan asui jossain mörskässä keskellä ei mitään, vanhempansa varmaan olivat sukua keskenään.

On kiltti. Ei ole ikinä tuhonnut mitään, saa silittää kaikkialta ei pure eikä kynsi, mitä nyt joskus harvoin on pientä näykkimistä hellyysagressiona. Arvaamattomia lapsia väistää eikä jää niiden revittäväksi ja riepoteltavaksi.

Pitäis kieltää noi videot täällä, ärsyttävää😡

Sellaisella kissalla ei tee yhtikäs mitään, joka silityksen jälkeen alkaa yhtäkkiä raapia.

Olen kuullut, että sitä voi kutsua hellyysähkyksi.

Mielestäni tuollainen kissa tulee lopettaa. Jos itse kohtelee kissaa hyvin, niin sen kissan kyllä kuuluu olla raapimatta ja purematta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut lapsuudenkoti ja nykyinen koti mukaanluettuna ainakin 12-13 kissaa ja muutama on ollut sellainen ärhäkämpi luonteeltaan. Ei niistä oikein voi etukäteen tietää ja tokihan kasvatus muokkaa kissan luonnetta, mutta kaikista ei tule kilttiksiä parhaallakaan kasvatuksella.

Ihan mielenkiinnosta, miten tällaista voimakasluontoista kissaa käsitellään? Niitäkin on varmaan pakko madottaa, joskus pestä jne.

Itselle ei ole tullut vastaan 7- ja 6-vuotiaiden kissojen kanssa kertaakaan tilannetta, jossa ne olisi pitänyt pestä. Kissa pesee itsensä, jos se nyt ei satu ihan johonkin lantasankoon putoamaan. Lääkkeen antaminen kissalle sitten on ihan oma juttunsa, vaikka kissa olisi kilttikin. Osa tottuu siihenkin aika hyvin, osa ei suostu ottamaan sitten millään. Hommaan on apuvälineitä ja kissan voi kääriä esim. pyhkeeseen, mutta haastavaa se voi olla silti.

Joitain rotuja on pestävä esim. Sfinx. Ja mun maatiaiskissakin oli kerran pestävä kun se sai sotkettua itsensä nokeen.

Sanoma palkitsee pian videohäirikön poistamalla videoiden sijaan koko ketjun.