onko teidän kissat kilttejä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut lapsuudenkoti ja nykyinen koti mukaanluettuna ainakin 12-13 kissaa ja muutama on ollut sellainen ärhäkämpi luonteeltaan. Ei niistä oikein voi etukäteen tietää ja tokihan kasvatus muokkaa kissan luonnetta, mutta kaikista ei tule kilttiksiä parhaallakaan kasvatuksella.

Ihan mielenkiinnosta, miten tällaista voimakasluontoista kissaa käsitellään? Niitäkin on varmaan pakko madottaa, joskus pestä jne.

Itselle ei ole tullut vastaan 7- ja 6-vuotiaiden kissojen kanssa kertaakaan tilannetta, jossa ne olisi pitänyt pestä. Kissa pesee itsensä, jos se nyt ei satu ihan johonkin lantasankoon putoamaan. Lääkkeen antaminen kissalle sitten on ihan oma juttunsa, vaikka kissa olisi kilttikin. Osa tottuu siihenkin aika hyvin, osa ei suostu ottamaan sitten millään. Hommaan on apuvälineitä ja kissan voi kääriä esim. pyhkeeseen, mutta haastavaa se voi olla silti.

Joitain rotuja on pestävä esim. Sfinx. Ja mun maatiaiskissakin oli kerran pestävä kun se sai sotkettua itsensä nokeen.

Meillä on jouduttu välillä pesemään pitkäkarvaisten kissojen takapuolia, kun ovat saaneet sotkettua perskarvoituksensa ulosteeseen. Aika usein kyllä ajellaan trimmerillä karvaa lyhyemmäksi pesuhommia välttääksemme.

Vierailija kirjoitti:

Pitäis kieltää noi videot täällä, ärsyttävää😡

Miten olis jos kävis ilmiantamassa youtubessa nuo videot, niin niitä ei voisi enää tänne linkata?

Tuonne youtubeen pitäisi ensin kyllä kirjautua, itselläni ei ole sinne tiliä.

Onneksi tiedän foorumin, jonne videohullu ei varmasti osaa. :D kaikenlaisia oksettavia, arvottomia ihmisiä sitä onkaan. Varmaan joku venäjän trolli muutenkin.

Minulla on ollut aikuisiällä kaksi kissaa, ja molemmat kilttejä. Toinen oli oikein kunnon sylivauva, toinen on hieman arka mutta kuitenkin kiltti ja tykkää olla valittujen ihmisten lähellä. Yhtään ilkeää kissaa ei ollut lapsuudenkodissanikaan, toki jokainen kissa voi käyttäytyä "huonosti" jos sitä kohdellaan huonosti. Mutta se ei ole mikään luonnepiirre. Toki varmasti on olemassa kissoja, jotka lähtökohtaisesti eivät pidä mistään kontaktista ja purkavat sen rumasti.

Menkää youtubeen joukolla ilmiantamaan nuo videot.

Vierailija kirjoitti:

Kissoja on erilaisia niin kuin on ihmisiäkin. Jos haluaa pelata varman päälle lapsiperheessä ottakaa aikuinen kissa, jonka luonne on jo tunnettu ja rauhallisuus taattu. Allergisia koteja varmasti riittää, joissa kissa on tottunut lapsiin, sille etsitään uutta kotia  ja se pärjää uudessa kodissa uusien lasten kanssa.

Rauhallinenkin kissa voi puraista, raapaista, hermostua, joten tärkeää on jo kissaa ottaessa päättää, että vahinkoja voi kissallakin sattua. Tärkeintä on vanhempien ymmärtää kissan luonnetta ja käytöstä. Yksi kissan raapaisu ei tee siitä häiriintynyttä ja joka pitää viedä heti pois. Lapsetkin täytyy opettaa vastuuntuntoiseksi ja selvittää, miksi kissa suuttui. Yhteistä elämää opetellaan yhdessä.

Menkää jonnekin eläinsuojeluyhdistykseen tutustumaan kissoihin. Tai jonnekin tuttavaperheeseen. Lapsille suurin pettymys kissoissa on se, että kissa on itsenäinen ja siitä ei saa kaveria samalla tavalla kuin koirasta voi saada.

 

Tuokin kyllä riippuu ihan kissasta ja esim. sen rodusta sekä yksilöstä. Meidän kissamme voisivat välillä olla vähän itsenäisempiäkin, eivätkä koko ajan pyöriä jaloissa ja osallistua kaikkeen ja mönkiä syliin (no eivät voisi oikeasti, koska ovat ihania juuri tuollaisenaan). Mutta jos ei ole jo varmuudella päättänyt, että haluaa maatiaiskissan tai antaa kodin koditomalle, lapsiperheeseen hyvä ratkaisu voi olla myös rotukissa, jonka luonne ja mm. juuri tuo ihmissosiaalisuus on jo aika hyvin tiedossa pennusta asti. Eli jos toiveissa olisi sellainen sosiaalinen ja osallistuva kissa, josta olisi lapsille leikkikaveriksi, vaikka kissaliiton sivuilta voi katsoa rotukuvauksista, mikä rotu voisi sopia parhaiten. https://www.kissaliitto.fi/kissarodut

Olen kasvattanut useamman pentueen ja yrittänyt etsiä aina sopivimman perheen kullekin pennulle. Pennut ovat yleensä erilaisia luonteeltaan. Samassa pentueessa voi olla yksi lössykkä, joka vaan haluaa köllötellä sylissä. Sitten sellainen, joka tykkää railakkaammista leikeistä ja haluaa oman koiran, jonka kanssa peuhata.

Yleensä joukossa yksi, jolla saalistusvaisto on voimakas ja tarvitsee pyyntityötä. Jostain näkee, että pitää erityisen paljon toisten kissojen seurasta, toinen on itsenäisempi ja viihtyy yksin. Joku on rauhallinen, joku kiipeää kirjaimellisesti seinille. Joku pomottaa kaikkia, joku huolehtii ja osoittaa hellyyttä. Kaikki yhtä ihania, mutta pitää löytää oikea match.

Jos olisin hankkimassa kissaa, niin etsisin ilmoituksen/kasvattajan joka tuntee pennut ja osaa kuvailla niiden luonnetta. Jos ilmoituksessa vaan 'myydään 2 urospentua', niin jättäisin väliin.

Meillä nuo lössykät ovat enimmäkseen olleet pentueen suurikokoisimpia poikia. Lapsiperheelle siis valitsisin tuollaisen rauhallisen lössykän joka tykkää olla sylissä ja osoittaa hellyyttä ja jolla on heikko saalistusvietti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut lapsuudenkoti ja nykyinen koti mukaanluettuna ainakin 12-13 kissaa ja muutama on ollut sellainen ärhäkämpi luonteeltaan. Ei niistä oikein voi etukäteen tietää ja tokihan kasvatus muokkaa kissan luonnetta, mutta kaikista ei tule kilttiksiä parhaallakaan kasvatuksella.

Ihan mielenkiinnosta, miten tällaista voimakasluontoista kissaa käsitellään? Niitäkin on varmaan pakko madottaa, joskus pestä jne.

Kissa on siisti eläin, todella harvoin tarvitsee pestä. Meillä tosin eräs kissa tykkäsi vedestä, leikki mielellään valuvan vesihanan alla. Oli muutenkin "hullunrohkea", hätisti naapurin kissan ja isotkin koirat pois kotipihasta. Oman koiran ja lasten kanssa tuli hyvin toimeen. Toiset kissat ovat arempia vieraita kohtaan.

Lääkkeiden antaminen voi olla vaikeaa, jos on nirsompi kissa. Lääkkeen voi yrittää piilottaa jonkun herkun sisään. Nykyisin on onneksi nestemäistä matolääkettä, jota laitetaan iholle.

Kissat on, muija ei.

Meillä on kaksi rotukissaa, jotka tykkäävät lapsistamme suuresti (kissat oli jo ennen lapsia, tottuivat hyvin nopeasti vauvoihin ja lapsiin), ja ne ovat tosi kilttejä! Ihanan lupsakoita, joten jos lapsiperheeseen mietit kissaa, niin mieti millaista aktiivisuustasoa haluaisit, vai vaan lupsakkaa sylikissaa. Kaikenlaista löytyy. Meillä siis siperiankissoja, ovat lupsakoita rapsutettavia ja leikkisiäkin mutta ei sentään mitään bengaleita aktiivisuudessaan.

Toisin kuin luullaan, niin kissaakin voi kouluttaa. Meidän kissat osaa antaa tassun, ylävitosen, soittaa soittokelloa, eivät mene pöydille, eivätkä raavi tai pure ihmisiä, tulevat kutsuttaessa, noutavat hiirilelua kun sitä heittää.. Nämä kaikki on koulutuksen ansiota, temput toki aktivoi aivoja muuten, mutta koulutus erheen sattuessa on mielestäni tärkeää myös kissojen kanssa. Ystävieni maatiaiskissat ovat saaneet elää aika vapaasti ja niiltä saattaa kynsistä tulla yllättäenkin jos ei haluakaan rapsutuksia. Kissoillakin on hierarkia ja nokkimisjärjestys, monet vaan ei tunnu asettavan niitä rajoja ihmisen ja kissan välille, että kuka määrää. 

En ole koskaan joutunut pesemään kissojani, paitsi toisen pyllyä jos on jäänyt kakkaa (pitkäkarvaisten ongelma jos on jostain syystä ollut vatsa löysällä). Mutta ne kerrat on tosi harvassa.

Ei raavi eikä pure eli on kiltti. 

Kissaa ei tarvi kun kerran vetää hännästä niin se menee loppuikänsä lasta karkuun, lisäksi tulee stressi sekä kissoille että koirillekin, pentuaika pitäisi olla rauhallista aikaa ja varsinkin elimen antaa AINA nukkua rauhassa, kerran kun häiritset ja se säikähtää niin se on siinä, alkaa pelot ja sisälle pissaukset. Lelukissa ja lelukoira ovat sopivia jos ei ole mitään kokemusta eläimistä. Vanhemmat eivät ehdi koko ajan katsoa perään.