Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tiedättekö miltä tuntuu olla ihastunut mieheen, jota ei voi koskaan saavuttaa?
16.10.2022 |
Toisten huomio tuntuu toissijaiselta, kun ei saa huomiota siltä, jolta sitä eniten haluaisi. Ongelmani on se, että, vaikka en saa tältä mieheltä haluamaani huomiota, en voi silti unohtaa häntä ja katsella muita miehiä. Tavallaan en halua muita ja sivuutan täysin muiden miesten huomiointi yritykset. Baarissakin, jos minulta joku mies kysyy olenko sinkku niin vastaan, että olen, mutta mielessäni on tietty henkilö ja työnnän näin kaikki muut pois luotani.
Miten ihminen voi olla tällainen? Miten tunteet saa kuoletettua sellaista kohtaan, jolta ei saa vastakaikua?
Kommentit (54)
Tiedän valitettavasti. Ihastuin palavasti vuonna 2015 ja mies teki selväksi ettei halua musta mitään. Ei olla vuosiin edes nähty/oltu yhteyksissä mutta en ole tuon jälkeen ihastunut keneenkään, vertaan kaikkia miehiä tuohon ihastukseeni. En näe itseäni kenenkään muun kanssa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi voi. Sitten kun sen Jyrkinsä tai Trevorinsa saa, ei mene kauaakaan kun huomaa tyypin olevan täysdaiju ja sen hiki ja pierukin haisee poikkeuksellisen kuvottavalle. Puhumattakaan sen tavasta soittaa juuri kiihottumisesi hetkellä äidilleen ja lässyttää tälle pikkupoikajuttujaan. Sitäpaitsi se myrkynvihreä matto ei tule poistumaan olohuoneen lattiasta.
Voit haluta geenejä. Järjellä ajateltuna ei kukaan terve voi haluta olla sellaisen kanssa, joka ei huomioi häntä. Arjessa kärsisi päivittäin asiasta.
Kyse on omasta tavoitteesta, jossa toinen toimii välikappaleena. Oman ihastuksen saaminen voi tuntua päämäärältä mutta sen jälkeen päämääränä on yleensä rakastettuna oleminen ja toisen saaminen tekemään asioita.
Joku voi haluta lapsen. Miksei silloin kysy suoraan saako sukusoluja?
Vierailija kirjoitti:
Voi voi. Sitten kun sen Jyrkinsä tai Trevorinsa saa, ei mene kauaakaan kun huomaa tyypin olevan täysdaiju ja sen hiki ja pierukin haisee poikkeuksellisen kuvottavalle. Puhumattakaan sen tavasta soittaa juuri kiihottumisesi hetkellä äidilleen ja lässyttää tälle pikkupoikajuttujaan. Sitäpaitsi se myrkynvihreä matto ei tule poistumaan olohuoneen lattiasta.
Trevor 🤣🤣
Keitähän nää Jyrki ja Trevor ovat... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse lienee hormonibiologiasta, ko. henkilö saa aivojen mielihyvähormonit liikkeelle ja tunteet lämpenemään. Nainen joutuu koukkuun, josta irrottautuminen on todella vaikeaa. Mutta kuten joku jo mainitsi, tuskin 10v päästä enää tuntuu miltään. Muutama tällainen tapaus ollut elämässä enkä tiedä mitään raastavampaa kuin olla ihastunut henkilöön, joka ei halua minua 😔
Juu.
Semmost se elämä on rumana suomalaisena miehenä: kaikki kelpais, mut ei toisille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavoittamattomia haaveilevat av-Inkerit, tulette saamaan rangaistuksen haihatteluistanne. Rangaistus on se että tulette saamaan halujenne kohteen. Muutaman vuoden kuluttua ymmärrätte että kyseessä oli nimenomaan rangaistus, ei palkinto....
Tiedän. Se on ihana, mutta samalla tuskainen ja ahdistava tunne. Monesti ajattelen, että antaisin mitä vaan, jos saisin vielä tavata hänet. Edes jutella hetken, kenties pitää häntä kädestä, ehkä jopa halata. Kertoa että pidän hänestä. Jos tuon saisin tehdä, en enää muuta tarvitsisi tai pyytäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkilö joka ei halunnut minua on nykyisin kalju ja isomahainen äijä.
Tyttöystävät ovat edelleen nuoria.
Eivät mitään kaunottaria mutta nuoria.
Omalla rakkaalla tuuheat hiukset ja kiinteä kroppa...muistan silti mitä tunsin , mutta nykyään on eri ihminen...se.monen kulahtanut läs.ki.n55v
Vierailija kirjoitti:
Tiedän. Se on ihana, mutta samalla tuskainen ja ahdistava tunne. Monesti ajattelen, että antaisin mitä vaan, jos saisin vielä tavata hänet. Edes jutella hetken, kenties pitää häntä kädestä, ehkä jopa halata. Kertoa että pidän hänestä. Jos tuon saisin tehdä, en enää muuta tarvitsisi tai pyytäisi.
Se vanhenee ja lihoo...älä vaivaudu..teinikö olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän. Se on ihana, mutta samalla tuskainen ja ahdistava tunne. Monesti ajattelen, että antaisin mitä vaan, jos saisin vielä tavata hänet. Edes jutella hetken, kenties pitää häntä kädestä, ehkä jopa halata. Kertoa että pidän hänestä. Jos tuon saisin tehdä, en enää muuta tarvitsisi tai pyytäisi.
Se vanhenee ja lihoo...älä vaivaudu..teinikö olet?
En ole teini vaan ihastunut/rakastunut. Teini olen ollut noin 20 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Kyse lienee hormonibiologiasta, ko. henkilö saa aivojen mielihyvähormonit liikkeelle ja tunteet lämpenemään. Nainen joutuu koukkuun, josta irrottautuminen on todella vaikeaa. Mutta kuten joku jo mainitsi, tuskin 10v päästä enää tuntuu miltään. Muutama tällainen tapaus ollut elämässä enkä tiedä mitään raastavampaa kuin olla ihastunut henkilöön, joka ei halua minua 😔
Olla ihastunut henkilöön, joka on myös ihastunut sinuun ja tiedät sen, mutta et voi tehdä asialle mitään, koska toinen tai molemmat ovat varattuja?
Mut onneksi nuo tunteet menee jossain vaiheessa ohi, kuten sanoit.
Alue: Aihe vapaa
Suosittelen terapiaa, ihan oikeasti. Ei siksi että olisit pöpi. Vaan siihen on olemassa ihan syyt, miksi jumahtaa tuolla lailla johonkin. Terapiassa saisit avattua asiaa itsellesi ja asioiden työstämisen myötä päästä tyypistä yli. Sen sijaan että tuhlaat koko elämääsi haavekuvaan jostain, mikä ei ole todellista.
Asiathan ei tuossa oikeasti liity siihen tunteiden kohteeseen mitenkään, vaan meihin itseemme ja siihen millaisia tunteita ja miksi projisoimme toiseen.