Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi moni haluaa niin pakkomielteisesti lapsen, että on valmis vaikka adoptoimaan?
16.10.2022 |
Tätä en ole koskaan tajunnut enkä luultavasti koskaan tajua.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Monestihan sairaalassa synnytyksen jälkeen lapsi on vaihtunut ja äiti on tietämättään kasvattanut jonkun toisen lasta. Ja silti pitänyt omanaan.
Järkyttävä tilanne, mutta halusin vaan viitata siihen, kuinka ei sillä onko itse tehty vai ei aina ole merkitystä, jos vaan haluaa lapsen, jota rakastaa ja jonka kasvua saa tukea.
No ihan eri asiat. Adoptiolapsesta tietää että se ei ole biologisesti oma. Sairaalassa vahingossa vaihtuneesta ei tiedä ja luulee kasvattavansa biologista lastaan. Ei näitä voi verrata toisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sijoitus lapsesta tienaa 2000 per kpl netto. Tutulla on 3 lasta niin ei tarvitse käydä töissä.
No työtä se on sekin. Melkoisen sitovaa, päivin ja öin, lomalle lähtö hankalaa ja muuttaakaan ei saa vapaasti.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä ymmärtänyt adoptiota ihmettelevien logiikkaa, että vain biologisesti sukua olevaa ihmistä voisi rakastaa.
Onko puolisonkin oltava jotain biologista sukua, että voi rakastaa?
Ne on näitä "Mitä serkumpi, sen herkumpi" - linjan kannattajia. Ja sen huomaa. Jälkeläisistä nimittäin.
Vierailija kirjoitti:
Aikuisena adoptoituna jaksaa niin lämmittää mieltä nämä jutut.
Ja uskokaa pois, ap:n kaltaisia ihmisiä löytyy tästä maasta jonkin verran. Osa ihan tulee toteamaan päin naamaa että sinä se olet tuollainen adoptiolapsi, teistä ei koskaan tiedä.
Ikävää että vieläkin on tuollaisia asenteita ja ennakkoluuloja. Luulin että nykyisin oli paremmin kuin 80-luvulla jolloin oman lapseni päivähoitopaikassa oli tummaihoinen lapsi hoidossa. Olin nähnyt vain lapsen isän joka oli kantasuomalainen. Kysyin hoitajalta onko lapsen äiti ulkomaalainen. Hoitaja supisi kuiskaten että ei ole ulkomaalainen, lapsi on adoptoitu. Ihmettelin salailevaa asennetta enkä mennyt mukaan supinaan ja kuiskailuun vaan totesin reippaalla äänellä että sehän on hienoa että ovat onnistuneet adoptoimaan kun adoptiolapsen saaminen on niin vaikeaa.
Mainitsen vielä että 80-luvulla ei Suomessa ollut pahemmin tummaihoisia ihmisiä, siksi kysyin asiasta. Nykyisin ihan eri asia, voisi melkein käydä rasismista jos kiinnittää huomiota ihonväriin.
Vierailija kirjoitti:
Lapsia yleensäkin on helppo rakastaa, he ovat viattomia ja rakastettavia.
Päinvastoin! Lapset ovat vailla moraalia ja empatiaa (koska niitä ei ole vielä kehittynyt, tämä on ihan fakta), ovat hyvin tarvitsevia mutta eivät juuri anna mitään takaisin, ovat erittäin itsekkäitä, eivät osaa vielä tehdä osuuttaan kotitöistä, pienillä lapsilla ei oikein vielä ole edes persoonallisuutta, jne jne. Lapsia on hyvin vaikea rakastaa tai edes sietää, jos ei sitä biologian sanelemaa "pakkoa/painetta" siihen ole.
Kukaan ei sietäisi aikuista joka käyttäytyy kuin lapsi, eikä se käytös ole lapsessa yhtään sen siedettävänpää kun asiaa ajattelee kylmän loogisesti ja pelkäämättä tabuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon ihmetellyt miksu kukaan haluaa koiraa. Ne haisee ja pitää viedä ulos joka päivä. Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa.
Kun muksu on tänne tuotettu, hän vanhempana huomaa myös maamme sukupuuttokehityksen.
Kun han on n. 20 vuotias, hån huomaa jo suomalaisten huvenneen huomattavasti. -Suomea osatessaan myös hän oppii luukulla asioinnin. Jos hän jää tänne pitkäksi aikaa, niin hän voi seurata suomen sammumista.
Jos hän jää tanne varsin pitkäksi aikaa, niin hän ei jää tänne. Hän poistuu rappion tultua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset haluavat mitään tässä elämässä? Varmaan samasta syystä.
Ventovieraan lapsen kasvattaminen on eri kokoluokan asia.
Miten pystyit käymään koulussa tai töissä ja tutustumaan ventovieraisiin?
Adoptiossa lapsi otetaan omaksi. Miten olisi siis mahdollista, että adoptoitu lapsi ei olisi oma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Satu Taiveahon pakonomainen tarve saada lapsi minua ihmetyttää. Hän kävi raskaissa lapsettomuushoidoissa ja muutenkin kävi raskaan tien tullakseen äidiksi. Nyt kun sai sijaislapset, menee sekopäisenä paikasta toiseen, eikä pyri rauhoittamaan lasten elämää Olisi ollut ilman lapsia, niin olisi voinut vaihtaa työtä, kotikaupunkia ja miestä joka kuukausi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset haluavat mitään tässä elämässä? Varmaan samasta syystä.
Ventovieraan lapsen kasvattaminen on eri kokoluokan asia.
Rakkaus ei ole vain biologiaa, en ymmärrä adoption halveksujia. On hienoa että joku haluaa huolehtia lapsesta ja kasvattaa omanaan. Ja varmaan se lapsikin pitää äitinään/isänään ennemmin sitä joka on ollut hänen vierellään kaikki vuodet, kuin jotain ventovierasta, joka on hänelle biologisesti sukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ventovieras uusi tyyppihän se biologinen lapsikin aluksi on.
Se on kuitenkin kasvanut äidin kohdussa, joten tunneside on usein valmiiksi jo vahva. Ja mistä sitä tietää, vaikka adoptoidulla lapsella olisi psykopaatti- tai yhdyssanavammageenit? Kiva sitten lukea lapusta, miten adoptoitu meni "polku pyörällä" kouluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset haluavat mitään tässä elämässä? Varmaan samasta syystä.
Ventovieraan lapsen kasvattaminen on eri kokoluokan asia.
Miten pystyit käymään koulussa tai töissä ja tutustumaan ventovieraisiin?
Ai että miten hyvä kysymys. Onko sinulla tapana kasvattaa ja hoivata koulu- ja työkavereitasi?
Alue: Aihe vapaa
Naurettavaa ja sitten hui kauhiaa kauhistelevat sydän sykkurällä kun on näitä jotka eivät osaa olla edes "kunnon" vanhempia lapsilleen. Tuollainen sädekehä pään päällä adoptoiva kun haluaisi niin kovasti antaa sen ihanan lämpimän kunnon kodin. Monet noista vaan katkeria mahoja ämmiä.