Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ylipainoiset sukulaiset vahtivat painoani ja syömisiäni
16.10.2022 |
Olen normaalipainoinen, painoindeksi noin 22. Olen joskus käväissyt lievän ylipainon puolella ja näyttänytkin melko tanakalta, mutta nykyään olen tyytyväinen painooni. Nyt ärsyttää, kun ylipainoiset läheiset, joilla molemmilla painoindeksi on yli 30, väittävät, etten syö tarpeeksi ja että olen liian laiha. Olen sanonut, että tämä ei pidä paikkaansa, mutta ei auta. Toisekseen koen loukkaavana, että he huomauttelevat asiasta. Minä en vahdi heidän syömisiään enkä huomauttele heidän ylipainostaan, vaikka toisella on jo diabeteskin ja toinen käyttää liikaa alkoholia eikä liiku ollenkaan.
Kohta en uskalla mennä samaan ruokapöytäänkään, koska en jaksa sitä tuputtamista. Pöytään ei saisi jättää mitään. Jälkiruoka on aina jotain tosi lihottavaa ja sitä on paljon. Kieltäytyminen tulkitaan syömättömyytenä, vaikka en yksinkertaisesti jaksaisi syödä niin paljon. Sitä paitsi tiedän lihovani, jos syön varomattomasti herkkuja. Ne maistuisivat itse asiassa liiankin hyvin. Sokeriarvoni olivat turhat korkeat, kun olin lievästi ylipainoinen, mutta kun nämä ihmiset vertaavat lukua omiinsa, se ei ole heistä mitään. Olen sanonut, etten halua elintasosairauksia ja lääkityksiä, mutta se menee kuin kuuroille korville.
Aikuisena sinkkuna ei ole kiva ajatella, että ainoat lähisukulaiseni täytyy kohta jättää väliin, esim. tulevana jouluna. Mutta mitä muuta tässä voi?
Kommentit (23)
Niin. Etkö sä nyt mitään syö? Kyllä sä syöt vähän. Pitää syödä.
En itsekään sano, että miksi syöt noin paljon. Pitäisi syödä vähemmän, kun ylipainoa. Vieläkö sä santsaat. Syöt aivan liikaa kulutukseesi nähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On minuakin syytetty laihuudesta, olen sanonut että lääkärin mukaan olen normaalipainoinen mutta hoikka, en siis laiha.
Alue: Aihe vapaa
Tämä ei toimi, koska he kyttäävät myös painoindeksiäni. Viimeksi kommentti oli, että olisi parempi olla hieman ylipainoinen. Selitin, että ei minun tapauksessani, koska minulla on kohonnut diabetesriski, mutta eipä se mitään auttanut. Kesällä taas, kun olin heillä muutaman päivän, he valittivat, etten ollut syönyt kaikkea, mitä minua varten oli hankittu. Ihan ystävällistä toki hankkia kaappi täyteen jotain, mutta sitten tuli moitteet, kun en ollut syönyt sitä kaikkea. En toki halua, että joudutaan pois heittämään, mutta heillä on melkein pakkomielle siitä, että kaikki on syötävä, mikä on varmaankin yksi syys siihen, että he ovat niin tukevia. Minulla puolestaan oli omiakin tuomisia, joten ruokaa oli todellakin enemmän kuin tarpeeksi.
Toisaalta kun olen maininnut, että alkoholin liikakäyttö on terveysriski (noista kahdesta toiselle), hän on vastannut vihaisesti tyyliin "jaaha" ja poistunut paikalta. Sitten hän on murjottanut hiljaisena. Luulisi siis ymmärtävän, ettei toisen syömisiin ja juomisiin puuttuminen tunnu mukavalta.