Miksi suomalaisten lapsiperheiden vanhempien suhteet ei kestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin yksittäinen ongelma varmasti päihdeongelmat. Niitä on Suomessa paljon.

Haluaako alapeukuttajat sanoa että päihdeongelmat ei ole yleisiä vai että ne ei ole syy eroihin vai että ne ei ole hyväksyttävä syy eroihin? Olen teidän kaikkien kanssa eri mieltä.

Jotkut nsiset tottuneet jo niin päihdeongelmaiseen puolisoonsa että mikäli aika jättää siitä, niin katselevat mieluummin samanlsisen tutun ja turvallisen tilalle.

Heistä raitis on jotenkin jopa epäilyttävä ja sellaisena vältettävä. Arki muuttuisi aivan liikaa sellaisen kanssa ja puolison hyysääminen ja huolehtiminen hänestä jäisi pois ja kun kuitenkin sellaiseen niinbjo tottunut.

Vierailija kirjoitti:

Tajusin vasta hiljattain, miksi jotkut aloittavat mykkäkoulun. Puoliso sanoi, että puhun liikaa. Olen aiemminkin yrittänyt vähentää puhumista, koska tiedän, että hän rasittuu, kun toinen puhuu. Nyt yritän puhua mahdollisimman vähän, mieluiten en mitään, ja mietin eroa.

Ollaan oltu yhdessä yli 15 vuotta.

Minun puolisoni sanoo, että puhun liian vähän. Minä rasitun, kun yritän keksiä väsyneenä tikusta aihetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajusin vasta hiljattain, miksi jotkut aloittavat mykkäkoulun. Puoliso sanoi, että puhun liikaa. Olen aiemminkin yrittänyt vähentää puhumista, koska tiedän, että hän rasittuu, kun toinen puhuu. Nyt yritän puhua mahdollisimman vähän, mieluiten en mitään, ja mietin eroa.

Ollaan oltu yhdessä yli 15 vuotta.

Minun puolisoni sanoo, että puhun liian vähän. Minä rasitun, kun yritän keksiä väsyneenä tikusta aihetta.

Puhu vaan samat arkipäiväisyydet ääneen mitä muutenkin höpöttelet itseksesi.

Päihteet, yleensä mies joka käyttää ja äiti eroaa kun haluaa suojella lapsia päihtyneeltä isältä.  

Äidit nykyään töissä, eivät jaksa lisäksi kotitöitä ja lastenhoitoa kun mies ei osallistu tai ei ainakaan tarpeeksi. 

Kun eroaa saa elatustuen/-avun ja yksinhuoltajakorotuksen lapsilisään ja asumistukea ja kotipalveluakin ehkä.

Jos mies hakee eroa, on hänellä jo uusi katsottuna lähes aina. Tosin yhden miehen tunnen joka haki eroa koska lasten äiti oli vaan kotona(lapset jo isompia) eikä lähtenyt töihin. Perheen elatus oli täysin isän vastuulla.

Vierailija kirjoitti:

Koska täällä on vanhemmilla taloudellinen vastuu puoliksi eli töitä yhtä paljon. Mutta lasten ja kodin hoito ei menekään puoliksi vaan usein mies yrittää luistaa näistä kokonaan. Monesti nainen on katsonut riippakiveä jo vuosikausia ja yrittänyt satoja kertoja korjata tilannetta.

Tämä. Meillä tämä oli tosi jo nähtävissä ennen lapsiakin, en vaan jotenkin nähnyt sitä, paitsi tietysti näin jälkikäteen.

Erilaiset arvot lastenkasvatuksessa. Toinen suuuuuri ongelma, joka tuli esille vasta lasten myötä.

Erilainen toive perheeltä ja parisuhteelta. Tämäkään ei selvinnyt ennen lapsia.

Mies halusi lapsia ja vaimon, mutta ei halunnut tehdä mitään kummankaan eteen vuosien edetessä.

Kaikesta keskusteltiin tietysti ennen avioliittoa ja lapsia, mutta mikään ei oikeasti ollutkaan niin.

Alun perin väärän ihmisen seuraan jäin johtuen omista vääristyneistä ajatusmalleista. Tällä yhdellä valinnalla on todella pitkät vaikutukset omaan elämään.

Vierailija kirjoitti:

Suhde jätetään täysin hoitamatta kun kaikki huomio keskitetään lapsiin. Sitten sinnitellään niin kauan kuin pystytään ja lopulta ei olla enää edes puheväleissä.

En usko, että miehet ikinä keskittävät kaiken huomionsa lapsiin tai perheeseensä. Heillä on luontainen kyky ja valta ottaa se oma aika vaikka yhden ristipääruuvin hakemisessa Motonetista.

Ei ole lastenhoitoapua. Järkyttävät vaatimuslistat vanhemmille vauvasta aikuisuuteen asti (neuvola, päiväkoti, koulu). Työelämä ei jousta yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heti kun tulee vastoinkäymisiä niin ero tulee. Haluttaisiin vaan sitä ihqu aikaa.

Usein kylläkin ero tulee jossain 15-20 vuoden kohdalla, joten voi olettaa ettei ole ensimmäinen vastoinkäyminen.

Itsekin erosin kun lapset oli teini-iässä, kun en enää vaan jaksanut tapella vielä kolmannen urpon epäkypsän mieslapsen kanssa. Ajan kanssa kun alaikäiset pojat kasvoivat aikuisemmiksi, aloin taas jaksaa sitä kolmattakin mieslasta, joka ihme kyllä erosta oppi tajuamaan, ettei hän ehkä olekaan maailman keskipiste.

Aika usein mies ei koskaan kasva aikuiseksi, vaan olettaa, että vaimo jaksaa aina huomioida hänet ensin ja pitää häntä kuin kukkaa kämmenellä, vaikka vaimo tajuaa, että lapset voivat oikeasti tarvita häntä enemmän, eikä voimia vaan ole määräänsä enempää.

Vierailija kirjoitti:

Uskon johtuvan siitä, että moni löytää kumppaninsa todella nuorena, siinä 20v korvilla. Ihminen on silloin ihan kesken eikä esimerkiksi omat arvot ole hahmottuneet. Niin nuorena on vaikea tietää, mitä kumppanilta haluaa. Usein kyseessä on myös ensimmäinen vakavampi seurustelusuhde, jolloin ei tiedä millaista yhdessäoleminen olisi muiden kanssa. Näistä syistä ihmiset luultavasti pariutuvat vääränlaisten ihmisten kanssa, joista sitten eroavat kun alkaa olla enemmän elämänkokemusta ja tietää, mitä elämältä ja kumppanilta haluaa. Luulen että saataisi kestävämpiä liittoja, jos 20-30 vuotiaana katseltaisi enemmän vaan ympärilleen ja tutustuttaisi itseensä. Tehtäisi lapset ja mentäisi naimisiin vasta 30-40 vuotiaana. Silloin tietysti voi olla vaikeampi tulla raskaaksi, mutta uskoisin, että niin saataisi kestävämpiä liittoja.

Samaa miettinyt. Ensin täytyisi tulla omaksi itsekseen, pystyä seisomaan omilla jaloillaan, ennen kuin on edellytyksiä arvioida puolisoa. Etenkin kilteiksi kasvatetut nuoret ovat sinisilmäisiä, niitä on kaiken maailman sekopäitten liian helppo vedättää. Kypsempänä pariutuessa se kilttikin toivottavasti näkisi vedätyksenkin helpommin, vähintäänkin huomaisi että vain teot merkitsee, ei puhe (jos toinen puhuu niiiin kauniita, mutta ei saa edes itse vietyä edes likapyykkejä pyykkikoriin, eikä tiskejä tiskikoneeseen, ja käyttäytyy kerta kaikkisen itsekkäästi, niin sellaisen kanssa ei pidä mennä yksiin).

Lisäksi, nykyään viihdemaailma tuputtaa sitä romanttisen rakkauden ihannetta joka tuutista. Nuorten tulisi tajuta, että puolison valinnassa tulee käyttää järkeäkin, ja paljon, etenkin jos on aikeissa hankkia lapsia. Naisilla hinku saada vauvoja himmentää usein järjen ääntä. Yksi vaihtoehto naiselle on hoitaa turvaverkko ja säästötili kuntoon, ja hankkia yksin perhe hedelmöityshoidoilla. Sen jälkeen voi katsella, löytyykö kunnollista aikuista miestä vierelle. Jos ei, niin ei sitten.

Nuoria kilttejä miehiä taas helposti vievät kaiken maailman hempukat ja munahaukat.

Olisi ehkä bisnesideaa järjestää teineille jotain kurssia parinvalinnasta. Ensin auttaa teiniä löytämään omat arvonsa, ja sen jälkeen opettaa arvioimaan kumppaniehdokkaiden sopivuutta. Lähipiiriä kun katson, niin tosi moni toistaa vanhempiensa liiton kaavaa (jotka ehkä toistivat omien vanhempiensa liiton kaavaa). Jos vanhemmilla on ollut huono liitto, nuoren täytyisi tunnistaa kaava ennen kumppaninvalintaa, jotta voisi rikkoa sen. Muuten sama huono parisuhteen malli periytyy sukupolvesta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heti kun tulee vastoinkäymisiä niin ero tulee. Haluttaisiin vaan sitä ihqu aikaa.

Kyllä elämästä kannattaa yrittää tehdä mahdollisimman mukavaa ja valita ympärilleen ihmisiä, jotka tuo hyvää oloa. Elän pitkässä parisuhteessa, jossa kaikki on ihqua. Kun on yhdessä ihmisen kanssa, jonka arvot vastaavat omia ja jolla on halua olla hyvä kumppani, niin elämä tuntuu kevyeltä.

Mitä iloa on parisuhteesta, jossa tehdään hartiavoimin töitä sen suhteen eteen ja mennään vaikka läpi harmaan kiven, kunhan ei erota? Ketä se palvelee?

Aina kun lukee tällaisia kirjoituksia, minulle tulee voimakas halua kuulla sen toisen puolison näkemys parisuhteensa tilasta. :D

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni vaihtoi minut toiseen 20 vuoden jälkeen. Koska sanoi löytäneensä sielunkumppaninsa.

Eli mikä meillä oli perimmäinen syy?

Luultavasti se nainen keksi tuon termin ja ujutti sitä miehelle. Olen aika varma.

Minä olen eri mieltä siitä, että nykyään erotaan liian helposti. Minusta ennemminkin mennään liian helpolla yhteen. Ei kunnolla mietitä ja keskustella, että ollaanko toisillemme sopivat. Pitäisi juurta jaksain käydä läpi sellaiset itselleen tärkeät asiat. En tätä nuorena itsekään ymmärtänyt vaan menin sen junan mukana, että pariutua pitää eikä saa olla liian ronkeli. Huonostihan siinä kävi.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen eri mieltä siitä, että nykyään erotaan liian helposti. Minusta ennemminkin mennään liian helpolla yhteen. Ei kunnolla mietitä ja keskustella, että ollaanko toisillemme sopivat. Pitäisi juurta jaksain käydä läpi sellaiset itselleen tärkeät asiat. En tätä nuorena itsekään ymmärtänyt vaan menin sen junan mukana, että pariutua pitää eikä saa olla liian ronkeli. Huonostihan siinä kävi.

Samaa mieltä sinun kanssasi. Ennen lasten hankkimistaä pitäisi erota helpommin tarvittaessa. Ja ennen yhteen menemistä täytyisi ottaa haltuun perustiedot narsismista, psykopaateista jne. luonnehäiriöisistä, niin että osaa nämä välttää.

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni vaihtoi minut toiseen 20 vuoden jälkeen. Koska sanoi löytäneensä sielunkumppaninsa.

Eli mikä meillä oli perimmäinen syy?

Sanavalinnasta päätelleen perimmäinen syy on miehen typeryys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen eri mieltä siitä, että nykyään erotaan liian helposti. Minusta ennemminkin mennään liian helpolla yhteen. Ei kunnolla mietitä ja keskustella, että ollaanko toisillemme sopivat. Pitäisi juurta jaksain käydä läpi sellaiset itselleen tärkeät asiat. En tätä nuorena itsekään ymmärtänyt vaan menin sen junan mukana, että pariutua pitää eikä saa olla liian ronkeli. Huonostihan siinä kävi.

Samaa mieltä sinun kanssasi. Ennen lasten hankkimistaä pitäisi erota helpommin tarvittaessa. Ja ennen yhteen menemistä täytyisi ottaa haltuun perustiedot narsismista, psykopaateista jne. luonnehäiriöisistä, niin että osaa nämä välttää.

Valitettavasti on mahdotonta tietää, millaista perhe-elämä on ennen kuin on sitä itse viettänyt. Ei kukaan voi tietää, miten pikkulapsiaika menee sen oman puolison kanssa, ellei kumpikin ole jo vähintään toisella kierroksella. Silti voi tulla yllätyksiä, esim. allerginen tai muuten huonouninen lapsi.

Miehet haluu seksiä - naiset ei. Siinä se suurin syy. Nykyään ero ei ole niin iso juttu, niin miehet ei jää kärvistelemään pihtaavan naisen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni vaihtoi minut toiseen 20 vuoden jälkeen. Koska sanoi löytäneensä sielunkumppaninsa.

Eli mikä meillä oli perimmäinen syy?

20 vuotta väärän ihmisen kanssa.

Mitä tämä kertookaan yhteiskunnastamme, että lasten koti rikotaan tämän vuoksi. Että joku on vain väärä.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni vaihtoi minut toiseen 20 vuoden jälkeen. Koska sanoi löytäneensä sielunkumppaninsa.

Eli mikä meillä oli perimmäinen syy?

20 vuotta väärän ihmisen kanssa.

Mitä tämä kertookaan yhteiskunnastamme, että lasten koti rikotaan tämän vuoksi. Että joku on vain väärä.

Eri

Yleensä kaikki ihmiset ovat lopulta vääriä. Itse tiedän yhden pariskunnan, joilla on jo täysi-ikäiset lapset ja vielä ovat yhdessä ja vaikuttavat onnellisilta. Vaimo on todella romanttinen ja mies puhuu vähän. Joskus hänen kanssaan yömyöhällä on keskusteltu siitäkin, että muitakin vaihtoehtoja olisi ollut, mutta ne eivät välttämättä olisi olleet parempia, vain erilaisia.

Hyväksyttävää ja taloudellisesti mahdollista lopettaa kotitalousorjana oleminen.

Suomalaiset ei eroa enempää, tai vähempää kuin muun maalaisetkaan. Googlatkaa vaikka divorce rate by country. Suomi on erotilastoista kaikista maailman maista aika lailla keskitasoa.