Kuinka monen mies ostelee lahjoja ja tekee yllätyksiä?

Ei kovinkaan usein, en pidä yllätyksistä enkä "turhista hömpötyksistä". Tämä lienee hänelle oikeasti helpotus vaikka siitä mariseekin, sillä on melko hajamielinen enkä usko että muistaisi mitään merkkipäiviä muutenkaan ajoissa.

Silloin joskus hyvin harvoin kun ostaa, on lahja sitten oikeasti ajatuksella valittu. Tämä on mielestäni ihan kiva kompromissi

Meillä järjestää ihäniä yllätyksiä ihan arjessa. On ruusunlehtiä ripoteltuna poluksi kynttilöin valaistuun makuuhuoneeseen, jossa odottaa sängyllä pukeutuneena naiseksi.

Synttärinä ja jouluna ostaa lahjan. Välillä menee vähän metsään, välillä osuu nappiin. Hellittelee joskus tekemällä asioita puolestani: välipalaa, ripustaa pesemäni pyykit, vaihtaa lakanat puolestani. Kukkia ostaa tosi harvoin. 21 yhteistä vuotta takana.

Vierailija kirjoitti:

Olemme sopineet, että emme osta lahjoja, ellei kyseessä ole jotkin pyöreät synttärit. Kummankin synttäreitä juhlistetaan aina syömällä ulkona tai hyvällä noutoruoalla; sankari valitsee paikan. Jos minulla on synttärit, saan kukkia parvekkeelle tai puutarhaan. Miehelleni hommaan synttäreinä vaatetta.

En todellakaan kaipaa materiaalisia lahjoja. Kaikki kivat menot suunnitellaan joka tapauksessa yhdessä, joten teatterit, ravintolat, keikat ja viikonloppureissut ovat kaikki yhteisen päätöksen takana.

Nyt en ymmärrä, nämä ulkona syömiset, kukat ja vaatteet, lahjojahan ne ovat. Onko näitä siis vain pyöreillä synttäreillä?

Juuri jotain tuollaista olisin odottanut tässä 11 kk suhteessa, edes jouluna ja syntymäpäivänä.

Että vaikka nakkikiskalla olisi tarjonnut porilaisen tms.

Missään ei ole käyty, mitään hän ei ole ostanut juuri minulle. Kukkia en edes halua, mutta siis jos vaikka se suklaalevy joskus, juuri minua ajatelleen, ja vain minulle.

Mun mies on surkea lahjojen kanssa, olen käytännössä saanyt lahjat kun täytin 40 ja 50v. 60v lahja oli reissulupaus minkä korona vei.

Meillä lahjat menee suunnilleen näin: ostettiin lomatalo, sehän nyt on monen vuoden lahja kummallekin.

Mä järjestin hänelle syntymäpäiväyllätyksiä ympäri maailmaa (ei pelkkiä lentolippuja ja hotellivarauksia), kahvitteluja ystävien kesken kotona jne mutta sittemmin lopettanut.

Toisaalta. En halua mitään krääsää, koruja tms ja olen tarkka rahoista joten siinä kai mun lahjuksen meni:)

Pientä kivaa sentään se että näin talvella saan kukkia joka lauantai.

Me ei pääsääntöisesti hoideta parisuhdetta tavaralla, mutta jos mulla on tarvis saada jotain, olen jo joutunut vähän toppuuttamaan - tyyliin mä haluaisin itsekin lähteä katsomaan niitä läppäreitä, jos et nyt tällä kertaa ostaisi yllärinä. Kukkia meillä ei voi olla kun mies itse on tosi allerginen. Sen sijaan mä tulen töistä lähes joka päivä valmiiseen ruokapöytään, mies keittää usein viikonloppuisin aamukahvit ja joskus kun olen herännyt myöhemmin, meille on laitettu aamupalaa valmiiksi, esim. tehty munakas tai keitetty puuro - pidän näistä molemmista. Syömässä käymiset ravintolassa pääasiassa järkkään minä, mies ehdottaa joskus mutta harvemmin. Joskus saattaa olla se ruoka jotain noutoruokaakin kun tulen töistä. 

Kasvoin perheessä, jossa isä muisti äitiä jatkuvasti kukilla, lahjoilla ja kivoilla yllätyksillä. Kurja kyllä, löysin itselleni miehen, joka ei ole kertaakaan lahjonut synttärinä, vuosipäivänä, äitienpäivänä tai jouluna. Kukkiakin olen saanut vain esikoisen synnyttyä. Välillä ottaa isosti päähän, itse kun muistan häntä lahjoin kyseisinä päivinä.