Kuinka monen mies ostelee lahjoja ja tekee yllätyksiä?

Mun ex-mies osti mulle lahjakortin haluamaani liikkeeseen kun täytin pyöreitä. Osti myös silloin aina kun oltiin parisuhteessa.

Osteli, kunnes yhtäkkiä loppui kuin seinään. Ajallisesti samaan aikaan elämään ilmestyi uusi läheinen naispuolinen ystävä.

Hmmm...

Ei ostele merkkipäiviksi tms, mutta yllättää aina välillä muilla tavoin, laittaa vaikka nättinä syysiltana iltanuotion pihalle tms.

Joo ostaa. Toi kylpypommin, ruusuja sekä suklaata nyt kun olin kipeä.

Sain just yllärinä lämpösukat ja suklaalevyn

Ei osta, eikä kyllä osta mun kavereidenkaan miehet. Meillä kaikilla omaa rahaa ostaa mitä halutaan.

Ei mun mies. Itse teen tuota, että ostan kivoja pikkuyllätyksiä. Olisi kiva, jos mies tekisi samaa, mutta ei, vaikka olen sanonut, että tykkäisin siitä.

Eilen viimeksi toi yllärinä kukkia.

Ei osta, koska olemme käyneet keskustelun aiheesta ja olen pyytänyt, että minulle ei osteta yllätyslahjoja eikä minulle järjestetä yllätysjuhlia tms. Mies on siitä mukava, että hän ymmärtää toimia toiveitteini mukaan eli olisiko se nyt sitten se lahja, jolla hän minua lahjoo.

Molemmin puolin teemme näitä vaikka jo 22 vuotta yhdessä ollaan oltu.

Ei osta mitään yllärilahjoja eikä kukkia. Eikä koruja. Mutta pitää meidän talouden tasapainossa ja enemmänkin. Kilpailuttaa kaiken ja tehnyt hyviä sijoituksia. Olen voinut välillä pitää vuorotteluvapaata kun on taloudellisesti rentoa. Arvostan sitä.

Vierailija kirjoitti:

Ei osta, eikä kyllä osta mun kavereidenkaan miehet. Meillä kaikilla omaa rahaa ostaa mitä halutaan.

Kuten esimerkiksi rakkautta, läheisyyttä ja hellyyttä.

Aiheesta ei ole varmaankaan tehty luotettavaa tilastoa, mutta veikkaisin, että meitä on noin 500 000 - miljoona ihan vaan Suomessakin.

Kyllä ostaa, jos nyt ei ihan viikoittain niin useammin kuin kerran kuukaudessa. Yleensä kirppikseltä figuureita, joita keräilen, joskus kirjoja. Leikkokukkia ei enää tuo kuin harvoin, kun sanoin, etten ole niistä kovin innostunut. Lyhyt elinikä ja epäekologisia. Suklaata usein, mutta ei silloin, kun olen sokerittomalla (kuten nyt syksyllä ennen joulua).

En tiedä tekeekö varsinaisesti yllätystekoja mutta hemmottelee kyllä.

Yhdessä 8+ vuotta.

Ensi ajattelin vastata, että mun mies. Mutta sitten tajusin, ettei se pahemmin yllätä. Mutta sen ehdottomasti paras ominaisuus on, että sovitaan yhdessä lomasta ja se suunnittelee kaiken ohjelman.

Täydellistä.

Siis voin sanoa sille, että haluan käydä Pariisinmatkan aikana Eiffeltornissa ja se varaa meille pöydän sieltä ravintolasta, eli ottaa toiveeni huomioon ja ylittää ne.

Muuten näin arjessa se pelaa sotapelejä ja torkkuu sohvalla. Mutta se tykkää itsekin tehdä juttuja ja taikoo yhteiset reissumme ihmeellisiksi seikkailuiksi. Ihana mies.

Ei ole koskaan ostanut mitään lahjaa tai kukkia muuta kuin joululahjan ja synttärilahjan. Jos joskus käymme ravintolassa, niin silloinkin kumpikin maksaa itse. Olemme olleet naimisissa jo 10 v. Ihmettelen aina välillä kateellisena sitä, miten jotkut naiset saavat miehiltä lahjija.

Ei. Tai no jos ostaa jotain niin se on aina jotain sellaista, mitä itse haluaisi. Mikä johtaa siihen, että kinuaa heti seuraavana päivänä lahjaa itselleen..

Olen jo sanonut, ettei tarvitse hankkia mitään, kun kuitenkin haluaa takaisin.

Mies ostaa mulle lähinnä karkkia ja suklaata ja minä hänelle 😂 Muuten söisimme toistemme pusseista. Noin kerran vuodessa on yllätysmeno. Se on yleensä pöytävaraus ravintolaan, tai vaikka liput johonkin tapahtumaan. Näihin liittyy aina yksi hänen sukulaisperhe, jotka ovat aktiivisia menemään ja ehdottavat näitä juttuja -ja erittäin mukavia ovat, joten on tosi kiva mennäkin heidän kanssa. Äitienpäivänä, jouluna ja syntymäpäivänä saan jonkun lahjan. Nykyisin hän kysyy mitä tarvitsen ja se on sitten melkeinpä se. Ollaan oltu pian 15 vuotta yhdessä ja alkuun lahjat olivat spontaanimpia ja yllätyksellisempiä (mutta huteja tuli kyllä enemmän). Ostan samoten lahjoja hänelle isänpäiväksi, jouluksi ja synttäri.

Ei osta, mutta en osta minäkään.

Ex-poikakaveri osti minulle koruja ym. arvokkaitakin juttuja. Jälkikäteen olen tajunnut sen olevan eräänlaista kontrollia. Siinä suhteessa oli moni muukin asia pielessä. Ymmärrettävästi en kaipaa lahjoja. Katse ja pusu riittää.

Tätä lähinnä suren kun muuten hyvä suhde, mutta ei koskaan spontaanisti tule kukkia tai lahjoja, että onko muilla samaa. Tai mietin, ettö mitä jos olisin vaikka kauniimpi niin ostaisiko silloin