Kuvittelen aina, että joku uusi harrastus tai kurssi pelastaa elämäni

Miltä ap tarvitset arjessa pelastusta?

Oikeastaan ei auta muu kuin hyväksyä itsensä ja elämänsä.

Jeesus pelastaa ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, ainakin on parempi kuvitella että joku uusi kurssi pelastaa elämän kuin kuvitella uuden ihastuksen/parisuhteen pelastavan elämän.

Oletko ap tätä kokeillut?

Parisuhteisiin puolestani olen jäänyt ehkä pitempään kuin joku muu olisi, eli sitoutumiskykyä on. Nyt kai toivon, että olisi jokin muu "rooli" kuin puolisona oleminen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on trolli. Turhaa käytätte energiaa neuvomiseen.

Selkeästi. Ei vaivaudu edes vastailemaan kysymyksiin.

Sori, olin elämässä arkea ja hain kaupasta puuttuvan ainesosan ruokaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Miltä ap tarvitset arjessa pelastusta?

Tuntuu, että jotenkin alan möllöttää ja muutun tylsäksi, jos en tee jotain.

Juuri kuulin, että yksi kurssi jonka piti alkaa syysloman jälkeen siirtyy kevätlukukaudelle. Ei siis pelastu ainakaan ennen joulua. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnitin huomiota ilmaisuun "pelastaa elämäni". Mistä koet tarvetta pelastua? Jos ADHD / ADD on poissuljettu, niin tietoisuustaitojen ja meditaation harjoittaminen voisi auttaa.

Oletko ap kokeillut noita?

Olen kokeillut aika paljon taikoja, en vielä niin hyvä, että kutsuisin itseäni noidaksi.

ap

Eikö tuo ole ihan normaalia? Tottakai normaali ihminen hakee virkettä ja kehitystä elämäänsä ja kaikessahan on aina uutuudenviehätys ja sitten hieman läsähdys jälkeenpäin. Toisaalta meille mainostetaan jatkuvasti sitä parasta minää, mitä voidaan saavuttaa ostamalla asia x, liittymällä x:n asiakkaaksi ja päästä uuteen kukoistuksen ulottuvuuteen harrastamalla asiaa x. Sitten vielä ryhmäpaine ajaa kokeilemaan ja hankkimaan kaikenlaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnitin huomiota ilmaisuun "pelastaa elämäni". Mistä koet tarvetta pelastua? Jos ADHD / ADD on poissuljettu, niin tietoisuustaitojen ja meditaation harjoittaminen voisi auttaa.

Oletko ap kokeillut noita?

Olen kokeillut aika paljon taikoja, en vielä niin hyvä, että kutsuisin itseäni noidaksi.

ap

Tämä ei ollut ap.

Vierailija kirjoitti:

Täällä aina sanotaan, että harrastukset tuo elämään sisältöä.

Aidot harrastukset ovat pitkäaikaisia ja parhaassa tapauksessa elinikäisiä. Jotkut käyvät töissäkin vain harrastustensa rahoittamiseksi. Monipuolinen liikunta on yksi hyvä elinikäinen harrastus olipa kyse vaikkapa joukkueurheilusta, kestävyysjuoksusta tai pyöräilyn ja kävelyn kaltaisesta hyötyliikunnasta. Myös musiikista voi tulla pitkäaikainen keräily- ja kuunteluharrastus. Jotkut harrastavat myös lukemista ja heillä saattaa olla tiettyjä mielikirjailijoita tai suosikkigenrejä, joita he ovat seuranneet vuosikausia.

Harrastaminen ei sinään edellytä kuulumista mihin viralliseen yhdistykseen tai kansalaisopiston kurssin käymistä. Mutta kannettu vesi ei kaivossa pysy ja jotkut eivät ilmeisesti jaksa innostua mistään. Harrastus on semmoinen asia mistä ihminen on aidosti kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ADHD voi aiheuttaa tuota.

Ei mulla arjessa ole ADHD:n oireita. Pikemminkin päinvastoin, haen ulkoista impulssia nostamaan minut pois passiivisuudesta. Ap

ADD sitten.

AC/DC on parempi vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnitin huomiota ilmaisuun "pelastaa elämäni". Mistä koet tarvetta pelastua? Jos ADHD / ADD on poissuljettu, niin tietoisuustaitojen ja meditaation harjoittaminen voisi auttaa.

Oletko ap kokeillut noita?

Olen kokeillut aika paljon taikoja, en vielä niin hyvä, että kutsuisin itseäni noidaksi.

ap

Tämä ei ollut ap.

Et niin, koska sinä olet tuhannentylsä. Siksi sinä tarvitset "pelastusta". Tee elämästäsi hauskaa, ota ilo irti kaikesta mistä voit ja naura :)

Minä en tarvitse pelastusta, koska otan jokaisen naurun irti jonka saan. Elä hetkessä ja hauskuuta itseäsi!

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo ole ihan normaalia? Tottakai normaali ihminen hakee virkettä ja kehitystä elämäänsä ja kaikessahan on aina uutuudenviehätys ja sitten hieman läsähdys jälkeenpäin. Toisaalta meille mainostetaan jatkuvasti sitä parasta minää, mitä voidaan saavuttaa ostamalla asia x, liittymällä x:n asiakkaaksi ja päästä uuteen kukoistuksen ulottuvuuteen harrastamalla asiaa x. Sitten vielä ryhmäpaine ajaa kokeilemaan ja hankkimaan kaikenlaista.

Tämä kuulostaa minulta. Mutta olen ollut tällaisessa "kierteessä" pitkään ja jotenkin aina menen samaan ansaan.

Tämä nyt siirretty kurssi lupaili noita kaikkia, ja lisäksi yhteisöllisyyttä. Siitä toivon aina liikoja, kuvittelen että ryhmä jotenkin patistaisi minua paremmaksi. Ap

Itse olen enemmän projekti-suuntautunut kuin harrastajaihminen. En tiedä onko minunlaisiani enempää. Aikansa kutakin, mielenkiinnon kohteet vaihtuvat. Tosin mitään pelastavaa tekijää en hae näistä projekteista, vain iloa elämään sen aikaa kun projekti valmistuu.

Vierailija kirjoitti:

Liian korkeat odotukset johtaa pettymykseen?

Tavallaan joo, koska sen uuden, aidosti mieluisan harrastuksen myötä alkaa haluta elämäänsä sitä ja tätäkin, joka tekisi elämästä vihdoin omannäköistä, mutta joiden saavuttaminen joko vaatisi jotain johon ei resursseja ole nyt eikä ehken koskaan tai se jopa on jo täysin selvää, ettei se ole lainkaan (enää) mahdollista oman iän vuoksi.

Nälkä kasvaa syödessä ja kun elämässä alkaa olla vihdoin jokin mallillaan ja siinä suhteessa alkaa elää sen oman "ihanneminänsä" elämää, niin sitten tajuaa kunnolla kuinka päin sitä itseään on aiemmin aina elänyt sen typerän "sitku-elämänsä" kanssa ja haluavansakin hela hoidon ihan heti.

Ikinä ei pitäisi "tyytyä" yhtään mihinkään ja ajatella, että kyllä tämä näinkin mulle kelpaa ja välttää. 

/sivusta

Pidä taukoa kursseista ja katso, mitä muuta elämässä voi tapahtua sen sijaan. Paastoa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Putoan takaisin arkeen.

Mikä siinä arjessa sitten on vikana? Ts. missä pilvissä sitä sitten pitäisi leijailla? Miksei ihan vaan arki riitä tai kelpaa.

Arki kelpaa mainiosti kunhan siinä on niitä itselle tärkeitä ja oikeita elementtejä eli se arki koostuu pääasiassa niistä ihmisistä ja asioista jotka tekee elämästä merkityksellistä ja omannäköistä. Ikäviä juttuja ja vastenmielistäkin tekemistä sietää kummasti kun vastapainona on se oma perhe ja omannäköinen elämä.

Silloinhan se tasainen tavisarki on just parasta vaikka onkin "vain" arkea.

/sivusta

Miksei arjen yläpuolelle saa haluta? Otasi hiessä ja hammasta purren vaikka läpi harmaan kiven? Muualla maailmassa arkenakin juhlallisia illallisia, tanssia ja viiniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian korkeat odotukset johtaa pettymykseen?

Tavallaan joo, koska sen uuden, aidosti mieluisan harrastuksen myötä alkaa haluta elämäänsä sitä ja tätäkin, joka tekisi elämästä vihdoin omannäköistä, mutta joiden saavuttaminen joko vaatisi jotain johon ei resursseja ole nyt eikä ehken koskaan tai se jopa on jo täysin selvää, ettei se ole lainkaan (enää) mahdollista oman iän vuoksi.

Nälkä kasvaa syödessä ja kun elämässä alkaa olla vihdoin jokin mallillaan ja siinä suhteessa alkaa elää sen oman "ihanneminänsä" elämää, niin sitten tajuaa kunnolla kuinka päin sitä itseään on aiemmin aina elänyt sen typerän "sitku-elämänsä" kanssa ja haluavansakin hela hoidon ihan heti.

Ikinä ei pitäisi "tyytyä" yhtään mihinkään ja ajatella, että kyllä tämä näinkin mulle kelpaa ja välttää. 

/sivusta

Lisään vielä että pahinta mitä itselleen voi tehdä on uskotella, että ei tässä mikään kiire ole vaan mullahan on elämä edessä ja vain aikaa.

Että tässä joutessani ja aikaa t appaessani on ihan ok tyytyä johonkin (tai jopa ei mihinkään) ja että kyllä mä sitten joskus myöhemmin parempana ajankohtana ehdin keskittyä niihin asioihin jotka aidosti kiinnostaa.

Kuten se mainos kertoi, sitä parempaa aikaa ei ikinä tule. Tulee vain hetki kun tajuaa, että sinne meni se oma elämä ja se meni tyytyessä ja kelpuuttaessa elämänsä sisällöksi asioita, joilla ei ollut oikeasti minkäänlaista merkitystä ja jotka ei edes kiinnostaneet.

Ja nuo "välttäähän nämä"-asiat sitten veikin sekä kaiken ajan että energian aiheuttaen pelkkää passiivisuutta jokaisella muullakin elämänalueella. Elämän ei pidä olla yhtä juhlaa mutta sen pitää olla edes pääsääntöisesti omannäköistä.

Mitä haittaa tästä aiheutuu itsellesi tai muille?