Lue keskustelun säännöt.
Oletteko joutuneet rakkauspommituksen kohteeksi? (Love bombing)
15.10.2022 |
Olen tavannut jonkun aikaa sitten miehen, jonka kanssa kaikki on vähän liian hyvää ollakseen totta. Miehen sanojen mukaan olen tyyliin kaunein ja ihanin nainen maan päällä, sielunkumppani jne. ja muutenkin tuntuu, että mies sanoo juuri niitä asioita mitä haluan kuulla. Aloin lueskelemaan juttuja tuosta ilmiöstä ja järkytyksekseni lähes kaikki kohdat täsmäsivät.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Muutu hiljalleen etäisemmäksi ja tylsemmäksi ja vastaa viesteihin hitaammin. Tapaa miestä harvemmin. Sinua voi ap onnistaa ja mies lähtee omatoimisesti uuden naisen kelkkaan.
Toivon, että tämä tepsii..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai imartelulla on uusi jenkkisana.
Ei ole kyseessä perus imartelu vaan täysin överi palvonta.
Itse sanoin tuon tapaisia asioita tyttöystävälleni varsin varhaisessa vaiheessa. Kyse ei ollut valehtelemisesta tai love bombingista. Sattui vain vihdoin kohdalle se nainen, jonka kanssa asiat osuivat huikealla tavalla kohdalleen alusta lähtien. Siitä on nyt hieman alle vuosi aikaa, ja edelleen koen samoin. Onnekseni saan vastakaikua, hän kokee samoin ja suhteemme on tasapainoinen ja onnellinen.
Joku sanoi, että jos jokin tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, se yleensä on sitä. Tämä pitää paikkansa, ja siksi kannattaa olla varovainen. Liialliseen kyynisyyteen ei toisaalta kannata jumiutua, silloin menee helposti ohi nekin mahtavat asiat, jotka ovat totta.
Vierailija kirjoitti:
Itse sanoin tuon tapaisia asioita tyttöystävälleni varsin varhaisessa vaiheessa. Kyse ei ollut valehtelemisesta tai love bombingista. Sattui vain vihdoin kohdalle se nainen, jonka kanssa asiat osuivat huikealla tavalla kohdalleen alusta lähtien. Siitä on nyt hieman alle vuosi aikaa, ja edelleen koen samoin. Onnekseni saan vastakaikua, hän kokee samoin ja suhteemme on tasapainoinen ja onnellinen.
Joku sanoi, että jos jokin tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, se yleensä on sitä. Tämä pitää paikkansa, ja siksi kannattaa olla varovainen. Liialliseen kyynisyyteen ei toisaalta kannata jumiutua, silloin menee helposti ohi nekin mahtavat asiat, jotka ovat totta.
On valtava ero normaalin alkuhuuman ja pakkomielteisen palvomisen välillä. Joitain esimerkkejä joita itse koin:
- Mies toi joka kerta kun nähtiin jotain krääsää. Aluksi oli tietenkin herttaista ja yllätyslahjat yleensä koetaan positiivisena, mutta tämä tosiaan osteli maanisesti ihan päivittäin suklaata, pehmoleluja, rakkausavaimenperiä jne. Siinä vaiheessa kun niitä suklaarasioita alkaa olemaan avaamatta jäätävä pino ja lisää tulee jokaisella näkemiskerralla, ei se enää ollut pätkääkään herttaista.
- Mies pommitti tekstiviestejä jatkuvasti, siis ihan jatkuvalla syötöllä. Saattoi tulla kymmenen peräkkäistä viestiä joissa ei ollut muuta kuin sydämenkuvia. Pyysin toistuvasti hillitsemään tätä ja sanoin suoraan, että en esimerkiksi töissä ollessa kertakaikkiaan ole tavoitettavissa. Ei vaikutusta.
- Ollessaan luonani, mies ei suostunut lähtemään, ei edes suoraan pyytämällä. Sanoin ihan selvällä suomenkielellä, että tarvitsen omaa aikaa ja tilaa, ja fyysisesti työnsin miehen ovesta ulos. Hän "vitsillä" yritti tunkea väkisin takaisin. Vasta kun ärähdin, hän suostui lähtemään mutta viestipommitus alkoi samalla sekunnilla kun ovi meni kiinni.
- Hän myös toistuvasti ilmestyi ovelleni kutsumatta "yllätyksenä" kukkapuskien ja niiden iänikuisten suklaarasioiden kanssa. Kielsin tämän suoraan, sanoin että minua ahdistaa yllätysvierailut ja lopulta uhkasin, että en avaa ovea jollei vierailusta etukäteen ollut sovittu. Tämän hän kiersi sillä, että laittoi viestiä noin kymmenen min ennen ovelle ilmestymistä että "hei tuun nopeasti piipahtamaan kun on ikävä
- Hän myötäili naurettavuuteen asti jokaista mielipidettäni. Lopulta kävi myös todella raskaaksi, kun hänellä itsellään ei ikinä ollut mitään mielipidettä minne mennään syömään tai mitä tehtäisiin vaan kaikki oli "ihan mitä tahansa sä haluat!"
Tässä vain muutamia, sen alle kuukauden tapailun aikana näitä kertyi lukemattomia. Mies ei kertakaikkiaan kunnioittanut mitään rajojani ja kaikki yritykset asiallisesti sanoa siitä miten epämukavaksi koin noin intensiivisen yhteydenpidon kaikui kuuroille korville. Olin itsekin aluksi ihastunut mieheen, mutta tuo maaninen käytös oli niin epänormaalia ja pakkomielteistä, että kaikki tunteet muuttuivat pelkäksi ahdistukseksi hyvin nopeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ja puolen vuoden jälkeen alkoi tylytys ja (henkinen) väkivalta. Suhteen alussa kaikki oli päivänkakkaroita ja sateenkaaria, mies tykkäsi kaikesta mistä itsekin pidin, osti törkeän kalliita lahjoja, kantoi laukut, pommitti rakkausviestiä, höpötti lapsista, naimisiinmenosta ja taloista jne jne jne. Olin tyhmä, kokematon ja naiivi kun luulin että tuollainen voisi olla normaalia. Miehen oikea luonne tuli esiin n. 3kk kohdalla pätkittäin ja siitä vain paheni.
Alle vuoden päästä erottiin poliisien avustamana ja jouduin muuttamaan toiseen kaupunkiin, poistamaan kaikki onlineprofiilit ja laittamaan miehelle kaikki estot kun se pommitti vihaviesteillä kaikkia kanavia pitkin ra tuli jopa ikkunan alle seisomaan ja lähettämään viestiä. Nyt jopa 3 vuoden välein harvakseltaan tulee samaa tuubaa esim. työsähköpostiini.
Viilentäisin suhteen hellävaraisesti jos joku alkaisi uudestaan tekemään samaa.
Miten tämä suhde alkoi? Miten tapasitte?
Deittiappilla tietenkin. Jälkikäteen miettien hälytyskellojen olisi pitänyt jo soida kun miehen profiilissa luki kiinnostuksenkohteina psykologia ja taistelulajit (=manipulointi ja väkivalta). Ei olisi aikaisemmin tullut mieleenkään että tuollaisia ihmisiä on edes olemassa.
t. tuo aikaisempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ja puolen vuoden jälkeen alkoi tylytys ja (henkinen) väkivalta. Suhteen alussa kaikki oli päivänkakkaroita ja sateenkaaria, mies tykkäsi kaikesta mistä itsekin pidin, osti törkeän kalliita lahjoja, kantoi laukut, pommitti rakkausviestiä, höpötti lapsista, naimisiinmenosta ja taloista jne jne jne. Olin tyhmä, kokematon ja naiivi kun luulin että tuollainen voisi olla normaalia. Miehen oikea luonne tuli esiin n. 3kk kohdalla pätkittäin ja siitä vain paheni.
Alle vuoden päästä erottiin poliisien avustamana ja jouduin muuttamaan toiseen kaupunkiin, poistamaan kaikki onlineprofiilit ja laittamaan miehelle kaikki estot kun se pommitti vihaviesteillä kaikkia kanavia pitkin ra tuli jopa ikkunan alle seisomaan ja lähettämään viestiä. Nyt jopa 3 vuoden välein harvakseltaan tulee samaa tuubaa esim. työsähköpostiini.
Viilentäisin suhteen hellävaraisesti jos joku alkaisi uudestaan tekemään samaa.
Kuulostaa kammottavalta :( Eniten itseäni on häirinnyt se, että mies muistaa ihan kaiken mitä olen sanonut ja tavallaan peilaa niitä sanomisia ja on kaikesta samaa mieltä ja tykkää kaikesta mistä minäkin..
Ap
Juokse!!!!
Mutta ainahan rakastumisvaiheessa se toinen on "kaunein, ihanin, paras, ainoa, jne." Vai eikö? Onko jotkut rakastuessaankin muka niin järkeviä ja tunteettomia, etteivät koskaan lurittele mitään lööperiä? Tyyliin "et sinä nyt mitenkään ihmeellinen ole, mutta kelpaat minulle." Ei kai kukaan semmoinen ole?
Eli miten tämän "rakkauspommituksen" voi erottaa normaaleista rakastuneiden höpötyksistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihmiseltä, varsinkin mieheltä, puuttuu raha ja elämästä kullankiilto ja timantinsäihke, eli hänestä ei pääse hyötymään, niin saa elää onnellisena ilman jotain rakkauspommituksia.
Sillä saattaa olla useampikin kierrossa. Minä jätän vain vastaamatta näihin lirkutuksiin ihan siitäkin syystä kun se on tylsää ja ajanhukkaa. Moni ei narsisti mieskin tekee tuota vain ihan ajan täyttteenä koska heissä itsessään ei ole oikeasti yhtään mitään, ei persoonaa, ei historiaa, ei tarttumapintaa. Limaisia liukkaita iilimatoja ilman selkärankaa. Ne on niin pihalla itsestään ettei osaa kertoa itsestään mitään ja toiset ei vain halua, koska etsivät jotain hetken huvia. Keskustelut täytetään näillä tyhjänpäiväisillä lässytyksillä etteivät joudu kommunikoimaan kuin täyspäinen aikuinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea sanoa. Onhan se toisaalta normaalia, että rakastunut ihminen pitää rakastettuaan melkein täydellisenä. Ja varsinkin jos mies on ollut kauan sinkkuna ja kärsinyt yksinäisyydestä, niin on ymmärrettävää innostua hieman liikaakin...
Vierailija kirjoitti:
Mutta ainahan rakastumisvaiheessa se toinen on "kaunein, ihanin, paras, ainoa, jne." Vai eikö? Onko jotkut rakastuessaankin muka niin järkeviä ja tunteettomia, etteivät koskaan lurittele mitään lööperiä? Tyyliin "et sinä nyt mitenkään ihmeellinen ole, mutta kelpaat minulle." Ei kai kukaan semmoinen ole?
Eli miten tämän "rakkauspommituksen" voi erottaa normaaleista rakastuneiden höpötyksistä?
Ei kukaan rakasta ihmistä jota ei oikeasti tunne. Ja todellakin ihminen joka oikeasti rakastaa käyttää sanojaan ymmärtäen niiden arvon, ei kylvä niitä ympäriinsä kuin joku automaatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta ainahan rakastumisvaiheessa se toinen on "kaunein, ihanin, paras, ainoa, jne." Vai eikö? Onko jotkut rakastuessaankin muka niin järkeviä ja tunteettomia, etteivät koskaan lurittele mitään lööperiä? Tyyliin "et sinä nyt mitenkään ihmeellinen ole, mutta kelpaat minulle." Ei kai kukaan semmoinen ole?
Eli miten tämän "rakkauspommituksen" voi erottaa normaaleista rakastuneiden höpötyksistä?
Ei kukaan rakasta ihmistä jota ei oikeasti tunne. Ja todellakin ihminen joka oikeasti rakastaa käyttää sanojaan ymmärtäen niiden arvon, ei kylvä niitä ympäriinsä kuin joku automaatti.
Rakastaminen on eri asia kuin rakastuminen. Rakastua voi ihan hyvin vaikka ensisilmäyksellä, ja joidenkin elämäntyyli nyt vain on sellainen, että mitään jarruja ei ole tunteiden osoittamisessa. Heittäydytään tunteiden vietäväksi ja nautitaan "elämää suuremmasta romanssista". Varsinkin taiteelliset ihmiset ovat usein tällaisia.
Ei se tee ihmisestä automaattisesti narsistia tai psykopaattia, mitä tässä ilmeisesti ajetaan takaa. Toki siinä mielessä totta, että tällainen vaihe ei yleensä kauan kestä, mutta se voi muuttua myös vakavammaksi rakkaudeksi. Ero ja tylyttäminen eivät ole ainoa vaihtoehto.
Katso youtubesta Mental Healness - kanava.
Mulla on käynyt niin, että miehen maski alkaa livetä kahden kuukauden kohdalla. Jäi traumat.
Onko tullut mitään epämääräisiä tuntemuksia? Ilmeisesti on, kun teit aloituksen. Kuuntele niitä alitajuntasi ajatuksia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta ainahan rakastumisvaiheessa se toinen on "kaunein, ihanin, paras, ainoa, jne." Vai eikö? Onko jotkut rakastuessaankin muka niin järkeviä ja tunteettomia, etteivät koskaan lurittele mitään lööperiä? Tyyliin "et sinä nyt mitenkään ihmeellinen ole, mutta kelpaat minulle." Ei kai kukaan semmoinen ole?
Eli miten tämän "rakkauspommituksen" voi erottaa normaaleista rakastuneiden höpötyksistä?
No ei ole. Sehän on tunnettua, ettei suomalainen mies puhu tai pussaa.
Se on todella vaikeaa saada ulos se "minä rakastan sinua". Mutta näiden älyttömästi tulevaisuutta heti maalailevien, ja rakkauttaan tms. jatkuvasti hölöttävien, muka tunteisttaan puhuvien, jälkeen arvostaa enemmän sitä jörrikkää.
Kun on muutaman kerran nähnyt miten se jatkuvasti hölötetty ihailu muuttuukin kahdessa kuukaudessa siihen, miten oot läski ja ruma, et tee mitään, ja en kai mä nyt tosissaan sun kans ollut, ja sun viestit nyt häiritsee mua ku mulla on tärkeämpää tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Mutta ainahan rakastumisvaiheessa se toinen on "kaunein, ihanin, paras, ainoa, jne." Vai eikö? Onko jotkut rakastuessaankin muka niin järkeviä ja tunteettomia, etteivät koskaan lurittele mitään lööperiä? Tyyliin "et sinä nyt mitenkään ihmeellinen ole, mutta kelpaat minulle." Ei kai kukaan semmoinen ole?
Eli miten tämän "rakkauspommituksen" voi erottaa normaaleista rakastuneiden höpötyksistä?
Tuo pakko-oireinen liika miellyttäminen, jatkuva läsnäolo mikä muuttuu pian kontrolloinniksi.
Ollaan seurusteltu 2 vuotta mies kehuu koko ajan kuinka ihana olla ja kuinka hyvä on olla kanssani kehuu myös kauniiksi. Emme asu yhdessä
Olen ja mentiin kiireellä naimisiin. Mies osoittautui narsistiksi.
Vierailija kirjoitti:
Mutta ainahan rakastumisvaiheessa se toinen on "kaunein, ihanin, paras, ainoa, jne." Vai eikö? Onko jotkut rakastuessaankin muka niin järkeviä ja tunteettomia, etteivät koskaan lurittele mitään lööperiä? Tyyliin "et sinä nyt mitenkään ihmeellinen ole, mutta kelpaat minulle." Ei kai kukaan semmoinen ole?
Eli miten tämän "rakkauspommituksen" voi erottaa normaaleista rakastuneiden höpötyksistä?
On normaalia alkuhuumassa ajatella toista useita kertoja päivässä ja laittaa hänelle viestiä jostain hauskasta asiasta, jonka haluaa hänen kanssaan jakaa. Silti jotenkin tämän rakkauspommituksen ymmärrän pakkomielteenä, jossa toinen ei ymmärrä edes hänelle annettuja rajoja tai pahimmillaan hermostuu, ellei tunnin sisällä vastata.
on normaalia, että rakastetulla on myös muuta elämää kuten työ tai harrastukset sekä ne ennen ihastumista olleet ystävät, joiden kanssa aikaa vietetään. Tuolloin yhteydenpitoon tulee luontainen tauko. Jos ihastuminen on luontaisella tasolla, kyllä se ihastuksen kohdekin pian iloisesti vastaa jollain hänelle tärkeällä asialla, kuten kehuen ruokapaikkaa, missä ystävien kanssa on käyty.
Kyllä useimmiten, vähän ihmisestä riippuen, hän kaipaa myös yksin oloa. Ne tunteet kehittyy usein silloin, kun vähän siinä ikävässä saa velloa ;)
Vierailija kirjoitti:
Ollaan seurusteltu 2 vuotta mies kehuu koko ajan kuinka ihana olla ja kuinka hyvä on olla kanssani kehuu myös kauniiksi. Emme asu yhdessä
No ehkä sulla on käynyt tuuri.
Mekään emme asuneet yhdessä nyt jo exän kanssa. Tapasimme viime vuoden lopulla. Ensin olin nätti ja rakas, sitten mies ilmoittikin ettei aio sitoutua, sopi tapaamisia toisen naisen kanssa.
No, puhui sitä kuinka hyvä on olla ja ihanaa, kunnes tuli ne huomautukset ulkonäöstäni. Olen läski ja pitäisi laihduttaa.
No, taas välillä oli hyvää ja ihanaa, mies kehui että osaat kaiken ja laitat aina hyvää ruokaa.
Kunnes tuli sitten niitä kertoja kun mies jätti syömättä kun ei ollutkaan hyvää.
Mies rapsutteli joka päivä telkkaria katsoessa. Kunnes tuli se päivä kun en saanut istua sohvalla.
Ja syytti minua kun en halunnut hänen sellaisten juttujen jälkeen yöllä sängyssä rapsuttelevan...
Ja mykkäkoulu, se on nähty. Silti se vaan vieläkin niiden välissä ylistää. Se läski-sellulittivartaloni on kaunein, hän tarvitsee minua (tämä oli eilen, tänään on leikkinyt mykkäkoulua taas, mistä lie suuttunut, ehkä siitä etten mennyt luokseen), en tiedä. Tämä on hirveää, kun minä rakastuin, mutta hän kohtelee kuin kynnysmattoa. Ja eihän se tietenkään muutu.
Jännä kontrasti siihen mieheen joka alussa "puhui ja pussasi". Sai minutkin jopa tuntemaan itseni rakastetuksi.
Ai imartelulla on uusi jenkkisana.