Oletko väsynyt työviikkosi jälkeen?

Etenkin nyt alani sesonkiaikana olen.

Töitä on kiireisimpinä viikkoina 12-16 tuntia päivässä, 6 päivää viikossa. Yleensä sunnuntait on vapaana, mutta välillä menee viikkoja, että on vähän hengähdystaukoa.

Kotona käydään nukkumassa 4-max.6 tunnin unet ja taas mennään aamusta pikkutunneille.

Se on taottava kun..

Terkut tapahtuma-alalta! 😁

Menin hetkeksi lepäämään. Heräsin 4h 45min myöhemmin.

Enkä aio valvoa enää kauan.

Joka päivä töiden jälkeen vien koiran ja otan tunnin päikkärit.

Perjantain lataan aina kokonaan, lauantaina ehkä jaksan nähdä ihmisiäkin tai sitten huilin vaan vielä senkin.

En tajua miten perheelliset selvivät.

Hoitaja 33v

Olen ja en. Usein työpäivät on niin kuormittavia, että olen ihan puhki niiden jälkeen. Toisaalta pidän työstäni, se on innostavaa, ja en malta odottaa seuraavaa päivää. Ikinä en kyllä mitään päiväunia nuku.

En ikikä mitenkään odota viikonloppuja, tai lomia. Yleensä vkloput on pelkkää siivoamista, kaupassakäyntiä, ruuanlaittoa ja lasten riitoja tai heidän tylsyyden tyydyttämistä. Hyvää vaihtelua päästä sitten töihin taas. En koe lepääväni yhtään enempää viikonloppuisin, kuin työviikolla. Se on vain erilaista.

En työstä, vaan siitä että unet loppuvat aamuyöstä. Soten toimistohomma, ihan unelmaa verrattuna raadantaan kentällä.

Aivan poikki! Varhaiskasvatus! Kesäloma alkaa kahden viikon levolla. Valokuvista näkee miten poikki olen ollut. Syysloma todella tervetullut.

.

Vierailija kirjoitti:

Oon aivan poikki. Joka päivän jälkeen. Palautumiseen ei edes riitä viikonloppu.

Minulla sama juttu.

Tosin en aina ole poikki sillä tavoin, että fyysisesti väsyttäisi, pitäisi päästä nukkumaan. Väsymys on sellaista, että siihen ei auta edes nukkuminen, jotenkin aivan uupunut koko ajan.

Itselläni tosin asiaan vaikuttaa töiden lisäksi se, että elämässä on jo vuosikymmenien ajan ollut koko ajan muuten todella rankkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä oikeastaan. Tänäänkin tulin kaupan kautta ja tein perheelle kahden päivän ruuat, siivosin jonkun verran, pyykinpesukone hurisee ja ei tässä ole mitään hätää.

Teen vanhustyötä.

Teillähän piti olla kaikkein raskainta?

Kai se omakin terveys vaikuttaa siihen miten raskasta se on tekijälleen.

Välillä, riippuen työviikon kiireisyydestä ja potilasmäärästä/laadusta.

Olen poikki aina kuuden päivän työviikon jälkeen.

N44

Kyllä, ja jokaisen päivän jälkeen myös. Teen asiantuntijatyötä, enkä jaksa työpäivän jälkeen ajatella enää yhtään mitään. Tehnyt tätä jo 10 v, ja vaikka myös tykkään työstäni, on myönnettävä sen olevan mulle liian kuluttavaa. Siirryn lyhyempään työviikkoon heti, kun se on taloudellisesti mahdollista.

Olen, enkä aio enää siirtyä 5päiväiseen viikkoon. 

Olen Tänään ihan tasa-raha.

Yleensä lauantait menee treenatessa

Tänään jo kun nousin sängystä ylös huonosti nukutun yön jälkeen totesin : jaaha, Tänään täys krokuli päivä.

N 53 vee rahoituskäsittelijä pankissa

En fyysisesti, mutta aivot on ihan loppu. Olen koodari. En pysty työpäivän jälkeen tekemään mitään yhtään ajattelua vaativaa. Usein TV-sarjakin on liikaa, koska siinä pitäisi jaksaa seurata juonta ja kuka on kuka. Samoin lukeminen, ei jaksa keskittyä kun koko päivån on joutunut töissä keskittymään. Jos stressi on oikein paha en kestä oikein mitään ärsykkeitä ja istun vaan hiljaisessa pimeässä huoneessa. Aina ei onneksi noin paha vaan pystyn sentään käymään ulkona kävelemässä, laittamaan ruokaa, tekemään kotihommia. Onneksi olen sinkku, perhettä tai toista ihmistä en kestäisi kun olen aina niin kuormittunut.

Kyllähän tämä kertoo ettei työ oikein mulle sovi mutta ikää jo 48, eipä sitä enää alaakaan vaihdeta. Joten pakko vaan jaksaa eläkeikään.

Olen väsynyt, olen melko introvertti ja lähihoitajana kotihoidossa. Kiire kuormittaa, samoin monien ihmisten näkeminen, mutta en tiedä, mihin muualle työllistyisin tällä hetkellä kuin lähihoitajaksi, olen 50-vuotias nainen. Jos olisin ympärivuorokautisessa hoivakodissa, väsyisin monesti alalla olevasta huonosta ilmapiiristä, tiettyjen ihmisten vallanhalusta, muiden kiusaamisesta/haukkumisesta selän takana ja kaipuusta nokkimisjärjestelmään. Ehkä kotihoito on kuitenkin parempi. En jaksa esim. imuroida töiden jälkeen/ennen iltavuoroa, muita kotitöitä jaksan tehdä. Välillä on pakko ottaa parin tunnin nokoset.

Olen, aikaisista aamuherätyksistä johtuen. Päivätyö on rankkaa, koin keskeytymättömän 3-vuorotyön kevyemmäksi kun aamuvuoroja oli vain kaksi peräkkäin. En tajua miten jaksaisin jos minulla olisi lapsia. Nyt saan kuitenkin levätä vapaalla aina halutessani.

Voin ilokseni sanoa että sopivalla tavalla. Mutta en uupunut, kuten ennen työpaikan vaihtamista. Lisäksi teen vain osa-aikaista, enkä tosiaan halua enää siihen 37,5h/viikko työaikaan . Hyvä mieli kun on niin huippu työ ja työkaverit! :)