Miksi jotkut ajattelee, että adoptoitu lapsi ei olisi oma lapsi?

Juridisesti oma, biologisesti ei.

Käsitätkö?

Vierailija kirjoitti:

Yksikin suuttui kun esittelein erään henkilön  perheen lapsenaan "että eihän se edes ollut sen lapsi" Oli adoptiolapsi. Minusta ihan oikea lapsi. En ymmärrä, ihme eugeniikkoja.

Tosi surullista, varsinkin sen lapsen kannalta. Ajatteleekohan sellaiset ihmiset koskaan, miltä heidän käytöksensä muista tuntuu?

Vierailija kirjoitti:

Juridisesti oma, biologisesti ei.

Käsitätkö?

Entä sosiaalisesti?

Se sosiaalinen on kuitenkin se merkittävin.

Ymmärrän kyllä juridisen ja biologisen oman eron, ja silloin noita käsitteitä voidaankin käyttää, jos se on tilanteeseen liittyen olennaista. Mutta onko se olennaista, jos puhutaan että "maija tulee kahville lastensa kanssa" tilanteessa. Siinä kontekstissa ei liene tarpeen erotella biologisuutta? Oikeastaan ei missään muussa, kuin terveydenhuollossa.

Sitten voi eritellä lapsia, jos Maija tulee lastensa kanssa + kahden naapurin lapsen, jotka sillä hoidossa.

Onhan ihmisillä myös oma auto, oma puhelin jne, vaikka ei niihin biologia liity. Kukaan ei silti kiistä asiaa, tai puhu niistä siihen sävyyn ikäänkuin ei olisi oma.

Mä uskoisin, että osa nimenomaan ajattelee, että  oma lapsi on biologinen lapsi. Mulla on kaveri, joka on adoptoinut nuorena kuolleen siskonsa lapsen. Lapsi on juridisesti kaverini lapsi, mutta kyllä lapsi on edelleen kaverinikin mielestä hänen siskonsa lapsi. Kaverini aikoinaan adoptoi siskonsa lapsen, koska adoption myötä monenlaisten asioiden hoitaminen yksinkertaistui verrattuna pelkkään huoltajuuteen. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä juridisen ja biologisen oman eron, ja silloin noita käsitteitä voidaankin käyttää, jos se on tilanteeseen liittyen olennaista. Mutta onko se olennaista, jos puhutaan että "maija tulee kahville lastensa kanssa" tilanteessa. Siinä kontekstissa ei liene tarpeen erotella biologisuutta? Oikeastaan ei missään muussa, kuin terveydenhuollossa.

Sitten voi eritellä lapsia, jos Maija tulee lastensa kanssa + kahden naapurin lapsen, jotka sillä hoidossa.

Onhan ihmisillä myös oma auto, oma puhelin jne, vaikka ei niihin biologia liity. Kukaan ei silti kiistä asiaa, tai puhu niistä siihen sävyyn ikäänkuin ei olisi oma.

Harvoin myöskään luovutetuilla sukusoluilla alkunsa saaneista lapsista puhutaan lahjasolulapsina

En sanoisi, että terveydenhuollossakaan olisi kovin paljoa tarvetta erotella biologisia tai adoptoituja. Aika harvoin kuitenkaan sielläkään käydään läpi, että mitä terveyteen liittyviä riskejä tai sukurasitteita on olemassa. Raskausaikana oli yksi tällainen käynti, missä lähinnä kartoitettiin yleistä terveydentilaa ja kysyttiin lähisuvun sairauksista. Tosin, eihän ne biologiset lapsetkaan välttämättä tiedä niitä lähisukunsa sairauksia, jos vanhempi tai muu läheinen on esimerkiksi kuollut nuorena tai eivät ole muuten tekemisissä vanhempansa tai muiden läheistensä kanssa. Siksi tuo on ongelmana aika marginaalinen.

Yleensä niitä lähisuvussa esiintyviä sairauksia aletaan käydä läpi vasta sitten, kun henkilöllä itsellään esimerkiksi ilmenee joku sairaus, vaikka skitsofrenia, selvitellään, onko samaa perheessä tai suvussa.

Vierailija kirjoitti:

Mä uskoisin, että osa nimenomaan ajattelee, että  oma lapsi on biologinen lapsi. Mulla on kaveri, joka on adoptoinut nuorena kuolleen siskonsa lapsen. Lapsi on juridisesti kaverini lapsi, mutta kyllä lapsi on edelleen kaverinikin mielestä hänen siskonsa lapsi. Kaverini aikoinaan adoptoi siskonsa lapsen, koska adoption myötä monenlaisten asioiden hoitaminen yksinkertaistui verrattuna pelkkään huoltajuuteen. 

Sillä on aikamoinen ero, adoptoiko vauvan vai koululaisen. Tilanne on ihan erilainen myös silloin jos adoptoi vaikka juuri sen siskonsa lapsen kuin että adoptoisi lapsen jolla ei ole kumpaakaan tunnettua vanhempaa.

Vierailija kirjoitti:

Eikä luovutetuilla sukusoluillakaan alkunsa saanut lapsi ole oma?

Kukapa ei esittelisi sellaisia lapsia lahjasperma- tai lahjamunasolulapsina?

Myös keinohedelmöityslapsista pitää puhua koeputkilapsina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä uskoisin, että osa nimenomaan ajattelee, että  oma lapsi on biologinen lapsi. Mulla on kaveri, joka on adoptoinut nuorena kuolleen siskonsa lapsen. Lapsi on juridisesti kaverini lapsi, mutta kyllä lapsi on edelleen kaverinikin mielestä hänen siskonsa lapsi. Kaverini aikoinaan adoptoi siskonsa lapsen, koska adoption myötä monenlaisten asioiden hoitaminen yksinkertaistui verrattuna pelkkään huoltajuuteen. 

Sillä on aikamoinen ero, adoptoiko vauvan vai koululaisen. Tilanne on ihan erilainen myös silloin jos adoptoi vaikka juuri sen siskonsa lapsen kuin että adoptoisi lapsen jolla ei ole kumpaakaan tunnettua vanhempaa.

Tästä olen kanssasi samaa mieltä, mutta esitin vain esimerkin, jolloin edes lapsen adoptiovanhempi ei pidä itseään lapsen vanhempana. Adoptio on kuitenkin vain juridinen sopimus. Joskus aikoinaan puhuttiin ottolapsista. 

Oikeastaan se mikä koko lapseudessa on se tärkein on saako eväitä kasvuun eli onko vanhemmuutta mistään?  Se joka antaa vanhemmuutta on tunnemaailmassa ihan oikea äiti tai isä. Geenit ei ole se juttu minusta. On oikeastaan aika narsistista tilata elämältä geenilapsi pelkästään. Ihan kuin tilaus joka lapsen tulisi sitten ominaisuuksiltaan muka täyttää. Vaikka toisaalta onhan se jännä nähdä omai piirteitä tai puolison lapsessaan mutta silti. Vanhemmuus ratkaisee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He kokevat, että adoptoitu ei ole oma, koska on adoptoitu. Mikä tässä on epäselvää?

Se että onko kotona silloin vieras lapsi jos ei ole oma. 

Onko vaihtoehtoja vain kaksi eli joko oma tai vieras?

Vierailija kirjoitti:

Eikä luovutetuilla sukusoluillakaan alkunsa saanut lapsi ole oma?

Monesti se kuitenkin on sille toiselle vanhemmalle, jonka biologisia sukusoluja hedelmöityksessä käytettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eihän sille adoptoidulle lapselle esim. periydy adoptiovanhempiensa perinnölliset sairaudet, vaikka se oma lapsi onkin. Vaikka Suomesta lapsena adoptoidulta aikuiselta kyselee terveydenhuollossa biologisen suvun periytyvistä sairauksista, niin hän ei tiedä niistä mitään.

Millaisia perinnöllisiä sairauksia tarkoitat?

Ns. geenivirhesairauksia?

Se on kyllä totta, että adoptoitu lapsi on turvassa vanhempiensa kantamalta ncl-tautigeeneiltä, jos molemmat vanhemmat on kantajia. Tosin eipä biologiset lapsetkaan välttämättä sairastu tai ole edes kantajia.

Jos taas puhut yleisemmistä, mm. verenkiertoelimistön sairauksista tai vaikka diabeteksestä, niin eihän nekään mitenkään automaattisesti periydy biologisillekaan lapsille. vaan niihin vaikuttaa erittäin merkittävästi esimerkiksi elintavat. Puhutaan vain riskeistä, missä perinnöllisyys voi olla yksi tekijä. Adoptoitu taas voi olettaa, että riskit on suuret, jos hän ei tiedä muusta. Elintavat on edelleen se oleellisin asia.

Sulla on nyt suhteellisen kapea näkökanta periytyviin sairauksiin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eihän sille adoptoidulle lapselle esim. periydy adoptiovanhempiensa perinnölliset sairaudet, vaikka se oma lapsi onkin. Vaikka Suomesta lapsena adoptoidulta aikuiselta kyselee terveydenhuollossa biologisen suvun periytyvistä sairauksista, niin hän ei tiedä niistä mitään.

Onko tämä oikeasti kovinkaan merkittävä asia?

Sairaudet harvoin kuitenkaan periytyy ihan yksioikoisesti siten, että lapsi sairastuu automaattisesti samaan.

Otetaan nyt tämän harvinaisen INCL-sairauden puheeksi otetun aiheen puolesta ihan tavallinen aihe. Potilaalla on kolesteroli koholla. Jos vanhemmalla on ollut sydän- tai aivoinfarkti, lääkitys aloitetaan. Jos ei lähisukulaisilla tällaisia ole ollut, voidaan seurata, tietysti arvoista riippuen. Jos on dementiaepäily, kysellään omien vanhempien muistisairauksista, jos ei, niin mietitään ensisijaisesti muiden tekijöiden osuutta. Rintasyöpäkin voi olla perinnöllinen, samoin kuin paksunsuolen syöpä, ja nämä toki voivat periytyä sille adoptoidun lapsillekin. Joissakin sydänvioissa pitäisi selvittää lähisuvun sairauden ko. oireen suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä uskoisin, että osa nimenomaan ajattelee, että  oma lapsi on biologinen lapsi. Mulla on kaveri, joka on adoptoinut nuorena kuolleen siskonsa lapsen. Lapsi on juridisesti kaverini lapsi, mutta kyllä lapsi on edelleen kaverinikin mielestä hänen siskonsa lapsi. Kaverini aikoinaan adoptoi siskonsa lapsen, koska adoption myötä monenlaisten asioiden hoitaminen yksinkertaistui verrattuna pelkkään huoltajuuteen. 

Sillä on aikamoinen ero, adoptoiko vauvan vai koululaisen. Tilanne on ihan erilainen myös silloin jos adoptoi vaikka juuri sen siskonsa lapsen kuin että adoptoisi lapsen jolla ei ole kumpaakaan tunnettua vanhempaa.

Tästä olen kanssasi samaa mieltä, mutta esitin vain esimerkin, jolloin edes lapsen adoptiovanhempi ei pidä itseään lapsen vanhempana. Adoptio on kuitenkin vain juridinen sopimus. Joskus aikoinaan puhuttiin ottolapsista. 

Mikä vain juridinen sopimus? Ehkä joillekin, mutta veikkaisin näiden olevan aika harvinaisia juttuja, missä adoptio olisi vain juridinen sopimus. Ehkä juurikin tilanteessa, missä halutaan vain huoltajuutta vahvempi asema, tai halutaan esimerkiksi perheen teini samaan asemaan nuorempien sisarusten kanssa perheensisäisessä adoptiossa.

Mutta yleensä adoptio liittyy nimenomaan sosiaaliseen vanhemmuuteen, haluun hankkia lapsi ja olla vanhempi lapselle. Ihan samat syyt kuin yleensä biologisessa lisääntymisessä siis. Silloin ollaan ihan vanhempia sille lapselle niin juridisesti kuin sosiaalisestikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eihän sille adoptoidulle lapselle esim. periydy adoptiovanhempiensa perinnölliset sairaudet, vaikka se oma lapsi onkin. Vaikka Suomesta lapsena adoptoidulta aikuiselta kyselee terveydenhuollossa biologisen suvun periytyvistä sairauksista, niin hän ei tiedä niistä mitään.

Onko tämä oikeasti kovinkaan merkittävä asia?

Sairaudet harvoin kuitenkaan periytyy ihan yksioikoisesti siten, että lapsi sairastuu automaattisesti samaan.

Otetaan nyt tämän harvinaisen INCL-sairauden puheeksi otetun aiheen puolesta ihan tavallinen aihe. Potilaalla on kolesteroli koholla. Jos vanhemmalla on ollut sydän- tai aivoinfarkti, lääkitys aloitetaan. Jos ei lähisukulaisilla tällaisia ole ollut, voidaan seurata, tietysti arvoista riippuen. Jos on dementiaepäily, kysellään omien vanhempien muistisairauksista, jos ei, niin mietitään ensisijaisesti muiden tekijöiden osuutta. Rintasyöpäkin voi olla perinnöllinen, samoin kuin paksunsuolen syöpä, ja nämä toki voivat periytyä sille adoptoidun lapsillekin. Joissakin sydänvioissa pitäisi selvittää lähisuvun sairauden ko. oireen suhteen.

Eihän noita tiedä välttämättä normaalistikaan onko lähisuvussa jotain vai ei. Eikä näillä nyt edes ole mitään merkitystä tämän ketjun aiheen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eihän sille adoptoidulle lapselle esim. periydy adoptiovanhempiensa perinnölliset sairaudet, vaikka se oma lapsi onkin. Vaikka Suomesta lapsena adoptoidulta aikuiselta kyselee terveydenhuollossa biologisen suvun periytyvistä sairauksista, niin hän ei tiedä niistä mitään.

Onko tämä oikeasti kovinkaan merkittävä asia?

Sairaudet harvoin kuitenkaan periytyy ihan yksioikoisesti siten, että lapsi sairastuu automaattisesti samaan.

Otetaan nyt tämän harvinaisen INCL-sairauden puheeksi otetun aiheen puolesta ihan tavallinen aihe. Potilaalla on kolesteroli koholla. Jos vanhemmalla on ollut sydän- tai aivoinfarkti, lääkitys aloitetaan. Jos ei lähisukulaisilla tällaisia ole ollut, voidaan seurata, tietysti arvoista riippuen. Jos on dementiaepäily, kysellään omien vanhempien muistisairauksista, jos ei, niin mietitään ensisijaisesti muiden tekijöiden osuutta. Rintasyöpäkin voi olla perinnöllinen, samoin kuin paksunsuolen syöpä, ja nämä toki voivat periytyä sille adoptoidun lapsillekin. Joissakin sydänvioissa pitäisi selvittää lähisuvun sairauden ko. oireen suhteen.

Jos ihmisellä on kolesteroli koholla, mutta vanhempien infarkteista ei ole tietoja, voidaan olettaa pahinta ja aloittaa lääkitys, jos se katsotaan arvojen tai muiden tietojen perusteella aiheelliseksi. Tuo ei mitenkään ole edes vain adoptiolasten ongelma, vaan tiedot vanhemmista tai jopa isovanhemmista voi puuttua ihan biologisillakin lapsilla, joiden vanhemmat on kuolleet nuorena ja isovanhemmistakaan ei ole tietoa. Tai tilanteissa, missä ihminen ei ole ollut tekemisissä esimerkiksi toisen biologisen vanhempansa kanssa lapsuutensa jälkeen eikä tunne tätä. Sama juttu monissa muissa sairauksissa. Mutta ketään ei todellakaan jätetä hoitamatta vain siksi, että puuttuu tieto vanhempien tai muun lähisuvun sairaushistoriasta.

Harva sairaus ihan yksiselitteisesti vaan periytyy. Periytyvyys ei myöskään yleensä ole ainoa tekijä, mikä vaikuttaa sairastumisriskiin. Esimerkiksi syövissä elintavoilla on myös erittäin suuri merkitys. Vaikka sukurasitetta tulisikin adoptoidulle biologiselta vanhemmalta, niin silti myös sen toisen biologisen vanhemman ominaisuudet vaikuttaa, jos ei sieltä ole rasitetta, niin riskit taas pienenee. Ei siis mitenkään voida automaattisesti olettaa, että adoptoitu olisi jotenkin huonommassa asemassa tämän suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eihän sille adoptoidulle lapselle esim. periydy adoptiovanhempiensa perinnölliset sairaudet, vaikka se oma lapsi onkin. Vaikka Suomesta lapsena adoptoidulta aikuiselta kyselee terveydenhuollossa biologisen suvun periytyvistä sairauksista, niin hän ei tiedä niistä mitään.

Onko tämä oikeasti kovinkaan merkittävä asia?

Sairaudet harvoin kuitenkaan periytyy ihan yksioikoisesti siten, että lapsi sairastuu automaattisesti samaan.

Otetaan nyt tämän harvinaisen INCL-sairauden puheeksi otetun aiheen puolesta ihan tavallinen aihe. Potilaalla on kolesteroli koholla. Jos vanhemmalla on ollut sydän- tai aivoinfarkti, lääkitys aloitetaan. Jos ei lähisukulaisilla tällaisia ole ollut, voidaan seurata, tietysti arvoista riippuen. Jos on dementiaepäily, kysellään omien vanhempien muistisairauksista, jos ei, niin mietitään ensisijaisesti muiden tekijöiden osuutta. Rintasyöpäkin voi olla perinnöllinen, samoin kuin paksunsuolen syöpä, ja nämä toki voivat periytyä sille adoptoidun lapsillekin. Joissakin sydänvioissa pitäisi selvittää lähisuvun sairauden ko. oireen suhteen.

Eihän noita tiedä välttämättä normaalistikaan onko lähisuvussa jotain vai ei. Eikä näillä nyt edes ole mitään merkitystä tämän ketjun aiheen kanssa.

Nimenomaan. Biologinen isäni kuoli kun olin 7v. Sitä ennen ei ollut kuulunut elämääni kuin satunnaisesti sen jälkeen kun olin 2-vuotias. Myös molemmat vanhempansa kuolivat kun olin lapsi ja nuori, heihin ei ollut mitään yhteyttä, koska biologinen isänikään ei heihin juuri pitänyt yhteyttä. Että eipä tässäkään ihan kauheasti sukurasitteista ole tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä luovutetuilla sukusoluillakaan alkunsa saanut lapsi ole oma?

Monesti se kuitenkin on sille toiselle vanhemmalle, jonka biologisia sukusoluja hedelmöityksessä käytettiin.

Eli jos on käytetty lahjamunasoluja, mutta siittiöt on puolisolta, niin esitteleekö pariskunta lapsen vain miehen lapsena? Ei sen lapsena, joka oli raskaana ja synnytti, sekä on toiminut lapsen vanhempana siitä alkaen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä luovutetuilla sukusoluillakaan alkunsa saanut lapsi ole oma?

Kukapa ei esittelisi sellaisia lapsia lahjasperma- tai lahjamunasolulapsina?

Myös keinohedelmöityslapsista pitää puhua koeputkilapsina.

Ja biologisista lapsista pitää puhua itse tehtyinä. Pitää kertoa, missä asennossa tehtiin ja monennellako työnnöllä lensi alkuun tämä lapsi.