Mitä sanoisit koulukiusaajallesi?
Olen itse miettinyt, että kävisin tapaamassa näitä henkilökohtaisesti nyt aikuisena.
Kommentit (70)
No mahdollisuutta ei taida tulla mutta sanoisin että ammuit itsesi turhaan ja liian nuorena. Elämä on vasta alussa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika sairaita ihmisiä täällä vastailemassa. Hankkikaa apua jos ajatukset noin väkivaltaisia.
onko sultakin tapettu joku läheinen vuosia kestäneellä rääkkäämisellä? Jos ei, niin menisitkö vaikka takaisin sen pyhimyspilvesi päälle jeesustelemaan keskenäsi?
Laskeudu sinä ensin ristiltäsi
- ohismeinaatko että pitäis unohtaa sen läheisen kuoliaaksi rääkkääminen- vai että antaisin anteeksi vaikka ei ole pyydettykään? kun se läheinen pysyy kuolleena, niin miten helvetissä minä pääsen "ristiltäni" alas? kertoisitko?
Mene terapiaan juttelemaan. Se auttaa.
Auttaisikohan kiusaajia?
Tosin usein persoonallisuushäiriöineen ja jumalkomplekseineen nämä oikeasti mielisairaat eivät koe tehneensä mitään ikinä väärin tai olevansa sairaita.
Sääli, ettei persoonallisuushäiriöihin ole vieläkään keksitty toimivia lääkkeitä. <3
Vierailija kirjoitti:
Minua ei kiusattu.
Älä sitten vastaa, vai etkö oppinut lukemaan ja ymmärtämään koulussa?
Vierailija kirjoitti:
Itseänne vain kiusaatte jos jatkatte kiusaamisen muistelua vielä aikuisiällä. Oikeasti.
Keitätkö kahvit? Pelataan vähän...
Varmaan lukisin hänen tietonsa ja kyselisin itseltään, että mikä on ongelmana, minkä jälkeen todennäköisesti pyytäisin riisumaan alaosan paljaaksi ja asettumaan tutkimuspöydälle.
Olen gynekologi.
Saattaisin sanoa vaikka näin: Hauskaa, ja ah - niin oikeudenmukaista, että jouduit moottoripyöräonnettomuuteen jossa menehdyit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika sairaita ihmisiä täällä vastailemassa. Hankkikaa apua jos ajatukset noin väkivaltaisia.
onko sultakin tapettu joku läheinen vuosia kestäneellä rääkkäämisellä? Jos ei, niin menisitkö vaikka takaisin sen pyhimyspilvesi päälle jeesustelemaan keskenäsi?
Laskeudu sinä ensin ristiltäsi
- ohismeinaatko että pitäis unohtaa sen läheisen kuoliaaksi rääkkääminen- vai että antaisin anteeksi vaikka ei ole pyydettykään? kun se läheinen pysyy kuolleena, niin miten helvetissä minä pääsen "ristiltäni" alas? kertoisitko?
Selvästi kuvittelet että olet ainoa ihminen maailmassa joka on kokenut aitoa vääryyttä ja tuskaa, jota kukaan ei voi ymmärtää. Olet tehnyt kärsimyksestä pönkän egollesi ja oikeutat kiukuttelusi kärsimykselläsi. Että jos ihan ekana aikuistuisit hieman niin katsotaan sitten.
0/5
En sanoisi mitään, mutta vääntäisin hirveät vesiripulipskat sen naamalle niin että roiskuu.
todella empaattisuuden uusi aste kun joltakulta on läheinen tapettu, niin käsketään aikuistua ja mennä terapiaan ja haukutaan egonpönkittäjäksi. En ihan tosiaan jaksa.
Vierailija kirjoitti:
todella empaattisuuden uusi aste kun joltakulta on läheinen tapettu, niin käsketään aikuistua ja mennä terapiaan ja haukutaan egonpönkittäjäksi. En ihan tosiaan jaksa.
Omilla kokemuksilla ei voi oikeuttaa väkivallan ja kuoleman toivomista tai toteuttamista muille.
Itsekin koulukiusattuna suosittelisin sinua pääsemään jo yli asiasta ja keskittyisit tulevaisuuteen. Se, että koulukiusaajasi pilasi lapsuutesi, älä anna sen pilata myöskin aikuisuuttasi. Itse olen siinä tilanteessa etten tunne vihaa tai katkeruutta, enää. Kyllä elämä opettaa sitä entistä koulukiusaajaakin. Kyllä hänkin käy elämässään omat vastoinkäymiset jossain vaiheessa, kuten kaikki meistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
todella empaattisuuden uusi aste kun joltakulta on läheinen tapettu, niin käsketään aikuistua ja mennä terapiaan ja haukutaan egonpönkittäjäksi. En ihan tosiaan jaksa.
Omilla kokemuksilla ei voi oikeuttaa väkivallan ja kuoleman toivomista tai toteuttamista muille.
paitsi tietysti sitten, jos sulle tapahtuis vastaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
todella empaattisuuden uusi aste kun joltakulta on läheinen tapettu, niin käsketään aikuistua ja mennä terapiaan ja haukutaan egonpönkittäjäksi. En ihan tosiaan jaksa.
Omilla kokemuksilla ei voi oikeuttaa väkivallan ja kuoleman toivomista tai toteuttamista muille.
paitsi tietysti sitten, jos sulle tapahtuis vastaavaa.
Sinähän se oikea hupiveikko oletkin :D
Vierailija kirjoitti:
Miksi sanoisin yhtään mitään?
Monet kuvittelee katkeruuden helpottavan sillä että saa annettua ns. samalla mitalla.
"Kyllä elämä opettaa sitä entistä koulukiusaajaakin. Kyllä hänkin käy elämässään omat vastoinkäymiset jossain vaiheessa, kuten kaikki meistä."
Humaania...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sanoisin yhtään mitään?
Monet kuvittelee katkeruuden helpottavan sillä että saa annettua ns. samalla mitalla.
Olen huomannut että näiden kohdalla kiusaaminen oli varmaan itse aiheutettua ja jollakin tasolla ansaittuakin.
Jos kaikki joita on aikuisiällä kiusattu töissä tai parisuhteessa alkaisivat ajattelemaan niin että silmä silmästä niin mitäköhän tapahtuisi? Onneksi ihmiset kasvavat ja osaavat päästää irti vihasta ja katkeruudesta. Osa siis osaa..
Nämä jotka ovat jääneet kitumaa koulukiusaamisen vuoksi niin miten selviätte työpaikoilla ja huonoissa parisuhteissa? Ajattelette heti että silmä silmästä jos teitä kohdellaan väärin? Jos teitä petetään jne. Diagnosoitteko kaikki jotka tekevät väärin persoonallisuushäiriöisiksi ja mulkuksi jotka eivät koskaan muutu?
Kouluaikaisen kiusaaminen voi pahimmillaan vaikuttaa myös aikuisiässä, pahastikin mutta on ihan jokaisen omalla vastuulla aikuisena alkaa huolehtia siitä omasta mielenterveydestä, hakea apua..siihen ei auta se että toivotaan jonkun kuolemaa tai pahimmassa tapauksessa sentaan ja toteutetaan joku päivä joku niistä omista sairaista fantasioista. Ja ei, edes pelkkä väkivallan kuvittelu ei ole OK.
Sanoisin että katopa apina nyt peiliin! Vieläkö lässytät ja vtuilet minun ulkonäöstä, HÄH!!
Selvästi kuvittelet että olet ainoa ihminen maailmassa joka on kokenut aitoa vääryyttä ja tuskaa, jota kukaan ei voi ymmärtää. Olet tehnyt kärsimyksestä pönkän egollesi ja oikeutat kiukuttelusi kärsimykselläsi. Että jos ihan ekana aikuistuisit hieman niin katsotaan sitten.