Voi että mua ei huvita ulkoileminen lasten kanssa, onko muita?

Lapset rakastavat ulkoilua -jopa säällä kuin säällä kun on oikeat varusteet- ainakin niin kauan, kunnes heidät opetetaan sisäkissoiksi ja passivoidaan neljän seinän sisään. Muistelkaapa vaan omaa lapsuuttanne! Silloin 70-80-luvulla lapset olivat vielä illat pitkät ulkona ja muutenkin aina kuin mahdollista. Vai onko se ulkoilu sitten ollut niin kamalaa, että pitää nyt aikuisena värjotellä vaan sisällä?! Oli miten oli, niin sanonpa vaan suoraan, että ulkoilu on lapsen parhaaksi. Jos on kotona päättänyt lapsensa hoitaa, pitää tarjota vähintää sama ulkoilu kuin päiväkodissakin, Kaikki muu on laiskuutta ja lepsuilua. (Toki poikkeuksia voi aina tehdä silloin tällöin, mutta ASENNE pitää olla se, että ulos mennään jos ei kissoja ja koiria sada.)

ulos vesisateella kuin äiti. Tosin ulkoilen kyllä yksinkin.



Kaipaan myös juttukavereita - siksi ulkoillaan pihan mammojen kanssa säällä kuin säällä.

Itselleni leikkipuisto on ollut oikea henkireikä ja ilon aihe.

Olisin ollut niiiin onnellinen jos siellä olisi joku ollutkin. Vaan ku ei. Omilla pihoilla kupataan.

Kateellisena luen joskus näitä juttuja, kun isommilla paikoilla on leikkipuistoissa puistotäditkin. Ja leikkipuistoissa käydään. Meillä ne nököttää melkosen tyhjänpantteina. Jos sinne eksyy joku muukin, pohjalaiset ei sitte puhu mitään toisilleen. Kärsin.

ja kaupunkien kehyskuntiin... ihan vaan että saadaan se omakotitaloidylli toteutettua. Siellä sitä sitten seistään herralatalon pihalla, jumalan selän takana, yksin lasten kanssa... Mutta kas, kun niiden lasten takia juuri piti hankkia se 200 neliötä lisätilaa!



Kaupungeissa on kaupunkien palvelut ja iloinen, yhteisöllinen elämä. Erakkovanhemmat tekee lapsistaankin erakkoja...

en tosin silloinkaan ollut ulkona kuin yhden kerran.



Todettakoon, että etenkin esikoisesta silti kasvoi sellainen ulkoilmaihminen, ettei ole tosikaan. Rämpii partiossa metsässä.

kotihoito tarkoittaa ihan kirjaimellisesti, että hoidetaan se lapsi kotona. Ei vahingossakaan pistetä nenäänsä ulos. Miksi yleensäkään hankitte lapsia, jos ette VIITSI mennä ulkoilemaan heidän kanssaan?

Suosittelisin (omasta kokemuksesta ts. toimi meillä) lämpimästi menemään ainakin osa-aikasesti töihin niin jopa jaksaa ja viitsi ja vielä NAUTTII kun saa vapaapäivinä istua ja "kökkiä" vaan sen lapsen kanssa siellä puistossa ja ulkoilla muutenkin. Tämä ihan ystävyydellä, ei provosoivana kommenttina :)

Nyt viikko sairasteltu, ulkoilut aika nollilla ja lapset alkaa olla ihan hermona, niin äiskäkin. Mutta ei auta odotella kuin tervehtymistä.

Lapsi oppiin sosiaalisuutta, tavaroiden jakamista, motorisia taitoja, saa ehkä vähän vastustuskykyä ja raitista ulkoilmaa?! Äidin ei tarvitse kykkiä siellä mukana, riittää että äiti on läsnä taustalla. Äiti voi jutella toisten äitien kanssa tai ihan vaan nauttia kiireettömästä hetkestä päivän kulussa! Kun lapsella on vielä kunnolliset varusteet, ei hiekkaisten vaatteiden putsaaminenkaan pitäisi olla ongelma. Miten ei voi aikuinen ihminen tinkiä omista mielihaluistaan ("haluan olla sisällä") kun siitä lapsi hyötyisi ihan valtavasti.

mutta katsos kun täällä pikkukaupungissa leikkipuistotkin ovat ihan jotain muuta. Täällä ei todellakaan ole mitään kerhoja ja lapsiparkkeja puistoissa! Isoinkin puisto on vain ihan tavallinen leikkialue, muutama keinu, kaksi mäkeä ja hiekkalaatikko. Lammikko tosin on ja siellä kesäisin ankkoja, mutta se ei siis ole mitään uimapaikka. (Olen kuullut että pääkaupunkiseudulla joissain puistoissa on jopa uintimahdollisuus! OMG!).



Toki näissä puistoissa käy äitejä lapsineen, mutta joskus on kyllä todella hiljaista. Siellähän sitten istut hiekkalaatikon reunalla ja kuuntelet kun lapsi valittaa ettei ole leikkikaveria... Eikä meillä ole mitään sisätiloja puistoissa, puistoruokailusta nyt puhumattakaan.



Niin että ottakaapa huomioon ettei joka ikisellä paikkakunnalla ole nämä puistoasiat ihan samalla tolalla kuin isommissa kaupungeissa. Mutta silti ulkoilemme ja käymme puistoissa, mutta kyllä se joskun on äidille TODELLA pitkäpiimäistä.

Niin emme ole muuttaneet mihinkään kehyskuntaan herralatalon perässä, vaan olemme asuneet näillä nurkilla aina. Eikä kyllä leikkipuiston takia taideta muuttaa Helsinkiin! Kunhan nyt herättelen teitä parempiosaisia huomaamaan ettei joka paikassa ole asiat yhtä mukavasti.