Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö töissä avautua lähiomaisen kuolemasta?
13.10.2022 |
Oma isäni kuoli vajaa vuosi sitten, kerroin yhdelle työkaverille ja jatkoin töitäni. Olimme etätöissä joten sinkin vuoksi pystyin asian ja järjestelyt hoitamaan kotoa käsin ilman sairaslomaa. Nyt sitten esimiehenei vanhempi kuoli ja asia on hyvinki ollut tiedossa monta viikkoa että näin tapahtuu. Nyt sitten touhutaan kukkalähetystä jne. Tuli tunne, että olinko kylmä ja outo, kun vaikenin oman vanhempani menetyksestä? Ei ollut kukkakeräystä enkä olisi halunnutkaan koska en asiaa julkisesti tuonut esiin. En aio tähän osallistua. Mielestäni nämä pitäisi erottaa työelämästä. Otetaan saikkua ja kerrotaan että lähipiirissä sairautta tms. Ei siihen tarvitsisi työporukkaa vetää viikkokausiksi.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini kuoli muutama vuosi sitten, töissä ilmoitin esimiehelleni ja lähimmille parille työkavereille, joiden kanssa muutenkin puhuttiin lapsista jne etteivät ihmetelleet, miksi olen pois töistä - otin siis vapaata muutaman päivän selvitelläkseni juoksevia asioita liittyen hautajaisiin yms asiaan liittyviin pakollisiin toimiin. Töistä sain adressin koska se on meillä työpaikalla tapana jos jonkun läheinen kuolee, samoin kuin työpaikka antaa pienen lahjan naimisiinmenosta/lapsen syntymästä/isommista merkkipäivistä.
Ei ole oikeaa tai värää tapaa, kukin tyylillään.
ja tuo adressi luetaan sitten hautajaisissa vaikka kukaan näistä ei ilmeisesti eddes tuntenut kuollutta? Ei tuollaisessa tapauksessa läheteteä adressia. Huoh.
Tuo adressi oli enmmänkin lämmin osanotto minulle (läheisesi poismenon johdosta jne), ei sitä hautajaisissa luettu, koska ei se sinne mielestäni kuulunut...emme myöskään lukeneet niitä erilaisten järjestöjen lähettämiä adresseja, koska ne ovat sellaista pakkopullaa joka tulee jostain rekisteristä tms.. Järkeä voi käyttää tässäkin asiassa.
mä olen aina kuvitellut, että perinteinen adressi osoitetetaan nimenomaan edesmenneelle ja häntä kohtaan on pitänyt olla jonkinlainen side. En sen vuoksi käsitä, että menehtyneen lapsen työkaverit lähettävät adressin. Kukkalähetys tietysti ymmärrettävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeesti, työkaverin läheinen on kuollut etkä halua osallistua hänen muistamiseensa vain siksi, että ko. asiat eivät mielestäsi kuulu työpaikalle? En haluaisi työskennellä kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä minusta tuntui hyvältä, kun työkaverit muistivat äitini kuolemasta. Meillä saa erikoisvapaata läheisen kuolemasta, joten kerroin kaikille mitä on tapahtunut.
isäni siunattiin viikonloppuna niin en sitten kysynyt palkallista vapaata senkään vuoksi. ap
Vierailija kirjoitti:
Äitini kuoli muutama vuosi sitten, töissä ilmoitin esimiehelleni ja lähimmille parille työkavereille, joiden kanssa muutenkin puhuttiin lapsista jne etteivät ihmetelleet, miksi olen pois töistä - otin siis vapaata muutaman päivän selvitelläkseni juoksevia asioita liittyen hautajaisiin yms asiaan liittyviin pakollisiin toimiin. Töistä sain adressin koska se on meillä työpaikalla tapana jos jonkun läheinen kuolee, samoin kuin työpaikka antaa pienen lahjan naimisiinmenosta/lapsen syntymästä/isommista merkkipäivistä.
Ei ole oikeaa tai värää tapaa, kukin tyylillään.
Osanottokortti olisi ollut korrekti tapa tuossa tilanteessa. Adressit nimenomaan osoitetaan omaisille jos on tunnettu kuollut jotain kautta. Adressit on myös ollut tapana lukea ääneen muistotilaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini kuoli muutama vuosi sitten, töissä ilmoitin esimiehelleni ja lähimmille parille työkavereille, joiden kanssa muutenkin puhuttiin lapsista jne etteivät ihmetelleet, miksi olen pois töistä - otin siis vapaata muutaman päivän selvitelläkseni juoksevia asioita liittyen hautajaisiin yms asiaan liittyviin pakollisiin toimiin. Töistä sain adressin koska se on meillä työpaikalla tapana jos jonkun läheinen kuolee, samoin kuin työpaikka antaa pienen lahjan naimisiinmenosta/lapsen syntymästä/isommista merkkipäivistä.
Ei ole oikeaa tai värää tapaa, kukin tyylillään.
ja tuo adressi luetaan sitten hautajaisissa vaikka kukaan näistä ei ilmeisesti eddes tuntenut kuollutta? Ei tuollaisessa tapauksessa läheteteä adressia. Huoh.
Tuo adressi oli enmmänkin lämmin osanotto minulle (läheisesi poismenon johdosta jne), ei sitä hautajaisissa luettu, koska ei se sinne mielestäni kuulunut...emme myöskään lukeneet niitä erilaisten järjestöjen lähettämiä adresseja, koska ne ovat sellaista pakkopullaa joka tulee jostain rekisteristä tms.. Järkeä voi käyttää tässäkin asiassa.
mä olen aina kuvitellut, että perinteinen adressi osoitetetaan nimenomaan edesmenneelle ja häntä kohtaan on pitänyt olla jonkinlainen side. En sen vuoksi käsitä, että menehtyneen lapsen työkaverit lähettävät adressin. Kukkalähetys tietysti ymmärrettävää.
Läheisen ystäväni äiti kuoli, ja laitoin kyllä adressin, vaikka en hänen kaukana asunutta äitiään yhtään tuntenut. Tiesin kuitenkin miten paljon hän merkitsi ystävälleni ja vaikken itse luonnollisesti ollut hautajaisissa, halusin osoittaa tukea ja myötätuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini kuoli muutama vuosi sitten, töissä ilmoitin esimiehelleni ja lähimmille parille työkavereille, joiden kanssa muutenkin puhuttiin lapsista jne etteivät ihmetelleet, miksi olen pois töistä - otin siis vapaata muutaman päivän selvitelläkseni juoksevia asioita liittyen hautajaisiin yms asiaan liittyviin pakollisiin toimiin. Töistä sain adressin koska se on meillä työpaikalla tapana jos jonkun läheinen kuolee, samoin kuin työpaikka antaa pienen lahjan naimisiinmenosta/lapsen syntymästä/isommista merkkipäivistä.
Ei ole oikeaa tai värää tapaa, kukin tyylillään.
ja tuo adressi luetaan sitten hautajaisissa vaikka kukaan näistä ei ilmeisesti eddes tuntenut kuollutta? Ei tuollaisessa tapauksessa läheteteä adressia. Huoh.
Tuo adressi oli enmmänkin lämmin osanotto minulle (läheisesi poismenon johdosta jne), ei sitä hautajaisissa luettu, koska ei se sinne mielestäni kuulunut...emme myöskään lukeneet niitä erilaisten järjestöjen lähettämiä adresseja, koska ne ovat sellaista pakkopullaa joka tulee jostain rekisteristä tms.. Järkeä voi käyttää tässäkin asiassa.
mä olen aina kuvitellut, että perinteinen adressi osoitetetaan nimenomaan edesmenneelle ja häntä kohtaan on pitänyt olla jonkinlainen side. En sen vuoksi käsitä, että menehtyneen lapsen työkaverit lähettävät adressin. Kukkalähetys tietysti ymmärrettävää.
Läheisen ystäväni äiti kuoli, ja laitoin kyllä adressin, vaikka en hänen kaukana asunutta äitiään yhtään tuntenut. Tiesin kuitenkin miten paljon hän merkitsi ystävälleni ja vaikken itse luonnollisesti ollut hautajaisissa, halusin osoittaa tukea ja myötätuntoa.
mulle tuli ihan hämmentynyt olo. Olen aina kuvitellut, että adressi lähetetään vain jos on tunnettu vainaja. Hänen muistoaan kunnoittaen ja suruun osanotot. Ei todellakaan tilanteessa jossa ei edes ole kuollut tunnettu. Silloin voi lähettää kukkalähetyksen tai muun osanottokortin mutta ei sitä perinteistä adressia. No, kaikkea tällä palstalla oppii. Kiva olisi kuulla "oikea" versio tästäkin asiasta. Lisäksi ne adressit on kerätty pöydälle ja luettu muistotilaisuudessa ääneen. Aika outoa jos siellä olisi joku ventovieraan muistokirjoitus joka ei ole koskaan edesmennyttä edes nähnyt.
Suruadresseja lähettävät yksityishenkilöt sekä yritykset, yhdistykset ja järjestöt, jotka
haluavat muistaa edesmennyttä
ja ottaa osaa edesmenneen omaisten suruun. Esimerkiksi työyhteisö, harrastusporukka tai naapurit voivat lähettää yhteisen adressin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini kuoli muutama vuosi sitten, töissä ilmoitin esimiehelleni ja lähimmille parille työkavereille, joiden kanssa muutenkin puhuttiin lapsista jne etteivät ihmetelleet, miksi olen pois töistä - otin siis vapaata muutaman päivän selvitelläkseni juoksevia asioita liittyen hautajaisiin yms asiaan liittyviin pakollisiin toimiin. Töistä sain adressin koska se on meillä työpaikalla tapana jos jonkun läheinen kuolee, samoin kuin työpaikka antaa pienen lahjan naimisiinmenosta/lapsen syntymästä/isommista merkkipäivistä.
Ei ole oikeaa tai värää tapaa, kukin tyylillään.
ja tuo adressi luetaan sitten hautajaisissa vaikka kukaan näistä ei ilmeisesti eddes tuntenut kuollutta? Ei tuollaisessa tapauksessa läheteteä adressia. Huoh.
Mistä sinä edes tiedät onko adressin lähettäjä tuntenut kuollutta. Isän hautajaisissa oli niin monta addressia eikä mitään hajua kuinka läheisiä olivat lopulta isän kanssa.
Tuo adressi oli enmmänkin lämmin osanotto minulle (läheisesi poismenon johdosta jne), ei sitä hautajaisissa luettu, koska ei se sinne mielestäni kuulunut...emme myöskään lukeneet niitä erilaisten järjestöjen lähettämiä adresseja, koska ne ovat sellaista pakkopullaa joka tulee jostain rekisteristä tms.. Järkeä voi käyttää tässäkin asiassa.
mä olen aina kuvitellut, että perinteinen adressi osoitetetaan nimenomaan edesmenneelle ja häntä kohtaan on pitänyt olla jonkinlainen side. En sen vuoksi käsitä, että menehtyneen lapsen työkaverit lähettävät adressin. Kukkalähetys tietysti ymmärrettävää.
Läheisen ystäväni äiti kuoli, ja laitoin kyllä adressin, vaikka en hänen kaukana asunutta äitiään yhtään tuntenut. Tiesin kuitenkin miten paljon hän merkitsi ystävälleni ja vaikken itse luonnollisesti ollut hautajaisissa, halusin osoittaa tukea ja myötätuntoa.
mulle tuli ihan hämmentynyt olo. Olen aina kuvitellut, että adressi lähetetään vain jos on tunnettu vainaja. Hänen muistoaan kunnoittaen ja suruun osanotot. Ei todellakaan tilanteessa jossa ei edes ole kuollut tunnettu. Silloin voi lähettää kukkalähetyksen tai muun osanottokortin mutta ei sitä perinteistä adressia. No, kaikkea tällä palstalla oppii. Kiva olisi kuulla "oikea" versio tästäkin asiasta. Lisäksi ne adressit on kerätty pöydälle ja luettu muistotilaisuudessa ääneen. Aika outoa jos siellä olisi joku ventovieraan muistokirjoitus joka ei ole koskaan edesmennyttä edes nähnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini kuoli muutama vuosi sitten, töissä ilmoitin esimiehelleni ja lähimmille parille työkavereille, joiden kanssa muutenkin puhuttiin lapsista jne etteivät ihmetelleet, miksi olen pois töistä - otin siis vapaata muutaman päivän selvitelläkseni juoksevia asioita liittyen hautajaisiin yms asiaan liittyviin pakollisiin toimiin. Töistä sain adressin koska se on meillä työpaikalla tapana jos jonkun läheinen kuolee, samoin kuin työpaikka antaa pienen lahjan naimisiinmenosta/lapsen syntymästä/isommista merkkipäivistä.
Ei ole oikeaa tai värää tapaa, kukin tyylillään.
ja tuo adressi luetaan sitten hautajaisissa vaikka kukaan näistä ei ilmeisesti eddes tuntenut kuollutta? Ei tuollaisessa tapauksessa läheteteä adressia. Huoh.
Tuo adressi oli enmmänkin lämmin osanotto minulle (läheisesi poismenon johdosta jne), ei sitä hautajaisissa luettu, koska ei se sinne mielestäni kuulunut...emme myöskään lukeneet niitä erilaisten järjestöjen lähettämiä adresseja, koska ne ovat sellaista pakkopullaa joka tulee jostain rekisteristä tms.. Järkeä voi käyttää tässäkin asiassa.
mä olen aina kuvitellut, että perinteinen adressi osoitetetaan nimenomaan edesmenneelle ja häntä kohtaan on pitänyt olla jonkinlainen side. En sen vuoksi käsitä, että menehtyneen lapsen työkaverit lähettävät adressin. Kukkalähetys tietysti ymmärrettävää.
he lähettivät sille työkaverilleen myötätunnon, osanoton osoituksena jonkin kortin. Ei siis mistään adressista varsinaisesti kai ollut kyse.
Minä en ollut lähisukulaisen hautajaisissa, mutta lähetin kuitenkin lähiomaiselle surunvalittelukortin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti, työkaverin läheinen on kuollut etkä halua osallistua hänen muistamiseensa vain siksi, että ko. asiat eivät mielestäsi kuulu työpaikalle? En haluaisi työskennellä kanssasi.
Sanoisit edes "älä sitten odota minunkaan osallistuvan sinun muistamiseksi järjestettyihin keräyksiin, en osallistu syntymäpäiväkeräykseen sinun kohdallasi".
Jos sun halus työskennellä jonkun kanssa perustuu tuollaisiin asioihin, niin olet aika outo työkaveriksi muutenkin. Työpaikalla tehdään työtä niin kuin aikuisten kuuluu, ei siellä missään leikkikentällä olla. Tiedätkö sen säännön, että jokaisen ihmisen kanssa pitää tulla toimeen niin hyvin, että työt ja asialliset asiat saadaan tehtyä.
Sinä et näköjään kuulu niihin asiallisiin ihmisiin.
Meillä näin: jos työntekijä kertoo lähiomaisen kuolemasta, työnantaja laittaa surunvalittelukukat työntekijän kotiin. Siis firma maksaa, ei keräillä mitään kolehtia. Omista lähiomaisteni kuolemista olen yleensä työnantajalle ja lähimmille kollegoille kertonut, kun kuolemasta nyt kertyy kaikenlaista velvoitetta, joiden hoitamisen vuoksi voi olla muutaman päivän poissaolo luvassa. Plus suru tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitääkö avautua? No, ei ole pakko avautua. Mutta yleensä riittää, että yhdelle kertoo, ja se yksi kertoo sitten eteenpäin, ellet nimenomaisesti sano, ettet halua eteenpäin kerrottavan, tosin sitä eteenpäin kertomista voi tapahtua kiellostasi huolimatta.
Itse en ole työelämä. Minulta kuoli 2020-2021 elämästäni yht. 17 ihmistä. 22 vuotta kestänyt suhde vuosi siten.Joukon mahtui sisko ja veli. Kuolemista sain pika puhelun 3 kpl. Sisko,veli ja suhteeni. Loput tulikin sitten pelkkänä teksitiviestinä eli 14 kpl. Osanotoja en saanut ja olenkin koko aihe ollut kuin Spitalia sairastava ihminen. Jos jonkun kohtaan ei aihesta ei puhuta se 100% Asia josta en sa mainita.Minunkin satuu ja niin pirusti. Pahin oli ystävän viesti: Minä kävin kampaaja haluan näytä hyvältä Pentille.Siis aviomiehelleen! Sinä varmasti et välitä ulkonäöstäsi?Vainajalle vai,vainajilleko minun pitäisi näytä hyvälle? Vai heti lähteä etsi uusi mies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti, työkaverin läheinen on kuollut etkä halua osallistua hänen muistamiseensa vain siksi, että ko. asiat eivät mielestäsi kuulu työpaikalle? En haluaisi työskennellä kanssasi.
Sanoisit edes "älä sitten odota minunkaan osallistuvan sinun muistamiseksi järjestettyihin keräyksiin, en osallistu syntymäpäiväkeräykseen sinun kohdallasi".
Jos sun halus työskennellä jonkun kanssa perustuu tuollaisiin asioihin, niin olet aika outo työkaveriksi muutenkin. Työpaikalla tehdään työtä niin kuin aikuisten kuuluu, ei siellä missään leikkikentällä olla. Tiedätkö sen säännön, että jokaisen ihmisen kanssa pitää tulla toimeen niin hyvin, että työt ja asialliset asiat saadaan tehtyä.
Sinä et näköjään kuulu niihin asiallisiin ihmisiin.
Tästä ei nyt ihan selvinnyt, oliko viestisi tarkoitettu alkuperäiselle vai tähän viestiin kommentoineelle. Alkuperäiseen se sopisi paremmin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti, työkaverin läheinen on kuollut etkä halua osallistua hänen muistamiseensa vain siksi, että ko. asiat eivät mielestäsi kuulu työpaikalle? En haluaisi työskennellä kanssasi.
Sanoisit edes "älä sitten odota minunkaan osallistuvan sinun muistamiseksi järjestettyihin keräyksiin, en osallistu syntymäpäiväkeräykseen sinun kohdallasi".
Jos sun halus työskennellä jonkun kanssa perustuu tuollaisiin asioihin, niin olet aika outo työkaveriksi muutenkin. Työpaikalla tehdään työtä niin kuin aikuisten kuuluu, ei siellä missään leikkikentällä olla. Tiedätkö sen säännön, että jokaisen ihmisen kanssa pitää tulla toimeen niin hyvin, että työt ja asialliset asiat saadaan tehtyä.
Sinä et näköjään kuulu niihin asiallisiin ihmisiin.
Tästä ei nyt ihan selvinnyt, oliko viestisi tarkoitettu alkuperäiselle vai tähän viestiin kommentoineelle. Alkuperäiseen se sopisi paremmin...
No minä olin se kommentoija. Edelleen olen sitä mieltä, että jos ruvetaan änkyröimään johonkin yhteiseen keräykseen osallistumisen kanssa sillä perusteella, että se ei henkilökohtaisesti nappaa, se on aika noloa. Olen työskennellyt tällaisten änkyröiden kanssa aiemmin ja joutunut kaikenlaisiin erikoisiin tilanteisiin heidän kanssaan. Siksi en halua työskennellä enää. Ja nyt sentään kyseessä on työkaverin muistaminen, kun hänen perheessään on ollut surua. Joku roti sentään.
Itse inhoan sitä, kun työpaikalla kerätään kaiken maailman kolehteja työntekijöiden muistamisia varten. Mun mielestä työpaikan pitäisi kustantaa muistamiset, jos niitä annetaan. Ja jos työpaikka ei tähän pysty niinkuin omani ei niin sitten muistamiset vois jättää kokonaan. En yleensä osallistu näihin rahankeräyksiin, tai laitan tyyliin euron. Annan mieluummin hyväntekeväisyyteen kuin sellaisille työkavereille joita en juurikaan edes tunne. Kun oma 50 v päivä tulee niin sanon, ettei mitään rahankeräyksiä järjestetä vaan ihmiset voi antaa rahansa hyväntekeväisyyteen. Eli ymmärrän aloittajaa siinä että osanotto riittää. En itsekään kaivannut työyhteisöltä mitään kukkia kun isäni kuoli viime keväänä. En kertonut kuolemasta kuin esimiehelle ja parille läheisemmälle työkaverille. Tuntui helpommalta niin, ettei kaikki ota osaa ja kysele mitään. Oli helpompi keskittyä työntekoon: tiedän että olisin vain itkenyt töissä enemmän, jos olisi pitänyt asiaa käsitellä silloin ja tällöin kaikkien työkavereiden kanssa. Itkin välillä omassa työhuoneessani: onneksi on sellainen. En ole muutenkaan sellainen ihminen, joka tykkää avautua isolle määrälle ihmisiä. Mulle on täysin fine etten tiedä kaikista työkavereista juurikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti, työkaverin läheinen on kuollut etkä halua osallistua hänen muistamiseensa vain siksi, että ko. asiat eivät mielestäsi kuulu työpaikalle? En haluaisi työskennellä kanssasi.
Sanoisit edes "älä sitten odota minunkaan osallistuvan sinun muistamiseksi järjestettyihin keräyksiin, en osallistu syntymäpäiväkeräykseen sinun kohdallasi".
Jos sun halus työskennellä jonkun kanssa perustuu tuollaisiin asioihin, niin olet aika outo työkaveriksi muutenkin. Työpaikalla tehdään työtä niin kuin aikuisten kuuluu, ei siellä missään leikkikentällä olla. Tiedätkö sen säännön, että jokaisen ihmisen kanssa pitää tulla toimeen niin hyvin, että työt ja asialliset asiat saadaan tehtyä.
Sinä et näköjään kuulu niihin asiallisiin ihmisiin.
Tästä ei nyt ihan selvinnyt, oliko viestisi tarkoitettu alkuperäiselle vai tähän viestiin kommentoineelle. Alkuperäiseen se sopisi paremmin...
Niin, kenen tekstiin on kommentti kirjoitettu? Kyllä se on kirjoitettu tuolle, joka sanoo "En haluaisi työskennellä sinun kanssasi."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti, työkaverin läheinen on kuollut etkä halua osallistua hänen muistamiseensa vain siksi, että ko. asiat eivät mielestäsi kuulu työpaikalle? En haluaisi työskennellä kanssasi.
Sanoisit edes "älä sitten odota minunkaan osallistuvan sinun muistamiseksi järjestettyihin keräyksiin, en osallistu syntymäpäiväkeräykseen sinun kohdallasi".
Jos sun halus työskennellä jonkun kanssa perustuu tuollaisiin asioihin, niin olet aika outo työkaveriksi muutenkin. Työpaikalla tehdään työtä niin kuin aikuisten kuuluu, ei siellä missään leikkikentällä olla. Tiedätkö sen säännön, että jokaisen ihmisen kanssa pitää tulla toimeen niin hyvin, että työt ja asialliset asiat saadaan tehtyä.
Sinä et näköjään kuulu niihin asiallisiin ihmisiin.
Tästä ei nyt ihan selvinnyt, oliko viestisi tarkoitettu alkuperäiselle vai tähän viestiin kommentoineelle. Alkuperäiseen se sopisi paremmin...
No minä olin se kommentoija. Edelleen olen sitä mieltä, että jos ruvetaan änkyröimään johonkin yhteiseen keräykseen osallistumisen kanssa sillä perusteella, että se ei henkilökohtaisesti nappaa, se on aika noloa. Olen työskennellyt tällaisten änkyröiden kanssa aiemmin ja joutunut kaikenlaisiin erikoisiin tilanteisiin heidän kanssaan. Siksi en halua työskennellä enää. Ja nyt sentään kyseessä on työkaverin muistaminen, kun hänen perheessään on ollut surua. Joku roti sentään.
Et muuten ollut se, joka viimeiseksi kirjoitti "Sinä et näköjään kuulu niihin asiallisiin ihmisiin." Tuon nimenomaisen kommentin kirjoitin nimittäin minä. Yritätkö ryövätä toisten tekstit!
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla ollaan tekemässä töitä. Jos ei surun vuoksi töihin kykene, on paras olla sairauslomalla, eikä kuormittaa työyhteisöä omilla tunteillaan liikaa.
Toki jokainen tavallaan.
Työpaikallani eräs jäi leskeksi. Tuli silti töihin. Töissä sitten alkoi asiakkaille itkemään kurjaa tilannettaan.
Inhimillistä ehkä, mutta todella ammattitaidotonta. Parempi ois ollut hakea lohtua omilta läheisiltä taatusti.
No onhan se inhimillisesti helpompaa sanoa, että vaikeudet hoitaa töitä johtuu lähiomaisen kuolemasta.
Parempiko tuossa tilanteessa on sanoa kaikille, että pällilomalla ollaan? Vikaa laturiosastolla. Kyllä kollegat arvostaa, ja on todella ammattitaitoista.
En nyt ymmärrä miten tässä nyt eroaa se, että kerrotaan ennakkoon töissä että tällainen tilanne on tulossa ja ollaan muutama päivä pois töistä eroaa siitä, että otetaan sairasloma ja kerrotaan että sairastapaus perheessä? Siis molemmissa tapauksissa ollaan pois töistä ja kerrotaan asiasta työkavereille. Tottakai jokainen saa päättää millä laajuudella haluaa muusta elämästään työpaikalla kertoa, mutta jos se mahdollisesti vaikuttaa työn tekoon ja olemiseen työpaikalla niin kyllähän se kysymyksiä herättää. Jos voi hoitaa asian etänä niinkuin ap niin sitten tietysti on helpompi olla kertomatta mitään.