Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö töissä avautua lähiomaisen kuolemasta?
13.10.2022 |
Oma isäni kuoli vajaa vuosi sitten, kerroin yhdelle työkaverille ja jatkoin töitäni. Olimme etätöissä joten sinkin vuoksi pystyin asian ja järjestelyt hoitamaan kotoa käsin ilman sairaslomaa. Nyt sitten esimiehenei vanhempi kuoli ja asia on hyvinki ollut tiedossa monta viikkoa että näin tapahtuu. Nyt sitten touhutaan kukkalähetystä jne. Tuli tunne, että olinko kylmä ja outo, kun vaikenin oman vanhempani menetyksestä? Ei ollut kukkakeräystä enkä olisi halunnutkaan koska en asiaa julkisesti tuonut esiin. En aio tähän osallistua. Mielestäni nämä pitäisi erottaa työelämästä. Otetaan saikkua ja kerrotaan että lähipiirissä sairautta tms. Ei siihen tarvitsisi työporukkaa vetää viikkokausiksi.
Kommentit (46)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen saikkua?
Sairauslomaa voi hakea jos se surureaktio on niin voimakas, ettei töihin tuleminen onnistu päiviin.
Vierailija kirjoitti:
En ole kateellinen. Mutta en toisaalta nyt aio osallistuakaan tuohon kukkamuistamiseen. kerroin osanottoni esimiehellini asian kuultuani suoraan. ap
Omalla työpaikalla tuo oli tapana, ja osallistuin aina kukkiin yms. Mutta sitten tuli minun omaiseni kuolema ja kerroin siitä, niin kukaan ei reagoinut mitenkään.
En ollut kateellinen, mutta vähän tuli surullinen olo, koska välinpitämättömyys koski vain minua.
Jatkossa en enää osallistunut mihinkään.
En kokenut koskaan olevani mitenkään epäsuosittu muissa asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kateellinen. Mutta en toisaalta nyt aio osallistuakaan tuohon kukkamuistamiseen. kerroin osanottoni esimiehellini asian kuultuani suoraan. ap
Omalla työpaikalla tuo oli tapana, ja osallistuin aina kukkiin yms. Mutta sitten tuli minun omaiseni kuolema ja kerroin siitä, niin kukaan ei reagoinut mitenkään.
En ollut kateellinen, mutta vähän tuli surullinen olo, koska välinpitämättömyys koski vain minua.
Jatkossa en enää osallistunut mihinkään.
En kokenut koskaan olevani mitenkään epäsuosittu muissa asioissa.
Tällaiset ovat aina ihan ahterista, kun osuvat omalle kohdalle. Varmaan tässäkin oli jokin ei-henkilökohtainen syy taustalla (kukaan ei ehtinyt organisoida tms), mutta ikävä fiilis joka tapauksessa tulee.
Vierailija kirjoitti:
En ole kateellinen. Mutta en toisaalta nyt aio osallistuakaan tuohon kukkamuistamiseen. kerroin osanottoni esimiehellini asian kuultuani suoraan. ap
On kyllä keskusteluketjujen aatelia väittää jonkun olevan kateellinen henkilölle jonka vanhempi kuoli!!!!
Ymmärrän täysin mitä ap tarkoittaa enkä myös näe siinä yhtään kateellisuutta.
Henkilö joka väittää toista kateelliseksi, on yleensä itse todella kateellinen. Miettikääpä tuttavapiiriänne.
Isäni kuoli vuosi sitten. Viimeisen viikon olin häntä saattohoitamassa ja sain sen vuoksi sairauslomaa. Lähimmät työkaverit tiesivät asiasta etukäteen, esimiehelle kerroin vasta sairauslomalle jäädessäni. Muulle työyhteisölle en asiasta halunnut puhua, koska olisin vain itkenyt töissä, jos olisin saanut osanottoja. Lähimpien työkavereiden kanssa asiasta puhuttiin ensimmäisenä työpäivänä kuoleman jälkeen, vähän itkettiin, mutta muuten pystyin hyvin tekemään työni. Oli helpottavaa olla töissä, koska silloin sai ajatella työasioita, eikä suru ja menetys ollut koko aikaa mielessä.
Meillä ihmisillä on monenlaisia tapoja käsitellä menetystä. Niitä tulisi jokaisen ymmärtää kunnioittaa.