Eronneet, jotka ette ole missään väleissä. Miten lapsenne suhtautuvat tilanteeseen?

Erosin lasten isästä, kun lapset olivat teini-ikäisiä. Mies oli väkivaltainen minua kohtaan ja lapset joutuivat valitettavasti sitä myös näkemään. Mies oli väkivaltainen avioliiton viimeiset pari vuotta (aluksi väkivalta oli lievää mutta paheni koko ajan) ja sitä ennen meillä oli ns normaali lapsiperhe.

Koska lapset olivat melko vanhoja erotessamme, he myös muistavat ajat kun meillä oli tavallinen ydinperhe. Ja nyt tosiaan en voi olla väkivallan uhan vuoksi exän kanssa missään tekemisissä vaan kaikki pakollinen viestintä lasten osalta sähköpostilla, koska yhteishuoltajuus.

Vaistoan, että lapset surevat tilannetta, mutta he eivät puhu siitä. Joskus yritän kysyä miten he kokevat tilanteen, kun joudun välttämään heidän isäänsä, mutta he eivät puhu.

Miten teillä muilla lapset ovat reagoineet vastaavassa tilanteessa ja miten tuette lapsia?

Itse pelkään, että lapset oirehtivat myöhemmässä iässä, aikuisena, tilanteen vuoksi. Tilanne ei nyt vaikuta heillä esimerkiksi koulun käyntiin ja koulumenestykseen.