Mikä suomalaisen kulttuurin kirjoittamaton sääntö nyppii teitä eniten?

Mun small talk on yleensä:

- nyyt kyllä imet munaa, ime munaa, kun sanot huomenta, ime ime ime. Pillillä imet.

Toinen heittää tähän että:

-Alonso, haista perse Alonso.

Sit mä jatkan small talkkia et:

-Hei hippa happa huppa, jos et nyt asennoidu oikein, niin saat tosta telkkarista itelles uuden hellehatun.

Ja tää toinen et:

-Haist vit

Ollaa vähän enemmän jenkkiläisiä meijä duunipaikallla small talkin kaa. Viduillaan toisille tervehtimisien sijaan niinku sitkomeissa konsanaa.

Saunominen. Ja sen tuputtaminen ulkomaalaisille vieraille. Tai kenelle tahansa.

Se että kilpaillaan siitäkin kenellä menee huonommin. 

Vierailija kirjoitti:

Kursailu. Jos meillä on vieraita, en jaksaisi käskeä kahville kolmea kertaa, ja vieraana taas en jaksaisi odottaa, että ns. arvokkaammat vieraat raahautuvat pöydän ääreen.

Tämä! Itse hyökkään pullan ja kahvin ääreen heti kun vähänkin elehditäänkin siihen suuntaan. Jos joku arvovieras jää jalkoihin, voi kyynel.

Vierailija kirjoitti:

Se, että kenen onni on, se onnen kätkeköön. Ihan sama vaikka ihminen olisi varakkaampi, paremman näköinen kuin keskiverto ihminen tai muuten vaan onnekkaan oloinen, niin ihmiset lyttää jatkuvasti, puhuu pahaa ja juoruilee. Vaikka tämä ihminen olisi oikeasti ihan tosi ystävällinen ja mukava, niin ei se ihmisille riitä. Miehenä tuntuu, että jos laitat vaikka siistimmät vaatteet päälle, niin muut vaan töllää ja ajattelee "Kuka helvetin Elvis tuokin kuvittelee olevansa"

Suomessa esim. Sara Sieppi on paremman näköinen ja menestyneempi kuin valtaosa suomalaisnaisista, niin se p*skapuhe ihmisiltä, jotka eivät edes häntä tunne on tälläkin palstalla ihan järjetöntä. Tämä asia on Suomessa semmoinen, joka ei oikein motivoi yrittämään tai motivoi tekemään sitä parasta versiota itsestään. Ihmiset kokee, että se on heiltä pois. Kaikille tuntuu olevan autuus se, että maa on täynnä perusharmaita Prisma-perheitä. Ja jos ihminen sattuu

Tämä. Kun kateus on SAIRAUS.

Että seisotaan jonossa hiljaa. Minua niin otti päähän viimeksi Hki-Vantaalla, kun takana jonossa seissyt pariskunta keskenään supisivat. Sitten kun oltiin lähes turvatarkastuksessa, se nainen piipitti hennolla äänellä virkailijalle, että kun kone on kohta lähdössä, niin mahtaako he ehtiäkään. Voi jumalauta! Seisovat hiljaa jonossa yli puoli tuntia eivätkä saa suutaan auki, että voidaanko päästä ohi, kun kone lähtee kohta. Niin suomalaista! Kyllä kaikkialla ulkomailla, missä olen käynyt, ihmiset osaa vaikka väkisin puskea ohi, jos ne meinaavat myöhästyä lennoltaan. Ja kyllä ulkomailla osataan pyytää virkailijoilta apua jo paljon aiemmin eikä ensin seisota yli puolta tuntia hiljaa ja toivota, että jospa tämä jono kuitenkin ehtii turvatarkastukselle asti niin että ollaan ajoissa lähtöportilla.

Kun työssä yhteispalaverissa urkitaan kesälomien käytöstä. Ei kuulu työpaikalle niistä puhuminen.

Viinaa pittää juua

Vierailija kirjoitti:

Small talking puute. Kulttuurimaissa juntitkin osaavat sen.

Itse merkitsen kokousagendalle kohdaksi 1. small talk. Ja aloitan kokouksen "Lets small talk first".

Kirkosta eronnut kirjoitti:

Se että pitää kuulua kirkkoon. Miksi?

Jaa. Suomessa kylläkin on harvinaisen paljon kirkkoon kuulumattomia. Mihin maahan mahdat tehdä vertailua? Amerikassa se on huono, huono ihminen, joka ei kuulu mihinkään uskontokuntaan (äänekkäästi). Kun olen lomaillut siskoni luona, ihmettelen aina, kuinka täysin arkisessa tilanteessa toivotellaan korkeamman voiman siunausta. Haluanko minä sitä? No en halua. Suomessa saa olla rauhassa, kun kukaan ei toivota, että god bless you. Italiassa asuin nuorena vuoden (matkaoppaana), ja siinä vasta on harras maa, siis ulkoisesti. Uskonto on kaikessa läsnä. Kun tapailin erästä italialaista miestä, hän sanoi suoraan, etten voi tavara vanhempiaan, koska he ovat niin hartaita. Toki se loukkasi, että tällainen tavallinen suomalainen ei kelpaa, on väärä uskontokunta. Todellisuudessa italialaiset minun silmissäni elivät ihan samanlaista tavallista elämää kuin Suomessa, mutta perheen edessä pitää olla hurskas ja harras. Suomessa ei ole sellaista pakkoa esittää.

Jokainen menee istumaan bussiin omalle riville ja miehet levittää jalat haralleen. Ärsyttää joka aamu, kun nousen bussiin ja kaikki ikkunapaikat varattu. Katson, kenen viereen voin istua, kun siellä ollaan niin jalat levällään, että viedään puoli penkkiä. Ei mitään kohteliaisuutta, itse sanon yleensä huomenet, kun menen viereen, ja se on tuurista kiinni, vastataanko minulle. Nuoret miehet yleensäkään ei vastaa mitään. Tuijotetaan kännykkää ja pidetään ne jalat levällään niin että on vaikea mahtua viereen istumaan. Sitten on niitä naisia, jotka laittaa käsilaukkuunsa siihen penkille. Hei, haloo, täällä on jokaiselle löydyttävä istumapaikka ja kun aamuisin joka tapauksessa julkisilla kulkee paljon ihmisiä, niin älä työnnä sitä laukkua/kassia tyhjälle penkille.

Vierailija kirjoitti:

Kun työssä yhteispalaverissa urkitaan kesälomien käytöstä. Ei kuulu työpaikalle niistä puhuminen.

. . .se olisi sitä smooltookkia . . . 

Vierailija kirjoitti:

Kirkosta eronnut kirjoitti:

Se että pitää kuulua kirkkoon. Miksi?

Jaa. Suomessa kylläkin on harvinaisen paljon kirkkoon kuulumattomia. Mihin maahan mahdat tehdä vertailua? Amerikassa se on huono, huono ihminen, joka ei kuulu mihinkään uskontokuntaan (äänekkäästi). Kun olen lomaillut siskoni luona, ihmettelen aina, kuinka täysin arkisessa tilanteessa toivotellaan korkeamman voiman siunausta. Haluanko minä sitä? No en halua. Suomessa saa olla rauhassa, kun kukaan ei toivota, että god bless you. Italiassa asuin nuorena vuoden (matkaoppaana), ja siinä vasta on harras maa, siis ulkoisesti. Uskonto on kaikessa läsnä. Kun tapailin erästä italialaista miestä, hän sanoi suoraan, etten voi tavara vanhempiaan, koska he ovat niin hartaita. Toki se loukkasi, että tällainen tavallinen suomalainen ei kelpaa, on väärä uskontokunta. Todellisuudessa italialaiset minun silmissäni elivät ihan samanlaista tavallista elä

Ei ole enää mitää radikaalia ja erityisen vallankumouksellista olla kuulumatta kirkkoon. Se on asia, joka nykyään ei edes alle 70- vuotiaita kiinnosta. Tietenkin on tilanteita, jolloin asia otetaan puheeksi, esim. häitä järjestettäessä.

Vierailija kirjoitti:

Että naisella pitäisi olla huonekasveja.

On niitä miehilläkin, niitä kasvatellaan vaatehuoneessa. 

Vierailija kirjoitti:

Kursailu. Jos meillä on vieraita, en jaksaisi käskeä kahville kolmea kertaa, ja vieraana taas en jaksaisi odottaa, että ns. arvokkaammat vieraat raahautuvat pöydän ääreen.

Ei tämmöistä ole kuin 50-luvun suomifilmeissä.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen menee istumaan bussiin omalle riville ja miehet levittää jalat haralleen. Ärsyttää joka aamu, kun nousen bussiin ja kaikki ikkunapaikat varattu. Katson, kenen viereen voin istua, kun siellä ollaan niin jalat levällään, että viedään puoli penkkiä. Ei mitään kohteliaisuutta, itse sanon yleensä huomenet, kun menen viereen, ja se on tuurista kiinni, vastataanko minulle. Nuoret miehet yleensäkään ei vastaa mitään. Tuijotetaan kännykkää ja pidetään ne jalat levällään niin että on vaikea mahtua viereen istumaan. Sitten on niitä naisia, jotka laittaa käsilaukkuunsa siihen penkille. Hei, haloo, täällä on jokaiselle löydyttävä istumapaikka ja kun aamuisin joka tapauksessa julkisilla kulkee paljon ihmisiä, niin älä työnnä sitä laukkua/kassia tyhjälle penkille.

Ikävää että olet kohdannut noin paljon moukkia.

Se, että ylhäältä päin sanellaan, mitä mieltä asioista ollaan kansana. Ja kaikkien on oltava samaa mieltä. 

Median mustamaalauskampanjat tulee ekana mieleen, siinä on vedetty useampi firma lokaan kun joku silmäätekevä on käskenyt. Samoin esim. HS on "ennustanut" kohta 20 vuotta putkeen että Japani romahtaa ihanjust ihanjust ihanjust, vieläkin sinnittelevät. Kaikki, mikä ei sovi agendaan, leimataan ja häpäistään mediassa, sanoitetaan mitä mieltä siitä olla.

Hymyileminen on kielletty. Ääneen nauraminen on kielletty. Vieraalle puhuminen on kielletty. Bussissa tai ratikassa tai junassa viereen istuminen on kielletty.  Iloinen ilme herättää vihaa.  Rappukäytävään ei voi mennä jos naapuri on siellä samaan aikaan. Hississä täytyy vallita kiusaantunut hiljaisuus ja pitää tuijottaa seinää tai nurkkaa.  Ainakin nämä tulee mieleen.

Olen asunut kohta 30 vuotta ulkomailla ja tänne muutettuani tajusin nämä asiat.  On kuitenkin ollut todella ilahduttavaa  kun joskus joku rikkoo noita sääntöjä ja on ihan spontaanisti alkanut jutella! 

Oisko ihan sitä vaan, että on kokemuksia näistä lääppijöistä?

Vierailija kirjoitti:

Saatanmoinen estyneisyys, täällä ei sovi puhua tuntemattomille. Ja jos puhut olet joko hullu tai humalassa.

Nykyään moni puhuu kännykkäänsä tai siihen kytkettyihin pikkuosiin. Ei enää erota hullua puhelimeenpuhujasta.