Mikä suomalaisen kulttuurin kirjoittamaton sääntö nyppii teitä eniten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten nyppii tämä itseruoskinta.  Oletteko lukeneet vastaavaa ruotsalaisten tai amerikkalaisten kirjoittamina?  Ei tietenkään, vaan he lähinnä kehuvat omaa maataan, jos yleensä asiaa edes ajattelevat.

Tätähän on jo pariin kertaan mainittu tässä ketjussa ja suomalaisten huonoa itsetuntoa noin ihan yleisesti. Alapeukkujen määrän perusteella osuu arkaan paikkaan.

Minä alanuolitin, koska en saanut tuosta mitään se selvää, että mitä se "tämä itseruoskinta" oikein on. Ei oltu sanallakaan avattu, mitä sillä tatkoitetaan käytännössä.

Itseruoskinnan miellän niin, että jos on jossain mokannut tai tehnyt väärin, niin siitä sättii ja toruu itseään. Ei se ole mun mielestä mikään huono piirre. Päinvastoin.

Leffafriikki kirjoitti:

Leffaetiketti. Tuntuu, että ei edes karkkipussia sais avata, ettei joku häiriinny. Kun pitää olla niin hiljaa kuin huopatossutehtaalla. Toista se on esim. Hollannissa. Siellä saa nauraa ääneen, kommentoida, siellä taputetaan hyville kohtauksille eikä tule pahoja katseita tai hyssyttelyjä jos puhut vieruskaverillesi leffan aikana jotain. On myös ihan ok mennä vessaan kesken näytöksen.

Jaa. Mä taas koen, että koska olen maksanut ison hinnan leffateatterilipusta, siihen hintaan kuuluu se, että saan keskittyä elokuvaan. Moni varmaan ajattelee juuri toisinpäin: kotona voi katsella leffaa hiirenhiljaa, kun taas leffateatterissa ei saa ärsyyntyä supinoista, kännykän ruudun loisteesta tai karkkien rapistelusta.

Kotona sä voit valita, katseletko leffaa yksin vai porukalla, keskitytkö elokuvaan vai kaverien kanssa jutteluun, kännykän selailuun, käytkö kesken kaiken vessassa tms. Voit myös pausettaa tai katsella jonkun kohdan uudestaan, jos jotain meni ohi. Leffateatterissa näet ja kuulet tapahtumat tasan kerran. Jos et itse keskity, se on oma asiasi, mutta mun mielestä toisten elokuvanautintoa ei saa tahallaan häiritä. Erityisesti hiljaisissa, jännittävissä tai tunnelmallisissa leffoissa on hyvä, jos kaikki keskittyy katsomaan itse elokuvaa. Actionleffoissa rämisee niin kovaa, ettei silloin niin haittaa, jos joku vähän puhuu.

Ei saa menestyä eikä kehua itteensä vaikka olis saatanan hyvä jossain. No ei olla kehumassa. Kyllä ne muualla päin maailmaa tietää ja kunnioittaa. Täällä päin sais vain kateellista vähättelyä.

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävä kyttääminen ja toisten arvostelu, mutta samaan aikaan ei saisi puhua kuin omasta perheestä, työstä ja säästä.

Tätä tekee kaikki muuallakin läntisessä maailmassa, jotka ovat suorituskesksien yhteiskunnan orjia.

Juoruilu ja sellainen kylmä ja ilkeämielinen kyttääminen jossa koetaan omaksi oikeudeksi tunkea oma nokka sinne minne se ei todellakaan kuulu. Juuri tuo mitä täälläkin on mainittu että muiden asiat ei muka kiinnosta ja linnoittaudutaan sinne omaan kuplaan eikä tutustuta tai edes moikata naapureita, työkavereita jne., mutta silti niiden asiat kiinnostaa kuitenkin ihan helvetisti. Työpaikalla kun eräs kollega oli sairaslomalla 5 kuukautta niin oli kahvihuoneen kestosuosikki juoruila ja spekuloida syytä tälle sairaslomalle, törkeimät jopa kyselivät suoraan tältä henkilöltä syytä siihen kun hän sitten palasi takaisin töihin. Toinen tapaus on kun naapuri osti uuden hienohkon auton niin muut naapurit ihmettelivät mistä tollainen on saanu rahat sellaiseen auton ostamiseen ja jotkut jopa spekuloivat oliko naapuri mukana jossain rikollisessa toiminnassa.

Käytännössä tämän huomaa hyvin mm. siitä että Suomessa on verotiedot julkiset ja ne ovat vuoden puhutuimpia puheenaiheita kun ne julkaistaan jokainen marraskuu. Missään muualla ei ole tällaista. Tai esimerkiksi onnettomuuspaikkakuvaus ei olla moneen vuoteen saatu tehtyä laittomaksi kun ei näköjään ole tarpeeksi moraalitonta enemmistön mielestä täällä Suomessa. Muualla Euroopassa tällainen on tehty laittomaksi. Suomessa näyttäisi olevan niin että uteliaisuus ja se halu nähdä "herkullisia" onnettomuuskuvia lehdissä voittaa.

Leffafriikki kirjoitti:

Leffaetiketti. Tuntuu, että ei edes karkkipussia sais avata, ettei joku häiriinny. Kun pitää olla niin hiljaa kuin huopatossutehtaalla. Toista se on esim. Hollannissa. Siellä saa nauraa ääneen, kommentoida, siellä taputetaan hyville kohtauksille eikä tule pahoja katseita tai hyssyttelyjä jos puhut vieruskaverillesi leffan aikana jotain. On myös ihan ok mennä vessaan kesken näytöksen.

Mua kyllä häiritsee, jos joku leffassa pölöttää siinä lähellä. Ei haittaa jos nauraa tai käy vessassa. Mutta kännykän räpläys ja puhuminen haittaa. Onneksi Suomessa ollaan pääsääntöisesti hiljaa ja muita häiritsemättä.

Vierailija kirjoitti:

Ei saa menestyä eikä kehua itteensä vaikka olis saatanan hyvä jossain. No ei olla kehumassa. Kyllä ne muualla päin maailmaa tietää ja kunnioittaa. Täällä päin sais vain kateellista vähättelyä.

Paljonko enemmän vielä pitäisi kehua kun itse jo kehutte Suomen maasta taivaaseen. Suomessahan on maailman puhtain vesi, maailman puhtain ilma, maailman onnellisin kansa, maailman paras terveydenhuolto ja maailman paras infra. Lisäksi tämän palstan perusteella jopa maailman paras pm ja presidentti. Suomalaiset kehuvat itse jo itsensä näännyksiin. Uskokaa pois, kaukaa näkee paremmin, olen ulkosuomalainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että työ määrittelee niin paljon, mitä olet ja miten sinuun suhtaudutaan. Baarissa moni mies aloittaa nykyään keskustelun kysymällä mitä työtä teen. Ehkä ei nuorempien keskuudessa näin, mutta tällaista koen näin keski-ikäisenä.

Minulle kävi jopa niin, että baarissa juttelemaan tullut mies halusi heti alkajaisiksi välttämättä tietää mitä teen työkseni, muttei olisi sitten halunnut kertoa omaa ammattiaan. Oli lääkäri, ja ilmeisesti sen kertominen johtaa rasittaviin tai kiusallisiin tilanteisiin, ja siksi ei olisi halunnut kertoa. Meni kyllä vähän maku. Kehtasi vielä ennustaa, että jään yksin, kun en tämän jälkeen ollut kiinnostunut enemmästä.

Mutta otti aiheen heti itse puheenaiheeksi vaikka ei halunnut puhua aiheesta. Taisi olla vähän humblebraggaamisen meininki kun on niin kauheaa olla lääkäri, kun naiset juoksee perässä vääristä syistä. Olis menny maku mullakin. Ei ammatista vaan luonteesta. Paskantärkeilijät, ulkoisilla asioilla kehustelijat ja omahyväiset ihmiset ei vaan ole mun juttu.

Vanhapiika kirjoitti:

Suomalaiset eivät osaa aukaista suuta ja valittaa esim kokouksissa jos joku risoo. Ollaan vaan hiljaa ja marmatetaan jossain nurkassa jollekin hiljaa tai sitten purraan kiukuspäisenä hammasta vaikka vuositolkulla. Narinaa osataan pitää pikkukerhoissa mutta kun asiasta aletaan puhua yleisessä kokouksissa, kaikki hiiren hiljaa ja katsotaan vaan seiniä.

Tää on niin totta. Ensin puhutaan ja valitetaan asioista kahvihuoneessa, miten se ja tämä on huonosti ja önnönnöönöö. Mutta kun järjestetään palaveri missä saisi asioita tuoda esiin ja kertoa missä on vika, niin kaikilla onkin yhtäkkiä kaikki hyvin.

Kun palaveri päättyy niin kokoonnutaan taas kahvihuoneeseen puhumaan siitä, että olipa taas huuhaa-palaveria eikä parantanut asioita yhtään.

Suomessa ei saa vaurastua omalla työllä. Vaikka se tarkoittaa lisää rahaa valtiolle ja köyhille. Onneksi en enää asu vakituiseen Suomessa.

Saunomisen, mökkeilyn ja isämaallisuuden ihannointi. Suomen luonnon ylistäminen. "Suomalainen luontosuhde", joka on pelkkä vitsi, tämähän on eläinoikeuksiltaan oikein takapajula.

Vierailija kirjoitti:

Vanhapiika kirjoitti:

Suomalaiset eivät osaa aukaista suuta ja valittaa esim kokouksissa jos joku risoo. Ollaan vaan hiljaa ja marmatetaan jossain nurkassa jollekin hiljaa tai sitten purraan kiukuspäisenä hammasta vaikka vuositolkulla. Narinaa osataan pitää pikkukerhoissa mutta kun asiasta aletaan puhua yleisessä kokouksissa, kaikki hiiren hiljaa ja katsotaan vaan seiniä.

Tää on niin totta. Ensin puhutaan ja valitetaan asioista kahvihuoneessa, miten se ja tämä on huonosti ja önnönnöönöö. Mutta kun järjestetään palaveri missä saisi asioita tuoda esiin ja kertoa missä on vika, niin kaikilla onkin yhtäkkiä kaikki hyvin.

Kun palaveri päättyy niin kokoonnutaan taas kahvihuoneeseen puhumaan siitä, että olipa taas huuhaa-palaveria eikä parantanut asioita yhtään.

Tuollaista se "työnteko" on valtiolla ja kunnissa. Yksityisellä ette pärjäisi.

Vierailija kirjoitti:

Saunomisen, mökkeilyn ja isämaallisuuden ihannointi. Suomen luonnon ylistäminen. "Suomalainen luontosuhde", joka on pelkkä vitsi, tämähän on eläinoikeuksiltaan oikein takapajula.

Olet vaan mökitön katkera sosialisti joka purkaa pahaa oloaan. Mutta ethän sinä edes saa mökkiä koska punaisten hyvinvointipuolue haluaa pitää sinut ja toverisi köyhinä ja kuuliaisina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saunomisen, mökkeilyn ja isämaallisuuden ihannointi. Suomen luonnon ylistäminen. "Suomalainen luontosuhde", joka on pelkkä vitsi, tämähän on eläinoikeuksiltaan oikein takapajula.

Olet vaan mökitön katkera sosialisti joka purkaa pahaa oloaan. Mutta ethän sinä edes saa mökkiä koska punaisten hyvinvointipuolue haluaa pitää sinut ja toverisi köyhinä ja kuuliaisina.

Myimme mökkimme Saimaan rannalta, jossa vietin kesät lapsuudesta lähtien ( olen nyt 50), samoin metsät ympäriltä suojelumetsiksi, kun ei enää huvittanut viettää siellä aikaa. Niissä metsissä ei esim. metsästetä. En mökkeilisi enää mistään hinnasta. Ja vihaan saunomista. Että kuka se onkaan katkera tälle vihervassarimuijalle?

 Joka sietää kehut, sietää myös nalkutukset. Toinen vaihtoehto ettei siedä kunpiakaan

Vierailija kirjoitti:

Vanhuksia pitää kunnioittaa, mutta vanhukset voivat käyttäytyä ihan miten vaan nuoria kohtaan. Esim. sukujuhlissa vanhus voi aivan rauhassa arvostella ulkonäköäni, tyyliin, ompas tytöllä pitkät koivet, tai, älä nyt ainakaan enää kasva. Ja sitten puhutaan ohitseni äidilleni, että ei kai se pahastu, kun arvostelin sen pituutta, johon äitini vastaa yhtä paljon ohitseni, että ei se pahastu.

Pahastuinpas.

Minulle vanhus voi esittää suoraan kysymyksen, että saitkos hyvän todistuksen, jos sellainen on juuri saatu.

Vi...akos se sille kuuluu.

En minäkään kysy, että saatkos minkä suuruista eläkettä.

Itse asiassa Suomessa vanhuksia nimenomaan ei kunnioiteta. Monessa kulttuurissa isovanhemman sana on laki, ja heitä kunnioitetaan aivan todella.

Tuntuu, että Suomessa hiljaisesti vain hyväksytään onnettomat taidot kohteliaaseen kevyempään keskusteluun. On ihan ok olla juntti ja vastata mitä kuuluu kysymykseen vain ihan hyvää eikä edes yritetä jatkaa keskustelua siitä mitenkään. Ei ole pakko avautua, mutta kohteliasta olisi yrittää pitää keskustelua jotenkin yllä tai vaikka edes kysyä takaisin mitä toiselle kuuluu. Mutta ei. On tuskallista olla tilanteissa, joissa on pakko vaikka olla illallisella ja suurin osa pöytäseurueesta ei edes yritä keskustella.

Ja mitä kuuluu kysymys vain yhtenä esimerkkinä, kysymys voi olla hyvin jotain muutakin, mutta siihen vastataan jotain vain lyhyesti eikä jatketa keskustelua mitenkään tai esitetä vastakysymystä.

Julkiseen saunaan on pakko mennä alasti.

Vierailija kirjoitti:

Leffafriikki kirjoitti:

Leffaetiketti. Tuntuu, että ei edes karkkipussia sais avata, ettei joku häiriinny. Kun pitää olla niin hiljaa kuin huopatossutehtaalla. Toista se on esim. Hollannissa. Siellä saa nauraa ääneen, kommentoida, siellä taputetaan hyville kohtauksille eikä tule pahoja katseita tai hyssyttelyjä jos puhut vieruskaverillesi leffan aikana jotain. On myös ihan ok mennä vessaan kesken näytöksen.

Mua kyllä häiritsee, jos joku leffassa pölöttää siinä lähellä. Ei haittaa jos nauraa tai käy vessassa. Mutta kännykän räpläys ja puhuminen haittaa. Onneksi Suomessa ollaan pääsääntöisesti hiljaa ja muita häiritsemättä.

Kun asuin Jenkeissä 2015-2016 välillä opiskelijavaihdossa, niin siellä oli mennyt ihan sairaaksi se leffakulttuuri! Ihmiset menee leffateatteriin syömään ja juoruilemaan ja jos pyydät olemaan hiljaa että "shhhhh" niin heittävät sitä ruokaa päälle, kanankoipia, jääpaloja juomistaan jne!!! Ei hitto jos tommonen tulis Suomeenkin!

Muutenkin ärsyttää eurooppalaisena noiden amerikkalaisten ihmisten ruuan haaskaus ja sellainen arvostamattomuus sitä ruokaa kohtaan, siis sitä ei käsitä ennen kuin sen näkee oikeasti itse. Sitä mätätään naamaan kun otetaan järkyttävän kokoiset annokset, ja heitellään puolet menemään. Me ollaan totuttu ottamaan sen verran mitä syödään, eikä meillä ole mitään ruokatappeluita että täytekakutkin heitetään ihmisten naamaan ja sitten kiljutaan kun on niin kivaa.

Vanhemmilla ihmisillä se että ei saisi itkeä eikä näyttää tunteita. Järkyttävää. Onneksi nuoret on eri maata.