Lue keskustelun säännöt.
Mikä suomalaisen kulttuurin kirjoittamaton sääntö nyppii teitä eniten?
Minulla se on, kun kaikkien oletetaan rakastavan lomaa. Minusta on ärsyttävää, kum kysytään mitä teit lomalla, kun en tehnyt mitään.
Kommentit (1007)
Suomessa ei saa olla iloinen tai positiivinen. Täällä suositaan sellaista perusnegatiivista luonnetta. Heti jos jollain on positiivinen luonne niin ihmiset olettavat että tällä on joku ongelma tai jotain taka-ajatuksia. Kadulla jos tuntematon tulee puhumaan sinulle niin hänen on pakko olla kännissä tai muuten vain outo.
Ei tarvitse kuin mennä Ruotsiin niin on jo ihan eri meininki. Toki Suomen Lappi on poikkeus. Siellä ihmiset ovat paljon avoimempia ja iloisempia kuin etelässä. En ihmettele että Lappi on rajusti muuttovoitollinen maakunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä "Torille!" kulttuuri jossa aina kun Suomi voittaa kultaa joukolla keskustaan ryyppäämään, örveltämään ja rikkomaan paikkoja ja luullaan että tämä oli joku isokin saavutus. Joku täällä jo mainitsikin Havis Amandan. Oikeasti tulee myötähäpeä kun ihmiset kiipeilevät jonkun 100 vuotiaan hienon patsaan päällä samalla kun kulttuurihistoriallisesti arvokas patsas kärsii vaurioita. Turussakin keväällä niin porukka kiipesi uuden kauppatorin kojujen päälle ja meinasivat mennä rikki. Miksi ihmeessä?
Saahan sitä juhlia ja pitää hauskaa yhdessä mutta tätä että moni käyttäytyy kuin jotain ihme huligaaneja niin en vain voi ymmärtää. Kun tanskalaiset voittivat käsipallon mm-kultaa niin juhlivat sivistyneesti. Miettikää jos tanskalaiset harrastaisi samanlaista pelleilyä pienen merenneidonsa kanssa, miltäköhän se teille näyttäisi? Ihan hiton juntilta varmasti koska sitä se olisikin.
Jos ei mene, valitetaan suomalaisten sulkeutuneisuutta. Teit niin tai näin, aina väärinpäin.
Missä ja koska näin on tehty? En ole nimittäin huomannut. Meinaatko siis että olet sulkeutunut jos et mene paidattomana roikkumaan havis amandan päälle?
No esimerkiksi itsenäisyyspäivän juhlinnan osalta moititaan hautajaistunnelmaa ja sotien muistelua, kun muualla maailmassa on itsenäisyyspäivänä karnevaalimeininki.
Se, että mies tekee aloitteen.
Vierailija kirjoitti:
Se, että mies tekee aloitteen.
Se on ihan kansainvälinen,ikiaikainen juttu,ei mikään suomalainen keksintö :)
Vierailija kirjoitti:
Ettei vieraita saa tervehtiä eikä varsinkaan saa keskustella.
Vieraat tervehtivät ja pysähtyvät keskustelemaan jos molemmilla on hihnan päässä koira.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että joka vuosi yllätytään talven tulosta :D tai veikataan,tuleeko se kesä sieltä vai ei...onneksi on kuitenkin tullut aina, aina vaan ei tiedä,millainen ja se ärsyttää,kun mummot on kiireisiä,ihan joka vuosi siitä,milloin saa laittaa kesäkukat ja taimet ulos ja sitten osa palelluttaa ne ja joutuu ostamaan uudet...kun suositus on,että kesäkuun 10. päivän jälkeen ja sitten yritetään kiirehtiä ilmoja,joille ihminen ei mitään voi :)
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on pakko ottaa kengät jalasta sisällä. Aikuiset ihmiset näyttävät naurettavilta pelkissä sukissa! Kengät ovat muutenkin suomalaisille joku trauma koska naisetkaan eivät halua ostaa kauniita, vaan haetaan väkisin ne rumimmat mahdolliset Kuomat ym
Mukavuus ja sää kai se ratkaisevat näissä kenkäasioissa varsinkin Suomessa asuessa. Toisessa maassa voi kulkea lähes ympäri vuoden kevyissä sandaaleissa tai muissa kesäkengissä, mutta Suomessa pitää olla mielellään lämpimät, vettä hylkivät, lumella ja jäällä pitävät kengät, vähän kuin talvirenkaat autossa. Sandaalikelejä ei Suomessa oikein ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauramisen varjolla lyttääminen, henkilö meni tätä monta vuotta kunnes sanottiin hankalasti. Joku ihme sääntö että sai tehdä noin.
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen kahvikulttuuri on karmeaa. Kaiken päivää ryystetään laihaa litkua ja topataan pullaa sekaan. Suomessa juodaan pahaa kahvia, ulkomaalaiset ei saa sitä kurkustaan alas ja useimmiten kieltäytyvät kohteliaasti.
Toi on vain sun mielipiteesi kahvista. Kyllä meidän työpaikan ulkomaalaiset juovat aivan samaa Kulta Katriinaa kuin me alkuasukkaatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se että psykiatrilla käyntiä edelleen pidetään häpeällisenä ja heikkoutena. Samoin julkista itkemistä (miehillä). Se että työ määrittää kaiken ja koulustaso etenkin... lääkäri on jumala, duunaria kohdellaan kuin ilmaa
Voit toki julistaa olevasi hullu ihan tuolla kadulla ja monet niin tekeekin.
Saunaan painostaminen. Tätä ei ole muissa kulttuureissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että koulutukselle annetaan niin paljon painoarvoa. Monessa maassa työnantajat ovat kiinnostuneita siitä millainen ihminen olet ja mikä sinua kiinnostaa. Jos kokevat että sinussa on ainesta tulla joksikin IT-konsultiksi niin saat paikan. Tunnen joitaikin Euroopassa asuvia tuttavia jotka eivät ole kouluttautuneet mihinkään suomalaisen peruskoulun jälkeen, silti heillä on huippuhyvä pesti isossa firmassa ja ovat hyviä työssään.
Suomessa taas vaaditaan että pitää olla kaikenlaiset sertifikaatit ja tutkinnot että pääsisi tekemään aika alkeellistakin työtä. Ja jos katsotaan vähän vaativimpia työtehtäviä niin olet ihan nolla ennen kuin on maisterin paperit taskussa.
Niinhän se oli ennen Suomessakin. Kovin harva 40-luvulla syntynyt on opiskellut kansakoulun jälkeen mitään ja silti heissä oli paljon pitkiä työuria tehneitä. Jos puolestaan kävi lukion niin sitten oli itsestään selvää jonkinsortin ison johtajan paikka jollei sen toki saattoi saavuttaa myös ilman lukiota.
Nyt he ovat sitten olevinaan poikkeuksellisen fiksuja, kun näiden ylioppilaiden ja merkanttien paikkoihin heidän eläköityessä on nykyään pääsyvaatimuksena tradenomi tai maisteri.
Uudet työntekijät eivät vaan osaa kuin somettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että tehdään asioita miettimättä yhtään että miksi. "Yleensä on ollut tapana". Hääjuhlissa tämä korostuu erityisen voimakkaasti.
Tämä. Miksi ylipäänsä pidetään kirkkohäitä, kun ei jumalaan tai raamattuun edes uskota oikeasti. Ihmisillä olisi vapaat kädet tehdä häistä itsensä näköiset, eikä monia vieraitakaan haittaisi jos saisi jättää urkujollotukset väliin.
En tiedä miten asiat on hoidettu muissa maissa mutta itseänikin ihmetyttää monien "valikoiva uskovaisuus" joka vallitsee esimerkiksi omassa tuttavapiirissäni. Ensin sitä erotaan kirkosta ja oikein kehutaan miten hyvä diili tuli tehtyä ja nyt sitä säästää paljon rahaa. Kun taas on häät tulossa tai lapsi syntyi niin liitytään takaisin kirkkoon hetkeksi että saisi hienot kirkkohäät tai lapselle hienot kastajaiset ja kummitkin liittyvät kirkkoon jotta saisivat hienon kummitodistuksen käteen. Sen jälkeen erotaan taas kirkosta.
Itse suunnittelen kirosta eroamista ihan vain koska ymmärsin että kirkollisveroa maksamallahan minä tässä kustannan tuon kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että tehdään asioita miettimättä yhtään että miksi. "Yleensä on ollut tapana". Hääjuhlissa tämä korostuu erityisen voimakkaasti.
Tämä. Miksi ylipäänsä pidetään kirkkohäitä, kun ei jumalaan tai raamattuun edes uskota oikeasti. Ihmisillä olisi vapaat kädet tehdä häistä itsensä näköiset, eikä monia vieraitakaan haittaisi jos saisi jättää urkujollotukset väliin.
En tiedä miten asiat on hoidettu muissa maissa mutta itseänikin ihmetyttää monien "valikoiva uskovaisuus" joka vallitsee esimerkiksi omassa tuttavapiirissäni. Ensin sitä erotaan kirkosta ja oikein kehutaan miten hyvä diili tuli tehtyä ja nyt sitä säästää paljon rahaa. Kun taas on häät tulossa tai lapsi syntyi niin liitytään takaisin kirkkoon hetkeksi että saisi hienot kirkkohäät tai lapselle hienot kastajaiset ja kummitkin liittyvät kirkkoon jotta saisivat hienon kummitodistuksen käteen. Sen jälkeen erotaan taas kirkosta.
Itse suunnittelen kirosta eroamista ihan vain koska ymmärsin että kirkollisveroa maksamallahan minä tässä kustannan tuon kaiken.
Ei kai kukaan tuolla tavalla tee, että eroaa kirkosta yhtenään. Häät ja rippijuhlat ovat enemmänkin perinteitä kunnioittavia kuin uskonnollisia juhlia, vaikka tässä se kirkko onkin mukana.
Suomalaiset eivät osaa aukaista suuta ja valittaa esim kokouksissa jos joku risoo. Ollaan vaan hiljaa ja marmatetaan jossain nurkassa jollekin hiljaa tai sitten purraan kiukuspäisenä hammasta vaikka vuositolkulla. Narinaa osataan pitää pikkukerhoissa mutta kun asiasta aletaan puhua yleisessä kokouksissa, kaikki hiiren hiljaa ja katsotaan vaan seiniä.
Vierailija kirjoitti:
Kursailu ärsyttää. Joskus tekis mieli kaataa kahvit viemäriin ja heittää herkut roskiin, jos ei älytä rientää kahvipöytään heti kun sinne kutsutaan.
Mä olen nuoresta aikuisesta lähtien mennyt kahvipöytään heti kun on kutsuttu. En tykkää kursailusta ja siitä kamalasta vetkuttelusta. Menen heti pöytään kun kutsutaan, viis vanhempien ihmisten paheksunnasta. Sitäpaitsi porukka seuraa hyvin nopeasti perässä kun ensimmäinen lähtee. Suosittelen!
Vierailija kirjoitti:
KAHVItauot ja KAHVIn jatkuva tyrkytys ja siitä puhuminen:
"voikun kolottaa jo kahvihammasta, otatko kahvia, mikset juo kahvia, joko pian saa kahvia, mistä sitä ilmaista kahvia saa, onko kahvi tarjouksessa, keitetäänkö kahvit, kai sinä nyt kahville sentään tulet, joko olet juonut kahvia, kai sitä nyt aina yksi kahvikupillinen menee..."
Kahvi on suomalaisten virallinen epäjumala. Ihmettelen, ettei Jumala jo ole tuominnut suomalaisia kahvin takia.
Mun mielestä tää on just parasta.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen tietty epäluuloinen jupina sosiaalisena ilmiönä. Se on aika yleinen, ja se jännästi läpäisee kyllä ihan kaikki kansankerrokset ja ikäryhmät, ei siis todellakaan koske vain valkoisia ja vanhuksia. Eli tämä, että kun suomalaiset esim. jonottaa johonkin tai vaikka ollaan samassa bussissa ja bussi odottamattomasti pysähtyy tai kun istutaan tuntemattomien kesken odotushuoneessa ja viimeksi tullut pääseekin lääkärille meidän kauemmin odottaneiden ohi, niin heti alkaa se jupina "mikähän nyt on kun jono ei liiku", "unohtiko kuski miten painetaan kaasua", "ai täällä pääsee jotkut jonon ohi". Negatiivista sarkastista jupinaa. Todella kuluttavaa kuunnella. Mä en yksinkertaisesti tajua, mikä tän jupinan funktio on, muuta kuin että lopuksi kaikilla on ihan petetty olo ja huono mieli.
Tääkin on musta just hauska kulttuurinen juttu. Meillä on kyllä ihania tämmöisiä pieniä nyansseja, jotka tekee meistä just suomalaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että tehdään asioita miettimättä yhtään että miksi. "Yleensä on ollut tapana". Hääjuhlissa tämä korostuu erityisen voimakkaasti.
Tämä. Miksi ylipäänsä pidetään kirkkohäitä, kun ei jumalaan tai raamattuun edes uskota oikeasti. Ihmisillä olisi vapaat kädet tehdä häistä itsensä näköiset, eikä monia vieraitakaan haittaisi jos saisi jättää urkujollotukset väliin.
En tiedä miten asiat on hoidettu muissa maissa mutta itseänikin ihmetyttää monien "valikoiva uskovaisuus" joka vallitsee esimerkiksi omassa tuttavapiirissäni. Ensin sitä erotaan kirkosta ja oikein kehutaan miten hyvä diili tuli tehtyä ja nyt sitä säästää paljon rahaa. Kun taas on häät tulossa tai lapsi syntyi niin liitytään takaisin kirkkoon hetkeksi että saisi hienot kirkkohäät tai lapselle hienot kastajaiset ja kummitkin liittyvät kirkkoon jotta saisivat hienon kummitodistuksen käteen. Sen jälkeen erotaan taas kirkosta.
Itse suunnittelen kirosta eroamista ihan vain koska ymmärsin että kirkollisveroa maksamallahan minä tässä kustannan tuon kaiken.
Ei kai kukaan tuolla tavalla tee, että eroaa kirkosta yhtenään. Häät ja rippijuhlat ovat enemmänkin perinteitä kunnioittavia kuin uskonnollisia juhlia, vaikka tässä se kirkko onkin mukana.
Suomalaisessa kulttuurissa ärsyttää; kirkkoon liittyvät "perinteet" vaikkei silleen uskossa oliskaan. Kristinusko tuotiin tänne, oikea suomalainen tapakulttuuri hävitettiin ja nyt tilalla on tuollaista ihme kirkollista räpeltämistä paremman puutteessa
Kursailu tulee kanssa mieleen. Eikä pelkästään kahvin kanssa. Sellainen epämääräinen "mene sinä ensin, no eiku mene sinä, no eii ku sinä olit ensi". Ite ylensä jos joku tekee tilaa niin menen vaan, säästyy kaikilta aikaa.