Lue keskustelun säännöt.
Avioero, toinen ei suostu sopimaan mitään etukäteen
12.10.2022 |
Mies ei suostu puhumaan asioista lainkaan, eli asia tulee tiedoksi siis maistraatin kautta (toki hän tietää, että eroa suunnittelen). En haluaisi, että lapset joutuvat yhtään enempää olemaan riitojen keskellä ja haluaisin hoitaa homman ns kerralla kuntoon. Itse en pidä vuoroviikkosysteemiä hyvänä ajatuksena, mutta ihan ok olisi asua entisen puolison lähellä, jotta lapset saavat kulkea vapaasti. Pääasiallisen kodin haluaisin olevan minun luonani, mutta muuten en kyllä haluaisi tapaamisoikeutta rajata - vaikka käytännön syistä pelisäännöt täytyy varmasti sopia.
Toinen seikka on esim. omaisuuden jakaminen. Mies ei suostu puhumaan, eikä suostu poistumaan talon yhteisistä tiloista. Silti minun koko omaisuuteni on kiinni talossa. Eli miten tässä kannattaisi toimia? Laittaa paperit menemään ja toivoa, et ositusintoa sitten alkaa löytyä, vai lähteä (lasten kanssa) ja toivoa, että asiat sitten menevät parhain päin?
Mä en ole niin läheinen kenenkään eronneen kanssa, et olisin näitä ennen kenenkään kanssa kelannut ja nyt omista asioista en halua kenellekään kertoa.
Jos on joku muu foorumi, missä näitä voisi anonyymisti ruotia, niin kertokaa.
Kommentit (43)
Tämä voisi olla meiltä. Tosin meillä minä olen se kenestä mies haluaa eron. Itse en ole ollenkaan valmis eroon, ja olisin halunnut pariterapiaan jne. Mies on asian itsekseen jo niin pitkälle pohtinut ettei muuta vaihtoehtoa enää ole.
En minä allekirjoittanut eropapereita. Enkä kovin aktiivisesti edistä asioita muutenkaan. Koska tuntuu niin valtavan pahalle ositukset ja talon myynnit jne. Hoitakoon mies, kerta eron haluaa.
Mies ei halua viikko viikko systeemiä haluaa lapset joko tai. Hän ei ole arkea ikinä lasten kanssa hoitanut. Minusta taas ajatus yhteiaen arjen menetyksestä tuntuu todella todella pahalle.
Minä tunnen eronneita, mutta aivan kuten ap, en halua alkaa puhumaan omista asioista ja kyselemään. Ei ole ketään kenelle puhua.
Ja meillä siis harkinta-aika on jo menossa, mies laittoi avioerohakemuksen menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero vireille ja yhteys avioerojuristiin . Sitä kautta saat tiedon ja neuvot, miten asiat tulee hoitaa. Se maksaa jotain, mutta on ehdottomasti sen arvoista. Älä anna miehen haluttomuuden enää vaikuttaa päätökseesi.
Ensin on liian kiire siihen rakkauteen ja sitten on liian kiire siihen eroon. Erolle pitäisi antaa sitä aikaa eikä tehdä ensihuumassa niitä suurimpia kauaskantoisia ratkaisuja.
Vierailija kirjoitti:
Ensin on liian kiire siihen rakkauteen ja sitten on liian kiire siihen eroon. Erolle pitäisi antaa sitä aikaa eikä tehdä ensihuumassa niitä suurimpia kauaskantoisia ratkaisuja.
Olisko kuitenkin niin päin että tutustuisi siihen toiseen ensin kunnolla ennen kun laitetaan lusikat samaan laatikkoon.
Vierailija kirjoitti:
Tämä voisi olla meiltä. Tosin meillä minä olen se kenestä mies haluaa eron. Itse en ole ollenkaan valmis eroon, ja olisin halunnut pariterapiaan jne. Mies on asian itsekseen jo niin pitkälle pohtinut ettei muuta vaihtoehtoa enää ole.
En minä allekirjoittanut eropapereita. Enkä kovin aktiivisesti edistä asioita muutenkaan. Koska tuntuu niin valtavan pahalle ositukset ja talon myynnit jne. Hoitakoon mies, kerta eron haluaa.
Mies ei halua viikko viikko systeemiä haluaa lapset joko tai. Hän ei ole arkea ikinä lasten kanssa hoitanut. Minusta taas ajatus yhteiaen arjen menetyksestä tuntuu todella todella pahalle.Minä tunnen eronneita, mutta aivan kuten ap, en halua alkaa puhumaan omista asioista ja kyselemään. Ei ole ketään kenelle puhua.
Ja meillä siis harkinta-aika on jo menossa, mies laittoi avioerohakemuksen menemään.
Miksi haluat jäädä tuollaiseen roikkumaan. Antaa ukon mennä kerta haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten kannalta tärkeintä on tuttujen ja turvallisten asioiden ja varsinkin tutun arjen jatkuminen. Tutut rutiinit, koulu, harrastukset ja kaverit, kaiken keskellä tukee parhaiten lapsia. Lapsi voi selvitä hyvin suuristakin jutuista, jos lapsen tavallinen arki ja turvallisuudentunne on ok.
Jotenkin tuntuu että tuollaisen kanssa yhteishuoltajuuskin tulee olemaan "mukavaa". Sinuna hoitaisin vain itse asiat kuntoon enkä odottaisi mieheltä mitään. Muuttakaa lasten kanssa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen mies oli kun seurustelitte? Kiukutteliko, mököttikö, miten riiteli kanssasi?
Tutulta kuulostaa. Meillä mies kieltäytyi kaikesta eroon liittyvästä keskustelusta, kuten osituksesta tai lasten tapaamisesta. Lopulta muutti pois ja lakkasi pitämästä yhteyttä, mitään ei ottanut mukaansa ja mihinkään ei vastannut. Ero hoitui ilmoituksella, ositusta varten jouduin palkkaamaan asianajajan, samoin lasten elatussopimukseen. Mikään laki ei vaadi isää tapaamaan lapsia, sille en voi mitään. Nyt pulentoista vuoden "taistelun" jälkeen alan olla loppusuoralla. Paljon köyhempänä, mutta paljon onnellisempana! Paljon tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin on liian kiire siihen rakkauteen ja sitten on liian kiire siihen eroon. Erolle pitäisi antaa sitä aikaa eikä tehdä ensihuumassa niitä suurimpia kauaskantoisia ratkaisuja.
Olisko kuitenkin niin päin että tutustuisi siihen toiseen ensin kunnolla ennen kun laitetaan lusikat samaan laatikkoon.
Ihmiset nyt muuttuu vuosien myötä. Hyvin harva on 20-vuotiaana samanlainen mitä on 40-vuotiaana.
Olisko jollakulla kertoa miten se sitten käytännössä menee kun on vastaava tilanne kuin tässä aloituksessa?
Itse en aio lähteä lapsineni talostamme, vaan haluan että omaisuus ositetaan.
Myös lasten tapaamisesta tullaan varmasti tappelemaan. Kuinka paljon alle 12-vuotias, mutta kuitenkin kouluikäinen lapsi saa itse päättää asumisestaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kodin yhteisiä tiloja ovat kaikki sellaiset, mikä ei ole jonkun oma huone. Yleensä kodeissa on vaikkapa eteinen, keittiö ja olohuone. Esim. itselläni ei ole kodissa mitään omaa paikkaa ja omaa rauhallista tilaa.
Eli jos omaisuus menee ositukseen, eikä kumpikaan suostu muuttamaan yhteisestä asumuksesta, olisi hyvä, jos esim. olohuoneen käytössä voisi vuorotella. Omalla kohdallani, istustekelen makuuhuoneen nurkassa työpöytäni ääressä. Lapset ja mies pörräävät koko talossa. Mutta mies käy häiriköimässä minua kaikissa huoneissa. Hän ei esim. suostu nukkumaan eri huoneessa vaan seuraa minua minne menenkin.
Minun koko omaisuuteni on kiinni yhdessä omistamassamme talossa. Miehelläni on myös muuta omaisuutta. Hän on myös "takavarikoinut" minun omaisuuttani. Minusta talo ja kaikki muu yhteinen pitäisi myydä, mutta hän ei suostu.
Avioeron syyt eivät ole jossain tunteiden lopahtamisessa. Tässä on ihan oikeat syyt hakea avioeroa.
Mies odottaa, että mitä teet. Jos laitat eron vireille niin hoitaa kaiken lakimiehen kautta, eli ei aio sopia mitään etukäteen. Tapaamisoikeudet ja ositukset menevät sitten lain mukaan, ottaa kaiken irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Lapset mummolaan ja kunnon riita tulille jos ei muuten ala puhua. Äijän on pakko reagoida tai sitten häipyy. Jos häipyy niin äijän kamat säkkeihin ja laatikoihin. Eskaloi.
Tuollainen passiivis-aggressiivinen tyyli, että lopetetaan kommunikointi ja heittäydytään ihan täysin kivikasaksi, on kyllä ärsyttävää. Pyydä joku kaverimies teille auttamaan niin tulee äijään vipinää.
Tämä on kyllä kuzipään neuvo.
Vierailija wrote:
Har någon av er reflekterat över att mannen är trött på att kvinnan kommer överens med sig själv och kungör avtalet åt familjen?
Då damen igen en gång har kommit överens med sig själv att familjen splittras och att hon är den som bor kvar med barnen, kan det vara att mannen har fått nog av de besluten och talar sedan vid domstolen genom sin advokat.
Kirjoita suomeksi tai suksi helvettiin täältä. Oikeasti.
Vierailija wrote:
Kodin yhteisiä tiloja ovat kaikki sellaiset, mikä ei ole jonkun oma huone. Yleensä kodeissa on vaikkapa eteinen, keittiö ja olohuone. Esim. itselläni ei ole kodissa mitään omaa paikkaa ja omaa rauhallista tilaa.
Eli jos omaisuus menee ositukseen, eikä kumpikaan suostu muuttamaan yhteisestä asumuksesta, olisi hyvä, jos esim. olohuoneen käytössä voisi vuorotella. Omalla kohdallani, istustekelen makuuhuoneen nurkassa työpöytäni ääressä. Lapset ja mies pörräävät koko talossa. Mutta mies käy häiriköimässä minua kaikissa huoneissa. Hän ei esim. suostu nukkumaan eri huoneessa vaan seuraa minua minne menenkin.
Minun koko omaisuuteni on kiinni yhdessä omistamassamme talossa. Miehelläni on myös muuta omaisuutta. Hän on myös "takavarikoinut" minun omaisuuttani. Minusta talo ja kaikki muu yhteinen pitäisi myydä, mutta hän ei suostu.
Avioeron syyt eivät ole jossain tunteiden lopahtamisessa. Tässä on ihan oikea
Olet ihan höpsö. Ei mitään olohuonetta voi vuorotellen käyttää. Ositus tehdään riippumatta missä asut. Miksi kiusaat itseäsi?
Vierailija wrote:
Tämä voisi olla meiltä. Tosin meillä minä olen se kenestä mies haluaa eron. Itse en ole ollenkaan valmis eroon, ja olisin halunnut pariterapiaan jne. Mies on asian itsekseen jo niin pitkälle pohtinut ettei muuta vaihtoehtoa enää ole.
En minä allekirjoittanut eropapereita. Enkä kovin aktiivisesti edistä asioita muutenkaan. Koska tuntuu niin valtavan pahalle ositukset ja talon myynnit jne. Hoitakoon mies, kerta eron haluaa.
Mies ei halua viikko viikko systeemiä haluaa lapset joko tai. Hän ei ole arkea ikinä lasten kanssa hoitanut. Minusta taas ajatus yhteiaen arjen menetyksestä tuntuu todella todella pahalle.Minä tunnen eronneita, mutta aivan kuten ap, en halua alkaa puhumaan omista asioista ja kyselemään. Ei ole ketään kenelle puhua.
Ja meillä siis harkinta-aika on jo menossa, mies laittoi avioerohakemuksen menemään.
Varaa aika sosiaalitoimistoon.
Vierailija wrote:
Mies odottaa, että mitä teet. Jos laitat eron vireille niin hoitaa kaiken lakimiehen kautta, eli ei aio sopia mitään etukäteen. Tapaamisoikeudet ja ositukset menevät sitten lain mukaan, ottaa kaiken irti.
Niinhän myös AP tekee ja tämä on ok
Mulla oli tämä tilanne. Ilmoitin sitten omat ehtoni vaan, ja pidin niistä kiinni. Sanoin miehelle, että en suostu vuoroviikkojärjestelmään, mutta minulle sopii että asutaan lähekkäin. Mies yritti viimeiseen asti pitää kiinni vuoroviikosta, mutta en taipunut. Olin valmis vaikka käräjille siitä. Olin vahvasti sitä mieltä, että ihmisellä pitää olla yksi selkeä koti, vaikka olisi sitten välillä öitä kakkoskodissa.
Lastenvalvojasta ei ollut mitään hyötyä, mies ei suostunut tekemään mitään virallista sopimusta. Mutta koska hän alkoi maksaa elatusmaksua, en lähtenyt käräjille. Olisi ollut pakko, ellei hän olisi maksanut.
Hän maksoi vähemmän kuin minusta olisi kuulunut, mutta koska se oli minimi, lakimies sanoi, etten varmaan oikeudesta saisi enempää. Joten en siitä lähtenyt käräjöimään.
Olisin antanut lasten olla halutessaan isällään enemmänkin joustavasti, mutta mieheltä sitten lopahti mielenkiinton siihenkään mihin olin suostunut, ja hän alkoi viettää sinkkuelämää. Joten päättelin, että hän oli halunnut vuoroviikkoa rahan takia, eli ajatteli ettei tarvitse maksaa elatusmaksuja, jos olisi vuoroviikko.
Jos olisi ollut erilainen, vastuullinen isä, olisi varmaan mennyt ihan erilailla. Mutta silloin eroakaan ei olisi tarvittu. Mutta kun hän eli vähän sellaista kosteaa ja vilkasta poikamieselämää jo meidän perheessäkin, niin miten hänestä olisi pullantuoksuinen luotettava isä yhtäkkiä sitten tullut.
Mies on se joka aina riitaa haluaa. Sitten lapset kärsii koska mies haluaa naiselle pahaa mieltä.