Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde solmussa enkä enää tiedä mitä tehdä
11.10.2022 |
Varoitus, pitkä teksti. Olemme olleet yhdessä yli 10 vuotta. Meille on vuosien aikana kertynyt omien valintojen pohjalta vastuuksi 3 lasta, omakotitalo, koira. Ongelma on, että minä olen ollut vuosia (ainakin 6 vuotta enemmän tai vöhemmän) uupunut vastuiden alla.. Minä olen ajautunut tekemään toistuvasti 80% perheemme töistä (ulkona, sisällä, autot, koira, hankinnat, ruuanlaitto..) enkä halua enää tätä. Haluan tasavertaisemman työnjaon ja sitä kautta itselle vapaata aikaa ja lepoa.
Ollaan keskusteltu. Mies tiedostaa, että tekee paljon vähemmän. Hän sanoo ettei tarvitse minun tehdä niin paljon. Ongelma on, ettei hän nosta omaa osuuttaan kaikista töistä. Hän ei myöskään suostu, että palkkaamme jonkun tekemään osaa töistä. Minä olen kaikille hyvää haluava tunnollinen puuhastelija ja mies nykyään mukavuuden haluinen "hurjastelija" (eli tekee mieluiten kaikkea muuta paitsi jotain velvollisuuksia). Vaatimustasomme on vähän erilainen, mutta jos keskustellaan asiasta, niin mies haluaa suht saman siisteystason, mutta tietysti ilman vaivannäköä.
Mies ei ole koskaan ollut kotona vetovastuussa pitköö aikaa. Toissa syksynä oli lomautettuna ja kun tulin kotiin töistä niin sain aloittaa kotityöt - Hän ei koskenut kotitöihin. Mies ei mielestään ole masentunut. Olen alkanut epäillä et olenko itse jossain psykoosissa, että näen tilanteen väärin ja ongelmat johtuvat siitä tmv.
Minusta Hän ei ymmärrä realiteetteja. Jos on vastuita niin ne hoidetaan ja jos on kolme lasta ym. Niin aikaa harrastuksille on yksinkertaisesti paljon vähemmän kuin aikana ilman lapsia.
Ongelma on, että miten tästä eteenpäin? Miten voin jatkaa eloa tässä tilanteessa sopuisasti? Tarvitsen apua ja ajatuksia, koska olen aivan solmussa. Jos en välitä ongelmista niin kaikki menee näennäisesti hyvin, mutta minua vain ärsyttää. Jos nostan asian esiin, niin tulee kinaa.
Olen yrittänyt:
- keskustella (tiedämme ongelman mutta emme etene ongelman kanssa, terapiassa on käyty neljästi eikä siellä ole mitään apua vielä ainakaan tullut)
- asennoitua niin, että minä huolehdin kaikesta ja kiva jos toinen joskus tekee jotain 'avuksi'. En odota mitään ja suoritan vaan (ongelma: sisintäni syö tämä, en koe oikeaksi enkä aina jaksa tehdä kaikkea)
- en tee mitään mikä ei huvita tai mikä ns. Ylittää omat vastuuni (esim laskennallisesti n.50% - meillä on sitten hirveä sotku en tykkää pidemmän päälle, ja lapset myös kärsivät jos en jörjestä synttäreitä/kaverileikkejä/hommaa ruokaa/hanki oikeanlaisia vaatteita esim talveen. Tämän kokeilun aikana meni esim hirveästi rahaa ruokaan koska tilasin aina valmiina kun mies ei ollut köynyt kaupassa tai tehnyt ruokaa)
Kommentit (141)
Mun eräällä tutulla on täsmälleen sama tilanne. Eli mies on tottunut helppoon elämään ja on vähän niin kuin ylimääräinen lapsi, joka vetäytyy mieluummin omiin leikkeihinsä kuin tekee tylsiä ja rasittavia juttuja. Kun hän ei lopulta viitsinyt edes auttaa uusien verhotankojen kiinnittämisessä, pyysin mun miestä menemään hätiin. Se toimi jonkinlaisena herättäjänä. Ehkä oli noloa pelata samalla ihan täysillä, kun vieras mies touhusi keittiössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä. Johan on kommentteja laidasta laitaan. Kiitos kaikista asiallisista viesteistä. On varmasti niin, että minä olen mahdollistanut toiselle tämän, kun olen hoitanut pakolliset tehtävät silti. On todella rasittavaa että oma-aloitteisuus perhetöissä ja kodissa ei näy juuri ollenkaan, tai juuri ehkä positiivisesti katsottuna 20% töistä esim. 1 krt vkossa astianpesukoneen tyhjäys, koiran myöhäispissatukset...
Jätän kyllä paljon tekemättä tai venytän niin pitkälle kuin mahdollista (odotan, että mies tekisi) esim pyykit aina n. 3vkoa viemättä kaappeihin, Ruoho niin pitkää että leikkuri tukehtuu kun sitä alkaa leikata jne. Ruuat on tilattu jo 5 vuotta (minun vain pitää tilata, mies ei tee. Sitten joudun mennä käymään kaupassa, jos en huolehdi tilausta. Tai mies käy kaupassa ja viim. Seuraavana päivänä pitää mennä uudelleen)
Meillä on suhdetta yli 10v takana, itse asiassa lähes 14 vuotta. Kaksi koululaista (alaluokilla) ja yksi päikkyläinen. He osallistuvat kotitöihin (omat huoneet, satunnaisesti tiskit ja muiden tilojen raivaus, polttopuuhommat ym. Avustavat tehtävät vanhemman kanssa). En halua antaa heille tällaista kuvaa parisuhteesta, että näin epätasapainoiseen työnjakoon pitäisi tyytyä. Joku epäili, että rahan takia oltaisiin vielä yhdessä: varmasti yhdessä on saatu aikaan enemmän säästöön rahaa kuin yksin, mutta molemmat meistä pärjäisivät yksin taloudellisesti jopa nykyisessä talossammekin.
Olemme käyneet listojen kanssa kotitalouden töitä, jos jotain on sovittu jättää hetken jälkeen tekemättä osan vastuistaan. Terapiassa ei ole osannut kertoa, miksi näin käy. Terapiaa on jäljellä vielä.
Esimerkiksi tänään miehellä on etäpäivä, oli unohtanut herätyskellon päälle kuitenkin klo 5.45. Ei siinä. Hän kuitenkin ei aamulla voi ottaa kelloa pois, tai nousta, vaan torkutti tunnin herättäen koko muun väen. Ei siis ajattele käytännön asioissa meitä muita ja aiheuttaa sillä haittaa. Tyhjäsi eilen tiskikoneen ja laittoi osan likasista sinne. Käsitiskit jätti tekemättä (eikä tee niitä, esimerkiksi meillä on käsitiskit aina useita viikkoja pöydällä jos en minä tee, ollaan testattu useampi kerta..)
Vierailija kirjoitti:
Ap vastaa: työnjakomme toimi silloin, kun vastuita oli vähemmän. Molemmat tekivät (varmaan silloinkin tein itse vähän enemmän). Vuosien saatossa on ajauduttu tähän, ja nyt toki huolehdittavaa hurjasti enemmän (lähtötilanteessa vuokralla kahden koiran kera).
Mies kyllä välittää meistä, enkä usko, että tietoisesti tekee tahallaan näin. Hän ei vaan kerta kaikkiaan tajua/ymmärrä mitä kaikkea nykykuvio vaatii.Olen ollut omissa reissuissa esim. Vajaan viikon. Eihän sellaisessa vielä tule kaikki silmille, minun pitäisi olla vaikka 3 kk pois, että saisi kokonaisvastuista jonkun käsityksen.
Erolla ei ole uhkailtu, en lähde siihen nytkään. Toki olemme välillä keskustelleet, että mitä vaihtoehtoja meillä on. Tietysti voin hakea yksin eroa, mutta se nyt ei ehkä ollut pointti, halu olisi saada tämä toimimaan, ja jos ei toimi niin erotaan sitten jos on tarve.
Ja höpön löpön, kyllä aikuinen ihminen, myös mies, ymmärtää ja tekee ihan tahallaan, ei vahingossa. Mies ei ole lapsi eikä hänen puolesta kannata tällaista selitellä tai sitten voit hyvin mielin passata koko loppuelämän häntä.
Annatte kyllä lapsillenne todella huonon kuvan parisuhteesta missä äiti on kotiorja ja mies vaan makaa. Miehellä oli tällaista kotonaan, äiti passasi ja isä ei. Jumankauta mikä homma olo alkuun parisuhteessa saada mies hoitamaan osansa.
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä. Johan on kommentteja laidasta laitaan. Kiitos kaikista asiallisista viesteistä. On varmasti niin, että minä olen mahdollistanut toiselle tämän, kun olen hoitanut pakolliset tehtävät silti. On todella rasittavaa että oma-aloitteisuus perhetöissä ja kodissa ei näy juuri ollenkaan, tai juuri ehkä positiivisesti katsottuna 20% töistä esim. 1 krt vkossa astianpesukoneen tyhjäys, koiran myöhäispissatukset...
Jätän kyllä paljon tekemättä tai venytän niin pitkälle kuin mahdollista (odotan, että mies tekisi) esim pyykit aina n. 3vkoa viemättä kaappeihin, Ruoho niin pitkää että leikkuri tukehtuu kun sitä alkaa leikata jne. Ruuat on tilattu jo 5 vuotta (minun vain pitää tilata, mies ei tee. Sitten joudun mennä käymään kaupassa, jos en huolehdi tilausta. Tai mies käy kaupassa ja viim. Seuraavana päivänä pitää mennä uudelleen)
Meillä on suhdetta yli 10v takana, itse asiassa lähes 14 vuotta. Kaksi koululaista (alaluokilla) ja yksi päikkyläinen. He osallistuvat kotitöihin (omat huoneet, satunnaisesti tiskit ja muiden tilojen raivaus, polttopuuhommat ym. Avustavat tehtävät vanhemman kanssa). En halua antaa heille tällaista kuvaa parisuhteesta, että näin epätasapainoiseen työnjakoon pitäisi tyytyä. Joku epäili, että rahan takia oltaisiin vielä yhdessä: varmasti yhdessä on saatu aikaan enemmän säästöön rahaa kuin yksin, mutta molemmat meistä pärjäisivät yksin taloudellisesti jopa nykyisessä talossammekin.
Olemme käyneet listojen kanssa kotitalouden töitä, jos jotain on sovittu jättää hetken jälkeen tekemättä osan vastuistaan. Terapiassa ei ole osannut kertoa, miksi näin käy. Terapiaa on jäljellä vielä.
Esimerkiksi tänään miehellä on etäpäivä, oli unohtanut herätyskellon päälle kuitenkin klo 5.45. Ei siinä. Hän kuitenkin ei aamulla voi ottaa kelloa pois, tai nousta, vaan torkutti tunnin herättäen koko muun väen. Ei siis ajattele käytännön asioissa meitä muita ja aiheuttaa sillä haittaa. Tyhjäsi eilen tiskikoneen ja laittoi osan likasista sinne. Käsitiskit jätti tekemättä (eikä tee niitä, esimerkiksi meillä on käsitiskit aina useita viikkoja pöydällä jos en minä tee, ollaan testattu useampi kerta..)
Korostettuun kohtaan, passiivisaggressiivinen tapa ei tässä auta, mies ei vain huomaa tuollaisia asioita ja elää arkeaan iloisena. Eli noissa tilanteissa pitää täsmällisesti sanoa, että lupasit tehdä asian X, nyt se on odottanut tuossa jo kaksi viikkoa. Huumori on yleensä ainakin alkuun parempi apulainen kuin äkäinen äänensävy.
Mieluummin vaikka juuri sopia tietyt asiat ainoastaan miehen vastuulle, kuten vaikka tuo nurmikon leikkaaminen. Eli antaa kasaantua ja mies sitten kamppailee tukahtuneen leikkurin tai viikatteen kanssa yhä uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Annatte kyllä lapsillenne todella huonon kuvan parisuhteesta missä äiti on kotiorja ja mies vaan makaa. Miehellä oli tällaista kotonaan, äiti passasi ja isä ei. Jumankauta mikä homma olo alkuun parisuhteessa saada mies hoitamaan osansa.
Ja opettaa ne kaikki kotityöt.
Mitä se mies tekee kun ei ole enää puhtaita vaatteita tai ruokaa kaapissa? Antaako myös lapsien nääntyä nälkään ja kulkea likaisissa vaatteissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä varmaan jättäisin miehen pyykit pesemättä tai ainakaan en veisi kaappiin. Meillä oli lapsena likapyykkikorien lisäksi puhtaiden pyykkien kori kodinhoitohuoneessa. Sinne kasattiin kuivuneet pyykit odottamaan lajittelua ja silitystä. Ehkä sellaisen voisi hankkia miehen vaatteille, jos peset niitä. Siellähän ne rypistyy ja onhan se ärsyttävää penkoa sieltä vaatteet kaapin sijaan. Jos se kori vielä mahtuu kaappiin, niin vielä parempi. Ei häiritse sitten muuta elämää.
Jos sinä vastaat perheen hankinnoista, niin miten rahojen jako niissä menee. Jos kaikki menee yhteiseltä tililtä, niin osta robotti-imuri ja siivooja käymään kerran kuukaudessa.
Jos pidätte siivouspäiviä, niin osallistuuko mies niihin? Tajuaako puolisosi, että hän näyttää lapsilleen myös esimerkkiä? Ehkä se voisi herättää häntä.
Rehellisesti en usko, että saatte ikinä töitä jaettua puoliksi mutta uskon, että jo se, että puoliso osallistuu jollakin tasolla auttaisi sinua jaksamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsiparat. Lapset joutuu tekemään isänkin osuuden kyseisessä stoorissa. V*ttu mikä äiti.
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä.
...
Esimerkiksi tänään miehellä on etäpäivä, oli unohtanut herätyskellon päälle kuitenkin klo 5.45. Ei siinä. Hän kuitenkin ei aamulla voi ottaa kelloa pois, tai nousta, vaan torkutti tunnin herättäen koko muun väen. Ei siis ajattele käytännön asioissa meitä muita ja aiheuttaa sillä haittaa. Tyhjäsi eilen tiskikoneen ja laittoi osan likasista sinne. Käsitiskit jätti tekemättä (eikä tee niitä, esimerkiksi meillä on käsitiskit aina useita viikkoja pöydällä jos en minä tee, ollaan testattu useampi kerta..)
Tästä päästään ehkä hieman kiinni ongelmaan: mies tekee harvoin, mutta silloin jos tekee niin sinä et ole lopputulokseen tyytyväinen. Pahimmassa tapauksessa sanot siitä vielä miehelle, jolloin lopputuloksena miehen tekemisestä molemmilla jää paska maku suuhun.
Mitkä ihmeen käsitiskit? Itse vihaan käsin tiskaamista ja mies ei sitä koskaan tee. Ratkaisuna meillä ei käytetä astioita, joita ei voi laittaa tiskikoneeseen ja mahdolliset sinne mahtumattomat odottavat seuraavaa satsia. Tuleehan siinä ehkä pari koneellista viikossa enemmän kuin jos isot astiat pesisi käsin, mutta se on pieni hinta ärsyttävän kotityön kokonaan eliminoinnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet selkeästi jo yrittänyt paljon asian ratkaisemiseksi. Mietin, että välittääkö miehesi oikeasti perheestään kuten sinä perheestäsi. Eli auttaako mikään lopulta, jos hän on kaikkien yläpuolella.
Mutta Vaihtoehtoja:
- Selvittäisin sitä, miten mies ratkaisisi asian, kerran sinun vaihtoehtosi eivät toimi. Ja yritettäisiin sitä kautta ratkaista asiaa.
- Listaisin yhdessä puolison kanssa kaikki kotityöt ja kauan niihin menee suorittaa ne ja sen jälkeen jokainen tehtävä jaettaisiin jommalle kummalle niin, että kotitöiden suorittamiseen menisi suunnilleen saman verran. Tietysti yhdessä sovittaisiin, että mitä ovat ne kaikki tehtävät ja milloin tai kuinka usein näitä asioita tulisi hoitaa. Sitten kumpikaan ei puutu toisen kotitöiden suorittamiseen, esim. arvostele ja neuvo toisen tekemistä. Raksi ruutuun, kun tehtävä on suoritettu. Ja näin saa seurattua sitä, että tehtäviä oikeasti tehdään ja vielä saman verran.
- Alkaisin hoitamaan kotitöitä vain oman ja lasten osalta eli en laittaisi ruokaa miehelle tai pyykkäisi hänen vaatteitaan jne.
Jos mikään ei muutu, niin joudut tyytymään siihen, että hoidat jatkossakin kaiken - yksin tai yhdessä.
Miten teillä suhteessa muuten menee? Läheisyys ym.? Käyttäytyykö mies hyvin sinua kohtaan, pahoitteleeko laiminlyöntejään jne.? Entä masennus, alkoholismi, muut riippuvuudet? Voiko miehelläsi olla ADD tai jokin muu vaiva, joka aiheuttaa toimintakyvyn vajauksen. Vai onko hän vain suoraan sanoen vähän yksinkertainen. Onko koulut ja työt sujuneet, millaisessa ammatissa?
Yritän siis selvittää, onko kyse tahattomasta itsekeskeisyydestä, kun ei ole älyllistä resurssia enempään? Työpaikoillakin tällaiset ihmiset vain istuvat, kunnes saavat selkeä ohjeen mitä tehdä. Minkäänlaista oma-aloitteisuutta ei ole olemassa, eikä sille oikein mitään voi, ja terapeutinkin on sitä vaikea sanoa suoraan, ettei tilanteeseen tule parannusta, koska edellytykset puuttuvat.
Kotitaustalla on jokin merkitys, mutta ei enää tuossa iässä. Kaikki eivät vain hoida asioitaan, vaan elävät sotkussa kai ihan tyyytyväisenä. Eli jossain tulee vastaan raja, että pitää luovuttaa ja antaa toisen olla mikä on. Ratkaisuja voi tehdä omasta puolestaan. Lapsille noilla teidän riidoilla on huono vaikutus. Pahempaa kuin sotku on kodin riitaisuus eli jos eroatte, niin lapset tottuvat, että isän luona kaikki on sekaisin, mutta tärkeämpi on kuitenkin se, onko isä heille hyvä isä muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä varmaan jättäisin miehen pyykit pesemättä tai ainakaan en veisi kaappiin. Meillä oli lapsena likapyykkikorien lisäksi puhtaiden pyykkien kori kodinhoitohuoneessa. Sinne kasattiin kuivuneet pyykit odottamaan lajittelua ja silitystä. Ehkä sellaisen voisi hankkia miehen vaatteille, jos peset niitä. Siellähän ne rypistyy ja onhan se ärsyttävää penkoa sieltä vaatteet kaapin sijaan. Jos se kori vielä mahtuu kaappiin, niin vielä parempi. Ei häiritse sitten muuta elämää.
Enempikin miehelle oma pyykkikori.
Tunnen tällaisen naisen, epäilen hänellä tarkkaavaisuushäiriötä. Kahdella hänen lapsellaan epäiltiin samaa, lopputulosta tutkimuksista en tiedä. Sotkuisin tietämäni koti, vaikka mies yritti vähän pitää järjestystä yllä.
Mutta kyllähän tuollainen sitten näkyy muutenkin elämässä. Asiat jäävät kesken, touhu näyttää laiskuudelta, masennukselta ja saamattomuudelta, mutta siellä takana onkin sitten neurologisia perussyitä. Jos tällaista paljastuu, niin sitten on helpompi keskittyä miehellä mahdollisesti oleviin hyviin puoliin, kun tietää, ettei ole tahallista. Ja lapsilla voi olla samaa ongelmaa, perinnöllisiähän nuo vaivat ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä varmaan jättäisin miehen pyykit pesemättä tai ainakaan en veisi kaappiin. Meillä oli lapsena likapyykkikorien lisäksi puhtaiden pyykkien kori kodinhoitohuoneessa. Sinne kasattiin kuivuneet pyykit odottamaan lajittelua ja silitystä. Ehkä sellaisen voisi hankkia miehen vaatteille, jos peset niitä. Siellähän ne rypistyy ja onhan se ärsyttävää penkoa sieltä vaatteet kaapin sijaan. Jos se kori vielä mahtuu kaappiin, niin vielä parempi. Ei häiritse sitten muuta elämää.
Enempikin miehelle oma pyykkikori.
Varmaan lasten pyykeille sitten kans, ettei mies jätä lasten pyykkejä pesemättä? Helposti sitä ottaa sitten pelkästään vaan siitä omastaan.
Ei ukko edes halua, että tilanne muuttuu - nyt hän pääsee helpommalla. Hänellähän on taloudenhoitaja kotona eikä siitä halua enää erikseen maksaa...
Olen nainen ja voisin vähän kommentoida. Miehes on laiska vapaamatkustaja ja eikä halua panostaa suhteen hyvinvointiin eikä sinuun. Minä Olen 40 v nainen, seurustelen 47 v miehen kanssa. Luulisi että mieheni on laiska koska on työtön mutta ei tosiaan ole laiska. Tekee kaikkia kotitöitä mitä vaan on ollut. Koiraa meillä ei ole mutta 2 lasta. Koiraan ei ole aikaa on mieheni sanonut. Mieheni tekee kaikkea, hoitaa lapsia ja siivoo, tekee ruokaa ja pesee omat pyykit. minulla on vapaa aikaa paljon. Mieheni vielä ehtii käydä usein kalassa koska rakastaa kalastusta ja tuo kalaa usein kotiin ja niitä kaloja me syödään myös paljon. Ahven ja siikaa mies kalastaa. Mies ottaa poikamme mukaan kalaan myös ja niin minulle jääkin omaa aikaa. Usein viikonloppunakin mies ja poika on 6 tuntia kalassa. Toinen lapsemme on ni niin vanha että viettää omaa aikaa. Vähän erilainen suhde minulle kun sinulla. Olen kai onnekas koska sain miehen joka oikeesti tekee kaikkea kotitöitä ja minulle jää aikaa. On meillä yhteistä aikaa ollut paljon. Kesällä ulkoilemme ja veneilemme paljon. Käymme saarissa kalassa ja grillaamme makkaraa. Mieheni todella vetää tätä junaa ja ymmärtää miten parisuhteessa pitää elää.
Samanlaisesta tilanteesta otin eron. Mies asuu nyt vanhassa kodissa yksin, likapyykkivuorien keskellä ja ostelee einespizzoja ruuaksi.... arki eron jälkeen ei aiheuttanut minulle mitään kriisiä kun olin aiemminkin tehnyt kaiken. Lapset tottui hienosti asumaan ilman isää joka ei ollut mitenkään lasten arjessa mukana ja huomaan että lapset ovat toimintakykyisempiä kuin isänsä. Lähde hyvä ihminen, parempi elämä odottaa.
Olet yrittänyt jo puhua, eikä hän ole kuullut sinua. Onnea jatkoon!
Liian pitkä teksti, en lue. Mutta otan osaa sun suruun kuitenkin.