Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde solmussa enkä enää tiedä mitä tehdä
11.10.2022 |
Varoitus, pitkä teksti. Olemme olleet yhdessä yli 10 vuotta. Meille on vuosien aikana kertynyt omien valintojen pohjalta vastuuksi 3 lasta, omakotitalo, koira. Ongelma on, että minä olen ollut vuosia (ainakin 6 vuotta enemmän tai vöhemmän) uupunut vastuiden alla.. Minä olen ajautunut tekemään toistuvasti 80% perheemme töistä (ulkona, sisällä, autot, koira, hankinnat, ruuanlaitto..) enkä halua enää tätä. Haluan tasavertaisemman työnjaon ja sitä kautta itselle vapaata aikaa ja lepoa.
Ollaan keskusteltu. Mies tiedostaa, että tekee paljon vähemmän. Hän sanoo ettei tarvitse minun tehdä niin paljon. Ongelma on, ettei hän nosta omaa osuuttaan kaikista töistä. Hän ei myöskään suostu, että palkkaamme jonkun tekemään osaa töistä. Minä olen kaikille hyvää haluava tunnollinen puuhastelija ja mies nykyään mukavuuden haluinen "hurjastelija" (eli tekee mieluiten kaikkea muuta paitsi jotain velvollisuuksia). Vaatimustasomme on vähän erilainen, mutta jos keskustellaan asiasta, niin mies haluaa suht saman siisteystason, mutta tietysti ilman vaivannäköä.
Mies ei ole koskaan ollut kotona vetovastuussa pitköö aikaa. Toissa syksynä oli lomautettuna ja kun tulin kotiin töistä niin sain aloittaa kotityöt - Hän ei koskenut kotitöihin. Mies ei mielestään ole masentunut. Olen alkanut epäillä et olenko itse jossain psykoosissa, että näen tilanteen väärin ja ongelmat johtuvat siitä tmv.
Minusta Hän ei ymmärrä realiteetteja. Jos on vastuita niin ne hoidetaan ja jos on kolme lasta ym. Niin aikaa harrastuksille on yksinkertaisesti paljon vähemmän kuin aikana ilman lapsia.
Ongelma on, että miten tästä eteenpäin? Miten voin jatkaa eloa tässä tilanteessa sopuisasti? Tarvitsen apua ja ajatuksia, koska olen aivan solmussa. Jos en välitä ongelmista niin kaikki menee näennäisesti hyvin, mutta minua vain ärsyttää. Jos nostan asian esiin, niin tulee kinaa.
Olen yrittänyt:
- keskustella (tiedämme ongelman mutta emme etene ongelman kanssa, terapiassa on käyty neljästi eikä siellä ole mitään apua vielä ainakaan tullut)
- asennoitua niin, että minä huolehdin kaikesta ja kiva jos toinen joskus tekee jotain 'avuksi'. En odota mitään ja suoritan vaan (ongelma: sisintäni syö tämä, en koe oikeaksi enkä aina jaksa tehdä kaikkea)
- en tee mitään mikä ei huvita tai mikä ns. Ylittää omat vastuuni (esim laskennallisesti n.50% - meillä on sitten hirveä sotku en tykkää pidemmän päälle, ja lapset myös kärsivät jos en jörjestä synttäreitä/kaverileikkejä/hommaa ruokaa/hanki oikeanlaisia vaatteita esim talveen. Tämän kokeilun aikana meni esim hirveästi rahaa ruokaan koska tilasin aina valmiina kun mies ei ollut köynyt kaupassa tai tehnyt ruokaa)
Kommentit (141)
En tiedä, onko meillä mikään muu toiminut niin hyvin kuin minun sairastumiseni aiheuttama shokkihoito. Sairastuin keuhkokuumeeseen, jouduin olemaan viikon sairaalassa ja sen jälkeen olin vielä puolisen vuotta enemmän ja vähemmän puolikuntoinen, joten toisen oli vähän niin kuin pakko alkaa tehdä enemmän, koska minusta ei yksinkertaisesti ollut tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet eivät ole niin vahvasti kodinhoitajia kuin naiset. Tämän vuoksi on ollut sukupuolten työnjako.
Asia johtuu biologiasta ja tiettyyn pisteeseen saakka mikään propaganda ja taivuttelu ei tilannetta muuta. Joko asia on hyväksyttävä tai erottava.
Tuollaisia ne miehet ovat. Kaikki mahdolliset asiat, jotka voi jättää naisen vastuulle jätetään poikkeuksetta naisen vastuulle.
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät ole niin vahvasti kodinhoitajia kuin naiset. Tämän vuoksi on ollut sukupuolten työnjako.
Asia johtuu biologiasta ja tiettyyn pisteeseen saakka mikään propaganda ja taivuttelu ei tilannetta muuta. Joko asia on hyväksyttävä tai erottava.
No jos miehistä ei ole tekemään kotitöitä, niin toisivat sitten edes rahaa talouteen. Mutta ei, nyky-Suomessa naisen pitää tehdä kotityöt, hoitaa lapset ja lemmikki, suunnitella ruokaostokset ja maksaa 50% laskuista ja asumiskuluista.
Vierailija kirjoitti:
Ap: on läheisyyttä, mies varsinkin halailee paljon. Seksiäkin joitakin kertoja viikossa. Ei tiedossa olevia riippuvuuksia, mies urheilullinen eikä kumpikaan juo alkoholia/polta tupakkaa tmv. Meillä ei ole väkivaltaa.
Töissään mies vetää rakennusprojekteja toimien nokkamiehenä, ei mikään komennettava/käskytettävä hännystelijä. Peruskoulu meni kertomansa mukaan pelleillessä, sittemmin osannut toimia vastuullisesti koulutusten osalta.
Miehen kotona äiti on hoitanut ja hoitaa kaiken, isänsä vain töissä tai omissa harrastuksissa. Roolimalli siis sieltä. Sisaruksellaan on joku adhd tyyppinen oireilu, en tiedä virallisesta diagnoosista.
Sehän tässä onkin, joku meidän yhteistoiminnassa on pielessä, kun mitään muuta syytä oikein tunnu löytyvän. Mukavuudenhalu hänellä ja minulla tunnollisuus? Jotain muutosta lienee opeteltava tai saa tyytyä tekemään kaiken joko yhdessä eläen tai erillään.
Ja joku kysyi käsitiskeistä: smoothiekannu ei ole meillä koneenkestävä, ei juomapullot eikä paistinpannut. Ne on pakko pestä käsin. Lapsilla vesipullot koulun retkillä pari krt per kk plus urheiluharrastuksissa. Jos talon kolme pannua on likaisina tiskipöydöllä - miksei niitä voi pestä kaappiin kun tekee tiskejä? Joskus voi jättää välistä, mutta mutta... Miehen termospullo oli 1.5 vuotta tiskipöydällä kunnes hän totesi, ettei enää uskalla avata sitä ja heitti mäkeen. Smoothie on lasten herkkua. Joskus menee viikko, että kannun putsaa joku muu kuin minä.
Miehen pyykkejä en ole pariin vuoteen
vienyt kaappiin. Mies oli reissussa ja kamat eteisessä odottamassa paikoilleen vientiä. Nyt meni mulla ennätysnopeasti hermot - vain vajaa 2 vrk jaksoin katsoa, sit survoin märät likaiset ym. Miehen kaappiin sellaisenaan...
Jo kirjoitustyylisi perusteella kuulostat hyvin perusteellisesta ihmiseltä. Lapset tykkää smoothiesta, totuta heidän muihin välipaloihin. Smoothie ei ole mikään välttämättömyys. Jo yksi pestävä tuote vähemmän. Vesipullot voi hankkia lasisena ja pestä astianpesukoneessa. Vain paistinpannu kää pestäväksi käsin. Miehen reissukamat, jos ne on kassissa, niin anna tavaroiden olla. Itsekin saatan jättää matkalaukun eteiseen pariksi päiväksi ja ei ole tarkoitus, että mieheni sen tyhjentää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko meillä mikään muu toiminut niin hyvin kuin minun sairastumiseni aiheuttama shokkihoito. Sairastuin keuhkokuumeeseen, jouduin olemaan viikon sairaalassa ja sen jälkeen olin vielä puolisen vuotta enemmän ja vähemmän puolikuntoinen, joten toisen oli vähän niin kuin pakko alkaa tehdä enemmän, koska minusta ei yksinkertaisesti ollut tekemään.
Niinpä, onneksi olet parantunut ja saitte asiat toimimaan! Joskus ihmiset eivät tee ratkaisuja, vaan jäävät vatuloimaan asioita ja ajautuvat sitten ties mihin. Itsepetos on yksi vatuloimisen taustaorientaatio. Ei haluta tehdä mitään/nähdä totuutta.
Ap ei voi muuttaa miestään. Itseään voisi. Se on silleen omissa käsissä, mutta joskus voi tulla syöpä tai sydäri. Tai joku muu pysäytys. Kannattaa olla hereillä.
Vierailija kirjoitti:
Lapset on jo is Oja jos on 30 v suhde
Ne saa järjestää itse synttärit
L as part hommiin ja myytte talon pois. Koira pois jne
30 v.??????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä. Johan on kommentteja laidasta laitaan. Kiitos kaikista asiallisista viesteistä. On varmasti niin, että minä olen mahdollistanut toiselle tämän, kun olen hoitanut pakolliset tehtävät silti. On todella rasittavaa että oma-aloitteisuus perhetöissä ja kodissa ei näy juuri ollenkaan, tai juuri ehkä positiivisesti katsottuna 20% töistä esim. 1 krt vkossa astianpesukoneen tyhjäys, koiran myöhäispissatukset...
Jätän kyllä paljon tekemättä tai venytän niin pitkälle kuin mahdollista (odotan, että mies tekisi) esim pyykit aina n. 3vkoa viemättä kaappeihin, Ruoho niin pitkää että leikkuri tukehtuu kun sitä alkaa leikata jne. Ruuat on tilattu jo 5 vuotta (minun vain pitää tilata, mies ei tee. Sitten joudun mennä käymään kaupassa, jos en huolehdi tilausta. Tai mies käy kaupassa ja viim. Seuraavana päivänä pitää mennä uudelleen)
Meillä on suhdetta yli 10v takana, itse asiassa lähes 14 vuotta. Kaksi koululaista (alaluokilla) ja yksi päikkyläinen. He osallistuvat kotitöihin (omat huoneet, satunnaisesti tiskit ja muiden tilojen raivaus, polttopuuhommat ym. Avustavat tehtävät vanhemman kanssa). En halua antaa heille tällaista kuvaa parisuhteesta, että näin epätasapainoiseen työnjakoon pitäisi tyytyä. Joku epäili, että rahan takia oltaisiin vielä yhdessä: varmasti yhdessä on saatu aikaan enemmän säästöön rahaa kuin yksin, mutta molemmat meistä pärjäisivät yksin taloudellisesti jopa nykyisessä talossammekin.
Olemme käyneet listojen kanssa kotitalouden töitä, jos jotain on sovittu jättää hetken jälkeen tekemättä osan vastuistaan. Terapiassa ei ole osannut kertoa, miksi näin käy. Terapiaa on jäljellä vielä.
Esimerkiksi tänään miehellä on etäpäivä, oli unohtanut herätyskellon päälle kuitenkin klo 5.45. Ei siinä. Hän kuitenkin ei aamulla voi ottaa kelloa pois, tai nousta, vaan torkutti tunnin herättäen koko muun väen. Ei siis ajattele käytännön asioissa meitä muita ja aiheuttaa sillä haittaa. Tyhjäsi eilen tiskikoneen ja laittoi osan likasista sinne. Käsitiskit jätti tekemättä (eikä tee niitä, esimerkiksi meillä on käsitiskit aina useita viikkoja pöydällä jos en minä tee, ollaan testattu useampi kerta..)
Kuulostaa raskaalla sinun suhtautumisesi asioihin. Alakoululaiset voivat tyhjentää ja täyttää tiskikoneen joka päivä. Tuo puhelimen torkuttaminen on kyllä sellainen asia, joka kuulostaa ärsyttävältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tää palsta täynnä katkeria yksinhuoltajia, vai mistä hemmetistä kumpuaa joka ikiseen parisuhdeongelmaan vastaukseksi, että eroa?!!
Tällä hetkellä asiasta on
1) juteltu ja yhdessä ymmärretty että asioiden pitäisi muuttua
2) käyty terapiassa
3) toinen kieltäytynyt helposta tavasta parantaa tilannetta (palveluiden ostaminen)
4) ap on yrittänyt useaa tekniikkaa ratkaista itse tilanne, esimerkiksi luopua ajatuksesta että mies tekisi jotain / jättänyt kotityöt tekemättä /ollut poissa kotoa pidemmän pätkän
Edelleen ollaan tilantessa, että ap ei kykene hänelle kertynyttä kuormaa kantamaan.
...niin mikä sinun mielestä olisi se seuraava askel asiaa ratkaista..?
Jos on rahaa, niin ainakin voi hankkia siivoojan ja ikkunanpesijän hoitamaan ne työt. Viis siitä, mitä mies sanoo.
Ja maksaa ne omista käyttörahoista, minkä seurauksena itsellä ei riittäisi rahaa enää mihinkään omaan? Jos kerran mies ei suostu noita yhteisistä rahoista maksamaan.
Siksi kirjoitinkin, että jos on rahaa.
Tai jos rahaa ei vaimolla ole, niin hän voisi neuvotella, että mies maksaa vastaavasti enemmän perheen muita kustannuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä kävyt eivät kyllä koskaan mene tasan.
Meilläkin emäntä on sitä mieltä, että en koskaan siivoa tai pese pyykkiä tai sitä tai tätä. Lapsia on kaksi ja se emännän toivoma koira, tietenkin omakotitalo.
Paljon etätöitä tekevänä koiran aamulenkki on toki minun vastuullani. Monesti lapset hoitoon ja eskaribussiin saatto myös. Kauppareissut ovat paljolti minun vastuullani ja myös ostoslistan ylläpito, ellen halua huomata että jaa riisi ja pasta on yhtäkkiä loppu. Käyhän rouva huoltoaseman kaupassa joskus ostamassa jotakin satunnaista, mutta isot kauppareissut ovat harvassa ja niistä avaudutaan miten raskasta olikaan ja kauan kesti. Toisaalta oma kauppareissuni jos kestää tunnin, soitetaan jo perään kun lapset tarvitsevat isäänsä.
Usein hoidosta haku on minun vastuullani, kun töissä meneekin niin pitkään että ei ehdi ennen sulkemisaikaa hakemaan. Samalla kierros kaupungin eri pakettiautomaateilta kun tilatut supertalvikengät lähtevät seuraavana aamuna palautukseen kun ei ole ehtinyt noutaa ja jossain toisaallakin on joku eteerinen hajupaketti. Ruoka pitää tietysti olla laitettuna kaikille kun rouva tulee kotiin tai alkaa raivoaminen että ei ole saanut syödä. Aina ei tosin ruoka sitten kelpaa (itse en saa koskaan edes naamasta näyttää happamalta kun tulee tuhannetta kertaa samaa suikalemättöä). Niin, ja keittiön pitää olla siisti tai tulee armoton kuittailu miten kukaan kehtaa.
Illan perhe-elämän jälkeen (tai harrastuksiin kuskaamisten, lähes poikkeuksetta minä) pitää lasten nukutusten jälkeen kävelyttää koiraa sen puoli tuntia, siivota se keittiö taas kun kaikki on levällään, tyhjentää pysähtyneen pyykkikoneen kamat kuivausrumpuun ja narulle, leikkiä koiran kanssa, raivata levällään olevat puutarhatyökalut pihasta, hakea polttopuuta sisälle, huolehtia laskut (ellei halua nippua muistutuksia parin viikon päästä) ja tietenkin tämä on vain normipäivä, lasten kanssa tekemistä ja menemistä, ihan omien pyykkien pesemistä, roskien viemistä, pihahommia, ja sitä siivoamistakin kyllä on.
Tietenkään en saa itse harvoin töistä tullessani olettaa pääseväni syömään kotona. Tasapuolisuuden perään kysyminen tuottaa raivokohtauksen. Jaksaminen on kuulemma loppu, minun pyykkiähän ei sitten pestä enää ja itse saat ruokasi laittaa etkä koskaan imuroi ja voi voi kun on niin raskasta hakea lapsia hoidosta ja kävelyttää koiraa. Romantiikkaa ei tule kun arjessa ei ole tasapuolisuutta, kuulen. Vielä pahempi jos olen illan poissa urheilemassa tai työpaikan tapahtumassa (ehkä kerran kuussa yhteensä), silloin kaikki on kotona hävityksen kauhistus ja se on minun vikani. Mutta urheillahan minun pitäisi enemmän!
Lapsia minun käy sääliksi tässä eniten. Sellainen laiskuri-isä heillä on. Mutta niinhän tämän palstan perusteella useimmat miehet ovat.
Teidän parisuhteenne on kyllä paljon pahemmissa ongelmissa kuin ap:n (arvioituna hänen kuvailunsa perusteella). Ensinnäkin kirjoituksessasi pistää silmään kummankin osapuolen täydellinen kunnioituksen puute toista kohtaan. T.ohis
Ps. Ymmärtänet itsekin että teet perheesi eteen paljon enemmän kuin ap:n mies tai hänen hengenheimolaisensa omansa eteen.
Kuule ap voisiko olla niin että kun olit tyttöystävä tai vaimo niin mies suhtautui sinuun modernisti. Mutta kun teille syntyi vauva niin sinusta tuli äiti. Alkoiko mies puhumaan äiti antaa sinulle ruokaa ym lapsille? Kun sinusta tuli äiti niin mies tiedostamatta alkoi odottaa että käyttäydyt kuten hänen oma äitinsä ? Mies tekee pienen osan kotitöistä kuten pikkupojat usein tekevät. Äidit vastaavat ja huolehtivat asioista ja lapset auttavat minkä jaksavat ja saavat siitä kehuja. Niin kai mieskin nyt toimii?
Mitäkö asialle voisi tehdä? Kysy mieheltäsi mitä hän odottaa parisuhteelta. Mitä hän toivoo tulevaisuudelta. Millaisessa roolissa hän näkee sinut jne jne. Voithan sitten kertoa samalla oma-aloitteisesti että sinusta mies tuntuu todella miehekkäältä kun tekee kotitöitä ja kantaa vastuuta asioistaan. Sellaisen kokee miehenä. Jos joku ei hoida osuuttaan niin vaikuttaa lähinnä lapselta tai muuten vastuuttomalta. Haluat kahden aikuisen välisen suhteen jossa arvostetaan toisiaan ja tehdään yhteisen perhe Oyn eteen töitä.
Tsemppiä ap! Toivottavasti saat jotenkin miehen tajuamaan tilanteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, siis melkein sama tilanne täällä mutta koiraa ei ole, ja seksiä ei enää tule ukolta.
Mietin todella että miksi jäädä tähän suhteeseen, saa enemmän vapaa-aikaa eronneena ja munaakin useammin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät ole niin vahvasti kodinhoitajia kuin naiset. Tämän vuoksi on ollut sukupuolten työnjako.
Asia johtuu biologiasta ja tiettyyn pisteeseen saakka mikään propaganda ja taivuttelu ei tilannetta muuta. Joko asia on hyväksyttävä tai erottava.
No jos miehistä ei ole tekemään kotitöitä, niin toisivat sitten edes rahaa talouteen. Mutta ei, nyky-Suomessa naisen pitää tehdä kotityöt, hoitaa lapset ja lemmikki, suunnitella ruokaostokset ja maksaa 50% laskuista ja asumiskuluista.
Tätähän on haluttu jo viimeiset 100 vuotta. Minkäs sille voi kun toiveet toteutuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätähän on haluttu jo viimeiset 100 vuotta. Minkäs sille voi kun toiveet toteutuvat.
Kuka on halunnut viimeiset 100 vuotta sitä, että miehet eivät tee omaa osuuttaan kotitöistä?
Vierailija kirjoitti:
Ap: on läheisyyttä, mies varsinkin halailee paljon. Seksiäkin joitakin kertoja viikossa. Ei tiedossa olevia riippuvuuksia, mies urheilullinen eikä kumpikaan juo alkoholia/polta tupakkaa tmv. Meillä ei ole väkivaltaa.
Töissään mies vetää rakennusprojekteja toimien nokkamiehenä, ei mikään komennettava/käskytettävä hännystelijä. Peruskoulu meni kertomansa mukaan pelleillessä, sittemmin osannut toimia vastuullisesti koulutusten osalta.
Miehen kotona äiti on hoitanut ja hoitaa kaiken, isänsä vain töissä tai omissa harrastuksissa. Roolimalli siis sieltä. Sisaruksellaan on joku adhd tyyppinen oireilu, en tiedä virallisesta diagnoosista.
Sehän tässä onkin, joku meidän yhteistoiminnassa on pielessä, kun mitään muuta syytä oikein tunnu löytyvän. Mukavuudenhalu hänellä ja minulla tunnollisuus? Jotain muutosta lienee opeteltava tai saa tyytyä tekemään kaiken joko yhdessä eläen tai erillään.
Ja joku kysyi käsitiskeistä: smoothiekannu ei ole meillä koneenkestävä, ei juomapullot eikä paistinpannut. Ne on pakko pestä käsin. Lapsilla vesipullot koulun retkillä pari krt per kk plus urheiluharrastuksissa. Jos talon kolme pannua on likaisina tiskipöydöllä - miksei niitä voi pestä kaappiin kun tekee tiskejä? Joskus voi jättää välistä, mutta mutta... Miehen termospullo oli 1.5 vuotta tiskipöydällä kunnes hän totesi, ettei enää uskalla avata sitä ja heitti mäkeen. Smoothie on lasten herkkua. Joskus menee viikko, että kannun putsaa joku muu kuin minä.
Miehen pyykkejä en ole pariin vuoteen
vienyt kaappiin. Mies oli reissussa ja kamat eteisessä odottamassa paikoilleen vientiä. Nyt meni mulla ennätysnopeasti hermot - vain vajaa 2 vrk jaksoin katsoa, sit survoin märät likaiset ym. Miehen kaappiin sellaisenaan...
Viestin 94 kirjoittaja tässä. Kyse voi olla siitä, että mies töissäänkin teettää muilla asioita puolestaan ja priorisoi. Silloin voi päätellä, että nämä sinua häiritsevät asiat eivät ole korkealla hänen listallaan. Kysyin viestissäni, että pahoitteleeko hän sitä, että asiat jäävät tekemättä vai onko se enemmän sitä, että hän käyttäytyy kuin ehkä töissäänkin eli antaa valitusten mennä toisesta korvasta ohi. Töistä vastaavahan joutuu tottumaan siihen, että asiat menevät jatkuvasti pieleen, kaikki valittavat ja joka puolella on joku tulipalo, jolloin oppii sulkemaan korvansa turhalta valitukselta - nyt myös kotona.
Kolme lasta on aika paljon, siihen koira ja ok-talo - elämä muuttuu helposti työlistoiksi ja valittamiseksi. Minkä verran enää teette mukavia asioita yhdessä? Suhteen väljähtymisestäkin voi olla kyse ruuhkavuosina, kun siivoukset ja muut vastaavat ovat mielessä päällimmäisinä. Hoidettavina on paljon asioita ja vielä molempien työt, mies vielä urheileekin. Smoothie-kannun pesemistä tärkeämpää olisi, että teette yhdessä asioita ja pidätte hauskaa. Minusta nuo neuvot joita sait valurautapannuista ja turhan touhun vähentämisestä ovat hyviä. Tietty siellä terapiassa olisi hyvä käydä läpi niitä suhteen tärkeämpiäkin asioita kuten toisen arvostus käytännössä ja sija prioriteeteissa. Itsekeskeisyys ja toisaalta vastuun ottaminen, sitten vielä lapset ja millaisen mallin perhe-elämästä tämä tuottaa. Mitä haluatte siirtää lapsillenne omista lapsuudenperheistänne? Ehkä miehestä on hyvä sellainen malli, että sinä teet kaiken kuten hänen äitinsä teki?
Olen jo vanhempi nainen, muistan hyvin itsekin ruuhkavuodet, kun teimme molemmat matkatöitä ja oli paljon hoidettavia asioita. Ellei pidä varansa, niin kaikki suhteen hyvät asiat katoavat arjen alle. llman kriisejä harvat selviävät tuosta ajasta, joten on tosi hyvä, että olette siellä terapiassa.
Vierailija kirjoitti:
Olet yrittänyt keskustella eikä se auta. Keskusteluyhteys muuten? Miten mies huomioi sinut muuten?
Lue ketju Narsistin keskustelutyyli, jotta saat poissuljettua tai vahvistettua narsismin.
Jos terapiakaan ei auttanut, miksi edelleen kuvittelet, että olisi joku muu ratkaisu kuin ero?
Narskuhullu iski.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia ne miehet ovat. Kaikki mahdolliset asiat, jotka voi jättää naisen vastuulle jätetään poikkeuksetta naisen vastuulle.
Ei meillä. Poikkeus vahvistaa säännön.
Ap vielä täällä.
Viestin 94 ja 136 kirjottaneelle: kiitos, sain viesteistäsi paljon ajatuksia ja ideoita! Osa tekemättä jääneistä asioista ei saa miestä pahoittelemaan toimintaansa, välillä pahoittelee. Varmasti juuri noin kuin kirjoitat, että jos asia on sellainen mitä hän ei koe "miksikään" niin sellaista tule sitten pahoiteltuakaan. Toki koen loukkaavana jos on nimenomaisesti sovittu, ja sitä ei noudata eikä pahoittelekaan.
Joku kertoi hyviä pointteja muutoksesta lapsen synnyttyä ja meillä se meni varmasti juuri niin - dynamiikka muuttui kun lapsi syntyi ja tätä asiaa täytyy edistää nyt 9 vuotta myöhemmin..
Meillä on paljon minun ja miehen toimesta yksinkertaistettu toimia - täytynee vielä tarkastella voisiko vieläkin jättää jotain pois/tehdä toisin. Omakotitalo on ollut ensisijaisesti miehen, mutta myös minun haave asumismuotona- tästä on ollut puhetta olisiko helpompi vaihtaa taloa vai hankkia esim. Ruohonleikkuu robotti, lumilinko jne.
Terapiaa on vielä jäljellä ja hyvä niin, otin tästä ketjusta ylös itselleni asioita mitä käydä läpi. Vikaa on osittain takuulla molemmissa meissä- ja vaikka joillekin oli tullut kuva, että olisin jotenkin turhan tarkka, niin ei totuus onneksi sellainen ole :) En jaksa välittää kaikista asioista (vaatekasoista, likasukista lattialla, miehen kahvikuppipinoista autoissa, pöytään jääneistä tiskeistä jne.) enkä skitsoa siitä smoothiekannustakaan, se oli vain esimerkki :)
Yhteistä aikaa on ollut viime vuosina liian vähän ja vastuut vapaalla sellaiset, ettei lepoa enää jörjesty ilman järjestämistä.
Hyvää syksyn aikaa kaikille kommentoijille ja lukijoille! Toivon, että meidän tilanteeseen löytyisi muutos muualta kuin erosta, mutta katsotaan löydämmekö hyvän tavan toimia tällä kokoonpanolla.
Mitä tästä opimme, parisuhteisiin ei kannata lähteä mieluummin pelkkä panosuhde.
Parisuhde ei ole ihmisen perustarve mutta paneminen on.
Ap on parisuhderterapiaakin jo miehensä kanssa kokeillut. Ei ollut hyötyä.