Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde solmussa enkä enää tiedä mitä tehdä
11.10.2022 |
Varoitus, pitkä teksti. Olemme olleet yhdessä yli 10 vuotta. Meille on vuosien aikana kertynyt omien valintojen pohjalta vastuuksi 3 lasta, omakotitalo, koira. Ongelma on, että minä olen ollut vuosia (ainakin 6 vuotta enemmän tai vöhemmän) uupunut vastuiden alla.. Minä olen ajautunut tekemään toistuvasti 80% perheemme töistä (ulkona, sisällä, autot, koira, hankinnat, ruuanlaitto..) enkä halua enää tätä. Haluan tasavertaisemman työnjaon ja sitä kautta itselle vapaata aikaa ja lepoa.
Ollaan keskusteltu. Mies tiedostaa, että tekee paljon vähemmän. Hän sanoo ettei tarvitse minun tehdä niin paljon. Ongelma on, ettei hän nosta omaa osuuttaan kaikista töistä. Hän ei myöskään suostu, että palkkaamme jonkun tekemään osaa töistä. Minä olen kaikille hyvää haluava tunnollinen puuhastelija ja mies nykyään mukavuuden haluinen "hurjastelija" (eli tekee mieluiten kaikkea muuta paitsi jotain velvollisuuksia). Vaatimustasomme on vähän erilainen, mutta jos keskustellaan asiasta, niin mies haluaa suht saman siisteystason, mutta tietysti ilman vaivannäköä.
Mies ei ole koskaan ollut kotona vetovastuussa pitköö aikaa. Toissa syksynä oli lomautettuna ja kun tulin kotiin töistä niin sain aloittaa kotityöt - Hän ei koskenut kotitöihin. Mies ei mielestään ole masentunut. Olen alkanut epäillä et olenko itse jossain psykoosissa, että näen tilanteen väärin ja ongelmat johtuvat siitä tmv.
Minusta Hän ei ymmärrä realiteetteja. Jos on vastuita niin ne hoidetaan ja jos on kolme lasta ym. Niin aikaa harrastuksille on yksinkertaisesti paljon vähemmän kuin aikana ilman lapsia.
Ongelma on, että miten tästä eteenpäin? Miten voin jatkaa eloa tässä tilanteessa sopuisasti? Tarvitsen apua ja ajatuksia, koska olen aivan solmussa. Jos en välitä ongelmista niin kaikki menee näennäisesti hyvin, mutta minua vain ärsyttää. Jos nostan asian esiin, niin tulee kinaa.
Olen yrittänyt:
- keskustella (tiedämme ongelman mutta emme etene ongelman kanssa, terapiassa on käyty neljästi eikä siellä ole mitään apua vielä ainakaan tullut)
- asennoitua niin, että minä huolehdin kaikesta ja kiva jos toinen joskus tekee jotain 'avuksi'. En odota mitään ja suoritan vaan (ongelma: sisintäni syö tämä, en koe oikeaksi enkä aina jaksa tehdä kaikkea)
- en tee mitään mikä ei huvita tai mikä ns. Ylittää omat vastuuni (esim laskennallisesti n.50% - meillä on sitten hirveä sotku en tykkää pidemmän päälle, ja lapset myös kärsivät jos en jörjestä synttäreitä/kaverileikkejä/hommaa ruokaa/hanki oikeanlaisia vaatteita esim talveen. Tämän kokeilun aikana meni esim hirveästi rahaa ruokaan koska tilasin aina valmiina kun mies ei ollut köynyt kaupassa tai tehnyt ruokaa)
Kommentit (141)
Onko tää palsta täynnä katkeria yksinhuoltajia, vai mistä hemmetistä kumpuaa joka ikiseen parisuhdeongelmaan vastaukseksi, että eroa?!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleisesti koetaan, että itse tekee enemmän kuin toinen.
Toinen asia on tehokkuus.
Minä teen ruokaa, syödään ja siivoan keittiön aikaa kuluu alle 2h.
Vaimo tekee ruokaa, syödään ja siivoaa keittiön 4hSitten on meta työ....
Minä korjaan kaikenlaista. Töhön liittyy usein meta työ. vaikka mikron kondensaattorin vaihto. Sopivan osan löytyminen otti aianakin 6h surffailua. Vaimon mielestä pelasin koska olin koneella.Kuitenkin parisuhteessa ja varsinkin lapsiperheessä ajankäyttö ei ole suoraviivaista. Kuka puuhaa lasten kanssa, otetaanko lapset arkeen mukaan jne .
Rahat, yksi ansaitsee vähemmän.Tekemisen laatu. Kuinka hyvin imuroitu kelpaa kummalle jne.
Tekemisen arvionti ei ole helppoa ja suurin osa kokee tekevänsä enemmän.
Tekemisen laatu? Tiedätkö sinä mitä se tarkoittaa? Vai onko sinun tyylisi juuri se hutaistu juosten kustu vähän sinnepäin? Ja vaimolle ei kelpaa, kun hänen mielestään (ja kaikkien tervejärkisten mielestä) laadukasta siivoamista on oikeasti sellainen, että sen imurin kanssa käydään oikeasti nurkat ja aluset läpi eikä siivoamisen jälkeen kuulu pyöriä pölypalleroita pitkin nurkkia tai eteinen olla täynnä kuraa ja hiekkaa tai wc:n lavuaarin olla täynnä hammastahnan roiskeita tai wc-pöntössä olla jarruraitoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vastaa: -----
Mies kyllä välittää meistä, enkä usko, että tietoisesti tekee tahallaan näin. Hän ei vaan kerta kaikkiaan tajua/ymmärrä mitä kaikkea nykykuvio vaatii.Tämä nyt ei kai voi mitenkään pitää paikkaansa, jos olette käyneet pariterapiassa ja olet yrittänyt puhua hänelle asiasta. Älä usko aivan kaikkea pajunköyttä, ei mies ole ihan avuton tai typerä kuitenkaan. Yrittää vain vältellä vastuutaan.
Tämä on totta. Mies kyllä ymmärtää, että AP tekee huomattavan paljon ja tiedostaa, että se on väärin. Nykytila kuitenkin on hänelle mieluisa, hän on tottunut ottamaan rennommin ja alitajuisesti selittää itselleen, että ap kuitenkin tykkää ottaa vastuuta ja tehdä asiat omalla tavallaan. Ja että ap kuitenkin tekee asiat nopeammin ja kätevämmin kuin hän, niin on kokonaisuuden kannalta vain järkevämpää jatkaa vanhaan malliin ja antaa ap:n tehdä kaikki.
Jos et tiedä mitä tehdä, niin älä tee mitään. Arvelen, että ero ei ole vaihtoehto, koska mies tienaa hyvin.
Sellaista se on pitemmän päälle sen jännittävän miehen kanssa. Olisiko kannattanut aikanaan valita kiltimpi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tää palsta täynnä katkeria yksinhuoltajia, vai mistä hemmetistä kumpuaa joka ikiseen parisuhdeongelmaan vastaukseksi, että eroa?!!
Tällä hetkellä asiasta on
1) juteltu ja yhdessä ymmärretty että asioiden pitäisi muuttua
2) käyty terapiassa
3) toinen kieltäytynyt helposta tavasta parantaa tilannetta (palveluiden ostaminen)
4) ap on yrittänyt useaa tekniikkaa ratkaista itse tilanne, esimerkiksi luopua ajatuksesta että mies tekisi jotain / jättänyt kotityöt tekemättä /ollut poissa kotoa pidemmän pätkän
Edelleen ollaan tilantessa, että ap ei kykene hänelle kertynyttä kuormaa kantamaan.
...niin mikä sinun mielestä olisi se seuraava askel asiaa ratkaista..?
Vierailija kirjoitti:
Onko tää palsta täynnä katkeria yksinhuoltajia, vai mistä hemmetistä kumpuaa joka ikiseen parisuhdeongelmaan vastaukseksi, että eroa?!!
Jos joku olisi saanut asian ratkeamaan toisin, kertoisi varmasti. Vaikea tuossa on nähdä muuta ratkaisua kuin kärsi tai eroa, kun on jo yritetty monta eri konstia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleisesti koetaan, että itse tekee enemmän kuin toinen.
Toinen asia on tehokkuus.
Minä teen ruokaa, syödään ja siivoan keittiön aikaa kuluu alle 2h.
Vaimo tekee ruokaa, syödään ja siivoaa keittiön 4hSitten on meta työ....
Minä korjaan kaikenlaista. Töhön liittyy usein meta työ. vaikka mikron kondensaattorin vaihto. Sopivan osan löytyminen otti aianakin 6h surffailua. Vaimon mielestä pelasin koska olin koneella.Kuitenkin parisuhteessa ja varsinkin lapsiperheessä ajankäyttö ei ole suoraviivaista. Kuka puuhaa lasten kanssa, otetaanko lapset arkeen mukaan jne .
Rahat, yksi ansaitsee vähemmän.Tekemisen laatu. Kuinka hyvin imuroitu kelpaa kummalle jne.
Tekemisen arvionti ei ole helppoa ja suurin osa kokee tekevänsä enemmän.
Tekemisen laatu? Tiedätkö sinä mitä se tarkoittaa? Vai onko sinun tyylisi juuri se hutaistu juosten kustu vähän sinnepäin? Ja vaimolle ei kelpaa, kun hänen mielestään (ja kaikkien tervejärkisten mielestä) laadukasta siivoamista on oikeasti sellainen, että sen imurin kanssa käydään oikeasti nurkat ja aluset läpi eikä siivoamisen jälkeen kuulu pyöriä pölypalleroita pitkin nurkkia tai eteinen olla täynnä kuraa ja hiekkaa tai wc:n lavuaarin olla täynnä hammastahnan roiskeita tai wc-pöntössä olla jarruraitoja?
Mielenkiintoisesti päätät, että meillä on riitoja tekisen suhteen.
Pientä hellasäröä tietenkin, mutta kun on käynyt läpi asiaan liittyvää tutkimusmateriaalia niin on tullut selväksi, että usein ihmiset kokevat tekevän enemmän kuin toinen.
Minä olen meillä se joka haluaa tehdä asiat oikeasti niin sanotusti oiokein. Minun on ollut syytä oppia oikomaan koska aika ei vaan riitä kaiken oikein tekemiseen.
Meillä on vanha talo ja sen korjaamisessa en suostu fuskaamaan vaan teen kaiken oikein, tai niin oikein kuin ymmärrän.
*****************************
Meillä minä olen tehnyt lasten kanssa kaikkea yhdessä , kun vaimo taas ärtyy jos joku ei osaa.
******
Mietin olisiko APlle muka helpompaa jos miestä ei olisi vai olisiko taakka entistä suurempi. Riippuisivatko lapset enemmän äitissä, olisiko harrastuksiin meneminen helpompaa vai hankalempaa.
Näitä asioita on hankala hahmottaa itsekunkin.
Nämä kävyt eivät kyllä koskaan mene tasan.
Meilläkin emäntä on sitä mieltä, että en koskaan siivoa tai pese pyykkiä tai sitä tai tätä. Lapsia on kaksi ja se emännän toivoma koira, tietenkin omakotitalo.
Paljon etätöitä tekevänä koiran aamulenkki on toki minun vastuullani. Monesti lapset hoitoon ja eskaribussiin saatto myös. Kauppareissut ovat paljolti minun vastuullani ja myös ostoslistan ylläpito, ellen halua huomata että jaa riisi ja pasta on yhtäkkiä loppu. Käyhän rouva huoltoaseman kaupassa joskus ostamassa jotakin satunnaista, mutta isot kauppareissut ovat harvassa ja niistä avaudutaan miten raskasta olikaan ja kauan kesti. Toisaalta oma kauppareissuni jos kestää tunnin, soitetaan jo perään kun lapset tarvitsevat isäänsä.
Usein hoidosta haku on minun vastuullani, kun töissä meneekin niin pitkään että ei ehdi ennen sulkemisaikaa hakemaan. Samalla kierros kaupungin eri pakettiautomaateilta kun tilatut supertalvikengät lähtevät seuraavana aamuna palautukseen kun ei ole ehtinyt noutaa ja jossain toisaallakin on joku eteerinen hajupaketti. Ruoka pitää tietysti olla laitettuna kaikille kun rouva tulee kotiin tai alkaa raivoaminen että ei ole saanut syödä. Aina ei tosin ruoka sitten kelpaa (itse en saa koskaan edes naamasta näyttää happamalta kun tulee tuhannetta kertaa samaa suikalemättöä). Niin, ja keittiön pitää olla siisti tai tulee armoton kuittailu miten kukaan kehtaa.
Illan perhe-elämän jälkeen (tai harrastuksiin kuskaamisten, lähes poikkeuksetta minä) pitää lasten nukutusten jälkeen kävelyttää koiraa sen puoli tuntia, siivota se keittiö taas kun kaikki on levällään, tyhjentää pysähtyneen pyykkikoneen kamat kuivausrumpuun ja narulle, leikkiä koiran kanssa, raivata levällään olevat puutarhatyökalut pihasta, hakea polttopuuta sisälle, huolehtia laskut (ellei halua nippua muistutuksia parin viikon päästä) ja tietenkin tämä on vain normipäivä, lasten kanssa tekemistä ja menemistä, ihan omien pyykkien pesemistä, roskien viemistä, pihahommia, ja sitä siivoamistakin kyllä on.
Tietenkään en saa itse harvoin töistä tullessani olettaa pääseväni syömään kotona. Tasapuolisuuden perään kysyminen tuottaa raivokohtauksen. Jaksaminen on kuulemma loppu, minun pyykkiähän ei sitten pestä enää ja itse saat ruokasi laittaa etkä koskaan imuroi ja voi voi kun on niin raskasta hakea lapsia hoidosta ja kävelyttää koiraa. Romantiikkaa ei tule kun arjessa ei ole tasapuolisuutta, kuulen. Vielä pahempi jos olen illan poissa urheilemassa tai työpaikan tapahtumassa (ehkä kerran kuussa yhteensä), silloin kaikki on kotona hävityksen kauhistus ja se on minun vikani. Mutta urheillahan minun pitäisi enemmän!
Lapsia minun käy sääliksi tässä eniten. Sellainen laiskuri-isä heillä on. Mutta niinhän tämän palstan perusteella useimmat miehet ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mies on myös sellainen, joka tykkää tehdä ns. kunnolla, jos tekee. Käytännössä siis saattaa huvikseen puntarin avulla mitata, että jauhelihapaketti menee grammalleen tasan kun tekee hampurilaispihvejä ja jos lähetään ulos piknikille niin mukaan pakataan koko arsenaali. Mainoslehtiä ei voi heittää kierrätykseen ennen kuin ne on selattu läpi ja uutta kodinkonetta ostaessa luetaan kaikki vertailut ja ostetaan vain parasta laatua. Onhan se ihan hauska piirre ihmisessä, mutta rajoittaa aika paljon asioiden tekemistä ja erityisesti kaiken tekeminen vie ikuisuuden aikaa. Lisäksi aktivoitumiskynnys on hyvin korkea.
Olen itsekin aika laiska tekemään asioita enkä välitä sotkuisesta kodista, joten arki rullaa kohtuullisen sopuisasti. Välillä kuitenkin hieman ärsyttää, kun mies kykenee esimerkiksi kunnolla siivoamaan vasta äärimmäisessä pakossa, eli kun on tulossa vieraita. Itse sentään noin kuukauden välein saan energiaa oikeasti siivota ja järkestää kotia parempaan kuntoon. Muuttaminen hänen kanssaan on painajaismaista, kykenee aloittamaan omien tavaroiden pakkaamisen edellisenä itana ja sitten paiskitaan hommia tuntikausia hirveällä kiireellä.
Vierailija kirjoitti:
Nämä kävyt eivät kyllä koskaan mene tasan.
Meilläkin emäntä on sitä mieltä, että en koskaan siivoa tai pese pyykkiä tai sitä tai tätä. Lapsia on kaksi ja se emännän toivoma koira, tietenkin omakotitalo.
Paljon etätöitä tekevänä koiran aamulenkki on toki minun vastuullani. Monesti lapset hoitoon ja eskaribussiin saatto myös. Kauppareissut ovat paljolti minun vastuullani ja myös ostoslistan ylläpito, ellen halua huomata että jaa riisi ja pasta on yhtäkkiä loppu. Käyhän rouva huoltoaseman kaupassa joskus ostamassa jotakin satunnaista, mutta isot kauppareissut ovat harvassa ja niistä avaudutaan miten raskasta olikaan ja kauan kesti. Toisaalta oma kauppareissuni jos kestää tunnin, soitetaan jo perään kun lapset tarvitsevat isäänsä.
Usein hoidosta haku on minun vastuullani, kun töissä meneekin niin pitkään että ei ehdi ennen sulkemisaikaa hakemaan. Samalla kierros kaupungin eri pakettiautomaateilta kun tilatut supertalvikengät lähtevät seuraavana aamuna palautukseen kun ei ole ehtinyt noutaa ja jossain toisaallakin on joku eteerinen hajupaketti. Ruoka pitää tietysti olla laitettuna kaikille kun rouva tulee kotiin tai alkaa raivoaminen että ei ole saanut syödä. Aina ei tosin ruoka sitten kelpaa (itse en saa koskaan edes naamasta näyttää happamalta kun tulee tuhannetta kertaa samaa suikalemättöä). Niin, ja keittiön pitää olla siisti tai tulee armoton kuittailu miten kukaan kehtaa.
Illan perhe-elämän jälkeen (tai harrastuksiin kuskaamisten, lähes poikkeuksetta minä) pitää lasten nukutusten jälkeen kävelyttää koiraa sen puoli tuntia, siivota se keittiö taas kun kaikki on levällään, tyhjentää pysähtyneen pyykkikoneen kamat kuivausrumpuun ja narulle, leikkiä koiran kanssa, raivata levällään olevat puutarhatyökalut pihasta, hakea polttopuuta sisälle, huolehtia laskut (ellei halua nippua muistutuksia parin viikon päästä) ja tietenkin tämä on vain normipäivä, lasten kanssa tekemistä ja menemistä, ihan omien pyykkien pesemistä, roskien viemistä, pihahommia, ja sitä siivoamistakin kyllä on.
Tietenkään en saa itse harvoin töistä tullessani olettaa pääseväni syömään kotona. Tasapuolisuuden perään kysyminen tuottaa raivokohtauksen. Jaksaminen on kuulemma loppu, minun pyykkiähän ei sitten pestä enää ja itse saat ruokasi laittaa etkä koskaan imuroi ja voi voi kun on niin raskasta hakea lapsia hoidosta ja kävelyttää koiraa. Romantiikkaa ei tule kun arjessa ei ole tasapuolisuutta, kuulen. Vielä pahempi jos olen illan poissa urheilemassa tai työpaikan tapahtumassa (ehkä kerran kuussa yhteensä), silloin kaikki on kotona hävityksen kauhistus ja se on minun vikani. Mutta urheillahan minun pitäisi enemmän!
Lapsia minun käy sääliksi tässä eniten. Sellainen laiskuri-isä heillä on. Mutta niinhän tämän palstan perusteella useimmat miehet ovat.
Jos tosiaan on näin, niin sinähä olet kuin ap ja vaimosi kuin ap:n mies. Vaan sillä erotuksella, ettei vaimosi jostain syystä pysty myöntämään, että tekee sinua vähemmän kotitöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä kävyt eivät kyllä koskaan mene tasan.
Meilläkin emäntä on sitä mieltä, että en koskaan siivoa tai pese pyykkiä tai sitä tai tätä. Lapsia on kaksi ja se emännän toivoma koira, tietenkin omakotitalo.
Paljon etätöitä tekevänä koiran aamulenkki on toki minun vastuullani. Monesti lapset hoitoon ja eskaribussiin saatto myös. Kauppareissut ovat paljolti minun vastuullani ja myös ostoslistan ylläpito, ellen halua huomata että jaa riisi ja pasta on yhtäkkiä loppu. Käyhän rouva huoltoaseman kaupassa joskus ostamassa jotakin satunnaista, mutta isot kauppareissut ovat harvassa ja niistä avaudutaan miten raskasta olikaan ja kauan kesti. Toisaalta oma kauppareissuni jos kestää tunnin, soitetaan jo perään kun lapset tarvitsevat isäänsä.
Usein hoidosta haku on minun vastuullani, kun töissä meneekin niin pitkään että ei ehdi ennen sulkemisaikaa hakemaan. Samalla kierros kaupungin eri pakettiautomaateilta kun tilatut supertalvikengät lähtevät seuraavana aamuna palautukseen kun ei ole ehtinyt noutaa ja jossain toisaallakin on joku eteerinen hajupaketti. Ruoka pitää tietysti olla laitettuna kaikille kun rouva tulee kotiin tai alkaa raivoaminen että ei ole saanut syödä. Aina ei tosin ruoka sitten kelpaa (itse en saa koskaan edes naamasta näyttää happamalta kun tulee tuhannetta kertaa samaa suikalemättöä). Niin, ja keittiön pitää olla siisti tai tulee armoton kuittailu miten kukaan kehtaa.
Illan perhe-elämän jälkeen (tai harrastuksiin kuskaamisten, lähes poikkeuksetta minä) pitää lasten nukutusten jälkeen kävelyttää koiraa sen puoli tuntia, siivota se keittiö taas kun kaikki on levällään, tyhjentää pysähtyneen pyykkikoneen kamat kuivausrumpuun ja narulle, leikkiä koiran kanssa, raivata levällään olevat puutarhatyökalut pihasta, hakea polttopuuta sisälle, huolehtia laskut (ellei halua nippua muistutuksia parin viikon päästä) ja tietenkin tämä on vain normipäivä, lasten kanssa tekemistä ja menemistä, ihan omien pyykkien pesemistä, roskien viemistä, pihahommia, ja sitä siivoamistakin kyllä on.
Tietenkään en saa itse harvoin töistä tullessani olettaa pääseväni syömään kotona. Tasapuolisuuden perään kysyminen tuottaa raivokohtauksen. Jaksaminen on kuulemma loppu, minun pyykkiähän ei sitten pestä enää ja itse saat ruokasi laittaa etkä koskaan imuroi ja voi voi kun on niin raskasta hakea lapsia hoidosta ja kävelyttää koiraa. Romantiikkaa ei tule kun arjessa ei ole tasapuolisuutta, kuulen. Vielä pahempi jos olen illan poissa urheilemassa tai työpaikan tapahtumassa (ehkä kerran kuussa yhteensä), silloin kaikki on kotona hävityksen kauhistus ja se on minun vikani. Mutta urheillahan minun pitäisi enemmän!
Lapsia minun käy sääliksi tässä eniten. Sellainen laiskuri-isä heillä on. Mutta niinhän tämän palstan perusteella useimmat miehet ovat.
No mutta hyvä ystävä, vapauta nyt viattomat lapsiraukkasi noin kaameasta isästä ja eroa!
Minä tekisin samoin kuten joku olikin ehtottanut: tekisin VAIN ja AINOASTAAN omat kotihommat, eli vain omat ja lapsen pyykit, vain itse aiheutetut tiskit ja sotkut jne.
Lähtisin myös extempore omalle lomalle, vaikka viikoksi, enkä todellakaan kävisi kaupassa ennen lähtöäni. Tai aloittaisin uuden harrastuksen, jossa menoa on monta kertaa viikossa, eli ottaisin vain röyhkeästi sen oman ajan ja jättäisin orjatyöt hoitamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä kävyt eivät kyllä koskaan mene tasan.
Meilläkin emäntä on sitä mieltä, että en koskaan siivoa tai pese pyykkiä tai sitä tai tätä. Lapsia on kaksi ja se emännän toivoma koira, tietenkin omakotitalo.
Paljon etätöitä tekevänä koiran aamulenkki on toki minun vastuullani. Monesti lapset hoitoon ja eskaribussiin saatto myös. Kauppareissut ovat paljolti minun vastuullani ja myös ostoslistan ylläpito, ellen halua huomata että jaa riisi ja pasta on yhtäkkiä loppu. Käyhän rouva huoltoaseman kaupassa joskus ostamassa jotakin satunnaista, mutta isot kauppareissut ovat harvassa ja niistä avaudutaan miten raskasta olikaan ja kauan kesti. Toisaalta oma kauppareissuni jos kestää tunnin, soitetaan jo perään kun lapset tarvitsevat isäänsä.
Usein hoidosta haku on minun vastuullani, kun töissä meneekin niin pitkään että ei ehdi ennen sulkemisaikaa hakemaan. Samalla kierros kaupungin eri pakettiautomaateilta kun tilatut supertalvikengät lähtevät seuraavana aamuna palautukseen kun ei ole ehtinyt noutaa ja jossain toisaallakin on joku eteerinen hajupaketti. Ruoka pitää tietysti olla laitettuna kaikille kun rouva tulee kotiin tai alkaa raivoaminen että ei ole saanut syödä. Aina ei tosin ruoka sitten kelpaa (itse en saa koskaan edes naamasta näyttää happamalta kun tulee tuhannetta kertaa samaa suikalemättöä). Niin, ja keittiön pitää olla siisti tai tulee armoton kuittailu miten kukaan kehtaa.
Illan perhe-elämän jälkeen (tai harrastuksiin kuskaamisten, lähes poikkeuksetta minä) pitää lasten nukutusten jälkeen kävelyttää koiraa sen puoli tuntia, siivota se keittiö taas kun kaikki on levällään, tyhjentää pysähtyneen pyykkikoneen kamat kuivausrumpuun ja narulle, leikkiä koiran kanssa, raivata levällään olevat puutarhatyökalut pihasta, hakea polttopuuta sisälle, huolehtia laskut (ellei halua nippua muistutuksia parin viikon päästä) ja tietenkin tämä on vain normipäivä, lasten kanssa tekemistä ja menemistä, ihan omien pyykkien pesemistä, roskien viemistä, pihahommia, ja sitä siivoamistakin kyllä on.
Tietenkään en saa itse harvoin töistä tullessani olettaa pääseväni syömään kotona. Tasapuolisuuden perään kysyminen tuottaa raivokohtauksen. Jaksaminen on kuulemma loppu, minun pyykkiähän ei sitten pestä enää ja itse saat ruokasi laittaa etkä koskaan imuroi ja voi voi kun on niin raskasta hakea lapsia hoidosta ja kävelyttää koiraa. Romantiikkaa ei tule kun arjessa ei ole tasapuolisuutta, kuulen. Vielä pahempi jos olen illan poissa urheilemassa tai työpaikan tapahtumassa (ehkä kerran kuussa yhteensä), silloin kaikki on kotona hävityksen kauhistus ja se on minun vikani. Mutta urheillahan minun pitäisi enemmän!
Lapsia minun käy sääliksi tässä eniten. Sellainen laiskuri-isä heillä on. Mutta niinhän tämän palstan perusteella useimmat miehet ovat.
Sun kannattaisi tehdä ona ketju, jos haluat ruotia tilannettasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tää palsta täynnä katkeria yksinhuoltajia, vai mistä hemmetistä kumpuaa joka ikiseen parisuhdeongelmaan vastaukseksi, että eroa?!!
Tällä hetkellä asiasta on
1) juteltu ja yhdessä ymmärretty että asioiden pitäisi muuttua
2) käyty terapiassa
3) toinen kieltäytynyt helposta tavasta parantaa tilannetta (palveluiden ostaminen)
4) ap on yrittänyt useaa tekniikkaa ratkaista itse tilanne, esimerkiksi luopua ajatuksesta että mies tekisi jotain / jättänyt kotityöt tekemättä /ollut poissa kotoa pidemmän pätkän
Edelleen ollaan tilantessa, että ap ei kykene hänelle kertynyttä kuormaa kantamaan.
...niin mikä sinun mielestä olisi se seuraava askel asiaa ratkaista..?
Jos on rahaa, niin ainakin voi hankkia siivoojan ja ikkunanpesijän hoitamaan ne työt. Viis siitä, mitä mies sanoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tää palsta täynnä katkeria yksinhuoltajia, vai mistä hemmetistä kumpuaa joka ikiseen parisuhdeongelmaan vastaukseksi, että eroa?!!
Tällä hetkellä asiasta on
1) juteltu ja yhdessä ymmärretty että asioiden pitäisi muuttua
2) käyty terapiassa
3) toinen kieltäytynyt helposta tavasta parantaa tilannetta (palveluiden ostaminen)
4) ap on yrittänyt useaa tekniikkaa ratkaista itse tilanne, esimerkiksi luopua ajatuksesta että mies tekisi jotain / jättänyt kotityöt tekemättä /ollut poissa kotoa pidemmän pätkän
Edelleen ollaan tilantessa, että ap ei kykene hänelle kertynyttä kuormaa kantamaan.
...niin mikä sinun mielestä olisi se seuraava askel asiaa ratkaista..?
Jos on rahaa, niin ainakin voi hankkia siivoojan ja ikkunanpesijän hoitamaan ne työt. Viis siitä, mitä mies sanoo.
Ja maksaa ne omista käyttörahoista, minkä seurauksena itsellä ei riittäisi rahaa enää mihinkään omaan? Jos kerran mies ei suostu noita yhteisistä rahoista maksamaan.
99 % parisuhteista on tämmöisiä. Joko riidellään rahasta tai siivoamisesta. Ja juuri kun tenavat tarvitsisivat eniten molempia vanhempiaan, erotaan.
Ja syy on siivoaminen. Tai ruuanlaitto. Pyykinpesu ?
Hepposin eväin niitä lapsia tehdään ja parisuhdetta ylläpidetään.
Vierailija kirjoitti:
99 % parisuhteista on tämmöisiä. Joko riidellään rahasta tai siivoamisesta. Ja juuri kun tenavat tarvitsisivat eniten molempia vanhempiaan, erotaan.
Ja syy on siivoaminen. Tai ruuanlaitto. Pyykinpesu ?Hepposin eväin niitä lapsia tehdään ja parisuhdetta ylläpidetään.
Mutta mitä vaikeaa siinä siivoamisessa, ruuanlaitossa ja pyykinpesussa on!? Jos aikoo lapsia hommata, niin vastuullisen aikuisen on kyettävä suoriutumaan näistä kodin PERUSasioista. Jos edes tuollaiset asiat ei suju, niin mitä järkeä on sen toisen aikuisen katsella tuollaista touhua ja tehdä kaikki yksin? Miksi joku haluaa katsella jotain vajaaälyistä aikuista, jonka kuuluisi olla niille lapsille se roolimalli ja turvallinen huolehtiva, vastuunsa kantava aikuinen?
Että 10 v oltu yhdessä ja kolme lasta ja noin 6 vuotta ollut tuollaista. Kaikkea yritetty. Joko tää on vänkäysprovo, jossa esitetään muka mahdoton tilanne ja erolla ei ratkaista.
No, koska kaikkea yritetty ja noin pitkään yritetty, niin itse avaisin mieleni ja ottaisin eron, jolloin v*tutus loppuu ja lapset ovat vuoroin isällä, joten naisella elämä helpottuu sitäkin myöten. Samalla lapset saa terveemmän mallin elämästä.
Tämä nyt ei kai voi mitenkään pitää paikkaansa, jos olette käyneet pariterapiassa ja olet yrittänyt puhua hänelle asiasta. Älä usko aivan kaikkea pajunköyttä, ei mies ole ihan avuton tai typerä kuitenkaan. Yrittää vain vältellä vastuutaan.