Onko sellainen velkakirja pätevä, joka tehdään aviopuolison kanssa ja velka erääntyy maksettavaksi avioerossa?
Esim tilanteessa, että toinen maksaa toisen osuuden liiton aikana vaikka asunnosta. Ettei sitten mahdollisen avioeron tullessa tarvii maksaa osituksessa tätä osaa.
Kommentit (77)
Onko se taloudellista väkivaltaa, että maksaa toisen puolesta remontin ja haluaa, että toisen osuus huomioidaan jotenkin? Minusta se olisi taloudellista väkivaltaa, että tämä rahattomampi maksattaa kiltisti toisella, ottaa eron ja maksattaa lisää:D
Vierailija kirjoitti:
Aika säälittävää pitää mielikuvitussuhde kasassa taloudellisella väkivallalla. Mitä jos hoitaisit pääsi kuntoon.
Eikö se olisi taloudellista väkivaltaa, että pakottaisi toisen maksamaan nyt oma osuutensa, johon ei nyt ole varaa? Mun mielestä tässä tehdään jotain hyvää toisen puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Onko se taloudellista väkivaltaa, että maksaa toisen puolesta remontin ja haluaa, että toisen osuus huomioidaan jotenkin? Minusta se olisi taloudellista väkivaltaa, että tämä rahattomampi maksattaa kiltisti toisella, ottaa eron ja maksattaa lisää:D
Eihän tässä ole kyse rikoksesta. Avioliitto on vapaaehtoinen sopimus.
Meillä oli exän kanssa velkakirja, koska hän maksoi asunnon käsirahasta vähän suuremman osan. Se otettiin sitten omaisuudenjaossa huomioon eron yhteydessä
Meillä on avioehdon alaista omaisuutta käytetty asuntolainan maksuun. Tai siis toinen on käyttänyt, toisella ei tällaista omaisuutta ole ollutkaan vielä. Avioeron tullessa sitten kun koko omaisuus lasketaan yhteen, päältä vedetään avioehdon alaisen omaisuuden verran ensin tälle henkilölle kenelle se kuuluu, ja loppuomaisuus ositetaan puoliksi.
Ainahan siihen velkakirjaan voi laittaa,että toisen maksama suurempi osuus x€,huomioidaan asunnon myyntitilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sattuisi kuolemaan tuo varakkaampi. Jos ei olisi lapsia joille se 20 000 siirtyy, leski joutuisi maksamaan kuolleen suvulle tuon suojatun 20 000. Asumisoikeus säilyisi.
No onhan asuntoja tietysti erilaisissa määrissä kuin 50/ 50.Lapsettomassa avioliitossa puolisot perivät toisensa. Ellei ole testamenttia, jossa määrätään toisin.
Ensiksi kuolleen puolison saa sitä perintöä vasta sitten, kun leskekin on kuollut.
Mutta jos leski haassaa sen omaisuuden josta testamentissa on määrätty ettei vainajan puoliso saa perinnöstä hyötyä.
Nämä määräykset menee perukirjan kanssa verotoimistoon joten ne löytyy suojatun omaisuuden saaneen kuoltua.
En tiedä käytännössä. Näitähän on paljon joss nykyiset ja tulevat puolisot eristetään perinnöstä.
Voi ziizuz.
Älä puhu asioista, joista sulla ei harmaintakaan käsitystä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli exän kanssa velkakirja, koska hän maksoi asunnon käsirahasta vähän suuremman osan. Se otettiin sitten omaisuudenjaossa huomioon eron yhteydessä
Juuri tätä tarkoitin, kiitos!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko se taloudellista väkivaltaa, että maksaa toisen puolesta remontin ja haluaa, että toisen osuus huomioidaan jotenkin? Minusta se olisi taloudellista väkivaltaa, että tämä rahattomampi maksattaa kiltisti toisella, ottaa eron ja maksattaa lisää:D
Se toinen voi ottaa eron ja pistää velan maksuun samoin tein vaikka se rahattomampi osapuoli olisi maksanut kaikki juoksevat kulut avioliiton aikana. Tosi reilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika säälittävää pitää mielikuvitussuhde kasassa taloudellisella väkivallalla. Mitä jos hoitaisit pääsi kuntoon.
Eikö se olisi taloudellista väkivaltaa, että pakottaisi toisen maksamaan nyt oma osuutensa, johon ei nyt ole varaa? Mun mielestä tässä tehdään jotain hyvää toisen puolesta.
Velkakirjaan ei ole pakko laittaa eräpäivää,on ihan mahdollista laittaa siihen,ehto,jonka täyttyessä velka tulee maksettavaksi.
Onhan sekin mahdollista,että ei laiteta ehtoa eikä eräpäivää,silloinhan velka erääntyy silloin,kun velkoja sitä vaatii.
Vierailija kirjoitti:
Onko se taloudellista väkivaltaa, että maksaa toisen puolesta remontin ja haluaa, että toisen osuus huomioidaan jotenkin? Minusta se olisi taloudellista väkivaltaa, että tämä rahattomampi maksattaa kiltisti toisella, ottaa eron ja maksattaa lisää:D
Avioliitossa ei ole mun rahoja ja sun rahoja, lain silmissä, ellei ole avioehtoa, tai testamentilla saatua omaisuutta jossa suljetaan puoliso pois.
Noin periaatteessa molempien palkkatulot ovat aina yhteistä. Tätä asiaa ei nykyään moni tunnu tajuavan. Jos sulla on palkkatuloista säästössä 50 000€ eikä avioehtoa, eron tullessa se menee puoliksi, ja sillä selvä.
Ei avioliitossa kaikki aina mene 50/50, vaikka kuinka haluaisi. Jos se on ehdottoman tärkeää, ei kannata mennä avioon. Ei välttämättä kannata edes asua yhdessä. Avioparin pitäisi olla yksi taloudellinen yksikkö, eikä kaksi. Toki on järkevää puhua asiat, tehdä avioehdot kaikesta mikä itselle on tärkeää jne, mutta jos tärkeintä on se, ettei toinen vaan pääse mitenkään ikinä hyötymään minusta, olisi varmaan parempi pysyä sinkkuna. Etenkin perheissä jossa on lapsia, asiat pitäisi tehdä koko perhettä ajatellen. Ei sitä taloa remontoida vaan itselle tai toiselle, sitä remontoidaan meille ja meidän perheelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se taloudellista väkivaltaa, että maksaa toisen puolesta remontin ja haluaa, että toisen osuus huomioidaan jotenkin? Minusta se olisi taloudellista väkivaltaa, että tämä rahattomampi maksattaa kiltisti toisella, ottaa eron ja maksattaa lisää:D
Se toinen voi ottaa eron ja pistää velan maksuun samoin tein vaikka se rahattomampi osapuoli olisi maksanut kaikki juoksevat kulut avioliiton aikana. Tosi reilua.
Tässä on kyse asunnosta,jonka omistavat puoliksi.Avioerossa asunto joka tapauksessa menee joko myyntiin, tai toinen ostaa sen toisen osuuden asunnosta. Ap:n tapauksessa puoliso saisi tuon 20 000€ vähemmän,ap:n ostaessa puolison osuuden asunnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sattuisi kuolemaan tuo varakkaampi. Jos ei olisi lapsia joille se 20 000 siirtyy, leski joutuisi maksamaan kuolleen suvulle tuon suojatun 20 000. Asumisoikeus säilyisi.
No onhan asuntoja tietysti erilaisissa määrissä kuin 50/ 50.Lapsettomassa avioliitossa puolisot perivät toisensa. Ellei ole testamenttia, jossa määrätään toisin.
Ensiksi kuolleen puolison saa sitä perintöä vasta sitten, kun leskekin on kuollut.
Mutta jos leski haassaa sen omaisuuden josta testamentissa on määrätty ettei vainajan puoliso saa perinnöstä hyötyä.
Nämä määräykset menee perukirjan kanssa verotoimistoon joten ne löytyy suojatun omaisuuden saaneen kuoltua.
En tiedä käytännössä. Näitähän on paljon joss nykyiset ja tulevat puolisot eristetään perinnöstä.Voi ziizuz.
Älä puhu asioista, joista sulla ei harmaintakaan käsitystä.
Aijaa. Olen pikkuvarakas. Olen tehnyt määräyksen etteivät lasten nykyiset eikä tulevat puolisot saa minulta jäänyttä omaisuuutta.
Jos lapseni kuolee, ovat heidän lapsensa mi ulta perityn omaisuuden perijöitä. Heidän leskillään ei ole sitä puolikasta siitä osuudesta.
Määräykseni menee perukirjan liitteenä verotoimistoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sattuisi kuolemaan tuo varakkaampi. Jos ei olisi lapsia joille se 20 000 siirtyy, leski joutuisi maksamaan kuolleen suvulle tuon suojatun 20 000. Asumisoikeus säilyisi.
No onhan asuntoja tietysti erilaisissa määrissä kuin 50/ 50.Lapsettomassa avioliitossa puolisot perivät toisensa. Ellei ole testamenttia, jossa määrätään toisin.
Ensiksi kuolleen puolison saa sitä perintöä vasta sitten, kun leskekin on kuollut.
Mutta jos leski haassaa sen omaisuuden josta testamentissa on määrätty ettei vainajan puoliso saa perinnöstä hyötyä.
Nämä määräykset menee perukirjan kanssa verotoimistoon joten ne löytyy suojatun omaisuuden saaneen kuoltua.
En tiedä käytännössä. Näitähän on paljon joss nykyiset ja tulevat puolisot eristetään perinnöstä.Voi ziizuz.
Älä puhu asioista, joista sulla ei harmaintakaan käsitystä.Aijaa. Olen pikkuvarakas. Olen tehnyt määräyksen etteivät lasten nykyiset eikä tulevat puolisot saa minulta jäänyttä omaisuuutta.
Jos lapseni kuolee, ovat heidän lapsensa mi ulta perityn omaisuuden perijöitä. Heidän leskillään ei ole sitä puolikasta siitä osuudesta.
Määräykseni menee perukirjan liitteenä verotoimistoon.
No joo, toisaalta, vaikka lastesi puoliso on suljettu testamentissa sinulta perittyjen varojen/omaisuuden ulkopuolelle,voi puoliso lastesi kautta saada myös osuuden sinun rajaamastasi omaisuudesta.Siksi sinun lastesi tulisi myös huolehtia,että kun he käyttävät sitä sinulta perittyä omaisuutta,se tulee omistussuhteissa/lainanmaksuissa jne. otettua huomioon.
Miksei olisi?
Meilläkin on keskinäinen velkakirja joka ei eräänny ennen kuolemaani. Asuntomme on vaimon nimissä ja ostin kesämökin omiin nimiin, mutta rahani eivät aivan riittäneet. Koska vaimolla oli säästöjä niin oli luontevinta että hän lainasi puuttuvan osan sen sijaan että olisi makuuttanut niitä pankkitiliiä nollakorolla ja minä maksanut pankille kovaa korkoa vastaavasta lainasummasta.
Niin, lainassa ei siis ole erääntymisaikaa, ainoastaan maininta että se maksetaan takaisin vaadittaessa tai viimeistään jäämistöstä kuolemani jälkeen.
Jos lapset ovat alaikäisiä, heidän holhoojansa on velvollinen joka vuosi tekemään tilityksen virkaholhoojalle. Myös jos vainajalta itseltään jää omaisuuttA, siinä kai joku rajasumma.
Siksi juuri mietin, tuollainen rajoitettu omaisuus on hankala sijoitettavaksi puolison kanssa yhteiseen asuntoon.
Minähän en tiedä mitä lapseni twkevät kun olen kuollut, myyvät ja antavat nuorelle kakkosvaimolle koko potin.
Eli ihan huuhaa, koko pohdinta. Sitä voi ajatella niin monin päin. Avioeron takia aloittaja varmistelee, sen takia minäkin olen yrittänyt varmistaa että jättämäni metsät ja mökki eivät mene lapsen puolison seuraavalle puolisolle
No ei tod. Ilmeisesti taas joku ei-edes-amista-käynyt persujorma trollailee.