Onko sellainen velkakirja pätevä, joka tehdään aviopuolison kanssa ja velka erääntyy maksettavaksi avioerossa?

Riippuu siitä millainen se on. Kohtuuttomat sopimukset eivät tietenkään ole laillisia. Esim. on tilanteita, joissa nainen on tulotta kotona lasten kanssa ja mies vaatii osallistumaan täysimääräisesti asumis- ja ruokakuluihin ja koska naisella ei ole rahaa, mies kiristää velkakirjaa. Ko. sopimukset eivät ole laillisia, vaan taloudellista väkivaltaa. 

Esim. sellainen, että toinen maksaa yhteisen lainan lopun pois, josta puolison osa olisi 20000. Sitten tekisi velkakirjan, jossa avioeron tullessa puoliso olisi velkaa sen toiselle. Avioliiton jatkuessa tuolla velalla ei olisi muuta eräpäivää.

Ap

Jos sillä järjestelyllä tavoitellaan jotain muuta etua niin eihän se silloin ole, verottajan tai velkojan silmissä valeoikeustoimi.

Jospa vai tekisi avioehdon.

Onko asunto vain toisen nimissä ja avioehtoa ei ole?

Osituksen voi myös ihan sopia keskenään. Jos pystytte aikanaan eroamaan sovussa.

En allekirjoittaisi.

Hieman tuommoinen haiskahtaa taloudelliselle väkivallalle, tai tilanteelle joka voi johtaa siihen, siis että asetetaan toinen tilanteeseen ettei voi erota koska joutuisi maksamaan (mahdollisesti tulotasolleen kohtuuttoman) summan. Kannattaa siis miettiä jotain muuta järjestelyä.

Olen joskus ymmärtänyt, että velalla pitäisi olla realistinen maksusuunnitelma. Muuten voidaan katsoa, että kyseessä on oikeasti lahja (josta täytyy maksaa veroa), eikä velka. En tiedä kuinka helposti verottaja puuttuu tällaisiin, varsinkin aviopuolisoiden välillä.

Toinen kysymys sitten on, voiko velalla olla sellaista ehtoa, että se erääntyy täysimääräisenä jos velallisen avioliitto päätyy. Ihan täysin mutulla sanoisin, että kuulostaa aika kohtuuttomalta ehdolta...

Eikö olisi helpompi vaan tehdä niin, että varakkaampi ja enemmän maksava osapuoli omistaa isomman osuuden asunnosta?

Asunto on yhteinen ja velka on yhteinen. Toisella on rahaa, joka on avioehdon alaista omaisuutta. Toinen haluaisi maksaa lainan pois. Tällä velkakirjalla olisi tarkoitus poissulkea se, että jos tulisi avioero niin tämä huomioitaisiin osituksessa. Avioerossa toinen (tämä jolla on rahaa enemmän) lunastaisi toisen pois ja osituksen summasta vähennettäisiin tuo velkakirjan mukainen toisen puolesta maksettu laina. Ettei avioeron tullessa toinen olisi maksanut sekä lainan, että sitten osituksessa puolet asunnon arvosta. Eli osittain tuplamaksu.

Tällä lainan maksulla ei luonnollisesti ole avioliiton aikana merkitystä, vaan siinä tapauksessa, jos avioero tulisi

Vierailija kirjoitti:

Hieman tuommoinen haiskahtaa taloudelliselle väkivallalle, tai tilanteelle joka voi johtaa siihen, siis että asetetaan toinen tilanteeseen ettei voi erota koska joutuisi maksamaan (mahdollisesti tulotasolleen kohtuuttoman) summan. Kannattaa siis miettiä jotain muuta järjestelyä.

Tässä meidän tapauksessa tämä vähemmän rahaa omistava ei tulisi avioerossa maksamaan mitään vaan enemmän omistava lunastaisi asunnon kokonaan itselleen. Ei siis mikään maksun kiristys vaan kohtuullistaisi mahdollisessa osituksessa toisen maksettavaa määrää sillä summalla minkä on jo kerran toisen puolesta maksanut.

Ap

Jaa. Käyhän se noinkin joka penni tarkkaan erotellaan ja joka leipäpala minkä lapsetkin syö. Kumman kirjanpitoon merkitään?

Tein kotityöt.

En ole mikään arvostelemaan. Itse kuitenkin tein osapäivätöitä, lapsia 3 , kun asunto ostettiin. Mihellä semmonen " paperitehtaan " palkka.

Ikinä ei laskettu kenen rahaa käytetään. Mies maksoi lainan, minä yhtiövastikkeen, joka oli paljon pienempi. Ruuat ja laskut maksoi kenen tilillä rahaa.

Ei tullut mieleen vaatia takuuvelkakirjaa kun perimäni metsätontti pantattiin että saatiin puuttuva vakuus pankille.

Tiedän , tää oli ihan turha sepustus, nuoret ovat nykyisin tarkempia.

Vieläkö avioliittolaissa on kohta, kukin kykyjensä mukaan. Ja kai jos köyhempi tekee kotitöistä suurimman osan ja kantaa vastuun lapsista sille pitäisi joku arvo määrittää jos oikein tiukoille mennään.

Ei kannata.

Varakkaampi ostakoon köyhemmältä osuuden asunnosta. Siis jos nyt asunto on esim. 50/50%, niin jatkossa vaikka 70/30%. Ja yhdessä maksatte sitten lainan pois; köyhempi puoliso voi käyttää asunnon osan myynnistä saatua rahaa tähän. Ja tuon omistusosuuden säädätte niin, että tämä menee tasapuolisesti ja saatte lainan maksettua pois.

Oppirahoina menee jonkin verran varainsiirtoveroa (ei jatkossa yhteisiä lainoja).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieman tuommoinen haiskahtaa taloudelliselle väkivallalle, tai tilanteelle joka voi johtaa siihen, siis että asetetaan toinen tilanteeseen ettei voi erota koska joutuisi maksamaan (mahdollisesti tulotasolleen kohtuuttoman) summan. Kannattaa siis miettiä jotain muuta järjestelyä.

Tässä meidän tapauksessa tämä vähemmän rahaa omistava ei tulisi avioerossa maksamaan mitään vaan enemmän omistava lunastaisi asunnon kokonaan itselleen. Ei siis mikään maksun kiristys vaan kohtuullistaisi mahdollisessa osituksessa toisen maksettavaa määrää sillä summalla minkä on jo kerran toisen puolesta maksanut.

Ap

Kuulostaa järkevältä. En ymmärrä mikä ongelma tässä voisi olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieman tuommoinen haiskahtaa taloudelliselle väkivallalle, tai tilanteelle joka voi johtaa siihen, siis että asetetaan toinen tilanteeseen ettei voi erota koska joutuisi maksamaan (mahdollisesti tulotasolleen kohtuuttoman) summan. Kannattaa siis miettiä jotain muuta järjestelyä.

Tässä meidän tapauksessa tämä vähemmän rahaa omistava ei tulisi avioerossa maksamaan mitään vaan enemmän omistava lunastaisi asunnon kokonaan itselleen. Ei siis mikään maksun kiristys vaan kohtuullistaisi mahdollisessa osituksessa toisen maksettavaa määrää sillä summalla minkä on jo kerran toisen puolesta maksanut.

Ap

Kuulostaa järkevältä. En ymmärrä mikä ongelma tässä voisi olla. 

On siinä se ongelma, että verohallinnon ohjeistuksen mukaan velasta tulee laatia uskottava maksusuunnitelma ja todistettavasti myös suorittaa ko. maksuja. Ja toisena pointtina se, että sellainen ehto jossa velka erääntyy eron sattuessa saattaisi olla mitätön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieman tuommoinen haiskahtaa taloudelliselle väkivallalle, tai tilanteelle joka voi johtaa siihen, siis että asetetaan toinen tilanteeseen ettei voi erota koska joutuisi maksamaan (mahdollisesti tulotasolleen kohtuuttoman) summan. Kannattaa siis miettiä jotain muuta järjestelyä.

Tässä meidän tapauksessa tämä vähemmän rahaa omistava ei tulisi avioerossa maksamaan mitään vaan enemmän omistava lunastaisi asunnon kokonaan itselleen. Ei siis mikään maksun kiristys vaan kohtuullistaisi mahdollisessa osituksessa toisen maksettavaa määrää sillä summalla minkä on jo kerran toisen puolesta maksanut.

Ap

Kuulostaa järkevältä. En ymmärrä mikä ongelma tässä voisi olla. 

Eikö ne perityt varat, puolisolla ei mitään oikeutta, voi säästää vaikka lapsilleen tai tuleville lapsille?

Miksi sotkea niitä sitten yhteisasumiseen kun on jo varma että erohan tästä tulee. Ja kynin puolison perintörahoillani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieman tuommoinen haiskahtaa taloudelliselle väkivallalle, tai tilanteelle joka voi johtaa siihen, siis että asetetaan toinen tilanteeseen ettei voi erota koska joutuisi maksamaan (mahdollisesti tulotasolleen kohtuuttoman) summan. Kannattaa siis miettiä jotain muuta järjestelyä.

Tässä meidän tapauksessa tämä vähemmän rahaa omistava ei tulisi avioerossa maksamaan mitään vaan enemmän omistava lunastaisi asunnon kokonaan itselleen. Ei siis mikään maksun kiristys vaan kohtuullistaisi mahdollisessa osituksessa toisen maksettavaa määrää sillä summalla minkä on jo kerran toisen puolesta maksanut.

Ap

Kuulostaa järkevältä. En ymmärrä mikä ongelma tässä voisi olla. 

On siinä se ongelma, että verohallinnon ohjeistuksen mukaan velasta tulee laatia uskottava maksusuunnitelma ja todistettavasti myös suorittaa ko. maksuja. Ja toisena pointtina se, että sellainen ehto jossa velka erääntyy eron sattuessa saattaisi olla mitätön.

Miksi ei avioehtoa? Kyllä tuo tuntuu hankalalta jos suojatut rahat laitetaan epävarmaan avioliittoon.

Puolisona en ehkä suostuis, pidä rahasi, tähän kuvioon niitä ei sotketa. Ja siivoa vuorollasi sinäkin.

Sattuisi kuolemaan tuo varakkaampi. Jos ei olisi lapsia joille se 20 000 siirtyy, leski joutuisi maksamaan kuolleen suvulle tuon suojatun 20 000. Asumisoikeus säilyisi.

No onhan asuntoja tietysti erilaisissa määrissä kuin 50/ 50.

Menisin lakimieltä kysymään ja siellä laadittaisiin paperi.

Ei ole pätevä. Syyt lueteltiin jo.