Onko sellainen velkakirja pätevä, joka tehdään aviopuolison kanssa ja velka erääntyy maksettavaksi avioerossa?
Esim tilanteessa, että toinen maksaa toisen osuuden liiton aikana vaikka asunnosta. Ettei sitten mahdollisen avioeron tullessa tarvii maksaa osituksessa tätä osaa.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. sellainen, että toinen maksaa yhteisen lainan lopun pois, josta puolison osa olisi 20000. Sitten tekisi velkakirjan, jossa avioeron tullessa puoliso olisi velkaa sen toiselle. Avioliiton jatkuessa tuolla velalla ei olisi muuta eräpäivää.
ApJos on lapsia he perivät tuon summan minkä perinnönantaja on kieltänyt puolisolta.
Muuten tilanne on aika hankala kuoleman sattuessa jos osa asunnosta on puolison suojattua rahaa, joka palautuu puolison suvulle.
Tässä nyt menee taas puurot ja vellit sekaisin.Tässä oli kyse velasta,joka erääntyy avioerossa.
Avio-oikeus ei puolison kuoltua koska vainajan testamentilla saatua omaisuutta joka on rajattu puolisolta pois.
Jos on lapsia, sehän menee lapsille. Jos ei, siirtyykö esim kesämökki heti takaisin vainajan suvulle?
https://www.suomi.fi/kansalaiselle/parisuhde-ja-perhe/laheisen-kuolema/…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. sellainen, että toinen maksaa yhteisen lainan lopun pois, josta puolison osa olisi 20000. Sitten tekisi velkakirjan, jossa avioeron tullessa puoliso olisi velkaa sen toiselle. Avioliiton jatkuessa tuolla velalla ei olisi muuta eräpäivää.
ApJos on lapsia he perivät tuon summan minkä perinnönantaja on kieltänyt puolisolta.
Muuten tilanne on aika hankala kuoleman sattuessa jos osa asunnosta on puolison suojattua rahaa, joka palautuu puolison suvulle.Tässä nyt menee taas puurot ja vellit sekaisin.Tässä oli kyse velasta,joka erääntyy avioerossa.
Jos ei tule avioeroa on sama edessä jos tämä rajatun perinnön saaja kuolee ensin. Edelleen perinnön antajien tahtoa noudatetaan ja puoliso ei peri tätä summaa josta hänet on rajattu pois. Eli siitä ei tule yhteistä.
Tommosilla rajatuilla rahoilla en yhteiseen asumiseen lähtisi.
Onko tästä poistettu kommentteja vai mistä sain päähäni että sijoitettava raha olisi toisen perintöä josta puoliso rajattu pois?
Sorry jos sekoilen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. sellainen, että toinen maksaa yhteisen lainan lopun pois, josta puolison osa olisi 20000. Sitten tekisi velkakirjan, jossa avioeron tullessa puoliso olisi velkaa sen toiselle. Avioliiton jatkuessa tuolla velalla ei olisi muuta eräpäivää.
ApJos on lapsia he perivät tuon summan minkä perinnönantaja on kieltänyt puolisolta.
Muuten tilanne on aika hankala kuoleman sattuessa jos osa asunnosta on puolison suojattua rahaa, joka palautuu puolison suvulle.Tässä nyt menee taas puurot ja vellit sekaisin.Tässä oli kyse velasta,joka erääntyy avioerossa.
Jos ei tule avioeroa on sama edessä jos tämä rajatun perinnön saaja kuolee ensin. Edelleen perinnön antajien tahtoa noudatetaan ja puoliso ei peri tätä summaa josta hänet on rajattu pois. Eli siitä ei tule yhteistä.
Tommosilla rajatuilla rahoilla en yhteiseen asumiseen lähtisi.
Mikä ihmeen rajattu perintö, se velkakirja erääntyy kyllä yhtälailla kuollessa vaikka ehtona olisi todettu vain erääntyminen avioeron sattuessa. Velka on velka oletusarvoisesti, mutta jos olisi tarkoitus antaa lahjana tai peräti testamenttimääräyksenä, siitä pitäisi olla sitten erikseen siinä velkakirjassa.
Vierailija kirjoitti:
Onko tästä poistettu kommentteja vai mistä sain päähäni että sijoitettava raha olisi toisen perintöä josta puoliso rajattu pois?
Sorry jos sekoilen
Täälä taas ei tiedetä,mistä alunperin oli kyse.Eihän tuollainen sopimus velasta,joka erääntyy avioerotilanteessa,vaikuta perintöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus ymmärtänyt, että velalla pitäisi olla realistinen maksusuunnitelma. Muuten voidaan katsoa, että kyseessä on oikeasti lahja (josta täytyy maksaa veroa), eikä velka. En tiedä kuinka helposti verottaja puuttuu tällaisiin, varsinkin aviopuolisoiden välillä.
Toinen kysymys sitten on, voiko velalla olla sellaista ehtoa, että se erääntyy täysimääräisenä jos velallisen avioliitto päätyy. Ihan täysin mutulla sanoisin, että kuulostaa aika kohtuuttomalta ehdolta...
Eikö olisi helpompi vaan tehdä niin, että varakkaampi ja enemmän maksava osapuoli omistaa isomman osuuden asunnosta?
Tässä tapauksessa verottaja ei katsoisi kyseessä olevan lahja.
Miksi ei katsoisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus ymmärtänyt, että velalla pitäisi olla realistinen maksusuunnitelma. Muuten voidaan katsoa, että kyseessä on oikeasti lahja (josta täytyy maksaa veroa), eikä velka. En tiedä kuinka helposti verottaja puuttuu tällaisiin, varsinkin aviopuolisoiden välillä.
Toinen kysymys sitten on, voiko velalla olla sellaista ehtoa, että se erääntyy täysimääräisenä jos velallisen avioliitto päätyy. Ihan täysin mutulla sanoisin, että kuulostaa aika kohtuuttomalta ehdolta...
Eikö olisi helpompi vaan tehdä niin, että varakkaampi ja enemmän maksava osapuoli omistaa isomman osuuden asunnosta?
Tässä tapauksessa verottaja ei katsoisi kyseessä olevan lahja.
Miksi ei katsoisi?
Koska kyseessä on aviopuolisot.Aviopuolisoilla on elatusvelvollisuus.Toisin sanoen,se jolla on pätäkkää,voi maksaa enemmän elantomenoja niin halutessaan.Asuminen ja katto pään päällä ja siihen liittyvät kulut on siis osa elantomenoja.
Lisäksi laina on yhteinen,ei ole väliä,kumpi sen maksaa tai maksaako toinen enemmän.Tilanne voisi olla eri,jos puolison tarkoituksena olisi siirtää varojaan puolison nimiin ja puoliso voisi käyttää rahat haluamaansa tarkoitukseen.Tässä tilanteessahan näin ei ole.
Entäs jos tekisi velkakirjan, jossa on eräpäivä vaikka 10v päässä? Olisiko se silloin pätevä ja huomioidaan osituksessa?
Vierailija kirjoitti:
Entäs jos tekisi velkakirjan, jossa on eräpäivä vaikka 10v päässä? Olisiko se silloin pätevä ja huomioidaan osituksessa?
Se velka siirtyy sitten sen perikunnan saatavaksi.
Ap jatkaa vielä, jos tämä selventää tilannetta. Meillä on täsmälleen samat tulot ja osallistutaan normi elämän kuluihin tasavertaisesti. Meillä on avioehto, joka rajaa pois sijoitukset ym. Asunto ja sen velka on yhteistä. Minulla on nyt sijoituksia niin paljon, että voisin maksaa ison lainan pois, asunnon remontti. Asunnon arvo nousee paljon. Jos tulisi ero, olisin ensin maksanut koko remontin. Sen jälkeen vielä asunnon arvo puolitetaan, jolloin asuntoon jäävänä lunastan mieheni ulos. Eli maksan taas, remontin aiheuttamasta arvonnoususta.
Avioehto on paras ratkaisu.
Vähän tuollaisen pykälän lisääminen kuulostaa kohtuuttomalta ehdolta ja voi helposti johtaa kiristykseen ja kiskonnan tyyppiseen toimintaan.
Vierailija kirjoitti:
Entäs jos tekisi velkakirjan, jossa on eräpäivä vaikka 10v päässä? Olisiko se silloin pätevä ja huomioidaan osituksessa?
Se erääntyy silloin 10v päästä ja huomioidaan osituksessa niin, kuin muutkin velat.
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa vielä, jos tämä selventää tilannetta. Meillä on täsmälleen samat tulot ja osallistutaan normi elämän kuluihin tasavertaisesti. Meillä on avioehto, joka rajaa pois sijoitukset ym. Asunto ja sen velka on yhteistä. Minulla on nyt sijoituksia niin paljon, että voisin maksaa ison lainan pois, asunnon remontti. Asunnon arvo nousee paljon. Jos tulisi ero, olisin ensin maksanut koko remontin. Sen jälkeen vielä asunnon arvo puolitetaan, jolloin asuntoon jäävänä lunastan mieheni ulos. Eli maksan taas, remontin aiheuttamasta arvonnoususta.
Tasavertaisesta kulujen jakamisesta voidaan olla montaa mieltä jos toinen maksaa yksin koko remontin ilman että siitä saa hyvitystä osituksessa.
Ei todellakaan ole pätevä. Sinähän paitsi harrastat taloudellista väkivaltaa, myös kiristät puolisoa. Onneksi hän on mielikuvituspuoliso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa vielä, jos tämä selventää tilannetta. Meillä on täsmälleen samat tulot ja osallistutaan normi elämän kuluihin tasavertaisesti. Meillä on avioehto, joka rajaa pois sijoitukset ym. Asunto ja sen velka on yhteistä. Minulla on nyt sijoituksia niin paljon, että voisin maksaa ison lainan pois, asunnon remontti. Asunnon arvo nousee paljon. Jos tulisi ero, olisin ensin maksanut koko remontin. Sen jälkeen vielä asunnon arvo puolitetaan, jolloin asuntoon jäävänä lunastan mieheni ulos. Eli maksan taas, remontin aiheuttamasta arvonnoususta.
Tasavertaisesta kulujen jakamisesta voidaan olla montaa mieltä jos toinen maksaa yksin koko remontin ilman että siitä saa hyvitystä osituksessa.
Ei teillä kummallakaan ole edellytyksiä parisuhteeseen muiden kuin toistenne kanssa. Ja hip hei, tehän voitte ottaa toisenne! Se on laillista! Onnea nuorelleparille Pasi & Jonne!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tästä poistettu kommentteja vai mistä sain päähäni että sijoitettava raha olisi toisen perintöä josta puoliso rajattu pois?
Sorry jos sekoilenTäälä taas ei tiedetä,mistä alunperin oli kyse.Eihän tuollainen sopimus velasta,joka erääntyy avioerotilanteessa,vaikuta perintöön.
Selvennän. Oliko sitten joku muu keskustelu jossa toisella puolisolla oli perintöä, jossa hänen vanhempansa ovat sulkeneeet nykyiset ja tulevat puolisot pois. Eli jäin miettimään asioita siltä kannalta. Unohda.
Aika säälittävää pitää mielikuvitussuhde kasassa taloudellisella väkivallalla. Mitä jos hoitaisit pääsi kuntoon.
Yleensä saatavat vanhenevat 10 vuodessa. Se huomioon otettavaksi avioeron ajankohtaa mietittäessä.
Miksi ei vain tee avioehtoa, ja kaksi asuntolainaa, ja sitten toinen maksaa lainansa pois ja toisella on laina, jonka lyhentämistä hän jatkaa.
Jos tulee ero, molemmat on vastuussa vain omasta lainasta ja omistaa oman puolensa.