Onko sellainen velkakirja pätevä, joka tehdään aviopuolison kanssa ja velka erääntyy maksettavaksi avioerossa?
Esim tilanteessa, että toinen maksaa toisen osuuden liiton aikana vaikka asunnosta. Ettei sitten mahdollisen avioeron tullessa tarvii maksaa osituksessa tätä osaa.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Esim. sellainen, että toinen maksaa yhteisen lainan lopun pois, josta puolison osa olisi 20000. Sitten tekisi velkakirjan, jossa avioeron tullessa puoliso olisi velkaa sen toiselle. Avioliiton jatkuessa tuolla velalla ei olisi muuta eräpäivää.
Ap
Jos on lapsia he perivät tuon summan minkä perinnönantaja on kieltänyt puolisolta.
Muuten tilanne on aika hankala kuoleman sattuessa jos osa asunnosta on puolison suojattua rahaa, joka palautuu puolison suvulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman tuommoinen haiskahtaa taloudelliselle väkivallalle, tai tilanteelle joka voi johtaa siihen, siis että asetetaan toinen tilanteeseen ettei voi erota koska joutuisi maksamaan (mahdollisesti tulotasolleen kohtuuttoman) summan. Kannattaa siis miettiä jotain muuta järjestelyä.
Parasta olisi se, että kumpikin maksaisi itse omat velkansa. Jos asunto on 200000 e arvoinen ja toinen on maksanut 100 000 e velkansa, toisella maksamatta 50 000 e, niin erossa jaettava omaisuuden arvo olisi 150 000 e eli molemmille 75 000 e. Aika reilua, että toinen voi käyttää taloudellista väkivaltaa ja vaatia exää maksamaan siitä, että itse ei viitsinyt aikoinaan velkaansa lyhentää.
No mutta köyhemmällähän jäisi käteen vain 25 000 e, kun 50 000 e menisi pankille velan maksuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman tuommoinen haiskahtaa taloudelliselle väkivallalle, tai tilanteelle joka voi johtaa siihen, siis että asetetaan toinen tilanteeseen ettei voi erota koska joutuisi maksamaan (mahdollisesti tulotasolleen kohtuuttoman) summan. Kannattaa siis miettiä jotain muuta järjestelyä.
Parasta olisi se, että kumpikin maksaisi itse omat velkansa. Jos asunto on 200000 e arvoinen ja toinen on maksanut 100 000 e velkansa, toisella maksamatta 50 000 e, niin erossa jaettava omaisuuden arvo olisi 150 000 e eli molemmille 75 000 e. Aika reilua, että toinen voi käyttää taloudellista väkivaltaa ja vaatia exää maksamaan siitä, että itse ei viitsinyt aikoinaan velkaansa lyhentää.
Tekevätkö avioparit nykyisin kaksi velkakirjaa, kumpikin omansa, pankille?
Meillä oli yhteinen velka, lyhennykset meni puolison tililtä. Jos muista asioista tapeltiinkin ei koskaan rahasta. Ehkä jostain : ostitko taas mäyräkoiran vaikka sovittiin että mökkeillään ilman juomia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman tuommoinen haiskahtaa taloudelliselle väkivallalle, tai tilanteelle joka voi johtaa siihen, siis että asetetaan toinen tilanteeseen ettei voi erota koska joutuisi maksamaan (mahdollisesti tulotasolleen kohtuuttoman) summan. Kannattaa siis miettiä jotain muuta järjestelyä.
Tässä meidän tapauksessa tämä vähemmän rahaa omistava ei tulisi avioerossa maksamaan mitään vaan enemmän omistava lunastaisi asunnon kokonaan itselleen. Ei siis mikään maksun kiristys vaan kohtuullistaisi mahdollisessa osituksessa toisen maksettavaa määrää sillä summalla minkä on jo kerran toisen puolesta maksanut.
ApKuulostaa järkevältä. En ymmärrä mikä ongelma tässä voisi olla.
On siinä se ongelma, että verohallinnon ohjeistuksen mukaan velasta tulee laatia uskottava maksusuunnitelma ja todistettavasti myös suorittaa ko. maksuja. Ja toisena pointtina se, että sellainen ehto jossa velka erääntyy eron sattuessa saattaisi olla mitätön.
Tässä on kyse asunnosta,jossa molemmat asuvat.Kyllä tuollainen sopimus on mahdollista tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman tuommoinen haiskahtaa taloudelliselle väkivallalle, tai tilanteelle joka voi johtaa siihen, siis että asetetaan toinen tilanteeseen ettei voi erota koska joutuisi maksamaan (mahdollisesti tulotasolleen kohtuuttoman) summan. Kannattaa siis miettiä jotain muuta järjestelyä.
Parasta olisi se, että kumpikin maksaisi itse omat velkansa. Jos asunto on 200000 e arvoinen ja toinen on maksanut 100 000 e velkansa, toisella maksamatta 50 000 e, niin erossa jaettava omaisuuden arvo olisi 150 000 e eli molemmille 75 000 e. Aika reilua, että toinen voi käyttää taloudellista väkivaltaa ja vaatia exää maksamaan siitä, että itse ei viitsinyt aikoinaan velkaansa lyhentää.
No mutta köyhemmällähän jäisi käteen vain 25 000 e, kun 50 000 e menisi pankille velan maksuun.
Miksi se velka pitäisi eron takia maksaa kahteen kertaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman tuommoinen haiskahtaa taloudelliselle väkivallalle, tai tilanteelle joka voi johtaa siihen, siis että asetetaan toinen tilanteeseen ettei voi erota koska joutuisi maksamaan (mahdollisesti tulotasolleen kohtuuttoman) summan. Kannattaa siis miettiä jotain muuta järjestelyä.
Parasta olisi se, että kumpikin maksaisi itse omat velkansa. Jos asunto on 200000 e arvoinen ja toinen on maksanut 100 000 e velkansa, toisella maksamatta 50 000 e, niin erossa jaettava omaisuuden arvo olisi 150 000 e eli molemmille 75 000 e. Aika reilua, että toinen voi käyttää taloudellista väkivaltaa ja vaatia exää maksamaan siitä, että itse ei viitsinyt aikoinaan velkaansa lyhentää.
No mutta köyhemmällähän jäisi käteen vain 25 000 e, kun 50 000 e menisi pankille velan maksuun.
Siis A:lla olisi 100 000 e omaisuus ja B:llä 100 000 omaisuus, mutta myös 50 000 e velkaa. Erossa lasketaan omaisuus yhteen, tästä vähennetään velat ja loput jaetaan kahtia. Ei niin, että velka jaetaan kahtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman tuommoinen haiskahtaa taloudelliselle väkivallalle, tai tilanteelle joka voi johtaa siihen, siis että asetetaan toinen tilanteeseen ettei voi erota koska joutuisi maksamaan (mahdollisesti tulotasolleen kohtuuttoman) summan. Kannattaa siis miettiä jotain muuta järjestelyä.
Tässä meidän tapauksessa tämä vähemmän rahaa omistava ei tulisi avioerossa maksamaan mitään vaan enemmän omistava lunastaisi asunnon kokonaan itselleen. Ei siis mikään maksun kiristys vaan kohtuullistaisi mahdollisessa osituksessa toisen maksettavaa määrää sillä summalla minkä on jo kerran toisen puolesta maksanut.
ApKuulostaa järkevältä. En ymmärrä mikä ongelma tässä voisi olla.
On siinä se ongelma, että verohallinnon ohjeistuksen mukaan velasta tulee laatia uskottava maksusuunnitelma ja todistettavasti myös suorittaa ko. maksuja. Ja toisena pointtina se, että sellainen ehto jossa velka erääntyy eron sattuessa saattaisi olla mitätön.
Tässä on kyse asunnosta,jossa molemmat asuvat.Kyllä tuollainen sopimus on mahdollista tehdä.
Sopimus on mahdollista tehdä mutta onko pätevä velkojan tai verottajan näkökulmasta, että jos siirretty omaisuutta ulosoton vuoksi niin ei päde. Syyt yleensä tämmöisiä.
Kannattaisiko miettiä uudelleen koko parisuhteen järkevyyttä jos lakimiehiä ja velkakirjoja tarvitaan jo sen alkaessa eikä vasta päättyessä
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä millainen se on. Kohtuuttomat sopimukset eivät tietenkään ole laillisia. Esim. on tilanteita, joissa nainen on tulotta kotona lasten kanssa ja mies vaatii osallistumaan täysimääräisesti asumis- ja ruokakuluihin ja koska naisella ei ole rahaa, mies kiristää velkakirjaa. Ko. sopimukset eivät ole laillisia, vaan taloudellista väkivaltaa.
Avioliitossa on kummallikin puolisolla elstusvelvollisuus toista puolisoa kohtaan.
Kuka hullu tuollaisia velkakirjoja edes allekirjoittaisi, paitsi sellainen joka on pahasti päästään sekaisin.
Sellainen, joka on jo valmiiksi holhouksen eli edunvalvonnan tarpeessa.
Mun korvaan kuulostaa kyllä ihan järkevälle, mutta kävisin juristin luona tekemässä paperit.
Ap on pösilö.
Avioehtohan tuon tekee.
Avioehto ei kuitenkaan poista toisen puolison elstusta avioliiton aikana.
Elatusvelvollisuus koskee molempia puolisoita.
Aika huterissa liitoissa hankitaan kuitenkin yhteinen asunto. No nykypäivää, kiertovauhti on liitoissa kova.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä millainen se on. Kohtuuttomat sopimukset eivät tietenkään ole laillisia. Esim. on tilanteita, joissa nainen on tulotta kotona lasten kanssa ja mies vaatii osallistumaan täysimääräisesti asumis- ja ruokakuluihin ja koska naisella ei ole rahaa, mies kiristää velkakirjaa. Ko. sopimukset eivät ole laillisia, vaan taloudellista väkivaltaa.
No tuo nyt on jo alusta asti ihan höpöesimerkki,koska avio-/avoliitossa puolisolla on elatusvelvollisuus toisiaan kohtaan.Sellainen sopimus on tietenkin pätemätön,missä vaaditaan ruoka/tavallisten asumismenojen maksamista velkakirjan kautta.
Ap tilanne on eri,koska jos on yhteinen laina,ei lähtökohtaisesti ole merkitystä kumpi sen maksaa pois/kumpi maksaa enemmän.
Totta kai ap:n kannattaa avioeron varalle tehdä sopimus,jos hän maksaa asuntolainan pois ja asunnon omistussuhteita ei muuteta.Tuollainen sopimusehto ei ole kohtuuton,eikä aiheuta verohallinnon puolelta mitään.Kyse on avioparin välisestä sopimuksesta,yhteisestä asunnosta,ei tilanteesta missä puolisolle lainataan rahaa,minkä puoliso voisi halutessaan käyttää muuhun tarkoitukseen.
Vierailija kirjoitti:
Esim. sellainen, että toinen maksaa yhteisen lainan lopun pois, josta puolison osa olisi 20000. Sitten tekisi velkakirjan, jossa avioeron tullessa puoliso olisi velkaa sen toiselle. Avioliiton jatkuessa tuolla velalla ei olisi muuta eräpäivää.
Ap
Meillä kumpikin maksoi itse osuutensa eli puolet lainasta pois.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko miettiä uudelleen koko parisuhteen järkevyyttä jos lakimiehiä ja velkakirjoja tarvitaan jo sen alkaessa eikä vasta päättyessä
Niin, siihen nähden,kuinka paljon Suomessa avioeroja tapahtuu ja omaisuudesta sen jälkeen tapellaan,on pelkästään järkevää varautua asioihin nimenomaan etukäteen.
Aina on halvempaa sopia asioista etukäteen,kuin lähteä käräjöimään asioista myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Sattuisi kuolemaan tuo varakkaampi. Jos ei olisi lapsia joille se 20 000 siirtyy, leski joutuisi maksamaan kuolleen suvulle tuon suojatun 20 000. Asumisoikeus säilyisi.
No onhan asuntoja tietysti erilaisissa määrissä kuin 50/ 50.
Lapsettomassa avioliitossa puolisot perivät toisensa. Ellei ole testamenttia, jossa määrätään toisin.
Ensiksi kuolleen puolison saa sitä perintöä vasta sitten, kun leskekin on kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. sellainen, että toinen maksaa yhteisen lainan lopun pois, josta puolison osa olisi 20000. Sitten tekisi velkakirjan, jossa avioeron tullessa puoliso olisi velkaa sen toiselle. Avioliiton jatkuessa tuolla velalla ei olisi muuta eräpäivää.
ApMeillä kumpikin maksoi itse osuutensa eli puolet lainasta pois.
Joo aivan, nyt ei oo kyse siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sattuisi kuolemaan tuo varakkaampi. Jos ei olisi lapsia joille se 20 000 siirtyy, leski joutuisi maksamaan kuolleen suvulle tuon suojatun 20 000. Asumisoikeus säilyisi.
No onhan asuntoja tietysti erilaisissa määrissä kuin 50/ 50.Lapsettomassa avioliitossa puolisot perivät toisensa. Ellei ole testamenttia, jossa määrätään toisin.
Ensiksi kuolleen puolison saa sitä perintöä vasta sitten, kun leskekin on kuollut.
Mutta jos leski haassaa sen omaisuuden josta testamentissa on määrätty ettei vainajan puoliso saa perinnöstä hyötyä.
Nämä määräykset menee perukirjan kanssa verotoimistoon joten ne löytyy suojatun omaisuuden saaneen kuoltua.
En tiedä käytännössä. Näitähän on paljon joss nykyiset ja tulevat puolisot eristetään perinnöstä.
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus ymmärtänyt, että velalla pitäisi olla realistinen maksusuunnitelma. Muuten voidaan katsoa, että kyseessä on oikeasti lahja (josta täytyy maksaa veroa), eikä velka. En tiedä kuinka helposti verottaja puuttuu tällaisiin, varsinkin aviopuolisoiden välillä.
Toinen kysymys sitten on, voiko velalla olla sellaista ehtoa, että se erääntyy täysimääräisenä jos velallisen avioliitto päätyy. Ihan täysin mutulla sanoisin, että kuulostaa aika kohtuuttomalta ehdolta...
Eikö olisi helpompi vaan tehdä niin, että varakkaampi ja enemmän maksava osapuoli omistaa isomman osuuden asunnosta?
Tässä tapauksessa verottaja ei katsoisi kyseessä olevan lahja.
Parasta olisi se, että kumpikin maksaisi itse omat velkansa. Jos asunto on 200000 e arvoinen ja toinen on maksanut 100 000 e velkansa, toisella maksamatta 50 000 e, niin erossa jaettava omaisuuden arvo olisi 150 000 e eli molemmille 75 000 e. Aika reilua, että toinen voi käyttää taloudellista väkivaltaa ja vaatia exää maksamaan siitä, että itse ei viitsinyt aikoinaan velkaansa lyhentää.