Kristityt ja miksei muutkin:
Mitä mieltä olet tästä ajatuksesta?
" mutta tuli tästä ketjusta mieleen assosiaatioiden kautta yksi asia, jota muutenkin olen miettinyt. Minusta uskovat askartelevat todella toissijaisten kysymysten kanssa samaan aikaan, kun maailma on pullollaan todellisiakin ongelmia. Porukkaa jaksaa taistella kynsin hampain jotain hedelmöityshoitolakia vastaan, kun senkin energian voisi käyttää maailmassa jo olevien nälkäänäkevien lasten auttamiseen."
Lainasin tämän tekstin ketjusta, jossa käsiteltiin mm. pään peittämistä kirkossa. Minusta tämä on niin hyvä aihe, että ajattelin tehdä siitä ihan oman aloituksensa.
Minäkin olen ajatellut, että kristityt - minä mukaanlukien - keskittyvät kyllä aivan tyhjänpäiväisiin asioihin. Katsellaan vain omaa elämää, omaan napaan ja omiin tekemisiin, aina pukeutumisesta asti. En tarkoita tällä sitä, etteikö kristityn tulisi ollenkaan kiinnittää huomiota näihin ulkoisiinkin asioihin, mutta kyllä sen pitäisi olla sivuseikka meidän elämässämme. Eikö meidän uskomme kuitenkin perustu siihen, mitä Jeesus on tehnyt, eikä siihen, mitä me itse teemme tai jätämme tekemättä? Jos me oikeasti haluaisimme saada jotain hyvää aikaiseksi, maailmassa kyllä riittäisi työsarkaa - nälänhätää, sairauksia, Jeesuksesta tietämättömiä ihmisiä. Mutta kun me kiinnitämme huomiota vain siihen, miten itse elämme, miten pukeudumme ja toimimme, nämä hädänalaiset jäävät kokonaan huomiotta.
Kuitenkin minusta tuo hedelmöityshoitokysymys on sen verran kauaskantoinen asia, että sitä en voisi painaa villaisella.
Herättikö kessään mitään ajatuksia?
Kommentit (28)
On se tietysti aika hyödytöntä alkaa keskustelemaan arvokysymyksistä, kun lähtökohdat ovat niin erilaiset. Mutta ihan mukava kuulla toisten näkemyksiä. Useinhan on kuitenkin niin, että hyvä keskustelu antaa varmuutta omalle elämänkatsomukselle. Toivottavasti tämäkin on ollut sellainen.
minä ainakin olen saanut tältä keskustelulta vahvistusta omille näkökulmilleni, mutta myös miettimisen aihetta.
Senkin puoleen minusta on hyvä käydä näitä keskusteluja, että voisi valottaa sitä, että vaikka en hyväksy jotain tekoa, haluan hyväksyä ihmisen tuomitsematta. Kristityistä kun on usein sellainen kuva, että he tuomitsevat ja lainatakseni sinun sanontatapaasi " kivittävät" eri tavalla ajattelevia ihmisiä. Tosin kyllä osa kristityistä antaa aihettakin tällaiseen mielikuviin, sitä en ollenkaan kiellä. Sellainen ei kuitenkaan ole Raamatusta lähtöisin.
meikämami:
Mutta on totta, että kristinusko ei ole mitään hienoa idealismia - minun mielestäni kristinusko ei ole idealismi ollenkaan. Kristityt ovat vain joukko ihmisiä, jotka ovat niin syntisiä, että tarvitsevat Vapahtajaa koska itsestä ei ole. Siinä se, ei mitään sen hienompaa ja ylevämpää. Ehkä juuri siksi kristinusko kelpaa niin harvoille. Miten te muut uskovat ajattelettä tästä?
Käytännössä siitä on kuitenkin tehty idealismi! Ainakin niissä piireissä joissa minä olen pyörinyt on uskon harjoittaminen sellaista hienosäätöä, että oksat pois. Mitään turhantarkkoja pikkusääntöjä ei seurakunnassani juuri ole, mutta idealistista se touhu on, ja oli varsinkin aikaisemmin. Tämänhetkisestä tilanteesta en oikein tiedä, kun käyn omassa seurakunnassani tosi harvoin.
Tässä saa sellaisen kuvan, että idealismi on jotain vahingollista haihattelua ja kaiken hyväksymistä kritiikittä. Onko se teistä tosiaan niin?
Silkkiuikku:
bambino06:
Menee vähän ohi varsinaisesta aloituksesta mutta itse ajattelen niin että uskovaiset vastustavat näitä hedelmöityshoitoja sen takia, että jos ne sallitaan yksinäisille naisille ja naispareille niin synnissä eläminen ja pahuus vaan lisääntyy tässä maassa ja ihmiset on aina vaan hengellisesti enemmän pimeydessä (vai miten sen sanois ymmärrettävästi). mistäköhän johtuu rikollisuuden ym. pahuuden lisääntyminen? Ja kuka ihminen toivoo, että pahuus lisääntyy täällä maailmassa, eikö maailma ole jo riittävän paha muutenkin.Esimerkiksi homosuhteita on aina ollut, ennen ne vain olivat näkymättömissä. Eivät kai homot sitä mukaa lisäänny, kun heille sallitaan erilaisia oikeuksia? Sitä paitsi homoudella ei ole mitään tekemistä rikollisuuden kanssa.
Mitä rikollisuuden tai pahuuden lisääntymiseen tulee, niin uskovat puhuvat niiden lisääntymisestä, mutta miten tämä määrällisesti lasketaan? Ainahan tämä maailma on ollut pullollaan pahuutta; vihaa ja itsekkyyttä ja raadollisuutta. Synnin tai pahuuden lajit ehkä vaihtelevat kulttuurista ja aikakaudesta toiseen. Vaikkapa meidän kulttuurissamme on nykyään enemmän seksuaalista moraalittomuutta kuin sata vuotta sitten, mutta monet asiat ovat menneet parempaan suuntaan! Esimerkiksi lapsiin kohdistuva väkivalta on nykyään kohtuullisen yleisesti tuomittua, mikä ei todellakaan ollut tilanne aikaisempien sukupolvien kohdalla.
Siis synnin lajit vaihtelee? Jo Sodomassa ja Komorrassa oli homoja ja muutenkin ihmiset elivät samanlailla suruttomasti kuin nykyään. Kyllä ihminen aikakaudesta riippumatta tekee aina samoja syntejä.
En myöskään oikein ymmärrä puhettasi hengellisestä pimeydestä. Tätäkin käsitettä viljellään seurakunnissa, mutta mihin se oikein perustuu? Raamattuunko? Ihminen elää hengellisessä valkeudessa yksin Kristuksen takia saatuaan syntinsä anteeksi. Jos ihminen ei usko, niin eihän homous tai mikään muukaan ominaisuus aseta häntä yhtään sen pimeämpään asemaan Jumalan edessä!
Joo, olet oikeassa, että vain Kristuksen ansiosta uskomalla syntinsä anteeksi ihminen voi elää hengenvalkeudessa. Tuolla kommentilla yritin vain sanoa, että tämän päivän ihmisillä ei ole selkeää syntikäsitystä, niinkuin oli ehkä sata vuotta sitten eli he elävät suruttomasti synnissä. Tarkoitin sitä, että tavallaan he elävät hengellisesti vielä enemmän pimeydessä kuin sata vuotta sitten. Minä olen sitä mieltä, että suruttomasti synnissä eläminen aiheuttaa enemmän pahaa (aids, avioerot jne) kuin Jumalan sanan mukaan eläminen ja synnin karttaminen.
Ennen ehkä Suomi oli " kristillisempi" maa kuin nykyään, jos sillä tarkoitetaan sitä, että ihmiset olivat keskimäärin uskonto- tai kirkko-orientoituneempia. Mutta aivan varmasti siihenkin aikaan oli paljon tapakristillisyyttä ja ulkokultaisuutta ja kaikki poikkeava vaiettiin olemattomiin - pois silmistä, pois mielestä, pois häiritsemästä pyhien hartaudenharjoitusta. Nykyään monista asioista uskalletaan puhua niiden oikeilla nimillä ja tuoda näkyviin se, mikä on ennen ollut piilossa. Mutta ei Jumala ole miksikään muuttunut, hän rakastaa ja armahtaa tänä päivänä ihan niin kuin ennenkin. Eikä sen, että nykyään on enemmän " pahuutta" näkyvissä, pitäisi vähentää Jumalan kaikkivaltiutta millään lailla! Jos Jumalalla menee pasmat sekaisin homoparien hedelmöityshoidosta, niin ei hän mikään Jumala olekaan.
Ei Jumala ole kädetön ja voimaton.
Ei kukaan, eikä mikään voi vähentää Jumalan kaikkivaltiutta, eikä Jumalalla mene koskaan pasmat sekaisin. Itse ajattelen niin että kristillisten arvojen kunnioittaminen muidenkin kuin uskovaisten elämässä olisi tälle maalle ja maailmalle siunaukseksi. Kait uskovaiset saa puolustaa omia mielipiteitään niinkuin kaikki muutkin? Enemmistön mielipide voittaa ja sille ei sitten voi mitään.
Pitkälle juuri noin minäkin ajattelen näistä asioista.
Silkkiuikku:
Käytännössä siitä on kuitenkin tehty idealismi! Ainakin niissä piireissä joissa minä olen pyörinyt on uskon harjoittaminen sellaista hienosäätöä, että oksat pois. Mitään turhantarkkoja pikkusääntöjä ei seurakunnassani juuri ole, mutta idealistista se touhu on, ja oli varsinkin aikaisemmin. Tämänhetkisestä tilanteesta en oikein tiedä, kun käyn omassa seurakunnassani tosi harvoin.
Ihmiset tekevät helposti kristinuskostakin oikein varsinaista uskonnon harjoittamista - kirkossa/kokouksissas/seuroissa istumista, tietynlaisen kaavan mukaan elämistä, tietyllä tavalla toimimista ja tiettyjen normien noudattamista. Mutta sitä ei kristinuskon kuuluisi olla. Kuuntelin kerran Radio Deistä hyvän raamatunselityksen aiheeseen liittyen - sen mukaan kristinusko ei ole uskonto. Kristinusko on yhtä kuin Kristus. Kaiken pitäisi kiinnittyä Kristukseen ja siihen mitä hän on tehnyt, eikä niinkään siihen, miten ihminen itse elää, tekee ja toimii.
zkelvinille: Idealismissa sinänsä ei ole mitään vikaa :) Se ei vain kuulu kristinuskoon.
että ihan yhtä vahingollisia ja ihmistä hajottavia ovat heteroirtosuhteet kuin homoirtosuhteetkin.
Nyt menee jo vähän jankkaukseksi, mutta minun uskoni on, ettei Jumala tee virheitä eikä hän tätä(kään) käskyä ole antanut ilkeyttään tai vahingossa, vaan hänellä on siihen hyvät syyt. Ja todellakin jokainen päättää itse, mihin uskoo, mutta tässä esitin oman kristillisen näkökulmani.