Naurettavin väärän koon arviointi, minkä vaatemyyjä on teille tehnyt?

Tyrkytti liian isoa kokoa. Arvatkaapa oliko kolaus itsetunnolla, ajattelin vielä pitkään vaan näyttäväni läskimmältä kuin mitä olen.

Haluan ajatella, että oli viaton virhe, mutta kyllä siitä jäi aika paha mieli :D Olen M, tyrkytetyt vaatteet L ja XL.

Vierailija kirjoitti:

Tyrkytti liian isoa kokoa. Arvatkaapa oliko kolaus itsetunnolla, ajattelin vielä pitkään vaan näyttäväni läskimmältä kuin mitä olen.

Haluan ajatella, että oli viaton virhe, mutta kyllä siitä jäi aika paha mieli :D Olen M, tyrkytetyt vaatteet L ja XL.

Ja lisään vielä, koska varmaan liittyi tuohon, miten koin asian: olin parantunut vasta pari vuotta aiemmin anoreksiasta. En siis tiedä, olisinko ottanut tuon toisin muuten.

Meille sanottiin Macin koulutuksessa, että niistä menee YLEENSÄ 1-2 kokoa pienempi koko mitä normaalisti käyttää. Koska ne venyy, paljon elastaania.

Se, että tarjoan pienempää kokoa ei tarkoita sitä että yritän imarrella asiakasta. Kuka haluaa että farkut lörpöttää 2 käytön jälkeen??

Eri merkeillä on myös eri mitoitus ja joskus on myös vaikeaa hahmottaa kropan kokoa. Jotkut eivät osaa sanoa mitä kokoa käyttää. Silloin myyjä joutuu arpomaan mikähän se koko on.

Tässä nyt muutama esimerkki.

T. Vaatemyyjä

Joku hieno liivikauppa yritti myydä mulle liivejä jotka eivät istuneet yhtään. Kupissa oli tyhjää niin että olisin voinut tuhkea puolikkaat omenat molemmille puolille ja mallikin aivan hullu (tuli mieleen Madonnan tötteröliivit). Koko oli kuulemma oikea ja liivit muka istui hyvin.... minulla siis pieni ja laakea rinta, johon sopii vain tietyn malliset liivit.

Kiitin ja poistuin ostamatta mitään ja hain Lindexiltä just täydelliset liivit, vieläpä puolet halvemmalla.

Muistuu mieleen aika, kun olin rautakaupassa myyjänä. Ei mitään tuotekoulutusta ja sitten asiakkaat kyselee tuotteista. Siinä vaiheessa valkeni, miten paljon myyjien kommentteihin on uskominen.

Vierailija kirjoitti:

En kysy koskaan myyjiltä yhtään mitään.

Korkeintaan kysyn missä jokin sijaitsee esim. apteekissa. Huvittavaa kun joskus sitten seuraavat perään ja alkavat kysymättä latelemaan buranan käyttöohjeita. Hieman moukkamaista. Juu u tiedän että teidät on koulutettu, mutta kun suurin osa meistä ei nyt kuitenkaan ole ensimmäistä kertaa Buranaa ostamassa, joten jos vain kysyttäessä sitten. Sori jos menee ammattitaito hukkaan.

Kirjakaupoissakaan tai kirjastoissa en enää kysele, koska kun olen löytänyt mitä etsin ja ihmettelen valikoiman surkeutta ja kyselen onko tässä siis kaikki, olen oikeassa, siinä oli kaikki.

Changella oli alushousuja tarjouksessa ja myyjä nyrpisteli nenäänsä kun sanoin ettei S-koko kyllä mahdu kiitos vaan. Muutenkin olisin mieluiten katsonut rauhassa. Leveä lantio kun on niin kyllä se oli tälläkin kertaa koko L mikä oli sopiva.

Eikö juma..uta ihmiset ole sisäistäneet, että on olemassa läskejä ja laihoja ja sinä et nyt kuu,u kumpaankaan välttämättä. Kato kun meitä on erilaisia. Jopa rumia ja kauniita.

Muuten kehonkuva vääristymät on jänniä. Itse väittäisin että ne jotka kiinnittävät tuollaisiin huomiota ovat hyvinkin tajunneet Sherlock meitä on erilaisia ja tietyntyyppiset piirteet eivät kovin miellyttäviä kuitenkaan noin yleisesti.

Virheellisesti saatetaan väittää että nyt on jäänyt sisäistämättä se autuaallinen fakta kuten: meitä on katso pitkiä, pätkiä, laihoja ja läskejä. Sanojana todennäköisesti superpsykoterapeutti tai oikein lääkiksen käynyt lääkäri juntti. Tuollaiset neronleimaukset pitäisi keskittää päiväkoteihin lähinnä. Läääkärit voi tomittaa päiväkodin henkilöstölle neuvot, miten puhutaan että "meitä on erilaisia" jos et ole huomannut vielä. Mielestäni jo useimmat päiväkoti ikäiset ovat

jo sisäistäneet tuon.

Meitä on myös erilaisia siinä miten kiinnitämme huomiota ulkonäköseikkoihin ja miten puhumme niistä. Ei aina kaikilla hyvä asenne, mutta toisaalta tuokin on vähän niinkuin luonnekysymys eikä kaikki yhtä järkeviä tuossakaan asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vaatemyyjä, mutta kenkämyyjä. Kun olin noin 12-13 v. kotipaikkakuntani kenkäkaupan myyjä arvioi jalannumerokseni 39.

Ostin siitä lähtien numeron 39 kenkiä juuri kyseenalaistamatta asiaa, ja minulle ostettiin tuona aikana parit talvikengät ja tennarit.

Kun olin 15 v. ja ostamassa toisesta kenkäkaupasta rippijuhlia varten juhlakenkiä - jollaisia en ollut vähään aikaan tarvinnut - myyjä ihmetteli miksi pyytämäni koko näyttää niin suurelta. Hän mittasi jalkateräni uudelleen, ja sanoi jalannumeroni olevan 35.5. Kokeilin tuota numeroa olevia kenkiä, ja ne istuivat täydellisesti. Olin aina ihmetellyt suurta kengännumeroa sillä se ei tuntunut vastaavan 155 cm pituuttani. Sen sijaan yli 10 cm pidemmillä kavereilla oli numeron 39 kenkiä.

Vähän suututti, kun oli tullut ostettua aivan väärän kokoisia kenkiä.

Miksi edes sinun vanhempasi eivät kyseenalaistaneet kengänkokoa?

Takavuosikymmeninä oli hyvinkin yleistä, että kengät ostettiin kasvunvaralla. Esim talvikenkiä ei ostettu joka vuosi, laitettiin vain useampi villasukka jalkaan. Tätä tapahtui vielä 70- ja 80-luvuilla, kengät olivat nykyhintoihin verrattuina kalliita. Paikallislehden historiaosastossa oli vastikään kenkäkaupan mainos vuodelta 1973 tjsp ja kaikki esitellyt nahkasaappaat maksoivat yli 200 mk.