Opettiko äitinne teille ruoanlaittoa?

Ei. Äiti ei juurikaan tehnyt ruokaa. Söimme siskon kanssa koulun lounaan, ja se oli päivän ainoa lämmin ruoka. Illalla leipää, jos ei sitten ollut jotain viikonlopun jämiä.

Muistan, kun äiti teki kerran makaronilaatikkoa. Sairastuimme siskon kanssa ruokamyrkytykseen XD

Isä teki ruuan viikonloppuisin. Aina jotain tosi monimutkaista, ainesten perässä juostiin ympäri Etelä-Suomea ja ruuan laittoon meni tyyliin koko päivä sekä la että su. Keittiöön ei kuitenkaan saanut mennä kukaan muu.

En siis oppinut kotoa muuta kuin korkeintaan syömään sen ajan (80-luku) mittapuun mukaan varsin eksoottisia ruokia.

Omaa kiinnostusta on ollut sen verran, että olen sitten opetellut itse. Ja onneksi köksäntunnilla oppi myös paljon.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Äitini ei osaa tehdä yhtään mitään ruokia, vaan jopa perunoiden keittäminen päättyi aina siihen että keitinvedet ovat hellalla. Harvoinpa meillä mitään lämmintä ruokaa sitten kotona olikaan, aikalailla leipälinjalla mentiin.

Olen päälle parikymppinen.

Minä keitän joskus perunat noin tarkoituksella, jotta se vesi roiskuu. Se keitinvesi on lähes paras valurautalevyisen lieden puhdistusaine. Jotkut käyttävät siihen keitettyä perunanpuolikasta, mutta tuo keitinvesi ajaa saman asian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Olen normaalijärkinen ihminen ja minua ei tarvitse kädestäpitäen opettaa.

Osaan lukea ihan itse reseptistä, miten mikäkin kuuluu tehdä.

Sepä se, että kokkaamisessa tuntuu olevan vaikein asia reseptien tulkinta. Kysehän ei vaan ole lukemisesta kuulemma, vaan myös termien ymmärtämisestä.

Niin moni valittaa, että reseptit kirjoitetaan konkareille, eikä niinkään vasta-alkajille. esim. sana "hyppysellinen" on yksi vaikeimmista käsitteistä resepteistä, joita ei ymmärretä tai haluta ymmärtää.

Millään, jota neuvotaan laittamaan "hyppysellinen" ei ole niin hirveästi merkitystä että tuleeko sitä nyt puolikas vai tuplat siihen verrattuna mitä reseptin laatija tarkoitti. Eiköhän tuon itsestäänselvyyden jokainen ymmärrä ja laittaa sen verran mitä itse ko ainesosasta pitää (esim jos kyse on chilistä eikä pidä tulisesta, laittaa vähemmän tai ei ollenkaan, ja jos on tulisen ystävä niin laittaa todennäköisesti pari ruokalusikallista 😆).

Ei tarvitse opettaa. Tekemällä oppii ja reseptejä voi käyttää apuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Olen normaalijärkinen ihminen ja minua ei tarvitse kädestäpitäen opettaa.

Osaan lukea ihan itse reseptistä, miten mikäkin kuuluu tehdä.

Sepä se, että kokkaamisessa tuntuu olevan vaikein asia reseptien tulkinta. Kysehän ei vaan ole lukemisesta kuulemma, vaan myös termien ymmärtämisestä.

Niin moni valittaa, että reseptit kirjoitetaan konkareille, eikä niinkään vasta-alkajille. esim. sana "hyppysellinen" on yksi vaikeimmista käsitteistä resepteistä, joita ei ymmärretä tai haluta ymmärtää.

Koulussa opetellaan grammoja ja millilitroja niin että pää turpoaa, ja sitten niitä ei resepteissä käytetä.

En ainakaan muista että olisi opettanut mitään. Lähinnä muistan että teki usein jotain helppoja ja nopeita ruokia. Ja eineksiä. Nykyään kyllä kokkailee enemmän, olisi ollut kiva kun olisi silloin jo tehnyt vähän terveellisempiä ruokia, nyt sitten itse aikuisena yritän opetella. Helppoa se ei ole, kun on kasvanut makaronimössöllä ja nakeilla ja ranskalaisilla.

Ei, itseoppinut olen ja hyvin olenkin, liekö karjalaismummoni peruja, kun yhdessä mm upoteltiin uunikuumia karjalanpiirakoita voisulamaitoseokseen 😍😋

Kyllä jonkin verran. Ei nyt mitenkään järjestelmällisesti opettamalla opettanut, mutta monia juttuja tehtiin yhdessä, niin oppihan siinä.

Ei opettanut. En saanut edes osallistua kotitöiden tekemiseen. Oli todella mieltä ylentävää, kun sitten teini-iässä minulta alettiin odottaa nalkutuksen kera kotitöiden tekemistä. Se oli siinä vaiheessa myöhäistä, koska kipinä sammutettiin jo lapsena. Ja sitäpaitsi enhän minä osannut tehdä mitään. En edes lakanoita vaihtaa. Miten olisin voinut oppiakaan, kun aina häädettiin tieltä pois! Äitini oli siivoushullu joka usein tuntui unohtavan, että koti oli myös muidenkin kuin vaan hänen. Huoneiden ovienkin tuli olla tietyllä tavalla auki. Ihan älytöntä. Kokkailua sain katsoa vierestä.

Kun muutin kotoa pois jouduin opettelemaan miten pesukonetta käytetään ja lähes kaikki muutkin kotityöt. Ja ruoan laiton aloitin aikalailla nollasta. Osasin ennestään keittää perunoita ja keittää ja paistaa munia.

Kannattaa ne lapset ottaa heti mukaan kotitöihin, kun vaan kykenevät, vaikka sotkua tulisikin.

Mummo ja isä opetti. Äiti ei osaa eikä sitä huvita kokata kuten ei muakaan.

Ei varsinaisesti opettanut kumpikaan vanhemmista , mutta kummaltakin olen saanut esimerkkiä ruuan laittoon ja raaka-aineiden valintaan. Samoin isovanhemmilta. 

Erityisesti isäni oli hyvin kokeileva kokki, ja äitini taas antoi ilomielin mulle vapaat kädet aika nuoresta asti ( olisinko ollut kahdeksan, kun tein itse ruokia) kokeilla kaikkea ( poltin esim. kerran uunissa paperin, kun olin laittanut voipaperia leivinpaperin sijaan :D), ja kerran taas tein kiisseliä leivinjauholla 

Ja ihan hyvä kokki musta on noista hölmöilyistä huolimatta tai ehkä niistä johtuen tullut. 

Ei opettanut. Muissa maissa ylpeyttä opettaa tyttärille reseptien salat. Suomessa kaikki salaisuutta. Pyykinpesusta lähtien. Sairasta.

Ihan itse olen opetellut. Meillä ei myöskään ole mitään perheen tai suvun reseptejä, ei isomummun reseptejä jouluruokiin tai mummon pullaohjeita, ihan Pirkan ja yhteishyvän resepteillä mennään.

Vierailija kirjoitti:

Ei opettanut. En saanut edes osallistua kotitöiden tekemiseen. Oli todella mieltä ylentävää, kun sitten teini-iässä minulta alettiin odottaa nalkutuksen kera kotitöiden tekemistä. Se oli siinä vaiheessa myöhäistä, koska kipinä sammutettiin jo lapsena. Ja sitäpaitsi enhän minä osannut tehdä mitään. En edes lakanoita vaihtaa. Miten olisin voinut oppiakaan, kun aina häädettiin tieltä pois! Äitini oli siivoushullu joka usein tuntui unohtavan, että koti oli myös muidenkin kuin vaan hänen. Huoneiden ovienkin tuli olla tietyllä tavalla auki. Ihan älytöntä. Kokkailua sain katsoa vierestä.

Kun muutin kotoa pois jouduin opettelemaan miten pesukonetta käytetään ja lähes kaikki muutkin kotityöt. Ja ruoan laiton aloitin aikalailla nollasta. Osasin ennestään keittää perunoita ja keittää ja paistaa munia.

Kannattaa ne lapset ottaa heti mukaan kotitöihin, kun vaan kykenevät, vaikka sotkua tulisikin.

se on ollut itsekästä kasvatusta, koska lapset vie aikaa ja sotkee.. et sinä osaa anna kun minä tekniikalla noin yli 80v äidit tyttärilleen. Joku sotatraumako, että eivät anna omien äitiensä taitoja eteenpäin vai pelkkää itsekkyyttä.? Muutenkin kaikki salaista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Olen normaalijärkinen ihminen ja minua ei tarvitse kädestäpitäen opettaa.

Osaan lukea ihan itse reseptistä, miten mikäkin kuuluu tehdä.

Sepä se, että kokkaamisessa tuntuu olevan vaikein asia reseptien tulkinta. Kysehän ei vaan ole lukemisesta kuulemma, vaan myös termien ymmärtämisestä.

Niin moni valittaa, että reseptit kirjoitetaan konkareille, eikä niinkään vasta-alkajille. esim. sana "hyppysellinen" on yksi vaikeimmista käsitteistä resepteistä, joita ei ymmärretä tai haluta ymmärtää.

Millään, jota neuvotaan laittamaan "hyppysellinen" ei ole niin hirveästi merkitystä että tuleeko sitä nyt puolikas vai tuplat siihen verrattuna mitä reseptin laatija tarkoitti. Eiköhän tuon itsestäänselvyyden jokainen ymmärrä ja laittaa sen verran mitä itse ko ainesosasta pitää (esim jos kyse on chilistä eikä pidä tulisesta, laittaa vähemmän tai ei ollenkaan, ja jos on tulisen ystävä niin laittaa todennäköisesti pari ruokalusikallista 😆).

No kun sitä nimenomaan ei kaikki ymmärrä.

Ei opettanut. Äiti ei ollut mikään ruuanlaittaja.

Isä vielä vähemmän. Isä osaa lämmittää mikrossa valmisaterian.

Mieheni opetti minut laittamaan ruokaa kun muutettiin teineinä yhteen asumaan <3.

Lukutaitoinen osaa kokata, oli tyly viesti.. miksi ei koskaan laiteta ruokaa yhdessä. Oltiin vain aina tiellä ja lopulta piti kehua hänen ruokataitojaan. Vei kaiken tilan tavallaan. Ei antanut happea edes aamupalapöydässä, kun piti kailottaa kaikki uutiset sanomalehdestä ääneen.

Suomalaiset äidit on erikoista väkeä. Kylmiä ja tunteettomia, ellei asia koske heitä itseään ja marttyyriviittaa, tai omaa erinomaisuutta. Tyttärien elämä harvaa kiinnostaa. Poikien joskus, jos saa vastapalveluksia.

Erikoista on tuo haluttomuus opettaa

Isä teki meillä ruuat ja leipoi

Opetti ja otti mukaan keittiöön jo pieninä meidät. Sieti sotkut ja rävellykset. Samallatavalla on omakin ipana ollut mukana ja nyt teininä osaa monenlaista.